Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi kahvilassa tai kaupassa
Keskustelu poistettu
28.08.2017 |
Meidän erityislapsi/vammainen (ulospäin ihan tavallisen lapsen näköinen) lapsi ei pysty useinkaan käyttäytymään kahvilassa, kaupassa jne kuten muut lapset vaan kiljuu, ääntelee, pyörii, konttaa ja saattaa karata. Kaupassa on helppo kulkea valjaissa, mutta kahvilassa pääsee kyllä helpommin karkuun - välillä kyllä muutenkin.
Jos ihmisellä on jalka poikki, niin hän ei pysty juoksemaan vaikka kuinka käskettäisiin eikä kuuro kuulemaan vaikka kuinka haluaisi. Eikä vammainen lapsi välttämättä pysty käyttäytymään kuin muut lapset vaikka kuinka komentaisi ja pitäisi kuria. Minä äitinä pyrin estämään sen, että hän ei vahingoita, itseään eikä muita eikä riko paikkoja. Tämäkin lapsi on joskus aikuinen ja toivon, että siihen mennessä pystyisi ainakin suurimman osan käytöksestään hillitsemään jos ei kaikkea.
Mitä te oikein sillä saavutatte, että vaaditte lapselta asiallista käytöstä silloinkin kun tiedätte vammasta? Te oletatte, että vammainen lapsi muuttuis terveeksi. Jos tällainen taikatemppu olisi niin kertokaa toki minullekin. Muutenkin on haastavaa liikkua julkisilla paikoilla erityislapsen kanssa, niin ei siihen kyllä enää kaivata mitään asiatonta käytöstä aikuisilta.
(Tämä keskustelun aloitus on poistettu jo monta kertaa, joten yritän vielä kerran.)
Kommentit (141)
No, minullakin on erityislapsi, mutta Asperger, joka pienenä oli tosi arka ja varovainen. Eivät kaikki erityislapset ole vilkkaita. Joo, meidän pojan kanssa olisi varmasti voinut käydä kahviloissa, mutta toisaalta hän pelkäsi niin monia juttuja ja näki, että hermostui ja ahdistui, että elettiin aika rauhallista elämää. En oikein ymmärrä tätä "minulla on oikeus"-ajattelutapaa, jossa on jotenkin hienoa, että vie lapsen kahvilaan, jossa hän turhautuu tms. minkä seurauksena alkaa riehua ja saa varmasti muilta rumia katseita, jotka eivät tee hyvälle itsetunnolle. Onko se jokin lapsen oikeus? Tai äidin oikeus juoda kahvinsa kylmänä, kun koko ajan saa juoksennella lapsen perässä? Tai muiden asiakkaiden oikeus viettää hälyisä ja epärentouttava kahvihetki? Kun ei se pyöreä palikka mene kolmion muotoisesta aukosta sisään, niin kannattaa käyttää voimat johonkin muuhun kuin väkisin yrittämiseen. Kaikkien lasten kanssa ei vaan voi tehdä kaikkia juttuja ja sillä selvä. Ja vaikka itsekin tiedän, kuinka masentavaa on kokea itsensä vain huonoksi kasvattajaksi muiden silmissä, vaikka olisi kaikkensa tehnyt, niin silti: kun ei se erityisyys näy päälle päin, niin on outoa olettaa, että muiden pitäisi heti ymmärtää tätä erityisyyttä. Jos minä näen lapsen, joka vaikka huutaen paiskoo hiekkaa muiden päälle, niin kyllä minulle tulee mieleen myös se vaihtoehto, että lapsi on huonosti kasvatettu, eivät vain erilaiset neurologiset mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli sitten "normaali" tai "erityinen" lapsi, kaikki käytöshäiriöt julkisilla paikoilla on joka tapauksessa vanhempien pystyttävä kitkemään pois. Minulla ei kahvilassa ole oikeutta häiritä sinun erityislapsesi paikallaoloa eikä hänellä ole oikeutta häiritä minun paikallaoloani. Tätäkään aloitusta ei tarvittaisi, jos ihmiset eivät häiritsisi epätoivotulla tavalla muita ihmisiä. Tämä on taottava jokaisen ihmisen kaaliin jo pienestä pitäen; keskity omaan tekemiseen äläkä häiritse muita, etenkään vieraita ihmisiä.
