Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi kahvilassa tai kaupassa
Keskustelu poistettu
28.08.2017 |
Meidän erityislapsi/vammainen (ulospäin ihan tavallisen lapsen näköinen) lapsi ei pysty useinkaan käyttäytymään kahvilassa, kaupassa jne kuten muut lapset vaan kiljuu, ääntelee, pyörii, konttaa ja saattaa karata. Kaupassa on helppo kulkea valjaissa, mutta kahvilassa pääsee kyllä helpommin karkuun - välillä kyllä muutenkin.
Jos ihmisellä on jalka poikki, niin hän ei pysty juoksemaan vaikka kuinka käskettäisiin eikä kuuro kuulemaan vaikka kuinka haluaisi. Eikä vammainen lapsi välttämättä pysty käyttäytymään kuin muut lapset vaikka kuinka komentaisi ja pitäisi kuria. Minä äitinä pyrin estämään sen, että hän ei vahingoita, itseään eikä muita eikä riko paikkoja. Tämäkin lapsi on joskus aikuinen ja toivon, että siihen mennessä pystyisi ainakin suurimman osan käytöksestään hillitsemään jos ei kaikkea.
Mitä te oikein sillä saavutatte, että vaaditte lapselta asiallista käytöstä silloinkin kun tiedätte vammasta? Te oletatte, että vammainen lapsi muuttuis terveeksi. Jos tällainen taikatemppu olisi niin kertokaa toki minullekin. Muutenkin on haastavaa liikkua julkisilla paikoilla erityislapsen kanssa, niin ei siihen kyllä enää kaivata mitään asiatonta käytöstä aikuisilta.
(Tämä keskustelun aloitus on poistettu jo monta kertaa, joten yritän vielä kerran.)
Kommentit (141)
Aloituksessa on rinnastettu kauppa ja kahvila. Itse koen nämä hyvinkin erilaisina paikkoina.
Kahvilaan menen joko yksin istumaan tai ystävien kanssa rauhallisesti keskustelemaan.
Kaupassa teen vain ostokseni ja yksi hulvattomasti häiriköivä mukula ei minua suuremmin häiritse. Sen sijaan kahvilassa kyllä ja pahasti.
Yleensä lapset ovat ihan mukavia ja ei valittamista missään. Eli ei elämäni ongelma ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla erityisaikuisella on erityislapsi, ja osaamme molemmat käyttäytyä kahvilassa ja kaupassa, ja olemme osanneet pienestä pitäen. Yhden kauppakiukun muistan lapseltani, ja siihen se jäi kun kerroin ettei niin käyttäydytä. Kotikasvatuksella on osansa. Nykyään on tapana ajatella, että kun lapsella on jokin "erityisyys", hänen voi antaa käyttäytyä miten hyvänsä. Esimerkiksi ADD/ADHD/autismi/aistiherkkyydet eivät tee kenestäkään älyllisesti heikkolahjaista, jolloin lapsi voi hillitä ja hallita itsensä oikein hyvin. Lasta ei kannata viedä sellaisiin ympäristöihin jotka ovat hänelle liian vaikeita, vaan totuttaa vähän kerrallaan. Esimerkiksi kahvilaan kannattaa mennä ruuhka-ajan ulkopuolella, jos vilkas ja meluisa ympäristö ahdistaa.
Kehitysvammaisuus antaa toki anteeksi enemmän, mutta kyllä silloinkin kuuluu opettaa käyttäytymään kelvollisesti. Hyvien tapojen vaatiminen ei ole julmaa, vaan valmistaa lasta elämään aikuisena ihmisenä osana yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanoit, että lapsesi näyttää ulospäin normaalilta. Mistä voimme siis tietää, että lapsesi on erityislapsi?
Miksi tarvitsee tietää? Täytyy ottaa se mahdollisuus huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Katsotaan kuinka kauan ehtii elämä opettaa. Olen jo kuusikymppinen, neljän lapsen isoäitikin.
Edelleen pidän tiukasti tämän, että ulkopuolisten ei pidä suvaita vastenmielistä häiriökäyttäytymistä lapseltakaan.
Eli sellaiset lapset opettelemaan olemista ihan muissa oloissa kuin paikoissa, johon ihmiset ovat tulleet rahoittumaan, kuten esim. yksinolon hetki kahvilassa.
Olet juuri näitä. Kaikkia elämä ei opeta. Heidät erottaa sitten joukosta.
valehtelet kirjoitti:
En usko, ettei erityislasta voi saada kuriin. Kyllä erityislapsikin kipua tottelee, koska sitä tottelevat kaikki muutkin elämänmuodot, jopa ameeba. Oletko kokeillut esim. tällaista: http://www.ebay.com/bhp/dog-shock-collar
Juurikin näin. Kyllä ainakin tuon ryntäilyn sähkö viimeistään pysättäisi. Jos se pysäyttää isonkin äijän, miksei pientä lasta? Sen jälkeen lapsen voi kuluttaa istumaan penkillä ko. välineen avulla antamalla aina sähköä, jos nousee ilman lupaa. Lupaa voi pyytää, mutta sitä ei aina saa. Sitä pitää kiltisti osata odottaa. Kyllä siihen oppii ajan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja, jolloin erityinen tarkoitti jotain positiivista.
