Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi kahvilassa tai kaupassa
Keskustelu poistettu
28.08.2017 |
Meidän erityislapsi/vammainen (ulospäin ihan tavallisen lapsen näköinen) lapsi ei pysty useinkaan käyttäytymään kahvilassa, kaupassa jne kuten muut lapset vaan kiljuu, ääntelee, pyörii, konttaa ja saattaa karata. Kaupassa on helppo kulkea valjaissa, mutta kahvilassa pääsee kyllä helpommin karkuun - välillä kyllä muutenkin.
Jos ihmisellä on jalka poikki, niin hän ei pysty juoksemaan vaikka kuinka käskettäisiin eikä kuuro kuulemaan vaikka kuinka haluaisi. Eikä vammainen lapsi välttämättä pysty käyttäytymään kuin muut lapset vaikka kuinka komentaisi ja pitäisi kuria. Minä äitinä pyrin estämään sen, että hän ei vahingoita, itseään eikä muita eikä riko paikkoja. Tämäkin lapsi on joskus aikuinen ja toivon, että siihen mennessä pystyisi ainakin suurimman osan käytöksestään hillitsemään jos ei kaikkea.
Mitä te oikein sillä saavutatte, että vaaditte lapselta asiallista käytöstä silloinkin kun tiedätte vammasta? Te oletatte, että vammainen lapsi muuttuis terveeksi. Jos tällainen taikatemppu olisi niin kertokaa toki minullekin. Muutenkin on haastavaa liikkua julkisilla paikoilla erityislapsen kanssa, niin ei siihen kyllä enää kaivata mitään asiatonta käytöstä aikuisilta.
(Tämä keskustelun aloitus on poistettu jo monta kertaa, joten yritän vielä kerran.)
Kommentit (141)
No aloittajalle tiedoksi: vaikka lapsi olisikin jollain tapaa erityisen tuen tarpeessa, se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö lapsi pystyisi olemaan rauhallisena ja hiljaa jossain julkisella paikalla. Yleensä ne ovat ns. täysin terveitä tenavia, jotka mesoavat julkisilla paikoilla. Eli ei lyödä leimoja ja yleistetä.
#hiljaisen ja rauhallisen erityislapsen vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanoit, että lapsesi näyttää ulospäin normaalilta. Mistä voimme siis tietää, että lapsesi on erityislapsi?
Siksipä ei kannata heti suin päin tuomita, kun et voi tietää miten asiat ovat. Näkyykö sinun yksinkertaisuutesi päälle päin? Vai huomaako sen vasta kun avaat suusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanoit, että lapsesi näyttää ulospäin normaalilta. Mistä voimme siis tietää, että lapsesi on erityislapsi?
Siksipä ei kannata heti suin päin tuomita, kun et voi tietää miten asiat ovat. Näkyykö sinun yksinkertaisuutesi päälle päin? Vai huomaako sen vasta kun avaat suusi?
Mitä tämä "ei pidä suinpäin tuomita" käytännössä tarkoittaa? Siis joka kerta kun ulkoisesti normaalin näköinen lapsi, kiljuu, huutaa, säntäilee edes takaisin ja karkailee kahvilassa, siitä ei pidä häiriintyä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Ei sovi huomauttaa esim vanhemmille tai lapselle itselleen tämän käytöksestä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Eikö tällä tavalla itseasiassa anna käytännössä vain hyväksynnän huonolle käytökselle normaalienkin lasten kohdalla, koska valtaosa kahvilahäiriköistä heitä kai kuitenkin on?
Vierailija kirjoitti:
Turha sitten itkeä, jos vieras aikuinen alkaa huutamaan sille "spesiaalille" kun ei osaa käyttäytyä ja pakko päästä kahvilaan.
Jos mulla olis erityislapsi ja joku vieras alkais huutamaan hänelle koska ei osaa/pysty käyttäytymään kuin muut, niin huutaisin kyllä sille vieraalle takaisin suorat sanat niin että menis jauhot suuhun ja hän poistuisi vähin äänin paikalta.