Ei se erityislapsi tule sinne kahvilaan häiritsemään ketään tarkoituksella. Jos hänen olemuksensa/ääntelynsä/käyttäytymisensä häiritsee sinua, niin voit poistua paikalta. Ihmisiä häiritsee erilaiset asiat, joten jos jokainen alkaisi esittämään omia vaatimuksiaan miten tulee käyttäytyä, niin kukaan ei voisi käydä missään. Normaaleja empatiaa tuntevia ihmisiä ei häiritse se, jos erityislapsi ei käyttöyäydy niinkuin normilapsen kuuluisi käyttäytyä, vaan he osaavat suhtautua asiaan inhimillisesti. Samalla tavalla sitä erityislasta voi ärsyttää sun epäitsekäs asenne ja itsekeskeinen käytöksesi, joten mitäs jos opettelisit muuttamaan kapea-alaista ajatusmaailmaasi ensin ja poistuisit vasta sitten kotoasi muiden ihmisten joukkoon?
Kaksi ihmistä. Toinen pitää meteliä ja tuottaa häiriötä toiselle. Toinen on täysin hiljaa, eikä aiheuta minkäänlaista häiriötä toiselle.
Kumman pitää joustaa ja lopettaa toimintansa?
Hmm. Tuntuupas pahalta näin add:tä ja paniikkihäiriötä sairastavana lukea olevansa vammainen tai kehityshäiriöinen. Itse osaan kyllä käyttäytyä julkisilla paikoilla muuten, mutta esimerkiksi pelkään ihmisiä niin paljon että kädet tärisevät. Minut kasvatettiin väkivallan uhalla käyttäytymään. Tämä ketju todistaa, että parempi vain pysyä eristyksissä. Mielestäni kaikenlaisilla ihmisillä pitäisi olla oikeus poistua kotooltaan kuitenkin. Tietenkään ei saisi haukkua tai kiusata muita, aiheuttaa pahaa mieltä. Tässäkin ketjussa ilmeisesti täysin neurologisesti terveet haukkuvat ja kiusaavat mutta arvostelevat samalla muita huonosta käytöksestä...
Teidänlaiset ihmiset omaa pahan asennevamman ja teidän tulisi pysytellä pois julkisilta paikoilta siihen asti kunnes osaatte käyttäytyä. Ap kysyi juuri sitä että miksi ihmisten täytyy mulkoilla. Joten te mulkoilevat mulkvistit: et ole yhtään sen parempi ihminen kun näytät että et ymmärrä erilaisuutta, vaan osoitat miten typerä ja keskenkasvuinen ihminen sinä olet!!
Ja myös te ketkä "ymmärrätte" erilaisuutta mutta olette sitä mieltä että erityislasten ei tarvitse käydä kahvilloissa, niin olette säälittäviä omahyväisiä ressukoita, jos todellakin väitätte ymmärrävänne jotakin mutta hetken päästä olette valmiita ehdottamaan tietyn ihmisryhmän syrjimistä.
Kysymys: kahvilassa vieressäsi istuu sinua yhtä lähellä kaksi eri porukkaa. Toinen porukka puhuu keskustellen ja välillä nauraen. He aiheuttavat jonkin verran meteliä.He ovat tavanomainen näky kahvilassa ja koostuvat ystävyksistä jotka viettävät vapaa-aikaansa.Toisessa porukassa on perhe joista yksi lapsista on erityislapsi, joka välillä ääntelee hieman kovempaa. Heillä on mukava perheen yhteinen kahvihetki meneillään. Heistäkin lähtee ääntä. Molemmista porukoista lähtee kuitenkin saman verran desibelejä. Kumpi seurue häiritsee sinua enemmän?
