Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?

Keskustelusta ei uskovaisen kanssa tule mitään keskustelun keksittyyn osioon perustuvan luonteen takia. Kun painottaa puhtaasti keksittyä osioita muille, niin keskustelu tyssää, koska muiden on mahdotonta puhua mikki hiirtä todellisena pitävän ja sitä painottavan kanssa. Sen lisäksi kun maailma selitetään mikki hiiren pohjalta loppuu oikeasti viisaiden tarve osallistua keskusteluun. Oikeasti uskonto on hieman tyhmille ihmisille. Onkohan alkoholisteilla jokin aivosolujen maksimi raja tullut vastaan siinä vaiheessa kun näkevät valon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä, että uskon lentävään spagettimonsteriin? Hän puhuu minulle pääni sisällä, keskustelemme joka päivä. Uskon ja turvaan häneen kaikissa vaikeissa asioissa. Lentävään spagettimonsteriin uskominen on tuonut rauhan sydämeeni.

...en noin niin kun muutenkaan hyväksy ihmisten harhoja. Harhaisten tulisi hakea apua eikä selostaa harhoistaan kaikelle kansalle.

Mitenköhän lienee, sitten joskus, kuolinvuoteellasi...

Vieläköhän silloin tunnet hengessäsi  tarvetta jutella 'Spaghettimonsterillesi' ja saada sitä turvaa ja apua ja antautua lopulta sen huomaan ?

Sinullekin tulee hätä kun kuolivuoteellasi tajuat jutelleesi väärälle jumalalle. Silloin on jo myöhäistä.

Kuten täälläkin moneen kertaan sanottu, niin minua ei kiinnosta mihin kukakin uskoo, mutta jos tulee soittelemaan ovikelloa ja/tai kadulla tyrkyttämään omaa näkemystään, niin silloin loppuu mielenkiinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.

Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.

T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"

Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.

Aivan varmasti sinäkin olet joihinkin vanhempiesi valheisiin uskonut. "Et voi mennä huvipuistoon kaverin kanssa, koska kotona pitää tehdä asia X" kun oikea syy on se, ettet voi mennä huvipuistoon, kun ei ole rahaa. Ei koko elämäänsä voi elää kyseenalaistaen kaikkea mitä muut sanovat. Minulla on tarve uskoa, ettei mieheni petä, ja kun mitään merkkejä ei ole, uskon kun hän sanoo että ei petä. Voihan se olla valekin, mutta en minä jaksa elää elämääni kyseenalaistaen kaikkea mitä joku minulle sanoo. Jollakin on tarve uskoa, ja he uskovat kun joku riittävän suuri auktoriteetti sanoo niin, koska he HALUAVAT uskoa. Silloin he kokevat sen totuudeksi, eikä meistä kenelläkään ole sellaista tietoa, jotta voisimme kertoa kaikille maailman ihmisille mikä tälläisessä asiassa on se ainoa oikea lopullinen totuus. Niinkuin aiemmassa kommentissani kirjoitin, jokaisella meistä on oma totuus, emmekä me voi pakottaa muita hyväksymään sitä, jolloin noille muille se on vale.

Aivan varmasti(kaksi ensimmäistä sanaasi) on luulosi joten loppu on samaa huijausta, koeta keskittyä konkretiaan vai onko liikaa vaadittua? Näyttää pahasti olevan. Tämä on juuri tällaista epä älyllistä olettamista vailla mihinkään järkeen perustuvaa faktaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.

Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.

T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"

Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.

Se että uskoo onnenpaitaan ei luo rauhaa vaan pelkästään lisää epävarmuutta kun se ei toimikkaan. 

Ateisitille uskonto on ihan yhtä totta kuin lumikki ja 7 kääpiötä. Kyllä se vähän tuntuu oudolta, kun aikuinen ihminen siitä totena puhuu.

