Lue keskustelun säännöt.
Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?
29.08.2017 |
En minäkään usko, mutta ei minua haittaa että toiset uskovat. Jokaisella on oikeus uskoa Jumalaan.
Sitä en sen sijan hyväksy että uskontoa sotketaan politiikkaan tai tuputetaan. Kuten ei myöskään ateismia pidä tuputtaa.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ateisti ja olen aina ihmetellyt tämän aloituksen tyyppistä ajattelua.
--
Omasta mielestäni on päivänselvää, että ihmiset tulee saada ymmärtämään että heidän uskomuksensa eivät pidä paikkaansa sen sijaan että heitä vaaditaan olemaan hiljaa ja pitämään uskomuksensa omana tietonaan.
Mun mielestä tähän kiteytyy koko ongelma. Onko oikein vaatia, että kaikki muut uskovat samalla tavalla kuin minä itse? Eli jos minä uskon tietynlaiseen jumalaan ja uskontoon tai olen uskomatta mihinkään, niin voinko vaatia, että kaikkien muiden on toimittava samoin?
Itse kannatan esimerkiksi uskonnon opetusta koulussa, sillä uskonnot näyttelevät joka tapauksessa vahvaa roolia tässä maailmassa ja erilaisten uskontojen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään monta muuta asiaa. Minusta on myös ok, että kouluissa vietetään kristinuskon mukaisia juhlia, jotka ovat kuitenkin vahvasti osa suomalaista kulttuuria. Se, että joulujuhlassa lauletaan Jeesuksesta ei ole käännyttämistä, vaan perinnettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ateisti, työkavereina on useita lestadiolaisia, joista kaikki ovat hyviä tyyppejä, toki välillä mielipiteissä tulee "kolahduksia" vastaan, mutta pääasiassa sivuutamme ne kohteliaasti ja äärimielipiteissä mieluummin vaikenemme/esitämme asiat toisillemme mahdollisimman nätisti. Ei nyt tule mieleen, että olisi mitään suurempia ongelmia ollut, pahempia ristiriitoja on tullut ihan muunlaisten ihmisten kanssa.
Harvoin uskonasiosioista puhumme, joskus hieman ollaan sivuttu, sen verran, että uskovaiset tietävät että minä en ole uskovainen, mutta että minulle on täysin ok se että joku toinen uskoo ja näen siinä myös positiivisiakin puolia esim. kuolemaan suhtautuminen on varmasti helpompaa kun uskoo tietävänsä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kuin myös osa lestadiolaisten säännöistä on nykymaailmassa ihan järkeviäkin, olen itsekkin harkinnut telkkarista luopumista (digiboxia minulla ei enää olekkaan), alkoholin runsas nauttiminen on myös aikalailla turhaa, enkä itsekkään meikkaa jne.
Huonojakin puolia tietenkin on, niinkuin kaikessa. Mielestäni ateismi on nykyään monelle uskonto siinä missä Jumal-uskonnotkin, joillakin ateismi on todella jyrkkä ja jäykkä mielipide, josta ei voi poiketa ja johon haluaisi mielellään käännyttää kaikki ihmiset + halveksivat niitä jotka eivät ole ateisteja. Mielestäni toisinaan ateismissa on uskontojen negatiivisia puolia hyvinkin paljon nähtävissä.
ru855 kirjoitti:
Hyväksyn kyllä toisten uskomisen vaikka olen ateisti. Sitä vastoin on vaikea ymmärtää joidenkin kristittyjen uskovaisten huonoa käytöstä ja tapoja niitä kohtaan jotka eivät usko, tästä kyllä kokemusta ihan lähipiiristä.
Tämä on valitettavasti asia, joka toistuu kaikkien erilaisten uskontosuuntausten kohdalla. Samaan syyllistyy niin ateistit kuin eri uskontokuntien edustajia, mutta onneksi vain pieni osa kaikista. Noiden muutaman ymmärtämättömän tai suvaitsemattoman vuoksi ei toisaalta pitäisi leimata kaikkia muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako aloitusta täällä on kuukaudessa jossa ateistit yrittävät estää uskovia uskomasta? KAIKKI uskomiseen liittyvä keskustelu on tätä samaa ateistien kiusaamista mitä tämäkin keskustelu. Hyvät tsäänssit että tämänkin keskustelun aloittaja on oikeasti uskovainen, joka ei kehtaa aloittaa sadatta miksi ateistit sitä ja tätä -keskustelua rehelliseltä pohjalta.