Toinen kysymys: miten toimit? 1. Harmittelen mielessäni sitä että paikalle sattui tällä kertaa pari kovempiäänistä seuruetta, mutta päiväni ei mene heidän takia pilalleen ja keskityn omaan mukavaan kahvihetkeeni. 2. Vaihdan pöytää kahvilan rauhallisemmalle puolelle. 3. Poistun kahvilasta. 4. Käyn räyhäämässä perheelle miksi erityislapsi käyttäyttyy noin ja sanon, että jos hän ei ala käyttäytyä heti hiljempaa niin poistukaa paikalta! 5. Toimin jotenkin muuten, miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on monet ilkeitä. Älkää vaan sanoko että vastustatte koulukiusaamista. Olette itse pahempia kuin yksikään kiusaava lapsi. Teidän mielestä saa näkyä vain jos on normaali, poikkeavat ei. Hirveää ja julmaa, itsekästä ajattelua. En tunne empatiaa siitä että jonkun typeryksen kahvilareissu ei ollutkaan niin täydellinen , mutta jokaista erityislapsen äitiä kohtaan tunnen.
Ottamatta aiheeseen muuten kantaa, ihmettelen vain miksi se lapsi pitää raahata paikkaan jossa ahdistuu ja täten alkaa riehumaan. Melkoista kiusaamista sanoisin, sama kuin minut vietäisiin korkean talon katolle (korkean paikan kammo).
Erityislapsi voi olla ihan tavallinen pitkiä aikoja, ja sitten yhtäkkiä jostain ärsykkeestä muuttua häiriköksi. Sitä ei siis koskaan voi tietää, milloin häiriköinti tapahtuu ja tapahtuuko ollenkaan tietyllä kahvilakäynnillä. Nämä ovat todella hankalia juttuja. Ja täytyyhän perheiden saada elää edes jollain tasolla normaalia elämää, tai ainakin käydä siellä normaalissa elämässä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Minä en missään nimessä ole erityislapsia vastaan ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että he ovat aivan yhtä arvokkaita kuin "normaalit" lapset. Olen myös sitä mieltä, että heilläkin on oikeus elää normaalia elämää.
Mutta jos tiedät, että sinulla on erityislapsi, joka ei yksinkertaisesti pysty olemaan rauhassa esim. kahvilassa, miksi tuot lapsesi sinne?
Ensinnäkin, onko se sinulle itsellesi kivaa yrittää rauhoitella ja hallita kirkuvaa ja riehuvaa lasta? Varmaankin haluaisit nauttia vaikka jostain kakunpalasta rauhassa sen sijaan, että kaikki energiasi menee lapseesi.
Toiseksi, onko se lapselle mukavaa? Miksi viet lapsesi tahallaan paikkaan, jossa tiedät hänen ahdistuvan ja hermostuvan? Eikö olisi parempi lasta kohtaan jättää reissu väliin.
Ja kolmanneksi, ihan sama mitä kaikki sanovat, niin kukaan ei voi väittää, että he nauttisivat vaikka lehden lukemisesta, jos ympärillä joku lapsi huutaa ja riehuu. Kyllä, pitäisi olla suvaitsevainen, mutta mielestäni kyllä kaikilla on oikeus rauhaan. Nyt tarkoitan nimenomaan myös sitä lastasi. Lapsesi viihtyy varmasti paremmin jossain muualla ja kahvilavieraat viihtyvät paljon paremmin rauhassa. Koskee myös "normaaleja" lapsia.
Ja sanon vielä uudestaan, että erityislasten tulisi saada elää normaalia elämää. Mutta eikö lapsesi kannalta kivempi vaihtoehto olisi esim. mennä johonkin isoon puistoon, missä ei ole niin paljon ihmisiä ja lapsesi saa riehua niin paljon kuin sielu sietää. Tai ostakaa kahvilasta jotkut herkut ja nauttikaa ne vaikka piknikillä.