Jokainen joka vaatii itseltään kehitystä ja ymmärrystä ymmärtää miten haitallista uskovaisuus on kehitykselle ja ymmärtämiselle. Totean uudestaan että uskovaisille kun antaisi määräysvallan kaikkeen, loppuisi ihmiskunnan kehitys seinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä, että uskon lentävään spagettimonsteriin? Hän puhuu minulle pääni sisällä, keskustelemme joka päivä. Uskon ja turvaan häneen kaikissa vaikeissa asioissa. Lentävään spagettimonsteriin uskominen on tuonut rauhan sydämeeni.

...en noin niin kun muutenkaan hyväksy ihmisten harhoja. Harhaisten tulisi hakea apua eikä selostaa harhoistaan kaikelle kansalle.

Mitenköhän lienee, sitten joskus, kuolinvuoteellasi...

Vieläköhän silloin tunnet hengessäsi  tarvetta jutella 'Spaghettimonsterillesi' ja saada sitä turvaa ja apua ja antautua lopulta sen huomaan ?

Sinullekin tulee hätä kun kuolivuoteellasi tajuat jutelleesi väärälle jumalalle. Silloin on jo myöhäistä.

Ai, 'väärälle'... No mikä se on sitten se oikea ?

Kerropa sinä se kun olet niin  viisas, että senkin jo tiedät.

Itsellä ei uskovaisia vastaan lähtökohtaisesti ole mitään, mutta tämä uskovaisuus saisi toteutua vain oman pään sisällä ja jos haluaa käydä kirkossa tai juhlistaa uskonnollisia juhlia uskonnollisin perustein niin ok. Kuitenkin se, että sekoitetaan uskontoa koulunkäyntiin ja politiikkaan on yksinkertaisesti väärin. Oppilaita ei saisi ikinä painostaa tai pakottaa ruokarukouksiin, aamuhartauksiin, uskonnonopetukseen, jossa opetetaan oman uskonnon sääntöjä, kevätkirkkoihin ja muualle. Lapsille olisi tärkeää antaa itse päättää, uskoako vai eikö. Itse olin lapsena vanhempien aivopesemä, koulussa tuputettiin lestadiolaisopettajien toimesta jatkuvasti ja vasta 20-vuotiaana aloin kyseenalaistamaan Jumalan olemassaolon ja nykyään olen sitten ateisti.

Kyllähän uskonto voi oikeasti olla joillekin se tukipilari, mutta uskontoa myös väärinkäytetään ihan liikaa toteuttaakseen omia agendoojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.

Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.

T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"

Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.

Se että uskoo onnenpaitaan ei luo rauhaa vaan pelkästään lisää epävarmuutta kun se ei toimikkaan. 

Vaikka muut kertoisi sivusta että teet väärin jotain muuta, niin onnenpaita vie voiton järjestä eikö sellainen olekkin aika surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.

Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.

Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.

"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."

Tämän tyyppien kommunikointi saa näkemään sitä punaista. Jos kanassasi ei voi puhua faktoista tai et niitä ymmärrä vaan nojaat pelkkään uskomukseen, olet vain pelle ja sellaisia emme kaipaa sotkemaan kehitystä ja keskustelua.  Uskovaiset itse aiheutavat itselleen tämän. Uskovaisilta se tahdikkkuus puuttuu ja siksi heitä ei voi arvostaa eikä heidän kanssa ole mitään juteltavaa. Heidän pointtinsa on jossain määrin leikkiä jotain etuoikeutettua erikoistapausta jolle on vapaus selitelellä ja kuvitella harhoin maailmaamme. Sellainen on yksinkertaisesti rasittavaa eikä mitenkään kehittävää eikä palkitsevaa. Minusta jos uskoo niin pitää aikuisten oikeasti sen pelkästään omana asianaan. Minusta ketän ei saa häiritä harhoillaan tai sitten hakeuttuu hoitoon jos on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia.

Ymmärräthän myös sen, että jos kovin kärkkäästi ilmoitat uskovaisten olevan harhaisia ja mielenterveysongelmaisia (vain uskon takia), niin olet itsekin melko provosoiva, eikä kukaan halua keskustella kanssasi neutraalisti asiasta. Sen enempää kuin sinua ei tule muiden häiritä uskomuksillaan, sinunkaan ei tule häiriköidä ja pilkata niitä, joilla sinun ajatusmaailmastasi poikkeavia uskomuksia on.

