Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Olin palavasti ihastunut lähistöllä asuvaan puolituttuun neitoon jo useamman vuoden. Hommat meni siihen että ulkoilutin koiraa joka päivä kahdesti hänen talonsa ohitse toivoen törmääväni ja pääsevän vähintäänkin sanomaan reippaasti moikka ja hymyilemään. Siitähän olisi ollut sitten näppärä pyytää vaikka mukaan lenkille joskus

Noh, yhtään ainoaa kertaa en sitä tyttyöä koko kahden vuoden aikana nähnyt. En kertakaikkiaan keksinyt muuta selitystä kuin että hän ei yksinkertaisesti liiku kotoa mihinkään, niin paljon mä norkoilin sen talon lähistöllä. 

Lopulta rohkaistuin, soitin tytölle ja pyysin lähtemään elokuviin kanssani. "No en tosiaan" oli vastaus lyhykäisyydessään. Lisäksi hän kertoi kaikille yhteisille tutuille mitä se yksi oli yrittänyt....

Tästä edespäin koira ainakin sai vaihtelua reittihin, tuota samaa ei viitsinyt enää kävellä jos vaikka olisi vahingossa törmännyt siihen tyttöön :)

Nain ihastukseni pikkusiskon.

doggiestyle kirjoitti:

Olin palavasti ihastunut lähistöllä asuvaan puolituttuun neitoon jo useamman vuoden. Hommat meni siihen että ulkoilutin koiraa joka päivä kahdesti hänen talonsa ohitse toivoen törmääväni ja pääsevän vähintäänkin sanomaan reippaasti moikka ja hymyilemään. Siitähän olisi ollut sitten näppärä pyytää vaikka mukaan lenkille joskus

Noh, yhtään ainoaa kertaa en sitä tyttyöä koko kahden vuoden aikana nähnyt. En kertakaikkiaan keksinyt muuta selitystä kuin että hän ei yksinkertaisesti liiku kotoa mihinkään, niin paljon mä norkoilin sen talon lähistöllä. 

Lopulta rohkaistuin, soitin tytölle ja pyysin lähtemään elokuviin kanssani. "No en tosiaan" oli vastaus lyhykäisyydessään. Lisäksi hän kertoi kaikille yhteisille tutuille mitä se yksi oli yrittänyt....

Tästä edespäin koira ainakin sai vaihtelua reittihin, tuota samaa ei viitsinyt enää kävellä jos vaikka olisi vahingossa törmännyt siihen tyttöön :)

   

:( No johan oli tyly naikkonen. Parempikin, että sanoi ei, tuommoisella luonteella (siis hänen luonteestaan nyt puhun)... No, ainakin sulla kunto kasvoi koiraa lenkittäessä ;) 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella olin kunnon sarjaihastuja. Ihastuin 7. luokalla mua lukion ekaluokkalaiseen (sama koulurakennus) poikaan tosi palavasti ja ryhdyin jäljittelemään tämän pukeutumistyyliä (hippi), musiikkimakua jne. Tein käsityötunnilla itelleni samoista väreistä laukun kuin minkä värinen tämän pojan reppu oli. Kiinnostuin uskonasioista varmaan osaksi pojan takia. Lähettelin sähköposteja ainakin parista tekaistusta osoitteesta hänelle. Olin varmasti oikea pain in the ass. Ongin kaiken mahdollisen tiedon minkä pojasta löysin ja vaalin tiedonmuruja kuin kalleinta omaisuuttani. Paljon on varmaan jo unohtunut, mitä ihastukseni eteen tein, mutta tyyliin kyttäsin milloin hän tulee kouluun ja menin hänen lähellä ollessaan ihan sekaisin jne, ja kun poika sattui olemaan paikallislehdessä niin leikkasin kuvansa irti ja kuljetin sitä mukanani. Muistan esitelleeni kuvaa umpi-ihastuneena luokkakaverilleni, jonka tiesin olevan taas ihastunut minuun, voi poikaparka :(

Seuraavaksi ihastuin pojan kaveriin, ja taas muuttui tyyli tämän pojan maun mukaiseksi. Hankin rastat ja oikeanlaisia asusteita (esim. semmosen rastafarilakin, kun pojallakin oli). Ikävä kyllä tämä poika ei sulattanut ihastustani yhtään, ja mm. lähetti saatananpalvojakaverinsa uhkailemaan mua, että poika pitää jättää rauhaan. Kaveri tuli kovistelemaan mua jopa kun satuttiin samaan ilmaiskonserttiin naapurikaupunkiin, ja kun koulun pihalla satuin kavereideni kanssa nauramaan täysin jollekin muulle asialle, katsoen erehdyksessä pojan suuntaan. Olin lopulta tosi peloissani, se oli vähän ikävä opetus 13-14-vuotiaalle mielestäni.