Piknikiltä erityislapsi voi karkailla koko ajan. Siis kun on saatu piknik pystytettyä ja jo ennen sitä, lapsi karkailee ja hänen perässään pitää juosta. Piknik jää ehkä siihen pitkäksi aikaa yksin pupujen syötäväksi, kunnes lapsi on saatu takaisin. Nämä ehdotukset kertovat, ettei ole tietoa siitä, millaista erityislapsen kanssa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jänna että itselleni on myös vaikea erityislapsi, mutta tottelee kuitenkin. Minä olen sitä mieltä, että nämä aloittajan kaltaiset ihmiset ovat juurikin näitä, jotka "ratsastavat diagnooseilla aina , kun jotain menee "vikaan".
Erityislapselle pystyy asettamaan rajoja tiettyyn pisteeseen asti kyllä. On turha väittää, että voi selitellä jokaista lapsen tekemistä " diagnoosilla pelkästään .
Minä olen opettanut rajoja erityislapselleni ja hän tietää kyllä, mikä on oikein ja mikä väärin. Pystyn hallitsemaan hänen tekemisiään, en tietenkään samalla tavalla , kuin "ei diagnosoidun " kanssa, mutta niin, ettei lapseni seinille hypi.
Kyllä tuokin on paljon kasvatuksesta kiinni. Turha AP selittää, että esim. Paikkojen tuhoaminen on OK, kun on erityislapsi. Sinulla ei ole otetta lapseen, jos hän tekee 24/7 kaikkea kiellettyä. Fakta se on.
Vierailija kirjoitti:
Teidänlaiset ihmiset omaa pahan asennevamman ja teidän tulisi pysytellä pois julkisilta paikoilta siihen asti kunnes osaatte käyttäytyä. Ap kysyi juuri sitä että miksi ihmisten täytyy mulkoilla. Joten te mulkoilevat mulkvistit: et ole yhtään sen parempi ihminen kun näytät että et ymmärrä erilaisuutta, vaan osoitat miten typerä ja keskenkasvuinen ihminen sinä olet!!
Ja myös te ketkä "ymmärrätte" erilaisuutta mutta olette sitä mieltä että erityislasten ei tarvitse käydä kahvilloissa, niin olette säälittäviä omahyväisiä ressukoita, jos todellakin väitätte ymmärrävänne jotakin mutta hetken päästä olette valmiita ehdottamaan tietyn ihmisryhmän syrjimistä.
Kysymys: kahvilassa vieressäsi istuu sinua yhtä lähellä kaksi eri porukkaa. Toinen porukka puhuu keskustellen ja välillä nauraen. He aiheuttavat jonkin verran meteliä.He ovat tavanomainen näky kahvilassa ja koostuvat ystävyksistä jotka viettävät vapaa-aikaansa.Toisessa porukassa on perhe joista yksi lapsista on erityislapsi, joka välillä ääntelee hieman kovempaa. Heillä on mukava perheen yhteinen kahvihetki meneillään. Heistäkin lähtee ääntä. Molemmista porukoista lähtee kuitenkin saman verran desibelejä. Kumpi seurue häiritsee sinua enemmän?
Toinen kysymys: miten toimit? 1. Harmittelen mielessäni sitä että paikalle sattui tällä kertaa pari kovempiäänistä seuruetta, mutta päiväni ei mene heidän takia pilalleen ja keskityn omaan mukavaan kahvihetkeeni. 2. Vaihdan pöytää kahvilan rauhallisemmalle puolelle. 3. Poistun kahvilasta. 4. Käyn räyhäämässä perheelle miksi erityislapsi käyttäyttyy noin ja sanon, että jos hän ei ala käyttäytyä heti hiljempaa niin poistukaa paikalta! 5. Toimin jotenkin muuten, miten?