Erityislapsi oli erityisen lahjakas jossain. Tästä myönteisestä kaiusta innoittuneina ovat vammaisten lasten vanhemmat ruvenneet kutsumaan pahoistakin neurologisista häiriöistä ja jopa fyysisistä vakavista vammoista kärsiviä lapsiaan "erityisiksi".
Vähän ällöä minusta.
Kyllä sen on ihan joku muu keksinyt. Erityislapset ovatkin usein erityisen lahjakkaita.
Ja paskan marjat ovat.
Heissä on lahjakkaita täysin samassa suhteessa kuin muissakin. Tai määrittele uusiksi erityislapsen käsite.
Jotkut luulevat esim., että autisti olisi jotenkin automaattisesti lahjakas. Ei ole. Usemmiten hän on kehitysvammainen ja hyvin syvästi.
Arvasin kommentin lukiessani, että sitä voi joidenkin olla vaikea sulattaa. Siis erityislasten lahjakkuutta. He ovat usein aivan erityisen lahjakkaita. Sitä on vaikea joidenkin kestää.
Vierailija kirjoitti:
Kahvilatyöntekijänä todella toivoisin että mölisevät tai muuten äänekkäät erityislapset pysyisivät suoraan sanoen poissa. Huutaminen häiritsee omaa työtäni ja samalla kaikkia muita asiakkaita, joista osalle lounashetki kahvilassa saattaa olla päivän ainoa rauhallinen hetki. Kaikille on samat säännöt, eli ketään ei saa häiritä. Kaikki paikallaolijat kuitenkin toivovat että tällaiset henkilöt lähtisivät pois, joten miksi ihmeessä pitää väkisin raahautua kahvilaan toisten mulkoiltavaksi?
Entä aikuiset kehitysvammaiset, jotka tulevat ryhmänä kahvilaan ja mölisevät? Taitaa olla vaikea kestää, että maailmassa on sellaista. Tekee ihmisille erittäin hyvää, että he ovat siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Missä mielessä "yhtä arvokas"?
Tietysti sinulle erityislapsesi on paljon arvokkaampi kuin naapurin normaali lapsi.
Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin yhteiskunnalle on paljon arvokkaampi tavallinen lapsi, joka ei vaadi erityisresursseja psykologeineen ja muine ylettömän kalliine palveluineen.
Yhtä arvokas = samat ihmisoikeudet .
Ja samat velvollisuudet, eli ei ole oikeutta häiriköidä.
Ei, vaan on oikeus olla sellainen kuin on itselle ominaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja, jolloin erityinen tarkoitti jotain positiivista.
Erityislapsi oli erityisen lahjakas jossain. Tästä myönteisestä kaiusta innoittuneina ovat vammaisten lasten vanhemmat ruvenneet kutsumaan pahoistakin neurologisista häiriöistä ja jopa fyysisistä vakavista vammoista kärsiviä lapsiaan "erityisiksi".
Vähän ällöä minusta.
Kyllä sen on ihan joku muu keksinyt. Erityislapset ovatkin usein erityisen lahjakkaita.
Ja paskan marjat ovat.
Heissä on lahjakkaita täysin samassa suhteessa kuin muissakin. Tai määrittele uusiksi erityislapsen käsite.
Jotkut luulevat esim., että autisti olisi jotenkin automaattisesti lahjakas. Ei ole. Usemmiten hän on kehitysvammainen ja hyvin syvästi.
Arvasin kommentin lukiessani, että sitä voi joidenkin olla vaikea sulattaa. Siis erityislasten lahjakkuutta. He ovat usein aivan erityisen lahjakkaita. Sitä on vaikea joidenkin kestää.
Siksi heitä ei kaikille annetakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Missä mielessä "yhtä arvokas"?
Tietysti sinulle erityislapsesi on paljon arvokkaampi kuin naapurin normaali lapsi.
Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin yhteiskunnalle on paljon arvokkaampi tavallinen lapsi, joka ei vaadi erityisresursseja psykologeineen ja muine ylettömän kalliine palveluineen.
Yhtä arvokas = samat ihmisoikeudet .
Ja samat velvollisuudet, eli ei ole oikeutta häiriköidä.
Jos maailmassa olisi enemmän suvaitsevia ja avarakatseisia ihmisiä , tämäkin keskustelu olisi turha.
Miksei voi suvaita sitä, että toiset ihmiset eivät kestä kovia ääniä ja kirkumista?