On se kummallista, kuinka osalle ihmisistä on niin vaikea ymmärtää jotain omaan elämänpiiriin kuulumatonta ilmiötä. Erityislapsia on, diagnoosit annetaan ihan todellisiin ongelmiin ja kukaan ei oikeasti haluaisi niiden ongelmien kanssa elää. Meilläkin on erityislapsi, jonka diagnoosit jääkööt luettelematta. Juurikin sellainen mölisevä, kädet korvilla kovissa äänissä ja reagoi ahdistaviin asioihin raivoamalla/juoksemalla jne joka mäiskii/potkii vanhempiaan suuttuessaan (suuttuu todella usein), vaikka älyltään onkin normaali. Ja ihan tyttö on. Näitä asioita ei onneksi näe ulkomuodosta ja koska lapsi rutiinitilanteissa pystyy käyttäytymään suhteellisen normaalisti, hänen ongelmansa eivät välttämättä näy ulkopuoliselle joko mitenkään tai sitten ne ovat tulkittavissa "kasvatuksen puutteeksi" tai "huonoksi vanhemmuudeksi" tms ja hyvä niin. Lapseni yksityisasiat eli hänen terveytensä ja ongelmansa eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle pätkääkään, eikä tulisi mieleenkään mennä minnekään niitä esittelemään saati niitä selitellä (näin anonyyminä voin sen tehdä, oikeassa elämässä en). Lasta on sanoitettu, tuettu, ymmärretty, asioita selitetty, komennettu, kielletty, neuvottu, opastettu jne jne mutta tietyissä tilanteissa emme pysty hallitsemaan lapsen käytöstä. Näin ollen emme myöskään osallistu tilanteisiin, joissa lapsi olisi huutomerkkinä vieraiden ihmisten keskellä paheksuttavana ja pällisteltävänä - varsinkaan, koska lapsi itse häpeää raivareitaan ja osaa ikävä kyllä hävetä nykyään myös sitä, ettei osaa kaikkea mitä ikätoverit, itsetunto on jo nykyisellään selvästi kärsinyt. Voimme käydä sellaisissa ravintoloissa, joissa on leikkipaikkoja/tilaa mennä purkamaan energiaa pois muiden silmistä, mutta pienissä kahviloissa/ravintoloissa ei tulisi mieleenkään käydä. Toki koko ravintolakäynti menee lapsen kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen ja lapsen reaktoiden/fiilisten hillitsemiseen, joten vanhemmalle se on vain rasittavaa, mitään rentoutusmomenttia näissä ei ole. Lapsille suunnattuihin juttuihin osallistumme, vaikka niissäkään lapsi ei osaa aina käyttäytyä odotetulla tavalla, mutta näissä poikkeavuus kuitenkin siedetään. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä kaupassa tms lähdemme pois, onneksi näin on käynyt vain pari kertaa. En siis hae oikeutusta sille, että lapsellani pitäisi olla lupa huutaa/melskata/juosta/häiritä muita ihmisiä julkisissa tiloissa, mutta ehkä sitä mulkoilua/arvostelua ja dissaamista näiden tällaisten lasten suhteen voisi kuitenkin vähentää niissä kohdissa, kun pyrimme ne tilanteet hoitamaan mahdollisimman diskreetisti pois muiden ihmisten silmistä. Me vanhemmat yritetään oikeasti tosi, tosi paljon ja tällaisen lapsen kanssa on ihan oikeasti vaikeaa. Meillä on toinen ns. normaali lapsi, enkä oikeastaan edes ymmärrä, miten helppo tuo toinen voi olla. Oppii kaiken itsestään ja osaa käyttäytyä ihan itsestään. Jos meillä olisi vain tuo nuorempi, niin saattaisin itsekin kuvitella olevani esimerkillisen taitava kasvattaja. Oikeasti esikoisen kanssa on tehty hurjasti, mietitty tosi paljon ja oikeasti olen tehnyt tosi paljon asioita oikein - se ei