Ei minua haittaa, jos paikalla on erityislapsi, joka välillä ääntelee. Sen sijaan minua kyllä haittaa, jos paikalla on kuka tahansa, joka huutaa, kirkuu tai riehuu ympäriinsä. Itse ainakin ymmärsin, että ketjussa on kysymys tällaisista huutajatapauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tuntuupas pahalta näin add:tä ja paniikkihäiriötä sairastavana lukea olevansa vammainen tai kehityshäiriöinen. Itse osaan kyllä käyttäytyä julkisilla paikoilla muuten, mutta esimerkiksi pelkään ihmisiä niin paljon että kädet tärisevät. Minut kasvatettiin väkivallan uhalla käyttäytymään. Tämä ketju todistaa, että parempi vain pysyä eristyksissä. Mielestäni kaikenlaisilla ihmisillä pitäisi olla oikeus poistua kotooltaan kuitenkin. Tietenkään ei saisi haukkua tai kiusata muita, aiheuttaa pahaa mieltä. Tässäkin ketjussa ilmeisesti täysin neurologisesti terveet haukkuvat ja kiusaavat mutta arvostelevat samalla muita huonosta käytöksestä...
Empatian puute erilaisia tai yleisestikin muita ihmisiä kohtaan, kuten itsensä ja lastensa parempana pitäminen on piirre psykopatiasta. Eli eivät nämä arvostelijat "normaaleja" ole vaikka itse niin kokisivatkin.
Kahvilassa kun ollaan, mulle on ihan sama kuka aiheuttaa meteliä. Riehuvaa ulkkisporukkaa ei saada pihalle, koska rasismin pelko. Riehuvaa lasta ei saada pihalle, koska on ehkä erityislapsi tai omistaa vittumaiset vanhemmat.
Parempi mun on mennä itse muualle.
Mietin vain, että kuinka nämä erityiset pärjäävät aikuisena, kun lapsina saavat riehua ja huutaa kuin hullut. Aikuisena he eivät enää ole söpöjä lapsia, joille annetaan raivarit helpommin anteeksi. Heidät vie poliisi, jos käyttäytyvät samalla lailla aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sitten "normaali" tai "erityinen" lapsi, kaikki käytöshäiriöt julkisilla paikoilla on joka tapauksessa vanhempien pystyttävä kitkemään pois. Minulla ei kahvilassa ole oikeutta häiritä sinun erityislapsesi paikallaoloa eikä hänellä ole oikeutta häiritä minun paikallaoloani. Tätäkään aloitusta ei tarvittaisi, jos ihmiset eivät häiritsisi epätoivotulla tavalla muita ihmisiä. Tämä on taottava jokaisen ihmisen kaaliin jo pienestä pitäen; keskity omaan tekemiseen äläkä häiritse muita, etenkään vieraita ihmisiä.
Ei se erityislapsi tule sinne kahvilaan häiritsemään ketään tarkoituksella. Jos hänen olemuksensa/ääntelynsä/käyttäytymisensä häiritsee sinua, niin voit poistua paikalta. Ihmisiä häiritsee erilaiset asiat, joten jos jokainen alkaisi esittämään omia vaatimuksiaan miten tulee käyttäytyä, niin kukaan ei voisi käydä missään. Normaaleja empatiaa tuntevia ihmisiä ei häiritse se, jos erityislapsi ei käyttöyäydy niinkuin normilapsen kuuluisi käyttäytyä, vaan he osaavat suhtautua asiaan inhimillisesti. Samalla tavalla sitä erityislasta voi ärsyttää sun epäitsekäs asenne ja itsekeskeinen käytöksesi, joten mitäs jos opettelisit muuttamaan kapea-alaista ajatusmaailmaasi ensin ja poistuisit vasta sitten kotoasi muiden ihmisten joukkoon?
Ja jollei se erityisyys näy päälle päin, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että jokainen lapsi saa riekkua kahvilassa miten mieleen juolahtaa, ja jos se jotakuta häiritsee, niin hänen pitää lähteä pois. Ja näin on juuri annettu ihan tavallisillekin lapsille oikeus käyttäytyä huonosti.
Onneksi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kahvilassa kun ollaan, mulle on ihan sama kuka aiheuttaa meteliä. Riehuvaa ulkkisporukkaa ei saada pihalle, koska rasismin pelko. Riehuvaa lasta ei saada pihalle, koska on ehkä erityislapsi tai omistaa vittumaiset vanhemmat.
