Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Tapasin itseäni 16 vuotta vanhemman komean liikemiehen, kun itse olin 18. Siinä oli kaikennäköistä, seksin perässähän hän oli. Oli lähdössä liikematkalle Suomessa ja pyysi minua mukaan. Minä otin jotain ylityövapaita vai olisko ollut talvilomaa ja petasin homman hyvin. En asunut enää kotona, mutta soitin sinne ja kerroin meneväni yhden Ritun kanssa hänen kotiinsa lomalle maalle. 

Mies oli hoitanut kaikki hotellit. Ensimmäisessä olin vielä ihan hauskaa jossain Kymenlaaksossa, pelleiltiin ja syötiin raflassa ja juotiin. Sitten siirryttiin Jyväskylään ja muistan että sain luvan istua pari tuntia autossa, koska hänellä oli asiakastapaaminen. Yksi yö vietettiin Vaasassa - taisi olla paikkakunnan paras hotelli. Siellä tämä mies suoraansanoen yritti pakottaa minut ottamaan suihin. En voinut. En edes osannut, hän sanoi neuvovansa. Siitä ei tullut mitään. Nolona lähdimme pois sitten molemmat. Ei paljoa puhuttu kotiinpaluumatkalla. Muistaakseni hän ei enää ottanut yhteyttä.

Toisin sanoen lähdin tälle miehelle huoraksi mukaan. 

Pari vuotta sitten huomasin Hesarista, että mies oli kuollut.

Aikoinaan koulussa 8. ja 9. luokalla oli tyttö, johon olin ihan lääpällään. Jos mielitiettyni sattui istumaan edessäni pulpetissa kosketin jalalla hänen reppuaan, joka roikkui tuolin selkänojasta ja heilautin sitä vähän. Tein myös sitä, että hiplasin mahdollisimman hennosti hänen hiuksiaan ja hän siirsi ne takaa eteensä. Joskus hän vilkaisi minuun ja hymyili. Olin silloin vaan niin jeevanan ujo sälli ja menin totaaliseen lukkoon joka kerta. En saanut sanaa suustani, enkä tehtyä oikein mitään muuta koko tunnilla, kun mietin vaan häntä. Välitunnit haaveilin ja vilkuilin häntä niin, että muut pojat taisivat joskus kyllästyä, kun en jaksanut innostua heidän jutuistaan. Peruskoulun jälkeen jatkettiin eri teitä ja en ole nähnyt tyttöä sen koommin. Ajattelen silti häntä aina välillä, vaikka paljon on tapahtunut noiden vuosien jälkeen.

Ns tyrkyttänyt itseäni. Ei kelvannut. Pidän epätoivoisesti yhteyttä. Vastaan heti jos hän laittaa jotain. Ja kuvio on aivan selvä: minä olen ihastunut, hän ei. Tässä ei mitään epäselvyyttä. Ai niin, ja hän on vakisuhteessa. Häpeän.

Kosinut.

Ei siitä mitään lopulta tullut

Muuttanut toiseen valtioon ilman mitään tukiverkkoja. Lopulta tosin sain hänet.

Aloitin ratsastusharrastuksen, vaikken koskaan aikaisemmin ollut kiinnostunut tai tiennyt hevosista yhtään mitään. Syyksi riitti, että Hän oli tallilla töissä :D

Voi että.

Annoin neitsyyteni.

Ja niin väärälle pojalle :(((

Laitoin mieheni puhelimesta hänelle viestin, kun halusin kertoa hänelle asian x. En tiedä arvasiko hän ettei kirjoittaja ollut mieheni!

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli seksisuhde erään miehen kanssa. Suhteen alussa molemmat halusimme vain seksiä, itse olin just eronnut. 

Mies oli minua lähes 10 v vanhempi, 190 cm pitkä lihaksikas vaalea fyysisesti unelmamies. Täysi sovinisti ja mulkku, mutta ilmeisesti viehätyin siihen aikaan kusipäistä joten menin rakastumaan tähän tyyppiin. Hankin asunnon läheltä missä hän asui. Kartotin millä salilla hän käy, ja hankin salikortin sinne. Lenkkeilin PÄIVITTÄIN hänen asuntonsa lähettyvillä, kytäten tietynlaista autoa jota tiesin että hän ajoi (en siis ollut varma millaista autoa hän ajoi, mutta arvelin puheistaan), kyttäsin facebookista millaisissa tapahtumissa hän kävi.. Ihan sairasta ja naurettavaa kyttäämistä, joka pikkuhiljaa meni aivan yli. Istuin kotona puhelin kädessä p*llukarvat ajeltuna odottamassa kuin koiranpentu milloin tämä mies laittaisi viestiä, jotta olisin välittömästi valmis hänelle. 

Lopulta tulin järkiini ja lopetin tuon jutun (vai olisiko homma jotenkin vaan hiipunut, en muista). Muistan ajatelleeni pitkään että vittu mikä kusipää tuo mies oli, mutta oikeastihan minä menin "rikkomaan sopimusta" ja ihastumaan, ja aloin käyttäytyä lapsellisesti.

