Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

En ole itse tehnyt koskaan ihastuneena mitään hullua, mutta töissä todistanut sellaista. Työskentelen leikkaussalissa ja kerran erään lapsen äiti halusi ehdottomasti laittaa kirjeen lapsensa nukuttaneelle anestesialääkärille, koska oli nukutuksen aikana ihastunut niin kovasti. Eipä ole itselle tullut mieleenkään katsella lapseni nukutuksessa henkilökuntaa sillä silmällä! Mutta ehkä toiset vain ihastuu helpommin, eivätkä halua hukata yhtään tilaisuutta.

Parikymppisenä leikkasin pitkät, paksut hiukseni siilitukaksi, kun olin kuullut ihastukseni puhuvan siitä, miten hän ihailee Natalie Portmania. Hänellä oli tuolloin siili, ja googlettelin muutenkin hänen kuviaan ja pyrin matkimaan hänen meikkaamistaan ja pukeutumistaan, minkä nyt opiskelijabudjetillani pystyin. Pettymys oli valtava, kun kuulin, että pojalla oli jo tyttöystävä toisella puolella Suomea. Lisäksi tykkäsin itse vanhoista hiuksistani, ja itkeskelin, kun en saanut enää kasvatettua niitä niin tuuheiksi kuin ne ennen poisleikkaamista olivat. Tuntui niin tärkeältä asialta tuolloin :)

Olin niiiiin kuolettavan rakastunut itseäni huomattavasti nuorempaan työkaveriini ja tajusin että hänellä oli sutinaa työporukan yhden tytön kanssa.

Olin samaan aikaan tauolla tämän ihastuksen kanssa. Ennenkuin hän ehti aloittaa syömistä, hän joutui käymään hoitamassa kiireellisen asian toisessa huoneessa.

Olin niiin MUSTASUKKAINEN tästä työkaverista ja pettynyt siihen että vehtaili toisen kanssa, että halusin jotenkin ”kostaa” sen.

Niinpä ”maustoin” hänen ruokansa kaikilla mahd mausteilla mitä löysin.

Salaa nauroin miehen ilmeille kun pisti ensimmäiset haarukalliset suuhunsa.

Älkää kysykö miksi tein niin, en itsekään tajua. Toimin vielä esimiehenä siinä työyhteisössä.

Vuosien jälkeen kun yllättäen näin ihastukseni (olimme jo siinä vaiheessa eri työpaikoissa) tunnustin että minä sen ruuan maustoin mustasukkaisuuspuuskissani.

”Kyllä mä sen arvasin” sanoi mies ja hymyili hellästi.

Ei tullut meistä koskaan paria.

Käänteisesti: Yksi tyyppi osti minulle nuoruudessani auton 😖

En ottanut sitä vastaan ja siitä pojasta sain sitten riesan pariksi vuodeksi. Kunnes sille häiriköinnille laitettiin piste.

En ole tehnyt ikinä mitään.

Olisi varmaan pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan parasta lääkettä omaan kipuiluuni ja naurettaviin tekoihin joita on tullut tehtyä ihastuksen vuoksi. Mm. aina menin kun pyydettiin. Toisin päin ei toiminut koskaan. Ihana tietää etten ole maailman ainoa ihastunut idiootti.

Sama täällä! Ehkä minullakin alkaa häpeä pikkuhiljaa helpottaa, kun luen näitä viestejä.

Otin samanlaisen tatuoinnin olkapäähän kuin hänellä. Sellaisia tatuointeja ei varmasti ole Suomessa kenelläkään muulla (no paitsi vieläkin valitettavasti myös minulla)

Tämä poika oli minulle ihan puolituttu eikä varmasti tiennyt ihastuksestani.

Silloin se tuntui mainiolta idealta mutta jälkeenpäin tajusin että se on vaikuttanut todella creepyltä :D

Sitten tahallani hakeuduin uimarannalla muka sattumalta hänen läheisyyteensä. Siitä ilmeestä olisi voinut maksaa. Sen jälkeen hän vältteli minua ja häipyi aina paikalta kun näki minut. En enää ihmettele miksi...

Ihastuin salilla mieheen ja rupesin käymään useammin ja samoihin aikoihin kun hän. Tätä kesti jonkin aikaa kunnes ymmärsin kuinka ahdistava tilanne on miehen mielestä jos hän on huomannut jotain. Varmaan hänkin jo epäilee kun tuo kuikuilija sattuu aina yhtä aikaa ja osaa vain käyttää paria laitetta. Lopetin siis stalkkaukseni jonka lopputuloksena olen timmimmässä kunnossa kuin koskaan :)

Olin 14 ja soitin ite seurakunnalle, että saanko käydä rippikoulun... Halusin samalle leirille kuin ihastukseni. Pappi oli tietysti iloinen ja hän pisti paperit tulemaan :)

Leirini oli tietysti eri ihastukseni, mutta en kehdannut enää tässä vaiheessa olla käymättä riparia?! Oli kyllä ankea kokemus - leiri oli kesän viimeinen ja siellä oli vain tyyppejä kuntani toiselta yläasteelta - mutta elämäähän sekin on, ateismiin tutustuin lisää rippikoulun myötä. Tästä on nyt seitsemän vuotta.