Pilailetko? Vai onko valikoiva katse kenties? Jokaikiseen uskovien keskusteluun änkeää aina jossain kohtaa (usein hyvin alusta jo) ateisti vänkäämään ja ivailemaan.
Niinpä. Tänään on näkynyt jo monta tällaista keskustelua, missä nimenomaan ne ateistit raivokkaasti haukkuvat uskovaisia muun muassa yleistämällä kaikki tuputtajiksi. Ja pitävät sitten itseään suvaitsevaisina ja fiksuina. Kai se on sitten sitä ateistien kiusaamista. En tiennyt, että ateistit ovat näin vihamielisiä ennen kuin löysin tämän av-palstan, vai ovatkohan ne pahimmat vain täällä? En ole vielä tavannut yhtäkään samanlaista räyhääjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
No moni näistä uskoon kääntyneistä on alkoholisteja tai muita, joilla elämä menee päin honkia. Ja kun päässä ei oikein ole muuta kuin tukka, niin on helpompi ryhtyä uskomaan johonkin satuolentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ateisti, työkavereina on useita lestadiolaisia, joista kaikki ovat hyviä tyyppejä, toki välillä mielipiteissä tulee "kolahduksia" vastaan, mutta pääasiassa sivuutamme ne kohteliaasti ja äärimielipiteissä mieluummin vaikenemme/esitämme asiat toisillemme mahdollisimman nätisti. Ei nyt tule mieleen, että olisi mitään suurempia ongelmia ollut, pahempia ristiriitoja on tullut ihan muunlaisten ihmisten kanssa.
Harvoin uskonasiosioista puhumme, joskus hieman ollaan sivuttu, sen verran, että uskovaiset tietävät että minä en ole uskovainen, mutta että minulle on täysin ok se että joku toinen uskoo ja näen siinä myös positiivisiakin puolia esim. kuolemaan suhtautuminen on varmasti helpompaa kun uskoo tietävänsä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kuin myös osa lestadiolaisten säännöistä on nykymaailmassa ihan järkeviäkin, olen itsekkin harkinnut telkkarista luopumista (digiboxia minulla ei enää olekkaan), alkoholin runsas nauttiminen on myös aikalailla turhaa, enkä itsekkään meikkaa jne.
Huonojakin puolia tietenkin on, niinkuin kaikessa. Mielestäni ateismi on nykyään monelle uskonto siinä missä Jumal-uskonnotkin, joillakin ateismi on todella jyrkkä ja jäykkä mielipide, josta ei voi poiketa ja johon haluaisi mielellään käännyttää kaikki ihmiset + halveksivat niitä jotka eivät ole ateisteja. Mielestäni toisinaan ateismissa on uskontojen negatiivisia puolia hyvinkin paljon nähtävissä.
Koska sinä vaikutat uskovaiselta tekstisi perusteella et ateistilta. Alapuekuta itseäsi lesta minä en jaksa.
Ei ole mikään salaisuus että täälä vauva palstalla päivystää hulluja lestoja. Halveksun keskustelemattomuutta ja umpimielisten käsitysten tuomista väkisi esiin siitä tuntee uskovaisen. Minua kiinnostaa totuuteen ei teeskentelyyn, väitteisiin ja uskomuksiin perustuvat kommentit. Uskovaisuutta ei pidä sekoittaa jumalaan vaan se on kyky olla epärationaalinen, rasistit myös ovat uskovaisia. Monilla ihmisiillä on näitä mielenterveysongelmia ja kun siitä ääneen sanoo he loukaaantuvat. Kun tämän saman sanoo ääneen iltapäivälehti he hurmioituvat. Surullista että ihmiskunta on ihan toisten ihmisten kehityshalun käsissä, jos uskovaisille jättäisi hoidettavaksi asioita ihmiskunta kehittyneenä tuhoutuisi ja taantuisi. Missä töissä olet jos kehtaat sanoa?
Konkreettiseti typeriä satuja totuutena pitävä ei mitenkään hieno asia ihmisessä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Itse ateistina pidän tätä selitystä ihan mahdollisena. Ateistin näkökulmasta kuitenkin tuo sisäinen rauha perustuu valheeseen. Uskovainen on hänelle sormet korvissa, silmät kiinni "kaikki on hyvin" lallatteleva ihminen.