Minulla on riittävästi kokemusta oppia ja kehittyä asioissa(olen sen verran kokenut), sekä käydä keskustelua faktoista, uskovaisten kanssa voidaan kyllä puhua erilaisuudesta tässä mielessä. Se ei tee hyvää että keksitään mitä vaan asioita vailla mitään konkretiaan perustuvaa. Aikuisten oikeasti.

Melkoinen yleistys jälleen, jossa morkataan uskovaisia. Voit olla hyvä keskustelija faktoista, mutta uskon, että mielipiteiden eriävyyksistä tietyissä aiheissa sinulla voi olla vaikeuksia keskustella kiihkotta ja neutraalisti. Kyky keskustella vaikeista, tunteita herättävistä aiheista, on se sitten raha, rakkaus, politiikka tai uskonto, on vaikeaa, juurikin koska se herättää tunteita. Jos tuot ilmi tuon lihavoidun tyyppisiä ajatuksia keskutellessasi uskovaisen kanssa, on aivan varmaa, että uskovaisen tunteet kuumenevat. Sen jälkeen keskustelusta ei tule mitään. Itse en vaivaudu tuolla tavalla ajatuksiaan ilmaisevien kanssa kasvokkain edes keskustelemaan, koska tahallinen provosointi osoittaa vain keskustelijan tarvetta olla oikeassa.

Minä persoonana olen epärelevantti keskustelun kohde, ymmärrän että heikon ihmisen on tartuttava johonkin epärationaaliseen, mutta minä en vahvempana ja varmempana ihmisenä noin lapselliseen jargoniin lähde.  Ei millään pahalla mutta aiheena en ole minä vaikka haluatkin kuikutella minulle ja keksiä asioita minusta. AIkuisten oikeasti.

Otsikko oli "Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?". Omasta mielestäni puuttuminen ateistin käyttämiin loukkaaviin ilmaisuihin on keskustelun aiheeseen nähden relevanttia. Kenties johtopäätösten vetäminen näiden ilmaisuiden käytöstä siihen, ettet ole paras keskustelija aiheesta oli epärelevanttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.

Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.

Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.

"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."

Tämän tyyppien kommunikointi saa näkemään sitä punaista. Jos kanassasi ei voi puhua faktoista tai et niitä ymmärrä vaan nojaat pelkkään uskomukseen, olet vain pelle ja sellaisia emme kaipaa sotkemaan kehitystä ja keskustelua.  Uskovaiset itse aiheutavat itselleen tämän. Uskovaisilta se tahdikkkuus puuttuu ja siksi heitä ei voi arvostaa eikä heidän kanssa ole mitään juteltavaa. Heidän pointtinsa on jossain määrin leikkiä jotain etuoikeutettua erikoistapausta jolle on vapaus selitelellä ja kuvitella harhoin maailmaamme. Sellainen on yksinkertaisesti rasittavaa eikä mitenkään kehittävää eikä palkitsevaa. Minusta jos uskoo niin pitää aikuisten oikeasti sen pelkästään omana asianaan. Minusta ketän ei saa häiritä harhoillaan tai sitten hakeuttuu hoitoon jos on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia.

Ymmärräthän myös sen, että jos kovin kärkkäästi ilmoitat uskovaisten olevan harhaisia ja mielenterveysongelmaisia (vain uskon takia), niin olet itsekin melko provosoiva, eikä kukaan halua keskustella kanssasi neutraalisti asiasta. Sen enempää kuin sinua ei tule muiden häiritä uskomuksillaan, sinunkaan ei tule häiriköidä ja pilkata niitä, joilla sinun ajatusmaailmastasi poikkeavia uskomuksia on.

Minulla on riittävästi kokemusta oppia ja kehittyä asioissa(olen sen verran kokenut), sekä käydä keskustelua faktoista, uskovaisten kanssa voidaan kyllä puhua erilaisuudesta tässä mielessä. Se ei tee hyvää että keksitään mitä vaan asioita vailla mitään konkretiaan perustuvaa. Aikuisten oikeasti.