No tolla kundilla ei kyllä ollu ihan kaikki ihan kunnossa. Jotkut on tollasia että ne luulee että kaikki pyörii niiden ympärillä ja ne saattaa alkaa vainota vainoajaa eikä anna olla. Muistan varsin peruskoulusta tyyppejä joihin ei tarvinnut kuin vilkaista niin ne karju "älä kyttää mua" ihan kuin mua olisi kiinnostanut valtavasti.

Aloitin tupakoimaan kun mies sattu mainitsemaan et hänen mielestään polttavat naiset on kuumia. No eihän siitä mitää tullu ja nikotiiniriippuvuus jäi

Perehtynyt jazz-musiikkiin.

Saanut lähestymiskiellon ja polttanut auton.

Muuten sama, mutta nainen oli lukenut sen työkavereidensa kanssa. Ja kyllä, olimme kaikki samassa työpaikassa...

Vaikean paikan tullen kukaan ei jäänyt. kirjoitti:

Kävin paremman seksin toivossa urologilla leikotuttamassa penikseni frenulumjänteen, mutta siitä aiheutui toistaiseksi 17-vuotta kestänyt krooninen kiputila, jonka aikana täysin kaikki sosiaalinen elämä on kadonnut ympäriltäni. Ei ollut hyvä idea, sillä ei se sitten enää terveeltä tuntunutkaan. Voi olla että hoitamattomana tuohon itsehankittuun vaivaan kuoleekin. Laittomaksi voisivat julistaa ihmisten turhat jänneleikkautuspyrkimykset, kun ei tässäkään vehkeessä alunperin mitään vikaa ollut.

Mun miehellä on leikattu frenulum ja ihan normaalisti toimii. Ei nyt kannata alkaa vetää ihan noin övereitä johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olin perjantai-iltana menossa opiskelupaikkakunnaltani vanhempien luokse, kun ihastukseni laittoi viestin. Hän kysyi, että mitä meinaan tehä tänä iltana? Noh, sanoin jotaki et teen tässä koulutehtävii ja oon kämpillä. Sit se kysy, et haluisinko nähä tänään? Sanoin haluavani. Tultuani vanhempien luokse ajoin heti takaisin opiskelupaikkakunnalleni. Itse olisin halunnut seurustella miehen kanssa, vaikka miehen kaikesta toiminnasta näki hänen haluavan minusta vain kepeää seksiseuraa. No loppujen lopuksi juttu loppui melko pian, mies oli kiinnostunut läsnäollessani enemmän tekstailemaan puhelimellaan, kuin juttelemaan kanssani. Viimeisen kerran näin miehen, kun hän kantoi minut asunnostaan pihalle ja sanoi minun olevan hankala ja lapsellinen. Mies oli minua 14 vuotta vanhempi.

Siis MITÄ sä teit? :D

Oltiin samoilla liiketalouden tunneilla korkeakoulussa, ja valvoin myöhään aamuyöhön jotta sain nauhoitettua videokasetille hänelle lempibändinsä konsertin, koska kuulin että häntä harmitti kun ei ollut päässyt paikalle toiseen maahan katsomaan silloin kun se taltioitiin, ja koska hänellä ei näkynyt kyseinen tv-kanava josta se konsertti tuli, mutta joka minulla sattui olemaan. Kyseinen kanava oli sellainen ettei videota pystynyt ajastaa vaan sitä piti katsoa samalla kun nauhotti, enkä edes pitänyt siitä musiikista. Seuraavana aamuna oli vielä tentti ja menin sinne silmät ristissä :D

Ihastus oli vaikuttunut kun ojensin hänelle tuon kasetin ja sanoin että saa sen omaksi. Kävimme ulkona muutaman kerran mutta se jäi sitten siihen eikä ollut lopulta minun tyyppiäni. Muistan kun hän kertoi minulle myöhemmin jossain vaiheessa että kämppiksensä oli vahingossa nauhottanut kännissä jotain typerää suomalaissarjaa sen konsertin päälle kun oli luullut sitä omaksi videokasetikseen vaikka minä olin kirjoittanut siihen tekstit sisältöön liittyen, ja häntä harmitti sen menetys.

Vierailija kirjoitti:

Voi että.

Annoin neitsyyteni.