Hyväksyn uskonnot, jotka eivät muiden elämää häiritse, mutta koen Jumalaan, Allahiin ja kavereihin uskovat samana kuin tulisi tosissaan selittämään Joulupukista tai Hammaskeijusta. Vähän lapsellisina siis...
En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ateisti, työkavereina on useita lestadiolaisia, joista kaikki ovat hyviä tyyppejä, toki välillä mielipiteissä tulee "kolahduksia" vastaan, mutta pääasiassa sivuutamme ne kohteliaasti ja äärimielipiteissä mieluummin vaikenemme/esitämme asiat toisillemme mahdollisimman nätisti. Ei nyt tule mieleen, että olisi mitään suurempia ongelmia ollut, pahempia ristiriitoja on tullut ihan muunlaisten ihmisten kanssa.
Harvoin uskonasiosioista puhumme, joskus hieman ollaan sivuttu, sen verran, että uskovaiset tietävät että minä en ole uskovainen, mutta että minulle on täysin ok se että joku toinen uskoo ja näen siinä myös positiivisiakin puolia esim. kuolemaan suhtautuminen on varmasti helpompaa kun uskoo tietävänsä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kuin myös osa lestadiolaisten säännöistä on nykymaailmassa ihan järkeviäkin, olen itsekkin harkinnut telkkarista luopumista (digiboxia minulla ei enää olekkaan), alkoholin runsas nauttiminen on myös aikalailla turhaa, enkä itsekkään meikkaa jne.
Huonojakin puolia tietenkin on, niinkuin kaikessa. Mielestäni ateismi on nykyään monelle uskonto siinä missä Jumal-uskonnotkin, joillakin ateismi on todella jyrkkä ja jäykkä mielipide, josta ei voi poiketa ja johon haluaisi mielellään käännyttää kaikki ihmiset + halveksivat niitä jotka eivät ole ateisteja. Mielestäni toisinaan ateismissa on uskontojen negatiivisia puolia hyvinkin paljon nähtävissä.
Koska sinä vaikutat uskovaiselta tekstisi perusteella et ateistilta. Alapuekuta itseäsi lesta minä en jaksa.
Ei ole mikään salaisuus että täälä vauva palstalla päivystää hulluja lestoja. Halveksun keskustelemattomuutta ja umpimielisten käsitysten tuomista väkisi esiin siitä tuntee uskovaisen. Minua kiinnostaa totuuteen ei teeskentelyyn, väitteisiin ja uskomuksiin perustuvat kommentit. Uskovaisuutta ei pidä sekoittaa jumalaan vaan se on kyky olla epärationaalinen, rasistit myös ovat uskovaisia. Monilla ihmisiillä on näitä mielenterveysongelmia ja kun siitä ääneen sanoo he loukaaantuvat. Kun tämän saman sanoo ääneen iltapäivälehti he hurmioituvat. Surullista että ihmiskunta on ihan toisten ihmisten kehityshalun käsissä, jos uskovaisille jättäisi hoidettavaksi asioita ihmiskunta kehittyneenä tuhoutuisi ja taantuisi. Missä töissä olet jos kehtaat sanoa?
En todellakaan ole lesta :D Ihan ateisti olen, en ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon, enkä ole kirkossa käynyt varmaan 10 vuoteen (en edes muista milloin olen viimeksi käynyt). En usko Jumalaan, minun mielestäni Jumalaa ei ole olemassa.
Mutta niin, kuten sanottu, joidenkin kohdalla ateismi on vain uskonto muiden joukossa, joka oikeuttaa toisten syrjimisen ja ennakkoluulot.
Vierailija kirjoitti:
En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.
Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.
T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ateisti, työkavereina on useita lestadiolaisia, joista kaikki ovat hyviä tyyppejä, toki välillä mielipiteissä tulee "kolahduksia" vastaan, mutta pääasiassa sivuutamme ne kohteliaasti ja äärimielipiteissä mieluummin vaikenemme/esitämme asiat toisillemme mahdollisimman nätisti. Ei nyt tule mieleen, että olisi mitään suurempia ongelmia ollut, pahempia ristiriitoja on tullut ihan muunlaisten ihmisten kanssa.
