Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Soita ihmeessä ja muista pyytää äidltä anteeksi sitä, että sinä et halua jatkaa omaa elämääsi omanasi, vaan vaadit äidin siihen mukaan uudestaan ja uudestaan. Olisihan se kamalaa, että ottaisit vastuun itsestäsi.

Sinun ei kannata soittaa äidillesi ennen kuin sinä olet omassa pienessä päässäsi selvittänyt, mi(t)kä se/(ne) asia(t) ihan konkreettisesti oli(vat), jo(t)ka sinua kuormitti(vat).

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.

Minusta tuollainen on surullista. Oma tytär voi huonosti omassa perhe-elämänvaiheessaan, eikä äitiä vois aidosti paskaakaan enempää kiinnostaa, että auttais, tukis tai tekisi yhtikäs mitään lapsensa hyväksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin pahasti että on pilannut aikuisen elämäni"

Say what?

Jos kerta olet aikuinen, käsittelet ongelmasi ja jatkat eteenpäin. Toi on niin laiskan ihmisen puhetta että joku muu on pilannut sun elämäsi. 

On saattanut vaikeuttaa, kyllä, mutta jos nyt asut omillasi ja elätät itse itsesi, niin on turha lähteä vinkumaan että tää johtuu siitä että kun olin kuusi äiti sanoi pahasti. 

Ryhdistäydy hyvä ihminen.

Eihän tuo ole minun ongelmani, vaan täysin hänen aiheuttamansa.

Sinähän se täällä nyt vingut kun on niin vaikeaa, eikä äitisi. Eli avauksessa ainakin ongelma oli sinun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on ehkä pilannut lapsuutesi, mutta ei aikuisuuttasi. Sinulla on valta päättää asioistasi, joten ota vastuu elämästäsi. 

Hänen vaikutuksensa on pilannut aikuiselämäänikin, turha vääntää nyt siellä paskaa valkoiseksi. Esim. äitiys. Miten kuvittelet sen onnistuvan näillä eväillä?

ap

Sinulla on malli, miten ei tehdä. Voit etsiä mallin, miten tehdä. Kysyä neuvolasta, katsoa videoita netissä, lukea kirjoja... Mahdollisuuksia on aina, kuten tekosyitäkin. Itse voi valita kumpiin tarttuu. Omalla äidilläsi saattoi olla äiti, joka kuormitti häntä,  joten hän päätti tehdä samalla tavalla. Mietipä sitä.

Sinä et kyllä ikinä pääse eteenpäin edes terapian avulla ennen kuin ymmärrät ja tunnustat, että ongelma on sinun. Kyllä, se on äitisi aiheuttama, mutta ihan sinun oma ongelmasi, ei äitisi.

Soita isällesi.

Mutta haukkumaan kyllä kykenisi, tai jos ei suoraan haukkumaan, niin äitini tulee ja kertoo mulle, mitä mun pitää tehdä ja jos se ei käy mulle, kuten ei käy, koska ne ideat eivät ole mun maailmastani, niin sitten alkaa hirveä haukkuminen ja kiukuttelu ja syyttäminen, että MÄ KÄYTTÄYDYN HUONOSTI! Kun siis hermo menee täysin siihen, että hän KEHTAAKIN kertoa mulle, mitä mun pitää tehdä, eikä nöyremmin kuuntele, mitä mä tartten tai ole hilja, kun ei kerran mitään ymmärrä ja ukisi vain läsnäolollaan! Että on epäonnistunut äiti mulla. Siis siihen nähden, mikä yrittää ja luulee olevansa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun vastaavat tuhlaavat aikaansa ja elämäänsä.

Sinä olet yksi enemmistöstä, joka ylläpitää äititabua, eli sitä, että kaikki äidit rakastavat lapsiaan, vaikka todellisuudessa jotkut äidit raatelevat lapsiaan ja se se vasta vaurioittaakin äärimmäisen vaikeasti lasta! Äititraumat ovat myös vaikeasti hoidettavia mm. kaltaistesi takia, koska kaltaisiasi kaikkia äitejä vaaleanpunaisten lasien läpi katselevia on enemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Soita isällesi.