Parempi mun on mennä itse muualle.Mietin vain, että kuinka nämä erityiset pärjäävät aikuisena, kun lapsina saavat riehua ja huutaa kuin hullut. Aikuisena he eivät enää ole söpöjä lapsia, joille annetaan raivarit helpommin anteeksi. Heidät vie poliisi, jos käyttäytyvät samalla lailla aikuisina.
Idiootti kommentti. Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa niin ei kannata kuule sanoa mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidänlaiset ihmiset omaa pahan asennevamman ja teidän tulisi pysytellä pois julkisilta paikoilta siihen asti kunnes osaatte käyttäytyä. Ap kysyi juuri sitä että miksi ihmisten täytyy mulkoilla. Joten te mulkoilevat mulkvistit: et ole yhtään sen parempi ihminen kun näytät että et ymmärrä erilaisuutta, vaan osoitat miten typerä ja keskenkasvuinen ihminen sinä olet!!
Ja myös te ketkä "ymmärrätte" erilaisuutta mutta olette sitä mieltä että erityislasten ei tarvitse käydä kahvilloissa, niin olette säälittäviä omahyväisiä ressukoita, jos todellakin väitätte ymmärrävänne jotakin mutta hetken päästä olette valmiita ehdottamaan tietyn ihmisryhmän syrjimistä.
Kysymys: kahvilassa vieressäsi istuu sinua yhtä lähellä kaksi eri porukkaa. Toinen porukka puhuu keskustellen ja välillä nauraen. He aiheuttavat jonkin verran meteliä.He ovat tavanomainen näky kahvilassa ja koostuvat ystävyksistä jotka viettävät vapaa-aikaansa.Toisessa porukassa on perhe joista yksi lapsista on erityislapsi, joka välillä ääntelee hieman kovempaa. Heillä on mukava perheen yhteinen kahvihetki meneillään. Heistäkin lähtee ääntä. Molemmista porukoista lähtee kuitenkin saman verran desibelejä. Kumpi seurue häiritsee sinua enemmän?
Toinen kysymys: miten toimit? 1. Harmittelen mielessäni sitä että paikalle sattui tällä kertaa pari kovempiäänistä seuruetta, mutta päiväni ei mene heidän takia pilalleen ja keskityn omaan mukavaan kahvihetkeeni. 2. Vaihdan pöytää kahvilan rauhallisemmalle puolelle. 3. Poistun kahvilasta. 4. Käyn räyhäämässä perheelle miksi erityislapsi käyttäyttyy noin ja sanon, että jos hän ei ala käyttäytyä heti hiljempaa niin poistukaa paikalta! 5. Toimin jotenkin muuten, miten?
Ei haittaa kumpikaan seurue. Ap puhui lapsesta, joka ääntelyn lisäksi kirkuu, pyörii, konttailee pitkin poikin ja karkailee. Jos lapsen tällaiseen käytökseen ei puututa, niin saatan kyllä vanhempia mulkoilla, vaikka miten mulkvisti sen vuoksi olisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sitten "normaali" tai "erityinen" lapsi, kaikki käytöshäiriöt julkisilla paikoilla on joka tapauksessa vanhempien pystyttävä kitkemään pois. Minulla ei kahvilassa ole oikeutta häiritä sinun erityislapsesi paikallaoloa eikä hänellä ole oikeutta häiritä minun paikallaoloani. Tätäkään aloitusta ei tarvittaisi, jos ihmiset eivät häiritsisi epätoivotulla tavalla muita ihmisiä. Tämä on taottava jokaisen ihmisen kaaliin jo pienestä pitäen; keskity omaan tekemiseen äläkä häiritse muita, etenkään vieraita ihmisiä.