Harvoin uskonasiosioista puhumme, joskus hieman ollaan sivuttu, sen verran, että uskovaiset tietävät että minä en ole uskovainen, mutta että minulle on täysin ok se että joku toinen uskoo ja näen siinä myös positiivisiakin puolia esim. kuolemaan suhtautuminen on varmasti helpompaa kun uskoo tietävänsä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kuin myös osa lestadiolaisten säännöistä on nykymaailmassa ihan järkeviäkin, olen itsekkin harkinnut telkkarista luopumista (digiboxia minulla ei enää olekkaan), alkoholin runsas nauttiminen on myös aikalailla turhaa, enkä itsekkään meikkaa jne.
Huonojakin puolia tietenkin on, niinkuin kaikessa. Mielestäni ateismi on nykyään monelle uskonto siinä missä Jumal-uskonnotkin, joillakin ateismi on todella jyrkkä ja jäykkä mielipide, josta ei voi poiketa ja johon haluaisi mielellään käännyttää kaikki ihmiset + halveksivat niitä jotka eivät ole ateisteja. Mielestäni toisinaan ateismissa on uskontojen negatiivisia puolia hyvinkin paljon nähtävissä.
Koska sinä vaikutat uskovaiselta tekstisi perusteella et ateistilta. Alapuekuta itseäsi lesta minä en jaksa.
Ei ole mikään salaisuus että täälä vauva palstalla päivystää hulluja lestoja. Halveksun keskustelemattomuutta ja umpimielisten käsitysten tuomista väkisi esiin siitä tuntee uskovaisen. Minua kiinnostaa totuuteen ei teeskentelyyn, väitteisiin ja uskomuksiin perustuvat kommentit. Uskovaisuutta ei pidä sekoittaa jumalaan vaan se on kyky olla epärationaalinen, rasistit myös ovat uskovaisia. Monilla ihmisiillä on näitä mielenterveysongelmia ja kun siitä ääneen sanoo he loukaaantuvat. Kun tämän saman sanoo ääneen iltapäivälehti he hurmioituvat. Surullista että ihmiskunta on ihan toisten ihmisten kehityshalun käsissä, jos uskovaisille jättäisi hoidettavaksi asioita ihmiskunta kehittyneenä tuhoutuisi ja taantuisi. Missä töissä olet jos kehtaat sanoa?
En todellakaan ole lesta :D Ihan ateisti olen, en ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon, enkä ole kirkossa käynyt varmaan 10 vuoteen (en edes muista milloin olen viimeksi käynyt). En usko Jumalaan, minun mielestäni Jumalaa ei ole olemassa.
Mutta niin, kuten sanottu, joidenkin kohdalla ateismi on vain uskonto muiden joukossa, joka oikeuttaa toisten syrjimisen ja ennakkoluulot.
Hoitoalalla olen töissä.
Vierailija kirjoitti:
Mene sanomaan muslimeille, ettei heidän uskontoaan saa Suomessa opettaa. Sitähän tehdään, mutta kysymys kuuluu, uskallatko sanoa sen?
Vai onko vain Päivi Räsäsen arvostelu rohkeaa? Siihen nyt uskaltautuu kuka vaan.
Miksi et sinä mene sanomaan sitä muslimeille päin naamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.
Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.
T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"
Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
Tämän tyyppien kommunikointi saa näkemään sitä punaista. Jos kanassasi ei voi puhua faktoista tai et niitä ymmärrä vaan nojaat pelkkään uskomukseen, olet vain pelle ja sellaisia emme kaipaa sotkemaan kehitystä ja keskustelua. Uskovaiset itse aiheutavat itselleen tämän. Uskovaisilta se tahdikkkuus puuttuu ja siksi heitä ei voi arvostaa eikä heidän kanssa ole mitään juteltavaa. Heidän pointtinsa on jossain määrin leikkiä jotain etuoikeutettua erikoistapausta jolle on vapaus selitelellä ja kuvitella harhoin maailmaamme. Sellainen on yksinkertaisesti rasittavaa eikä mitenkään kehittävää eikä palkitsevaa. Minusta jos uskoo niin pitää aikuisten oikeasti sen pelkästään omana asianaan. Minusta ketän ei saa häiritä harhoillaan tai sitten hakeuttuu hoitoon jos on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia.
