Jos en saa olla tälle maailmalle anonyymi

Saisin julkisuuden niin helposti,mutta minä en halua,enkä vastaanota sitä!Paiskaan julkisuuden teidän naamallenne kuin paskainen wc-paperin!En ota sitä vastaan!

Mikä estää olemasta?

Rauhoitu, hyvä ihminen. Ei susta ole kiinnostunut kukaan muu kuin verottaja ja mahdolliset velkojat. Muille sä olet pelkkää ilmaa 💨

Ihminen joka ei tieteen,taiteen ja kulttuurin nimissä  ole mitään saavuttanut,ei julkisuutta ansaitse!Minä tykkään olla ihan vaan tarvis!En teille rupea olemaan mikään sosiaalipornotähti mediahuora,olen teitä kaikkia parempi ihminen!Te muut olette menettäneet täysin järkenne!

Lääkkeet.

Minun nuoruudessani vain harvat ja valitut olivat julkisuudessa ja he pakenivat luxuslukaaleihinsa rahvasta.Minö kuulun täten taivaaseen ja minä tykkään tosissani olla ihan vaan tavis

Hyvää huomenta, nyymi_kiukkusäkki.

Totta puhuen hieman samoin

ajatuksin, vaikka trøllaatkin.

Mitä julkisuus tuo naiselle, joka

(vähintään kohtuu-) kivannäköinen

ja persoonaltaan magneettinen?

Se tuo:

Sèksuaalista ahdistèlua.

Vainoàmisen, stàlkkaamisen.

Yksipuolisesti kiinnostuneet.

Opportunistit. 

Täysin tuntemattomien ei-halutun

huomion. E

Raivostuttaa kun ei saa olla  rauhassa!T:anonyymi introvertti

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu, hyvä ihminen. Ei susta ole kiinnostunut kukaan muu kuin verottaja ja mahdolliset velkojat. Muille sä olet pelkkää ilmaa 💨

Paitsi kiusaajille. Sellaisia on myös aikuisissa. 

Vielä:

Tämä 'huomio' olisi kenties ok, jos olisi 

puolisoa tai poikaystävää hakemassa

(+ jos miehet olisivat tasokkaita/

tervejärkisiä/raittiita).

.

Mutta jos ei ole miestä elämäänsä katselemassa, vaan on erakko;

käy moinen huomio erittäin 

raskaaksi, jos se on luonteeltaan 

tungettelevaa ja ilmiselvien 

mt tapausten taholta tulevaa.

Minulle kirjoittaa joka päivä 

vähemmän fiksu suomalaismies

'terkut Een ryppyreiälle'-tyyliset

huomenet ja/tai illan hyvät yöt

kaipuuketjuun. Tuskin ykikään 

fiksumpi naiseutta kunnioittava mies

moisia kirjoittelisi, vaikka miten 

olemmekin anoillen hömppäsivulla

liikkeellä.

Makuni tähän sivustoon on siksi mennyt.

En yksityisen somealustan tapaan

kykene suojautumaan = estämään näitä pàkkomielteen minuun kehittäneitä häiriköitä.

Tämä on valtava issue pidemmän 

päälle. Yksittäisenä kertana ei toki

hetkauttaisi ~ but when you >

all day every day kortisolit kaakossa

pumppu kaks'satasena jyskyttäen

saavut sivulle vain sillä motiivilla, 

että joudut tsekkaamaan 

'mitäköhän nyt taas' asenteella

tôrkyrasvaisuudet

ja mustasukkaisten, käsittämättömän pahanilkisten kadenaisten riidankylvämisyritykset,

ei kellään ole enää yhtään kivaa.

E-nainen jatkoi.

Minulla on mies.Ongelma on se,että ihmiset levittelee ilkeitä,perättömiä juoruja minusta ja yrittävät työntää julkisuuteen,minne en missään tapauksessa halua!

Tämän vuoksi,sulkeudun mieheni  ja perheeni kanssa kuplaamme,emmekä tule täältä koskaan pois!Emme koskaan tule mukaan!

Kammottavaa ilkeät,satanistiset ihmiset!Palakaa helvetissä!

Tilanne on täysin painajaismainen

osaltani. Nyt olen siinä pisteessä,

että oma kotitaloni ja paikkakunnan 

väki tietää minut palstalta; 

he suhtautuvat siten huomattavan 

uteliaasti. Vähän niinkuin että ohhoh.

Meidän talossa/kunnassa on 'julkkis.' 

🙀🧐😲

*Huomatkaa lakoninen satiirini.

Saanko olla rehellinen:

Tämä on minulle yksityisyyttä syvästi 

arvostavana (erittäin) vastenmielistä

ja vaivaannuttavaa. 

Elänhän luostarimaistella tavalla.

En nimenomaan haluaisi ulkonäköni

osalta joutua julkkisnaisten osaan/

armottoman julmaan ryöpytykseen; arvosteltavaksi nilkoista otsalohkoihin.

Mitä sillä on päällä. Miltä se näyttää.

Minkä levyinen pêrse, mitä kokoa hinkit.

Erityisesti en pidä siitä, että naapuruston ihmiset, joita en edes tunne face to face henkilökohtaisesti,

kirjoittavat mahdollisesti (trôllaushenkisiä)

aloituksia toivoten minun vastaavan/

saapuvan rupattelemaan kepeitä kanssaan..

He sitten epäempaattisina motkottaen vain lisäävät vettä myllyyn syyllistäen minua siitä, että EN näissä tunnelmissa - joissa IRL

todellisuudessa tapahtuneet lokaalirikøkset ovat yhä avoimina ja hyvittämättä 

C-PTSD kuvastona oireillen -

halua heidän kanssaan kahvitella.

En tbh usko kovin monen ihmisen kyenneen

kestämään tilannetta näin pitkään

selväjärkisenä, kuten itse vahvana yksilönä

kestänyt olen, jos/kun vastaava

tilannesuma olisi heidän kontolleen

päivittäisenä kivirekenä langennut. 

Mainittakoon:

En syö uni/masennuslääkkeitä.

Ainoa 'apu' on pysytellä palstalta pois

sekä ennen kaikkea omat rakkaat luottoläheiseni puhelinsoiton päässä.

Kun kirjoitan, pysyn mahdollisimman asialinjalla ollakseni seinätapettina/

huomaamaton ja 'epäviehättävä'. Kaipuuterveisetkin miehelle y pudotin pois.

E