vain näy ulkopuolisille, koska hän on sellainen kuin on. Huvittavinta on ehkä se, että erityislapseni kanssa olen tehnyt töitä ja ns. kasvattanut ihan valtavasti, mutta silti ensisijaisesti hänen suhteensa aina katsotaan, että onpas löperö ja huono vanhempi. Mutta toki parempi niin, kuin että lasta pidettäisiin "vajakkina", "keharina" tms niinkuin täällä normaalit, mutta silti nähtävästi äärettömän typerät ihmiset tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tämä "ei pidä suinpäin tuomita" käytännössä tarkoittaa? Siis joka kerta kun ulkoisesti normaalin näköinen lapsi, kiljuu, huutaa, säntäilee edes takaisin ja karkailee kahvilassa, siitä ei pidä häiriintyä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Ei sovi huomauttaa esim vanhemmille tai lapselle itselleen tämän käytöksestä, koska lapsi saattaa olla erityislapsi? Eikö tällä tavalla itseasiassa anna käytännössä vain hyväksynnän huonolle käytökselle normaalienkin lasten kohdalla, koska valtaosa kahvilahäiriköistä heitä kai kuitenkin on?[/quote]
Näin ratakiskosta väännettyä tarkoittaa että älkää tuomitko vanhempia huonoksi ja lasta kamalaksi.
Toki saat mennä ja huomattaa. Normaali lapsi usein rauhoittuukin (säikähtää ) kun ulkopuolinen puuttuu. Erityislapseen ei välttämättä toimi. Ne erityslasten vanhemmat käyvät ulkona varmaan, jotta voisivat välillä tehdä jotain "normaaliakin ". Tavallisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hartenleed kirjoitti:
Monet erityislapsien vanhemmat antavat lastensa käyttäytyä miten vaan, koska lapsi on erityinen. Ei ymmärretä, että sellainen lapsi vaatii vielä kovempaa kasvatusta ja oikeaan opettamista kuin tavallinen lapsi sekä rajoja.
Työskentelen kehitysvammaisten parissa ja joukossa on muutama sellainen tapaus, joiden kanssa ei voisi kuvitellakaan kahvilareissua. Tai isoissa yleisötapahtumissa käymisiä, kaupassa käymisiä... Siksi heidän kanssaan ei näitä tehdä vaan heille keksitään muuta tekemistä. Miksi siis erityislapsia pitää tällaisiin paikkoihin viedä? Jos kerta nähdään, ettei siitä mitään tule? Varmasti on lapsellekin ahdistava kokemus.
Heidän pitää opetella se joskus.
Miksi pitää? Ei kahvilla käyminen ole mikään universaali ihmisoikeus.
Onpas! Miksi ei olisi? Ihan yhtä hyvin örisevät ja kuolaavat vammaiset aikuiset saavat käydä kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta todeta kun että kyllä ihmiset on tyhmiä. Tämä ketju osoittaa miten suvaitsemattomia ja idiootteja ihmisiä on olemassa! Hävetkää aikuiset ihmiset!!
Ap:lle: mene ihmeessä lapsesi kanssa kahvilaan tai ihan minne haluatte mennä, voitte tehdä samoja asioita kuin muutkin. Ihan laki kieltää syrjinnän vamman perusteella. Jos jollakin on ongelma siitä että näkee erilaisia ihmisiä, niin kyseinen ihminen voi itse poistua paikalta, teidän ei tarvitse!
Itselläni ei ole erityislasta, mutta osaan samaistua ajatuksiisi sillä kokemusta löytyy ahdasmielisistä ihmisistä.
Entä meidän muiden oikeudet rauhalliseen kahvihetkeen? Joillakuilla saattaa olla vielä tärkeitä työtehtäviäkin tehtävänä ja vieraassa kaupungissa ei oikein ole muita vaihtoehtoja tehdä kuin kahvila. Hoidatko sinä ne työt, joita en voi kiljukaulan takia tehdä?