Ei se erityislapsi tule sinne kahvilaan häiritsemään ketään tarkoituksella. Jos hänen olemuksensa/ääntelynsä/käyttäytymisensä häiritsee sinua, niin voit poistua paikalta. Ihmisiä häiritsee erilaiset asiat, joten jos jokainen alkaisi esittämään omia vaatimuksiaan miten tulee käyttäytyä, niin kukaan ei voisi käydä missään. Normaaleja empatiaa tuntevia ihmisiä ei häiritse se, jos erityislapsi ei käyttöyäydy niinkuin normilapsen kuuluisi käyttäytyä, vaan he osaavat suhtautua asiaan inhimillisesti. Samalla tavalla sitä erityislasta voi ärsyttää sun epäitsekäs asenne ja itsekeskeinen käytöksesi, joten mitäs jos opettelisit muuttamaan kapea-alaista ajatusmaailmaasi ensin ja poistuisit vasta sitten kotoasi muiden ihmisten joukkoon?
Ja jollei se erityisyys näy päälle päin, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että jokainen lapsi saa riekkua kahvilassa miten mieleen juolahtaa, ja jos se jotakuta häiritsee, niin hänen pitää lähteä pois. Ja näin on juuri annettu ihan tavallisillekin lapsille oikeus käyttäytyä huonosti.
Onneksi olkoon.
Sun elämä on varmaan aika vaikeeta kun tosissas pohdit näin itsestään selviä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä "ei pidä suinpäin tuomita" käytännössä tarkoittaa? Siis joka kerta kun ulkoisesti normaalin näköinen lapsi, kiljuu, huutaa, säntäilee edes takaisin ja karkailee kahvilassa, siitä ei pidä häiriintyä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Ei sovi huomauttaa esim vanhemmille tai lapselle itselleen tämän käytöksestä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Eikö tällä tavalla itseasiassa anna käytännössä vain hyväksynnän huonolle käytökselle normaalienkin lasten kohdalla, koska valtaosa kahvilahäiriköistä heitä kai kuitenkin on?
Näin ratakiskosta väännettyä tarkoittaa että älkää tuomitko vanhempia huonoksi ja lasta kamalaksi.
Toki saat mennä ja huomattaa. Normaali lapsi usein rauhoittuukin (säikähtää ) kun ulkopuolinen puuttuu. Erityislapseen ei välttämättä toimi. Ne erityslasten vanhemmat käyvät ulkona varmaan, jotta voisivat välillä tehdä jotain "normaaliakin ". Tavallisia asioita.
Tapanani ei ole tuomita lapsia kamaliksi. Vanhempien kasvatuksesta, tai lähinnä sen puutteesta saatan kyllä mielessäni tuomioita jaella, mutta koska omaan normaalit käytöstavat, en tietenkään mene näitä tuomioita kenellekään päin naamaa sanomaan. En silti voi sille mitään, että jos lapsi pistää kahvilassa tai kaupassa paikkaa matalaksi eikä vanhemmat tee elettäkään puuttuakseen lapsensa käytökseen, en kovin hyvää heidän kasvatuskyvystään ajattele. Oli lapsi erityinen tai ei, niin kai siihen lapsen käytökseen voi jotenkin puuttua jos se överiksi menee? Eikö sitä voi edes poistua paikalta lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ihmistä. Toinen pitää meteliä ja tuottaa häiriötä toiselle. Toinen on täysin hiljaa, eikä aiheuta minkäänlaista häiriötä toiselle.
Kumman pitää joustaa ja lopettaa toimintansa?
Joustaa? Erityislapsen? Vaadit juoksemista ihmiseltä, jolla on jalka poikki. Tämä ymmärtämättömyyden määrä on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä "ei pidä suinpäin tuomita" käytännössä tarkoittaa? Siis joka kerta kun ulkoisesti normaalin näköinen lapsi, kiljuu, huutaa, säntäilee edes takaisin ja karkailee kahvilassa, siitä ei pidä häiriintyä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Ei sovi huomauttaa esim vanhemmille tai lapselle itselleen tämän käytöksestä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Eikö tällä tavalla itseasiassa anna käytännössä vain hyväksynnän huonolle käytökselle normaalienkin lasten kohdalla, koska valtaosa kahvilahäiriköistä heitä kai kuitenkin on?
Näin ratakiskosta väännettyä tarkoittaa että älkää tuomitko vanhempia huonoksi ja lasta kamalaksi.