Ei tuollaisia sopimuksia ole tervettä tehdä.Luonnehäiriöinen mies vaan käyttää hyväksi.Siinä näkee,kun jo pidät muka itseäsi syyllisenä ja n.s rikoit sopimusta.Terve mies ei tuollaisia sopimuksia lähde tekemään.

Lukuisia noloja juttuja ja prosesseja jotka saattoivat hyväntahtoisen heteromiehen outoon valoon pahansuopaisten ihmisten silmissä. Nykyään inhoan tuota muinaista syöjätärtä menneisyydessäni, enkä edes ajattele häntä. Rahaa paloi ja aikaa meni, turhaan, kun nuori mies etsi rakkautta. Onneksi löysin lopulta ihanan, minulle täydellisen naisen.

Olen vienyt ruusun miehen ovelle.

Ei toiminut, pah.

Kiitos näistä ihanista ja surkuhupaisista tarinoista. On hyvä tietää, että en ole ainoa hassuuksia tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin miehen rekkarin joskus, kun hän kyyditsi minua, ja vilkuilin aina liikenteessä samanlaisten autojen rekkareita jos se olisi hän. Aika kesyä vielä.

Joskus googletin hänen kuviaan ja piirsin niistä hänelle lahjaksi muotokuvia :D osaan siis kyllä piirtää, niin hyvin että teen sitä työksi, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi ne kuvat voinut tarkemmin valita kuin joku paikallislehden haastattelun tonnin seteli -ilmekuva. Varmaan olisin ihan pyytämällä ja vaikka harjoituksen verukkeella saanut vähemmän stalkkerilta vaikuttavaa materiaalia aikaan. :D

Voi äääää. Tuli mieleen oma teinipelleily, kun chattailin yhden tyttelin kanssa. Kuvat sitten vaihdettiin ihan kuorimeiningillä kun ei ollut mitään digikameroita tai skannereita. Olin niin ihastunut, että piirsin tytön siitä kuvasta ja lähetin hälle. Yllättäen se juttu sitten loppui ykskaks hänen puoleltaan siihen, haihtui koko muija. Ja tätä ihmettelin että miksi, mitä tapahtui? Nyt tajuan että ehkä hieman creepyä jos joku lähettää jonkun avuttoman rustauksen omasta naamalärvistäni.

Te, jotka olette sortuneet näihin ihastuksen stalkkauksiin ym. ja päätyneet seurustelemaan ko henkilön kanssa, oletteko koskaan myöntäneet seurusteluaikana, ettei yhteenpäätyminen ollutkaan aivan sattumaa? :D

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä...

Menin migreenissä töihin että näkisin vain vilauksen ihastuksestani, se kannatti. Kävin samassa kaupassa kuin hänkin vaikka se oli toisessa kaupungissa. Kyttäsin työmaalla yövuoron jälkeen koska ihastukseni pääsee töistä ja menin "sattumalta" samaa matkaa hänen kanssaan kotiin. Jätin nykyisen mieheni ja vetosin siihen että olemme kasvaneet erilleen. No ihastuksen kanssa ei koskaan tullut mitään, palasin mieheni luokse.

Nämä kaikki asiat tapahtui tämän yhden ihastuksen vuoksi. Olin rakastunut, ehkä edelleen..

Toivottavasti otit kerrasta opiksi, muuten käy todella sääki miestäsi.

Toivottavasti myöskään et pidä miestäsi vain varalla siihen asti, että löydöt paremman ja jolloin miehesi taas heitettäisiin pois kuin roska. Suoraan sanoen, kenenkään ei pitäisi ottaa takaisin ihastuksiensa perässä juoksentelevaa puolisoa.

Ei itse tekemiä, mutta mieheni eräs naispuoleinen kaveri, joka oli ihan tunnustanutkin ihastuneensa mieheeni.

Mutta niin, nainen pyysi miestäni milloin mihinkin. Mies pyysi minua tietty mukaan, ja naisen ilme oli mitä myrkyllisin kun näki minunkin tulevan mukaan viettämään iltaa.

Tämän jälkeen alkoikin se rumba, että oli kaikenmaailman risteilyjä, loppuunmyytyjä konsertteja, festareita yms. johon nainen oli muutanan ystävänsä kanssa menossa, ja sattuvasti aina yksi tulija päättikin perua joka kerta, jolloin nainen tarjosi lippua miehelleni, ilmaiseksi toki.

Tarpeeksi monta kertaa kun tuo toistui, niin ei voinut olla miettimättä, että todennäköisesti nainen osti joka kerta lipun miestäni varten, tarjoten sitä sitten "peruutuspaikkana".

Ja nimenomaan viime tippaan tarjoamista, etten minä ehtisi enää saada lippua matkalle/tapahtumaan.

Ja niin, mies ei koskaan lähtenyt noille tarjotuille reissuille. Ihmetteli vain, että onpa naisella outoja kavereita, kun joka kerta joku peruu viimetippaan kalliin matkan/keikan/festarin :D

Mitäpä siihen muuta voi todeta, kuin "Niin..." 👍

Ei ihan pelkkä ihastus, mutta kuitenkin epätoivoa täynnä tämä tarina.