Ymmärräthän myös sen, että jos kovin kärkkäästi ilmoitat uskovaisten olevan harhaisia ja mielenterveysongelmaisia (vain uskon takia), niin olet itsekin melko provosoiva, eikä kukaan halua keskustella kanssasi neutraalisti asiasta. Sen enempää kuin sinua ei tule muiden häiritä uskomuksillaan, sinunkaan ei tule häiriköidä ja pilkata niitä, joilla sinun ajatusmaailmastasi poikkeavia uskomuksia on.
Minulla on riittävästi kokemusta oppia ja kehittyä asioissa(olen sen verran kokenut), sekä käydä keskustelua faktoista, uskovaisten kanssa voidaan kyllä puhua erilaisuudesta tässä mielessä. Se ei tee hyvää että keksitään mitä vaan asioita vailla mitään konkretiaan perustuvaa. Aikuisten oikeasti.
Melkoinen yleistys jälleen, jossa morkataan uskovaisia. Voit olla hyvä keskustelija faktoista, mutta uskon, että mielipiteiden eriävyyksistä tietyissä aiheissa sinulla voi olla vaikeuksia keskustella kiihkotta ja neutraalisti. Kyky keskustella vaikeista, tunteita herättävistä aiheista, on se sitten raha, rakkaus, politiikka tai uskonto, on vaikeaa, juurikin koska se herättää tunteita. Jos tuot ilmi tuon lihavoidun tyyppisiä ajatuksia keskutellessasi uskovaisen kanssa, on aivan varmaa, että uskovaisen tunteet kuumenevat. Sen jälkeen keskustelusta ei tule mitään. Itse en vaivaudu tuolla tavalla ajatuksiaan ilmaisevien kanssa kasvokkain edes keskustelemaan, koska tahallinen provosointi osoittaa vain keskustelijan tarvetta olla oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
Tämän tyyppien kommunikointi saa näkemään sitä punaista. Jos kanassasi ei voi puhua faktoista tai et niitä ymmärrä vaan nojaat pelkkään uskomukseen, olet vain pelle ja sellaisia emme kaipaa sotkemaan kehitystä ja keskustelua. Uskovaiset itse aiheutavat itselleen tämän. Uskovaisilta se tahdikkkuus puuttuu ja siksi heitä ei voi arvostaa eikä heidän kanssa ole mitään juteltavaa. Heidän pointtinsa on jossain määrin leikkiä jotain etuoikeutettua erikoistapausta jolle on vapaus selitelellä ja kuvitella harhoin maailmaamme. Sellainen on yksinkertaisesti rasittavaa eikä mitenkään kehittävää eikä palkitsevaa. Minusta jos uskoo niin pitää aikuisten oikeasti sen pelkästään omana asianaan. Minusta ketän ei saa häiritä harhoillaan tai sitten hakeuttuu hoitoon jos on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia.
Ymmärräthän myös sen, että jos kovin kärkkäästi ilmoitat uskovaisten olevan harhaisia ja mielenterveysongelmaisia (vain uskon takia), niin olet itsekin melko provosoiva, eikä kukaan halua keskustella kanssasi neutraalisti asiasta. Sen enempää kuin sinua ei tule muiden häiritä uskomuksillaan, sinunkaan ei tule häiriköidä ja pilkata niitä, joilla sinun ajatusmaailmastasi poikkeavia uskomuksia on.
Minulla on riittävästi kokemusta oppia ja kehittyä asioissa(olen sen verran kokenut), sekä käydä keskustelua faktoista, uskovaisten kanssa voidaan kyllä puhua erilaisuudesta tässä mielessä. Se ei tee hyvää että keksitään mitä vaan asioita vailla mitään konkretiaan perustuvaa. Aikuisten oikeasti.
Melkoinen yleistys jälleen, jossa morkataan uskovaisia. Voit olla hyvä keskustelija faktoista, mutta uskon, että mielipiteiden eriävyyksistä tietyissä aiheissa sinulla voi olla vaikeuksia keskustella kiihkotta ja neutraalisti. Kyky keskustella vaikeista, tunteita herättävistä aiheista, on se sitten raha, rakkaus, politiikka tai uskonto, on vaikeaa, juurikin koska se herättää tunteita. Jos tuot ilmi tuon lihavoidun tyyppisiä ajatuksia keskutellessasi uskovaisen kanssa, on aivan varmaa, että uskovaisen tunteet kuumenevat. Sen jälkeen keskustelusta ei tule mitään. Itse en vaivaudu tuolla tavalla ajatuksiaan ilmaisevien kanssa kasvokkain edes keskustelemaan, koska tahallinen provosointi osoittaa vain keskustelijan tarvetta olla oikeassa.