Soittaisinkin, ellei hänet olisi jo vuosia sitten imaissut äitiäni ja siinä sivussa siten minuakin vihaava epästabiili uusi kumppani. Ja nykyisin isä ei enää oikeastaan kykene puhumaan, ainakaan puhelimessa, ääni niin huonona.

Kirjoita kirje. Sitä ei välttämättä tarvitse edes lähettää, pelkkä kirjoittaminen voi auttaa päästämään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan kertonut äidille, koska hän halusi niin kovasti olla paras mahdollinen äiti. Ei vain onnistunut siinä kovin hyvin... Mutta mä ymmärrän, että hän oli itse saanut sellaisen kasvatuksen, ettei niillä lähtökohdilla, yhdistettynä hänen luonteeseensa, välttämättä tule kovin hyvää tulosta.

Toki jätin kertomatta myös siksi, että siitä olisi tullut aivan hirveä riita, eikä mikään olisi silti muuttunut.

Olen itse selvinyt omaa elämääni parempaan suuntaan. 

On ehkä hiukan eri asia, jos äitisi silloin kuuntelee sinuakin edes joskus, vai?

ap

Äiti on kuollut. En usko, että kuuntelee. Mutta mulla on nyt täysi vapaus tehdä elämälläni just mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita isällesi.

Soittaisinkin, ellei hänet olisi jo vuosia sitten imaissut äitiäni ja siinä sivussa siten minuakin vihaava epästabiili uusi kumppani. Ja nykyisin isä ei enää oikeastaan kykene puhumaan, ainakaan puhelimessa, ääni niin huonona.

Kamalaa! Toinenkin hirveä, paha evil nainen! Isäsi oikein imaissut pahuuden syövereihin. Onko muitakin pahoja naisia, joista voisit tehdä avauksia?

Taas tämä, voi vittujenkevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on ehkä pilannut lapsuutesi, mutta ei aikuisuuttasi. Sinulla on valta päättää asioistasi, joten ota vastuu elämästäsi. 

Hänen vaikutuksensa on pilannut aikuiselämäänikin, turha vääntää nyt siellä paskaa valkoiseksi. Esim. äitiys. Miten kuvittelet sen onnistuvan näillä eväillä?

ap

Sinulla on malli, miten ei tehdä. Voit etsiä mallin, miten tehdä. Kysyä neuvolasta, katsoa videoita netissä, lukea kirjoja... Mahdollisuuksia on aina, kuten tekosyitäkin. Itse voi valita kumpiin tarttuu. Omalla äidilläsi saattoi olla äiti, joka kuormitti häntä,  joten hän päätti tehdä samalla tavalla. Mietipä sitä.

Äitini päätti tehdä toisin??? Missähän kohdassa se sitten onnistui? Ja halusin mallin, miehestäni, mutta se luuseri suhtautuu minuun niin, ettei luota, niin haistakoot paskan. Ei se osaa tukea mua, hoitakoon ne lapset sitten yksin, kun minuun ei kerran voi luottaa. Olen aivan liian haavoilla kuunnellakseni sellaista peetä itsestäni. Ymmärrän, että kuka tahansa ei voisi luottaakaan, mutta oma mies, jolle olin kertonut kaikista vaikeuksistani. Miehen äiti oli skitsofreenikko, johon ei varmaan voinutkaan luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita isällesi.

Soittaisinkin, ellei hänet olisi jo vuosia sitten imaissut äitiäni ja siinä sivussa siten minuakin vihaava epästabiili uusi kumppani. Ja nykyisin isä ei enää oikeastaan kykene puhumaan, ainakaan puhelimessa, ääni niin huonona.

Kamalaa! Toinenkin hirveä, paha evil nainen! Isäsi oikein imaissut pahuuden syövereihin. Onko muitakin pahoja naisia, joista voisit tehdä avauksia?