Niin, juuri noita erityislapset eivät kestä.
haluan sanoa tämän ääneen.. vihaan erityislapsia, etenkin autistisia. ovt oikeasti pikku k*sipäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita erityislapsia on jo vähän liikaa. Ei vaan jaksa enää ymmärtää.
Monesti lapsen äiti sanoo sen kuin suurenkin saavutuksen ja sitä pitäisi sitten kehua ja kiitellä.
Joko geeniaines on älyttömästi heikentynyt tai sitten vanhemmat eivät vaan viitsi kasvattaa.
Monet erityislapsien vanhemmat antavat lastensa käyttäytyä miten vaan, koska lapsi on erityinen. Ei ymmärretä, että sellainen lapsi vaatii vielä kovempaa kasvatusta ja oikeaan opettamista kuin tavallinen lapsi sekä rajoja.
Työskentelen kehitysvammaisten parissa ja joukossa on muutama sellainen tapaus, joiden kanssa ei voisi kuvitellakaan kahvilareissua. Tai isoissa yleisötapahtumissa käymisiä, kaupassa käymisiä... Siksi heidän kanssaan ei näitä tehdä vaan heille keksitään muuta tekemistä. Miksi siis erityislapsia pitää tällaisiin paikkoihin viedä? Jos kerta nähdään, ettei siitä mitään tule? Varmasti on lapsellekin ahdistava kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uniikki lumihiutale -syndrooma.
Sitähän he valitettavasti ovat. Kun olisikin joku kirja tai käyttöohje jokaista varten, mutta ei ole. Se tekee erityislapsen vanhemmuudesta niin haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Missä mielessä "yhtä arvokas"?
Tietysti sinulle erityislapsesi on paljon arvokkaampi kuin naapurin normaali lapsi.
Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin yhteiskunnalle on paljon arvokkaampi tavallinen lapsi, joka ei vaadi erityisresursseja psykologeineen ja muine ylettömän kalliine palveluineen.
Yhtä arvokas = samat ihmisoikeudet .
Ja samat velvollisuudet ottaa toiset huomioon.
Kahvilassa möykkääminen ei muuten ole mikään "ihmisoikeus".
Mutta onko sinulla oikeus tuomita?
Kaikki erityiset eivät "möykkää". Jos he sen tekevät , heillä EI OLE velvollisuutta ottaa ketään huomioon, KOSKA he eivät voi vammalleen mitään!
Sinä omassa erinomaisuudessasi voit sen sijaan YRITTÄÄ ymmärtää .
Vierailija kirjoitti:
haluan sanoa tämän ääneen.. vihaan erityislapsia, etenkin autistisia. ovt oikeasti pikku k*sipäitä.
helpottiko?
Kahvilat eivät ole kiljuvien lasten paikkoja, jotka eivät osaa käyttäytyä. Ihan sama, mitä siellä taustalla on, mutta tarvitseeko ajatella minäminäminä ja minun ihanarakasparasniinerityisenerinomainen erityislapseni, jonka PITÄÄ saada huutaa ja juosta kahvilassa. Ihan sama niistä vaaratilanteista ja muista ihmisistä, kunhan vain saa juosta ja olla oma itsensä!
Siis miksi helvetissä viet sitä lasta kahvilaan, jos se ei osaa käyttäytyä? Tai mikset pidä valjaissa kahvilassakin?
hartenleed kirjoitti:
Monet erityislapsien vanhemmat antavat lastensa käyttäytyä miten vaan, koska lapsi on erityinen. Ei ymmärretä, että sellainen lapsi vaatii vielä kovempaa kasvatusta ja oikeaan opettamista kuin tavallinen lapsi sekä rajoja.
Työskentelen kehitysvammaisten parissa ja joukossa on muutama sellainen tapaus, joiden kanssa ei voisi kuvitellakaan kahvilareissua. Tai isoissa yleisötapahtumissa käymisiä, kaupassa käymisiä... Siksi heidän kanssaan ei näitä tehdä vaan heille keksitään muuta tekemistä. Miksi siis erityislapsia pitää tällaisiin paikkoihin viedä? Jos kerta nähdään, ettei siitä mitään tule? Varmasti on lapsellekin ahdistava kokemus.
Ei heidänkään suu tuohesta ole ja janokin voi yllättää. Kyllä kahvilaan pitää päästä välipalaa ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Noita erityislapsia on jo vähän liikaa. Ei vaan jaksa enää ymmärtää.
Monesti lapsen äiti sanoo sen kuin suurenkin saavutuksen ja sitä pitäisi sitten kehua ja kiitellä.
Joko geeniaines on älyttömästi heikentynyt tai sitten vanhemmat eivät vaan viitsi kasvattaa.
Harvoin näkee noin puhtaasti tyhmää kommenttia. Jossain pitäisi mennä tyhmyydenkin raja. Ja itse valitat erityislapsista!
Eivät vanhemmat sitä ole keksineet, vaan joku taho. Se on ihan virallinen nimitys.