Ja niin väärälle pojalle :(((

Miinustin asennettasi. 

t. n

Työpaikan vaihdon jälkeen ihastuin uuteen, minua useita vuosia vanhempaan, perheelliseen mieheen. Itsekin olin naimisissa. Oli toki nämä perinteiset, eli tein tikusta asiaa, yritin osua samaan aikaan kahviautomaatille jne., mutta jossain vaiheessa homma lähti lapasesta. Stalkkasin miehen kalenteria ja läsnäolopalluraa outlookissa. Googlasin ensin miestä, sitten hänen vaimoaan. Keräsin työpaikan sähköisestä sisäisestä lehdestä kaikki miehestä otetut kuvat vuosien ajalta ja piilotin ne henk. koht. meiliini. Sitä kollaasia sitten tuijottelin välillä kotona. Ajelin viikonloppuisin autolla miehen kotikaupunginosassa. En ymmärrä mitä kuvittelin tapahtuvan. Olin liian ujo siihen, että olisin itse tehnyt mitään ja toisaalta tiesin muuttuvani täysin naurunalaiseksi töissä jos joku suhde alkaisi. Joten tyydyin ihastelemaan kaukaa.

Edelleen tapaan miestä työkuvioissa vaikka vaihdoinkin työpaikkaa ja aina hävettää oma toimintani. Varmaan kaikki sen ihastuksenkin huomasi, onneksi tästä on jo monta vuotta.

Kävelin kirjastoon katsomaan karttakirjasta minkälaisessa paikassa tietämäni osoite sijaitsee. Tapahtui tietenkin vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Roikun whatsapissa katsoen milloin hän tulee paikalle (hänellä ei näy paikallaoloaikaa siellä).

Monesti on tullut yöt valvottua :D

Hei, täähän voisin olla mä! Teen just samaa (ei vitsi..)

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette sortuneet näihin ihastuksen stalkkauksiin ym. ja päätyneet seurustelemaan ko henkilön kanssa, oletteko koskaan myöntäneet seurusteluaikana, ettei yhteenpäätyminen ollutkaan aivan sattumaa? :D

Pitäkää juttu herran tähden omana tietonanne. Jotain kannattaa jättää salaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jätin ihastukseni tapailun. Oli liian täydellinen ja mulla meni pupu pöksyyn. En uskaltanut nähdä kun pyysi että tavattaisiin ja aina mietin omia huonoja puolia. Epätoivoista ja säälittävää, vieläkin harmittaa.

Ihan mielenkiinnosta, mitä ne sellaiset omat huonot puolet on, jotka saa ihmisen pakittamaan siitä huolimatta, että itse tykkää ja ilmeisesti toinenkin tykkää?

Kerroitko koskaan syytä tälle toiselle vai jäikö hän kenties ihmettelemään, mitä tapahtui?

Teininä näin ihastukseni kaupassa. Halusin häneltä huomiota ja fiksuna tyttönä nappasin läheltä 15kg koiranruokasäkin ja kannoin sitä todella vaivalloisesti ihastuksen ohi niin että hyvällä tuurilla hän auttaisi kantamaan ruokasäkin. No ei auttanut vaikkakin käveltiin kyllä yhdessä kassalle.

Siinä sitten kuitenkin voittaja-fiiliksellä lähdin kävelemään kotia kohti uuden 15kg koiranruokasäkin kanssa.

Ps. Mulla ei edes ollut tuolloin koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Ei itse tekemiä, mutta mieheni eräs naispuoleinen kaveri, joka oli ihan tunnustanutkin ihastuneensa mieheeni.

Mutta niin, nainen pyysi miestäni milloin mihinkin. Mies pyysi minua tietty mukaan, ja naisen ilme oli mitä myrkyllisin kun näki minunkin tulevan mukaan viettämään iltaa.

Tämän jälkeen alkoikin se rumba, että oli kaikenmaailman risteilyjä, loppuunmyytyjä konsertteja, festareita yms. johon nainen oli muutanan ystävänsä kanssa menossa, ja sattuvasti aina yksi tulija päättikin perua joka kerta, jolloin nainen tarjosi lippua miehelleni, ilmaiseksi toki.

Tarpeeksi monta kertaa kun tuo toistui, niin ei voinut olla miettimättä, että todennäköisesti nainen osti joka kerta lipun miestäni varten, tarjoten sitä sitten "peruutuspaikkana".

Ja nimenomaan viime tippaan tarjoamista, etten minä ehtisi enää saada lippua matkalle/tapahtumaan.

Ja niin, mies ei koskaan lähtenyt noille tarjotuille reissuille. Ihmetteli vain, että onpa naisella outoja kavereita, kun joka kerta joku peruu viimetippaan kalliin matkan/keikan/festarin :D

Mitäpä siihen muuta voi todeta, kuin "Niin..." 👍

Kallis harrastus.

Kävelin koiran kanssa kylänraittia ikuisuuden, jotta en missaisi ihastukseni ohiajoa.