Ihastukselleni en koskaan kolmen vuoden aikana päätynyt puhumaan.

Olin juuri tullut junalla Helsingistä ihastukseni/säätöni luota (muusikko) ja kotona en ehtinyt kuin selata netistä missä heillä on seuraava keikka. Kuinka ollakaan, keikka oli parinsadan kilometrin päässä kotikaupungistani vielä samana iltana. Varasin hotellin ja bussilipun ja tekstasin bussista, että oon tulossa keikalle. Ehdin kotona just ja just käydä suihkussa, sitten bussiin. Tää muusikko kyllä piti minusta siinä tietyssä mielessä mutta itsehän maalailin jo mielessäni kuvia yhteisestä tulevaisuudesta.

Samaan tyyppiin liittyen matkustin 8 h junalla hänen keikalleen, varasin hotellin jne. Ehdimme viettää yhdessä vain sen keikan jälkeisen illan ja yön kunnes pääsin taas 8 h junaan.

Jotenkin jännästi se olin aina minä joka matkusti hänen perässään tai hänen luokseen. Tapasin kyllä äitinsäkin mutta sitten sain netin kautta lukea, että hällä onkin tyttöystävä. Mihin lie tyttönsä aina tunkenut kun matkustin viikonloppuisin hänen luokseen... Onneksi lopulta tajusin heittää vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja lopetin yksipuolisen juttumme.

Maksoin reilun vuoden aikana useita romanttisia viikonloppureissuja ympäri Eurooppaa, kalliita ravintolaillallisia ja koruja. Kotona valehtelin työmatkoiksi. Rahaa paloi ja ilmapiiri kiristyi, mutta mukavaa oli. 

muutin yhteen asumaan. muutin pois muutaman vuoden kuluttua ja menetin nuoren aikuisuuteni vapaimmat ja parhaimmat vuodet. vaihdoin urasuunnitelmatkin. älkää koskaan tehkö samoin.

Minuun on yritetty tehdä vaikutus epätoivoisesti. Olin 17 ja poika 22 ja olimme saman huoltoaseman pihalla juttelemassa ja olin lähdössä kotiin, kun poika säntäsi juoksuun ja hävisi huoltsikalle. Hän tuli takaisin ja ojensi minulle posket hehkuen suklaarasian, jossa oli sydämenmuotoisia suklaita! Apua! En ollut yhtään kiinnostunut hänestä, mutta kukaan ei koskaan ollut tehnyt näin kauniisti minulle. Kiitin kauniisti hymyillen. Lähdin silti kotiin.

Toinen vastaava tapahtui ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun olin pankissa töissä. Tuntematon nuori mies tuli tallettamaan rahaa ja siinä juttelimme ja tulin sanoneeksi, että huomenna on ylppärijuhlani. Mies lähti, mutta palasi hetken kuluttua ruusukimpun kanssa, ojensi sen tiskin yli minulle ja onnitteli. Muu henkilökunta oli ihan täpinöissään ja hehkuttivat: Se on ihastunut sinuun! Sun täytyy kutsua se juhliisi! Äitini oli samaa mieltä, ja niin otin selvää, kuka hän oli ja soitin hänelle. Siitä alkoi muutaman kuukauden seurustelu, joka loppui minun tahdostani.

Halusin tehdä ihastukseni mustasukkaiseksi ja soitin hänelle ”bileistä” - oikeasti olin kotona villasukissa, mutta juonut pari lasia viiniä. Mies jutteli kanssani ihan kohteliaasti, mutta ihmetteli että ”miksi siellä on niin hiljaista, ei kuulu mitään ääniä taustalta?” Valehtelin siihen jotain. Seuraavana aamuna halusin vajota maan alle, eikä oltu enää koskaan tekemisissä.

Oli menyt ruotsin kurssille kansanopistoon kun luulin, että jossain vaiheessa muutamme yhteen hänen ruotsinkieliselle paikkakunnalle. Etäsuhde siis. Muutin luonnettani, sulattelin itsekseni hänensanomiaan töykeitä kommentteja. Kaksi viimeistä kuukautta hän ei soittanut/laittanut viestiä, ainoastaan minä laitoin rakkauden tuskissani. Lisäksi laitoin seksiaiheisia viestejä/kuvia/videoita, koska tiesin, että se oli ainaut tapa herättää häneen edes jotain kipinää. Lopuksi olisin suostunut ihan vain seksisuhteeseenkin jos hän haluaisi, ajattelin, että kyllä ne tunteet sieltä palaa sitten takaisin. Olin aivan sekaisin surusta ja takkaudesta ja tuskasta, pelkäsin niin kovasti että hän jättää minut. Ja niinhän hän jätti, yhdellä puhelulla mun syntymäpäivän alla.