En nyt sanoisi pahuuden syövereihin, vaan sellaiseen omaan, uuden naikkosen harhaan, että hän päättää isäni ihmissuhteista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan kertonut äidille, koska hän halusi niin kovasti olla paras mahdollinen äiti. Ei vain onnistunut siinä kovin hyvin... Mutta mä ymmärrän, että hän oli itse saanut sellaisen kasvatuksen, ettei niillä lähtökohdilla, yhdistettynä hänen luonteeseensa, välttämättä tule kovin hyvää tulosta.

Toki jätin kertomatta myös siksi, että siitä olisi tullut aivan hirveä riita, eikä mikään olisi silti muuttunut.

Olen itse selvinyt omaa elämääni parempaan suuntaan. 

On ehkä hiukan eri asia, jos äitisi silloin kuuntelee sinuakin edes joskus, vai?

ap

Äiti on kuollut. En usko, että kuuntelee. Mutta mulla on nyt täysi vapaus tehdä elämälläni just mitä haluan.

Tarkoitin tätä: "hän halusi niin kovasti olla paras mahdollinen äiti". Eli kun olitte kanssakäymisissä kun olit hänen valtansa alla ja lapsi.

ap

Äitiys on tabu, jota lapsi ei saisi arvostella.

Vain muilla äideillä ja tietysti miehillä on oikeus osoitella äitejä.

Lapsen tulee olla hiljainen ja kuuliainen, pitää teeskennellä ettei mitään ole tapahtunut, jla lapsuudenkodissa on jotain peiteltävää.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi,sanoo Raamattukin...

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita kirje. Sitä ei välttämättä tarvitse edes lähettää, pelkkä kirjoittaminen voi auttaa päästämään irti.

Ei ei. Tämän pointtina olisi nimenomaan saada minua satuttanut ihminen irti harhoistaan, että on tehnyt jotain hyvää minulle, eikä ole syyllinen mun vaikeuksiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on ehkä pilannut lapsuutesi, mutta ei aikuisuuttasi. Sinulla on valta päättää asioistasi, joten ota vastuu elämästäsi. 

Hänen vaikutuksensa on pilannut aikuiselämäänikin, turha vääntää nyt siellä paskaa valkoiseksi. Esim. äitiys. Miten kuvittelet sen onnistuvan näillä eväillä?

ap

Sinulla on malli, miten ei tehdä. Voit etsiä mallin, miten tehdä. Kysyä neuvolasta, katsoa videoita netissä, lukea kirjoja... Mahdollisuuksia on aina, kuten tekosyitäkin. Itse voi valita kumpiin tarttuu. Omalla äidilläsi saattoi olla äiti, joka kuormitti häntä,  joten hän päätti tehdä samalla tavalla. Mietipä sitä.

Äitini päätti tehdä toisin??? Missähän kohdassa se sitten onnistui? Ja halusin mallin, miehestäni, mutta se luuseri suhtautuu minuun niin, ettei luota, niin haistakoot paskan. Ei se osaa tukea mua, hoitakoon ne lapset sitten yksin, kun minuun ei kerran voi luottaa. Olen aivan liian haavoilla kuunnellakseni sellaista peetä itsestäni. Ymmärrän, että kuka tahansa ei voisi luottaakaan, mutta oma mies, jolle olin kertonut kaikista vaikeuksistani. Miehen äiti oli skitsofreenikko, johon ei varmaan voinutkaan luottaa.

Syytät nyt kaikkia muita. On aika ottaa vastuuta itsestään ja omasta elämästään, jo lapsesi takia, mutta myös itsesi takia. Äitisi teki väärin, mutta se ei oikeuta sinua tekemään väärin. Kehä ei pääty ikinä, jos joku ei astu siitä pois. Jos olet haavoilla, hankia apua itsellesi. Kukaan muu ei tule sinua pelastamaan omasta elämästäsi eikä kukaan voi sinua omalta itseltäsi pelastaa.