Melkoinen yleistys jälleen, jossa morkataan uskovaisia. Voit olla hyvä keskustelija faktoista, mutta uskon, että mielipiteiden eriävyyksistä tietyissä aiheissa sinulla voi olla vaikeuksia keskustella kiihkotta ja neutraalisti. Kyky keskustella vaikeista, tunteita herättävistä aiheista, on se sitten raha, rakkaus, politiikka tai uskonto, on vaikeaa, juurikin koska se herättää tunteita. Jos tuot ilmi tuon lihavoidun tyyppisiä ajatuksia keskutellessasi uskovaisen kanssa, on aivan varmaa, että uskovaisen tunteet kuumenevat. Sen jälkeen keskustelusta ei tule mitään. Itse en vaivaudu tuolla tavalla ajatuksiaan ilmaisevien kanssa kasvokkain edes keskustelemaan, koska tahallinen provosointi osoittaa vain keskustelijan tarvetta olla oikeassa.

Minä persoonana olen epärelevantti keskustelun kohde, ymmärrän että heikon ihmisen on tartuttava johonkin epärationaaliseen, mutta minä en vahvempana ja varmempana ihmisenä noin lapselliseen jargoniin lähde.  Ei millään pahalla mutta aiheena en ole minä vaikka haluatkin kuikutella minulle ja keksiä asioita minusta. AIkuisten oikeasti.

Otsikko oli "Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?". Omasta mielestäni puuttuminen ateistin käyttämiin loukkaaviin ilmaisuihin on keskustelun aiheeseen nähden relevanttia. Kenties johtopäätösten vetäminen näiden ilmaisuiden käytöstä siihen, ettet ole paras keskustelija aiheesta oli epärelevanttia.

Miksi loukkaanut totuudesta ja aloitat jargonin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.

Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.

T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"

Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.

Se että uskoo onnenpaitaan ei luo rauhaa vaan pelkästään lisää epävarmuutta kun se ei toimikkaan. 

Vaikka muut kertoisi sivusta että teet väärin jotain muuta, niin onnenpaita vie voiton järjestä eikö sellainen olekkin aika surullista.

Tässä on juuri se ydin, mitä sokeasti omaa agendaansa ajavat ateistit eivät näe.

Minulla on siis hypoteettisesti onnenpaita. Laitan onnenpaidan päälle, kun minusta tuntuu että kaipaan onnea. Onnenpaita lievittää pelkojani epäonnistumisesta ja rohkaisee minua kun voin ajatella, että onnenpaita vähentää sitä sattuman mahdollisuutta että joku omasta toiminnastani riippumaton tekijä vaikuttaisi johonkin suoritukseeni.

Sitten tulee ääri-ateisti ja sanoo, että minä olen hölmö uskovainen kun uskon onnnenpaitaan, hän latelee itsestäänselvyyksiä siitä, etten voi todistaa että onnenpaita todellakin toisi onnea. Niin, en voikkaan, kyllähän minä sen tiedän, tiedän myös sen, että onnenpaidan onnea tuova vaikutus perustuu siihen, että minä uskon paidan tuovan onnea.

Mitä haittaa siitä siis kenellekkään on, että uskon jonkun paidan tuovan onnea, se auttaa minua keskittymään suoritukseeni ja uskomaan itseeni? Jos joku ei usko paitani tuovan onnea, niin hänellä on siihen täysi oikeus, mutta miksi hänen pitää sitä tulla toitottamaan minulle? Mitä iloa tuollaisesta joku saa?

Ja lähes kaikki ihmiset USKOVAT jossakin asiassa johonkin, eivät siis hae kaikkea tietoa väitetyn asian taustalta, vaan uskovat kun joku lähde sanoo asian olevan tietyllä tavalla. Elämä menisi aika mahdottomaksi, jos ei voisi mitään uskoa, ilman että itse konkreettisesti tutkii asian ja toteaa sen olevan totta.

T: Ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.

Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.

T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"

Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.

Se että uskoo onnenpaitaan ei luo rauhaa vaan pelkästään lisää epävarmuutta kun se ei toimikkaan. 