Töitä kahvilassa, naurettavaa! Sitten vielä vaadit sinne rauhaa! Ei voi olla totta. Työt tehdään paikassa, jossa voi tehdä töitä. Työhuone tai työpaikka. Mene sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on poika, jolla on aspergerin oireyhtymä. Elin kolme vuotta täysin eristyksissä hänen kanssaan kotona, koska pelkäsin ihmisten reaktioita. Vähitellen uskaltauduin kauppaan ja sitten myös kahvilaan hänen kanssaan. Saamme tuijotuksia osaksemme, mutta yritän olla välittämättä niistä. Poikani pitää usein käsiään korvillaan ja äännähtelee jatkuvasti. Joskus myös huutaa.
Valitsen aina "meluisan" kahvilan, esimerkiksi kauppakeskuksen keskeltä. En mene pieneen, tunnelmalliseen kahvilaan, jotta emme häiritse muita. Mutta kyllä jokaisen lapsen pitää päästä joskus kahvilaan. Oma elämäkin muuttui täysin, kun en enää eristäytynyt kotiin.
Tätä ajattelin aiemmin ehdottaa, että jättäisi ne pienet hiljaiset kahvilat väliin, ja kävisi sellaisissa joissa on muutenkin hälyä eikä herättäisi koko kahvilan huomiota jos alkaisikin meluta. T. Kahvilatyöntekijä
Yleensä erityislapsi ei kestä melua vaan muuttuu siitä häiriköksi. Hiljaisessa voi olla rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hartenleed kirjoitti:
Monet erityislapsien vanhemmat antavat lastensa käyttäytyä miten vaan, koska lapsi on erityinen. Ei ymmärretä, että sellainen lapsi vaatii vielä kovempaa kasvatusta ja oikeaan opettamista kuin tavallinen lapsi sekä rajoja.
Työskentelen kehitysvammaisten parissa ja joukossa on muutama sellainen tapaus, joiden kanssa ei voisi kuvitellakaan kahvilareissua. Tai isoissa yleisötapahtumissa käymisiä, kaupassa käymisiä... Siksi heidän kanssaan ei näitä tehdä vaan heille keksitään muuta tekemistä. Miksi siis erityislapsia pitää tällaisiin paikkoihin viedä? Jos kerta nähdään, ettei siitä mitään tule? Varmasti on lapsellekin ahdistava kokemus.
Heidän pitää opetella se joskus.
Miksi pitää? Ei kahvilla käyminen ole mikään universaali ihmisoikeus.
Onpas! Miksi ei olisi? Ihan yhtä hyvin örisevät ja kuolaavat vammaiset aikuiset saavat käydä kahvilla.
Ja mikäs tämä alapeukku oli äskeiseen kommenttiin? Tarkoitatko, että örisevät ja kuolaavat vammaiset eivät saa käydä kahvilla?
Kylläpä on monet ilkeitä. Älkää vaan sanoko että vastustatte koulukiusaamista. Olette itse pahempia kuin yksikään kiusaava lapsi. Teidän mielestä saa näkyä vain jos on normaali, poikkeavat ei. Hirveää ja julmaa, itsekästä ajattelua. En tunne empatiaa siitä että jonkun typeryksen kahvilareissu ei ollutkaan niin täydellinen , mutta jokaista erityislapsen äitiä kohtaan tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työt kannattaa tehdä siellä työpaikalla tai kotona eikä mennä kahvilaan valittamaan että ei saa rauhassa tehdä töitä. Ei ole muiden ongelma jos työmatkojesi takia ei ole paikkaa työntekoon. Valita työnantajallesi tai pistä korvatulpat korviin jos on pakko ängetä sinne missä ihmiset viettää vapaa-aikaansa. Ihan sama jos minä menen meuhkaamaan keskelle katua että minä nukun tässä nyt olkaa hiljaa minulla on oikeus nukkua tässä. Haloo ihmiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitten itkeä, jos vieras aikuinen alkaa huutamaan sille "spesiaalille" kun ei osaa käyttäytyä ja pakko päästä kahvilaan.[/quote
Onko sulle spesiaalille joku vieras aikuinen joskus huutanut?