Poikaystäväni oli hiljattain muuttanut kimppa-asuntoon kahden kaverinsa kanssa, joista toinen oli naispuolinen työkaveri ja toinen Savosta pk-seudulle muuttanut kundi. Itse asuin vielä tuolloin sadan kilometrin päässä ja vietin poikaystäväni luona aina viikonloput. Tämä uusi asumisjärjestely oli minulle ihan ok, sillä asunto oli iso ja saimme yleensä olla rauhassa keskenämme kämpän ylemmässä kerroksessa.

Sitten eräänä aamuna kun heräsin, huomasin ettei poikaystäväni ollut enää sängyssä vierelläni. Hiiviskelin alakertaan, jossa sain ovenraosta nähdä poikaystäväni tuon kieron savolaisen sängyssä, saman peiton alla tietenkin. En muista tarkalleen miten reagoin, muistikuvat ovat aika hämärät seuraavat hetket.

Säälittävin ja epätoivoisin asia kuitenkin seurasi heti tämän jälkeen. Olin jo aiemmin lupautunut ajamaan poikaystäväni Tampereelle erään tv-sarjan koekuvauksiin. Jostain ihmeen syystä suostuin edelleen hyvää hyvyyttäni viemään poikaystäväni Tampereelle, ja eiköhän se savolainen ollut myös takapenkillä. Autossa oli aika hiljaista.

Muistan silloin miettineeni, että olisin lähtenyt menemään ja jättänyt nämä kaverukset selviämään ominpäin silloin kun koekuvaukset olivat käynnissä. Tänäkin päivänä asiaa miettiessä harmittaa, etten näin tehnyt tai ylipäätään pakannut tavaroitani heti aamulla. Suunnittelin myös jälkeenpäin muun muassa tämän savolaisen auton renkaiden puhkomista ynnä muuta kivaa. Kyseessä kun oli ensirakkauden katkeaminen niin tunteet olivat sen mukaiset, vaikka olenkin rationaalinen ja rauhallinen kundi.

Koko juttu oli alunperinkin ihan järjetön. Mulla oli miespuolinen ystävä, joka oli munkin mielestä ihan vaan ystävä, mutta heti kun hän löysi tyttöystävän ja meidän yhteydenpito alkoi vähetä, aloin kuvitella olevani häneen äärimmäisen rakastunut. Tietysti vielä kerroin asiasta miehelle ja hän sanoi, ettei itse ollut musta sillä tavalla kiinnostunut. Melkein kaksi vuotta stalkkasin miestä epätoivoisesti, tein jotain netistä löytämiäni lemmentaikoja ja yritin muuttaa itseäni miestä miellyttävämmäksi. Ja aina jos sain häneltä jotain huomiota, toiveet nousi kattoon ja suurin piirtein kerjäsin että hän antaisi meille mahdollisuuden. Luoja kiitos vuosi sitten tapasin nykyisen mieheni ja suunnilleen viikossa tajusin, että ihastumisessani tuohon ystävään oli vaan joku outo pakkomielle, enkä ole ollut hänestä sen jälkeen enää tippaakaan kiinnostunut.  

Nyt hävettää ankarasti. Onneksi en oo ikinä ollut kovin avoin tunneasioista lähipiirilleni, joten mielipuolisesta ihastumisestani tiesi vain tuo mies (ja oletettavasti hänen tyttöystävänsä).

En ollut tajuavinani suhteellisen selviä merkkejä kiinnostuksen puutteesta. Ehdottelin jatkuvasti "yksille lähtöä" jne kaveriporukalle johon ihastukseni lukeutui, toivoen että hän ilmaantuisi paikalle. Join ihan liikaa alkoholia, koska mies oli melko viinaan menevä ja alkoholin merkeissä hänet helpoiten tapasi. Kerran suhteellisen tukevassa humalassa päädyttiin suutelemaan ja sain hänet jankutettua viereeni yöksi seksin toivossa, ei irronnut. Tämän jälkeen tungin kahdesti yöksi hänen luokseen pyytämättä , ei varmaan vain kehdannut kieltää. Illanistujaisissa yritin juottaa häntä humalaan jotta hävittäisi estonsa ja tajuaisi kuinka upea olenkaan.

Kyseessä työkaveri, onneksi ei olla enää samassa työpaikassa.. Hävettää ihan helvetisti näin jälkeenpäin.

Hän pelasi ammatikseen jalkapalloa, joten tilasin joukkueen nettisivuilta mukin, jossa oli hänen kuvansa ja pelaajanumeronsa :D Näytin vielä ylpeänä ostokseni hänelle... Oli lähinnä hämmentynyt

Odotin kolme kuukautta seksiä - ensitapaamisestamme meni kolme kokonaista ja aivan helvetin pitkää kuukautta, ennen kuin hän vihdoin antautui minulle. -N43