Minä persoonana olen epärelevantti keskustelun kohde, ymmärrän että heikon ihmisen on tartuttava johonkin epärationaaliseen, mutta minä en vahvempana ja varmempana ihmisenä noin lapselliseen jargoniin lähde. Ei millään pahalla mutta aiheena en ole minä vaikka haluatkin kuikutella minulle ja keksiä asioita minusta. AIkuisten oikeasti.
'Sisäisen rauhan sietämätön typeryys'
Vierailija kirjoitti:
Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä, että uskon lentävään spagettimonsteriin? Hän puhuu minulle pääni sisällä, keskustelemme joka päivä. Uskon ja turvaan häneen kaikissa vaikeissa asioissa. Lentävään spagettimonsteriin uskominen on tuonut rauhan sydämeeni.
...en noin niin kun muutenkaan hyväksy ihmisten harhoja. Harhaisten tulisi hakea apua eikä selostaa harhoistaan kaikelle kansalle.
Mitenköhän lienee, sitten joskus, kuolinvuoteellasi...
Vieläköhän silloin tunnet hengessäsi tarvetta jutella 'Spaghettimonsterillesi' ja saada sitä turvaa ja apua ja antautua lopulta sen huomaan ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että valehtelemalla itselleen saa sisäistä rauhaa, kovin ristiriitaista ajatella noin.
Ei se, että jokin perustuu valheeseen tarkoita, että valehtelee itselleen. Se tarkoittaa vain sitä, että on kuullut valheen, mutta uskoo sen olevan totta. Tuolloin sisäinen rauha perustuu valheeseen, mutta ihminen ei ymmärrä sen olevan valetta, vaan luulee totuudeksi. Samaa nähdään tilanteissa, joissa vanhempi valehtelee lapselle, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi tai olisi lohdutettu. Ei lapsi välttämättä lainkaan ymmärrä, että vanhempi valehtelee.
T:"Mummu on enkelinä pilven reunalla"
Miten niin ei? Sehän peruustuu rtismalleen siihen ettei kyseenalaista vaan uskoo, esim onnen paitakin on itsellen valehtelua , älä aliarvioi lapsiakaan, minulla ei ainakaan ollut pokkaa kyseenalaistaa vaikka en valheisiin uskonutkaan. Sisäistä rauhaa saan kun tiedän mitä teen ja pystyn sen itselleni perustelmaan, sisäistä rauhaa en saa uskomalla onnenpaitaan vaan oikeasti siitä saa epävarmuutta riippumatta siitä uskooko sen olevan totta.
Aivan varmasti sinäkin olet joihinkin vanhempiesi valheisiin uskonut. "Et voi mennä huvipuistoon kaverin kanssa, koska kotona pitää tehdä asia X" kun oikea syy on se, ettet voi mennä huvipuistoon, kun ei ole rahaa. Ei koko elämäänsä voi elää kyseenalaistaen kaikkea mitä muut sanovat. Minulla on tarve uskoa, ettei mieheni petä, ja kun mitään merkkejä ei ole, uskon kun hän sanoo että ei petä. Voihan se olla valekin, mutta en minä jaksa elää elämääni kyseenalaistaen kaikkea mitä joku minulle sanoo. Jollakin on tarve uskoa, ja he uskovat kun joku riittävän suuri auktoriteetti sanoo niin, koska he HALUAVAT uskoa. Silloin he kokevat sen totuudeksi, eikä meistä kenelläkään ole sellaista tietoa, jotta voisimme kertoa kaikille maailman ihmisille mikä tälläisessä asiassa on se ainoa oikea lopullinen totuus. Niinkuin aiemmassa kommentissani kirjoitin, jokaisella meistä on oma totuus, emmekä me voi pakottaa muita hyväksymään sitä, jolloin noille muille se on vale.
Pilailetko? Vai onko valikoiva katse kenties? Jokaikiseen uskovien keskusteluun änkeää aina jossain kohtaa (usein hyvin alusta jo) ateisti vänkäämään ja ivailemaan.