Ei, koska osaan käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitten itkeä, jos vieras aikuinen alkaa huutamaan sille "spesiaalille" kun ei osaa käyttäytyä ja pakko päästä kahvilaan.
Jos mulla olis erityislapsi ja joku vieras alkais huutamaan hänelle koska ei osaa/pysty käyttäytymään kuin muut, niin huutaisin kyllä sille vieraalle takaisin suorat sanat niin että menis jauhot suuhun ja hän poistuisi vähin äänin paikalta.
Mutta jos aikuisella onkin vihanhallintaongelmia, niin eihän hän osaa/pysty hallitsemaan itseään!
Laittakaa rääkyville paskapyöriäisille korvatulpat, jesaria suun eteen ja valjaisiin, niin ei häiritsisi kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on monet ilkeitä. Älkää vaan sanoko että vastustatte koulukiusaamista. Olette itse pahempia kuin yksikään kiusaava lapsi. Teidän mielestä saa näkyä vain jos on normaali, poikkeavat ei. Hirveää ja julmaa, itsekästä ajattelua. En tunne empatiaa siitä että jonkun typeryksen kahvilareissu ei ollutkaan niin täydellinen , mutta jokaista erityislapsen äitiä kohtaan tunnen.
Ottamatta aiheeseen muuten kantaa, ihmettelen vain miksi se lapsi pitää raahata paikkaan jossa ahdistuu ja täten alkaa riehumaan. Melkoista kiusaamista sanoisin, sama kuin minut vietäisiin korkean talon katolle (korkean paikan kammo).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Missä mielessä "yhtä arvokas"?
Tietysti sinulle erityislapsesi on paljon arvokkaampi kuin naapurin normaali lapsi.
Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin yhteiskunnalle on paljon arvokkaampi tavallinen lapsi, joka ei vaadi erityisresursseja psykologeineen ja muine ylettömän kalliine palveluineen.
Yhtä arvokas = samat ihmisoikeudet .
Kahvilassa käynti, jos ei kykene käyttäytymään asiallisesti, ei ole mikään perusihmisoikeus. Yhtälailla sitä muilla ihmisillä, rauhallisilla erityislapsilla muiden muassa, on oikeus käydä rauhallisessa kahvilassa ilman, että joku erityislapsi terveydentilastaan tai terve "normilapsi" ihan vaan huonosta kasvatuksesta johtuen siellä möykkää ja riehuu.
Vammaisen oikeudet eivät todellakaan voi tarkoittaa sitä, että terveydentila antaisi oikeuden häiriköidä muiden ihmisten - mukaanlukien myös muut vammaiset henkilöt - kahvihetkiä tai muuta asiallista oleilua julkisissa tiloissa.
Toki erityislapsi saa tulla kahvilaan, mutta vanhemman täytyy tällöin huolehtia siitä, ettei hän aiheuta häiriötä. Ellei vanhempi siihen kykene niin ei se erityislapsi siitä kärsi, ettei pääse sinne kahvilaan riehumaan.
Oletteko oikeasti ajatelleet, että se turhanpäiväinen metelöinti saattaa tosissaan häiritä vaikka noita rauhallista paikkaa kaipaavia aistiyliherkkiä erityislapsia vielä enemmän kuin normitallaajia? Ei koko yhteisö ole velvollinen kärsimään siksi, ettei yksi yksilö kykene syystä x käyttäytymään, kyllä muidenkin tarpeet pitää huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Missä mielessä "yhtä arvokas"?
Tietysti sinulle erityislapsesi on paljon arvokkaampi kuin naapurin normaali lapsi.
Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin yhteiskunnalle on paljon arvokkaampi tavallinen lapsi, joka ei vaadi erityisresursseja psykologeineen ja muine ylettömän kalliine palveluineen.
Yhtä arvokas = samat ihmisoikeudet .
Ja samat velvollisuudet, eli ei ole oikeutta häiriköidä.
Ei, vaan on oikeus olla sellainen kuin on itselle ominaista.
Mitäs, jos mulle on epävakaiden mielenterveysongelmieni takia ominaista vetää turpaan, jos joku tulee mun eteen mölisemään ja häiritsemään? Kai mä saan käyttäytyä oman erityisyyteni määrittämällä tavalla?