Vaikka muut kertoisi sivusta että teet väärin jotain muuta, niin onnenpaita vie voiton järjestä eikö sellainen olekkin aika surullista.

Uskonnot on aika järjettömyyteen perustuvia. Uskonto ja järki eivät mahdu samaan lauseseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.

Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.

T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"

Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.

Se että uskoo onnenpaitaan ei luo rauhaa vaan pelkästään lisää epävarmuutta kun se ei toimikkaan. 

Tämä on nimenomaan se joka luo sen epävarmuuden vaikka vaihtoehtona olisi ymmärrys ja sen kehittäminen.

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka vaatii itseltään kehitystä ja ymmärrystä ymmärtää miten haitallista uskovaisuus on kehitykselle ja ymmärtämiselle. Totean uudestaan että uskovaisille kun antaisi määräysvallan kaikkeen, loppuisi ihmiskunnan kehitys seinään.

Määrittele uskovaisuus, sekä kehitys ja ymmärrys? Itse tunnen uskovaisia (ei mitään valtauskontoa), joiden nimenomainen tavoite on uskonsa kautta kehittyä paremmiksi, suvaitsemaisemmiksi ja rakastavammiksi ihmisiksi, ja ymmärtää maailmankaikkeutta syvemmin. Näille uskovaisille on kauhistus, että joku tulisi kertomaan miten pitää elää ja ajatella. Heillä ei ole kieltoja eikä sääntöjä, eikä keneltäkään vaadita toimimista minkään tietyn opinkappaleiden mukaan. Silti he aivan varmasti uskovat suurempiin voimiin, eli ovat uskovia.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka vaatii itseltään kehitystä ja ymmärrystä ymmärtää miten haitallista uskovaisuus on kehitykselle ja ymmärtämiselle. Totean uudestaan että uskovaisille kun antaisi määräysvallan kaikkeen, loppuisi ihmiskunnan kehitys seinään.

Jokainen jolla on tarvetta kehittyä ja oppia ymmärtää miten haitallista uskovaisuus on kehitykselle. Täällä näyttää olevan koko komppania lestoja hulluuksineen ei pidä loukkaantua.

Voi voi kun uskoin ennen noin vaikka nyt tiedän paremmin on se minkä ohi uskovaiset eivät pääse. 

Uskovaiset ovat niin sanotusta avun ulkopuolella niin oman kuin ulkopuolisenkin eikä siinä ole mitään hienoa. Lähinnä säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka vaatii itseltään kehitystä ja ymmärrystä ymmärtää miten haitallista uskovaisuus on kehitykselle ja ymmärtämiselle. Totean uudestaan että uskovaisille kun antaisi määräysvallan kaikkeen, loppuisi ihmiskunnan kehitys seinään.

Määrittele uskovaisuus, sekä kehitys ja ymmärrys? Itse tunnen uskovaisia (ei mitään valtauskontoa), joiden nimenomainen tavoite on uskonsa kautta kehittyä paremmiksi, suvaitsemaisemmiksi ja rakastavammiksi ihmisiksi, ja ymmärtää maailmankaikkeutta syvemmin. Näille uskovaisille on kauhistus, että joku tulisi kertomaan miten pitää elää ja ajatella. Heillä ei ole kieltoja eikä sääntöjä, eikä keneltäkään vaadita toimimista minkään tietyn opinkappaleiden mukaan. Silti he aivan varmasti uskovat suurempiin voimiin, eli ovat uskovia.

Jokainen jolla on tarvetta kehittyä ja oppia ymmärtää miten haitallista uskovaisuus on kehitykselle. Täällä näyttää olevan koko komppania lestoja hulluuksineen ei pidä loukkaantua.

Voi voi kun uskoin ennen noin vaikka nyt tiedän paremmin on se minkä ohi uskovaiset eivät pääse. 

Uskovaiset ovat niin sanotusta avun ulkopuolella niin oman kuin ulkopuolisenkin eikä siinä ole mitään hienoa. Lähinnä säälittävää.

Uskovaisilla on verotusoikeus eli varastavat laillisesti rahaa.