Selvisin siitä, nyt olen yhdessä ihanan miehen kanssa, joka rakastaa ja pelkää menettävänsä minut, ja minä rakastan häntä. Ja tuota edellistä "suhdetta" ihmettelen suuresti, mitä edes näin hänessä. Toisaalta, toivoin aiemmin kokevani edes kerran elämässäni hullun rakkauden, ja sitähän se oli. On myöhemmin soitellut minulle pari kertaa, haluaisi sekstailla ym. nyt kun tietää, että minulla asiat hyvin. Onneksi ei herätä minussa enää mitään tunteita. Kyllä sitä joskus muuttuu vaan niin säälittäväksi ja mielesteleväksi hölmöksi jos ihastuksen kohde on väärä =)

Kymmenisen vuotta sitten kävin yhden ihastuksen lähikaupassa usein, että olisimme törmänneet mutta en koskaan nähnyt häntä siellä.

Kyseinen mies teki henkirikoksen kun olin jo unohtanut koko tyypin. Näin vaan lehdessä tutun nimen ja etsin netistä tietoa. Oli murhannut vieläpä ex-naisystävänsä. Olin todella järkyttynyt ja mietin mitä minä siinä miehessä näin...

Watsapissa mykistin joka ikisen muun keskustelun kuin ihastukseni keskustelun. Tämä siksi että aina jos minulle tuli viesti ja juostessani puhelimeni ääreen petyin jos se oli keltä tahansa muulta kuin tältä mieheltä. Muiden viesteistä tuli vain ilmoitus banneriin, ihastukseni laittaessa viestiä puhelimeni värisi (ja sydän tietysti hypähti ilahduksesta... :D). Kaverit toki sitten vähän ihmettelivät, miksi minulla kesti aina niin kauan vastata.

Ilmoittauduin teinityttönä vapaapalokunnan nuorisokerhoon, vaikka pelkäsin kuollakseni tulta. Luulin, että ihailemani poika olisi siellä myös, mutta hän olikin muuttanut pois paikkakunnalta.

Ihastuin vähän alle kaksikymppisenä Irc-galleriassa satunnaisena etusivulle valikoituneeseen tyttöön. Katselin hänen kuviaan ja kuvittelin miten ihanaa olisi suudella häntä ja pussasin näyttöä. Muutama päivä sitten soitin pankin asiakaspalveluun ja puheluun vastasi samanniminen nainen kuin hän. Pikagoogletin naisen kuvan ja uskomatonta kyllä kyseessä oli sama nainen, jota tyttösenä olin salaa kuvista niin kovin ihastellut. Suloisen kaunis hän yhä oli... M36    

Vierailija kirjoitti:

Oli menyt ruotsin kurssille kansanopistoon kun luulin, että jossain vaiheessa muutamme yhteen hänen ruotsinkieliselle paikkakunnalle. Etäsuhde siis. Muutin luonnettani, sulattelin itsekseni hänensanomiaan töykeitä kommentteja. Kaksi viimeistä kuukautta hän ei soittanut/laittanut viestiä, ainoastaan minä laitoin rakkauden tuskissani. Lisäksi laitoin seksiaiheisia viestejä/kuvia/videoita, koska tiesin, että se oli ainaut tapa herättää häneen edes jotain kipinää. Lopuksi olisin suostunut ihan vain seksisuhteeseenkin jos hän haluaisi, ajattelin, että kyllä ne tunteet sieltä palaa sitten takaisin. Olin aivan sekaisin surusta ja takkaudesta ja tuskasta, pelkäsin niin kovasti että hän jättää minut. Ja niinhän hän jätti, yhdellä puhelulla mun syntymäpäivän alla.

Selvisin siitä, nyt olen yhdessä ihanan miehen kanssa, joka rakastaa ja pelkää menettävänsä minut, ja minä rakastan häntä. Ja tuota edellistä "suhdetta" ihmettelen suuresti, mitä edes näin hänessä. Toisaalta, toivoin aiemmin kokevani edes kerran elämässäni hullun rakkauden, ja sitähän se oli. On myöhemmin soitellut minulle pari kertaa, haluaisi sekstailla ym. nyt kun tietää, että minulla asiat hyvin. Onneksi ei herätä minussa enää mitään tunteita. Kyllä sitä joskus muuttuu vaan niin säälittäväksi ja mielesteleväksi hölmöksi jos ihastuksen kohde on väärä =)

Kuulostaa ihan mun exältä, pelaako futista? Itse tosin lopetin siinä vaiheessa kun alastonkuvista tuli vaatimus.