Minä en missään nimessä ole erityislapsia vastaan ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että he ovat aivan yhtä arvokkaita kuin "normaalit" lapset. Olen myös sitä mieltä, että heilläkin on oikeus elää normaalia elämää.
Mutta jos tiedät, että sinulla on erityislapsi, joka ei yksinkertaisesti pysty olemaan rauhassa esim. kahvilassa, miksi tuot lapsesi sinne?
Ensinnäkin, onko se sinulle itsellesi kivaa yrittää rauhoitella ja hallita kirkuvaa ja riehuvaa lasta? Varmaankin haluaisit nauttia vaikka jostain kakunpalasta rauhassa sen sijaan, että kaikki energiasi menee lapseesi.
Toiseksi, onko se lapselle mukavaa? Miksi viet lapsesi tahallaan paikkaan, jossa tiedät hänen ahdistuvan ja hermostuvan? Eikö olisi parempi lasta kohtaan jättää reissu väliin.
Ja kolmanneksi, ihan sama mitä kaikki sanovat, niin kukaan ei voi väittää, että he nauttisivat vaikka lehden lukemisesta, jos ympärillä joku lapsi huutaa ja riehuu. Kyllä, pitäisi olla suvaitsevainen, mutta mielestäni kyllä kaikilla on oikeus rauhaan. Nyt tarkoitan nimenomaan myös sitä lastasi. Lapsesi viihtyy varmasti paremmin jossain muualla ja kahvilavieraat viihtyvät paljon paremmin rauhassa. Koskee myös "normaaleja" lapsia.
Ja sanon vielä uudestaan, että erityislasten tulisi saada elää normaalia elämää. Mutta eikö lapsesi kannalta kivempi vaihtoehto olisi esim. mennä johonkin isoon puistoon, missä ei ole niin paljon ihmisiä ja lapsesi saa riehua niin paljon kuin sielu sietää. Tai ostakaa kahvilasta jotkut herkut ja nauttikaa ne vaikka piknikillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Missä mielessä "yhtä arvokas"?
Tietysti sinulle erityislapsesi on paljon arvokkaampi kuin naapurin normaali lapsi.
Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin yhteiskunnalle on paljon arvokkaampi tavallinen lapsi, joka ei vaadi erityisresursseja psykologeineen ja muine ylettömän kalliine palveluineen.
Yhtä arvokas = samat ihmisoikeudet .
Ja samat velvollisuudet, eli ei ole oikeutta häiriköidä.
Ei, vaan on oikeus olla sellainen kuin on itselle ominaista.
Mitäs, jos mulle on epävakaiden mielenterveysongelmieni takia ominaista vetää turpaan, jos joku tulee mun eteen mölisemään ja häiritsemään? Kai mä saan käyttäytyä oman erityisyyteni määrittämällä tavalla?
ja multa puuttuu tunteita, esimerkiksi en tunne empatiaa, katumusta, pelkoa, surua, iloa, yksinäisyyttä yms. Kai mäkin saan säälimättömästi manipuloida ja tappaa, kun se on mulle ominaista? Jos ei niin sehän on syrjintää!!!!
Niin, kun SINUN täytyy päästä kahvilaan ja SINUN tärkeät työtehtäväsi ja SINÄ SINÄ SINÄ. Etkö vieläkään ymmärtänyt että maailma ei pyöri sinun ympärilläsi ja sinä et voi päättää ketkä kahvilassa saa käydä. Rauhallinen kahvihetki ei ole mikään ihmisoikeus, muttta vammaisella on oikeus sinne kahvilaan mennä. Uskomatonta että tuollainen neropatti on edes työpaikan saanut, toivottavasti kasvat aikuiseksi joskus. Tuohon viimeiseen kommenttiin en viitsi edes vastata koska se on täysin asiaton eikä liity aiheeseen. Voit lukea vaikka finlexistä lisää oikeuksista jos asia on oikeasti noin epäselvä.