Toki saat mennä ja huomattaa. Normaali lapsi usein rauhoittuukin (säikähtää ) kun ulkopuolinen puuttuu. Erityislapseen ei välttämättä toimi. Ne erityslasten vanhemmat käyvät ulkona varmaan, jotta voisivat välillä tehdä jotain "normaaliakin ". Tavallisia asioita.
Tapanani ei ole tuomita lapsia kamaliksi. Vanhempien kasvatuksesta, tai lähinnä sen puutteesta saatan kyllä mielessäni tuomioita jaella, mutta koska omaan normaalit käytöstavat, en tietenkään mene näitä tuomioita kenellekään päin naamaa sanomaan. En silti voi sille mitään, että jos lapsi pistää kahvilassa tai kaupassa paikkaa matalaksi eikä vanhemmat tee elettäkään puuttuakseen lapsensa käytökseen, en kovin hyvää heidän kasvatuskyvystään ajattele. Oli lapsi erityinen tai ei, niin kai siihen lapsen käytökseen voi jotenkin puuttua jos se överiksi menee? Eikö sitä voi edes poistua paikalta lapsen kanssa?
Käytökseen puuttuminen voi vain pahentaa sitä. Pois lähteminen on vaikeaa, jos lapsi on niin affektissa, ettei mistään tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvilatyöntekijänä todella toivoisin että mölisevät tai muuten äänekkäät erityislapset pysyisivät suoraan sanoen poissa. Huutaminen häiritsee omaa työtäni ja samalla kaikkia muita asiakkaita, joista osalle lounashetki kahvilassa saattaa olla päivän ainoa rauhallinen hetki. Kaikille on samat säännöt, eli ketään ei saa häiritä. Kaikki paikallaolijat kuitenkin toivovat että tällaiset henkilöt lähtisivät pois, joten miksi ihmeessä pitää väkisin raahautua kahvilaan toisten mulkoiltavaksi?
Entä aikuiset kehitysvammaiset, jotka tulevat ryhmänä kahvilaan ja mölisevät? Taitaa olla vaikea kestää, että maailmassa on sellaista. Tekee ihmisille erittäin hyvää, että he ovat siellä.
Kyllä minä ja varmasti moni muukin sietää erityislapselta ja aikuiselta enemmän kuin ns. normaaleilta. Mutta raja kaikellakin. Jos istun kahvillassa ja kimeä kiljunta aina välillä säikkäyttää, tuli se lapsesta, aikuisesta tai koirasta, niin pidän pitä häiritsevänä. Kerta menee , mutta jatkuva häirintä saa minut lähtemään. En pyydä kiljujaa lähtemään, vaikka en sitä halua kuulla tai harmittelen kahvihetken epäonnistumista. Kiljujalle se voi olla onnistuminen, mutta me elämme eri elämää. Se minkä ihmiset tuntevat häiritseväksi on aika subjektiivistä. Jollekin yläkerran askeleet ovat liikaa tai kerrostalon rapussa yöllä kulkeva. Jollekin se on kahvihetken kiljuja ja toinen vain nauttii elämän äänistä. Itse tykkään herätä klo 8.00 viereisen koulunääniin. En siis ole ihan herkkä häiriöille. Eiköhän suurinosa ymmärrä ja hyväksy erilaisuutta, mutta häiriintyy jos sitä on liikaa.
Oli sitten "normaali" tai "erityinen" lapsi, kaikki käytöshäiriöt julkisilla paikoilla on joka tapauksessa vanhempien pystyttävä kitkemään pois. Minulla ei kahvilassa ole oikeutta häiritä sinun erityislapsesi paikallaoloa eikä hänellä ole oikeutta häiritä minun paikallaoloani. Tätäkään aloitusta ei tarvittaisi, jos ihmiset eivät häiritsisi epätoivotulla tavalla muita ihmisiä. Tämä on taottava jokaisen ihmisen kaaliin jo pienestä pitäen; keskity omaan tekemiseen äläkä häiritse muita, etenkään vieraita ihmisiä.