Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

-b- kirjoitti:

Onko tähän ketjuun kirjoittanut yksikään mies? Mietin vain, että ollaanko me naiset ihan hulluja? Vai tekevätkö miehetkin tyhmiä juttuja ihastuttuaan..?

nimimerkillä: itsekin tehnyt idiootteja juttuja vain koska ihastunut.

No mieti vaikka Jari-Matti Latvalaa;)

Ottanut nimen selville rekisterinumeron perusteella. Tehnyt tikusta asioita että näkisin hänet. Harkitsin jopa lenkkeilyä tiettyyn suuntaan tiettynä kellonaikana mutta sen olen nyt luovuttanut.

Olisi kiva tietää onko hän tehnyt mitään vuokseni. Varmaan en saa koskaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mun tarina on järjetön, mutta jotenkin nyt olen ajatellut että se on aika kauniskin. Tässä vaiheessa kun katselee taaksepäin...

- tunsin tytön jo eskarista/kerhosta, saman kylän likkoja, jo ala-asteella häntä ihailin, yläasteella en oikein voinut keskittyä varsinkin silloin kun hän oli samassa ryhmässä, arvosanat laskivat siitäkin syystä, vaikka kotona aina selittelin luokan levottomuutta ainoaksi syyksi

- tuijottelin vain, enkä uskaltanut paljoa puhua hänelle, änkytin jos yritin sanoa jotain, haaveilin...

- kirjoitin rakkauskirjeen, vanhanaikaisesti postin kautta, kun menimme eri lukioihin

- stalkkasin netissä, somea ei vielä ollut ja googlettelin häntä

- seurasin kun oltiin yhtä aikaa jossain paikassa, mutta yritin olla niin ettei hän huomaisi ja sitten ikäänkuin kohtaisimme sattumalta.

- ajelin joskus autolla hänen talonsa ohi, halusin nähdä edes vilauksen hänestä

- monesti hain häntä katseellani väkijoukosta ja uskottelin että hän voisi olla jossain siellä

- juttelin hänen poikaystävälleen niitä näitä tuttu kun on naapurikylältä, en kylläkään heti tiennyt että he seurustelevat mutta kuultuani asiasta toista kautta jatkoin silti juttua ja jatkan edelleen aina kun nähdään, vaikka tuntuu oudolta, hän ei tiedä ihastuksestani hänen nyk. vaimoonsa luulisin.

- myöhemmin nolona kirjeestäni välttelin häntä, oli töissä paikallisessa kaupassa, enkä mennyt sinne ollenkaan

- nykyäänkin huomaan, että hänen nimensä mainitseminen, vaikka olisi kyse eri henkilöstä, aiheuttaa lämpimän sykähdyksen, vaikea kuvailla...

- katselen vieläkin meidän luokkakuvia ja ihailen hänen kauneuttaan.

En taida koskaan päästä hänestä irti.. enkä ehkä haluakaan. Muisto on niin ihana. Tänäänkin mietin häntä.

M35

Mulla on aika paljon samanlainen "kohtalo". Niin sen ajattelen tänään...

Mä halusin leikkiä kovaa jätkää yläasteella, kasvatin pitkän tukan ja kuuntelin raskasta rokkia, pidin risaisia vaatteita yms. Sain tyttöjen huomiota, mutta joka kerta kun ihastukseni tuli juttelemaan änkytin ja tyttö vain hymyili. Hän näki selvästi, että olin ihastunut ja itsestäni se tuntui äärimmäisen nololta. Voi kunpa tietäisi tänä päivänä miksi ajattelin niin...

Hän oli niin ihana, kaunis, suloinen, soma, seksikäs, kasvot kuin enkelillä, hiukset lantiolle asti, täydellinen vastakohta minulle tai ainakin sille tyypille, jota halusin esittää. Hyvin tyttömäinen, piti toisinaan koulussakin kukkakuvioista mekkoa, jota ihailin, salaa tietenkin. Rakastuin vain päivä päivältä enemmän, vaikka yritin olla "järkevä". Hän meni lukioon, ja minä puolestani ammattikouluun, joten emme nähneet enää niin usein. Mitä nyt sattumoisin kylillä, emme kuitenkaan liikkuneet enää samoissa porukoissa. En tiedä miksi en uskaltanut lähestyä häntä kunnolla.

Kirjeitä en kirjoitellut, mutta eroottisia tarinoita kyllä, joissa esiintyi hänen nimisensä päähenkilö. Muistaakseni Regina-lehti julkaisi jonkun niistä, vaikka lähetin sen nimimerkillä. Hänen nimensä on yhä suomen kielen kaunein sana mielestäni ja sen sanominen sykähdyttää aina. Jännä tunne.

Poikaystäväänsä en tunne, mutta stalkannut olen somessa, että hän seurustelee. En ole nähnyt häntä kymmeneen vuoteen, mutta en kuitenkaan voisi kuvitella vältteleväni, jos hänet kohtaisin, päinvastoin ehkä yrittäisin esittää liiankin tuttavallista, en tiedä... Jos tähdet olisivat kohdallaan ottaisin hänet syleilyyni ja kertoisin tunteistani, mutta hyväksyn, ettei niin käy ehkä koskaan.

Kuvia minäkin katselen, ja muistelen... ja sitten katson hänen Ig:tä ja näen kuinka kaunis hän yhä onkaan. Nyt kun erosimme pitkäaikaisen kumppanini kanssa, tuntuu että aikaa on enemmän muisteloihin, ja vanhat ajat palaavat kuin ne olisivat olleet eilen... M32

Matkustin julkisilla Espoosta Kuopioon viikonlopuksi kutemaan. Homma kuoli etäisyyteen kuitenkin muutamassa kuukaudessa...

Yläasteella pyysin saada käydä wc:ssä tunnin aikana, ja kävinkin, mutta matkalla nuuhkin ihastukseni takkia luokan naulakossa. Rakastin hänen luonnollista tuoksuaan, ja kaikkea muutakin hänessä.

Deittailin finskin lentäjää. Hänellä työmatka singaporeen. Ostin samoille lennoille liput (oltiin perillä 3 pvää), liput maksoivat lähes 3000€ kin ostin ne pari pvää ennen lähtöä. Eipä deitti ostanut halpoja henkilökunnan lippuja vaan ostin siis ihan normihintaan liput. Suhde kesti pari kuukautta.

Yläasteella ollessani pakotin äitini vaihtamaan puhelinliittymäni, koska DNAlla oli ihastukseni niminen liittymä XD

Jatkoin on/off-seksisuhdetta ainakin vuoden liian pitkään koska sain aina jostain kaivettua toivoa, että se kuitenkin vielä rakastuisi minuun. Valitsin töihin bussireitin, joka meni miehen talon ohi vaikka siitä tuli paljon pidempi kävelymatka pysäkeiltä. Yyyyh mikä voikaan mennä päässä vinksalleen, no onneksi lopulta minunkin toivoni siinä asiassa loppui.

Olen antanut kohdella itseäni todella huonosti. Hän esimerkiksi kertoi, kuinka exänsä on minua paljon kauniimpi ja yritin muuntautua exän näköiseksi (mm. värjäsin tukan, aloin käyttämään samanlaisia vaatteita jne.). Sairasta. Onneksi tulin järkiini. Tämä joskus parikymppisenä.

Uusin kaikista typeryyksista on se, etta matkustin melkein 2500km miehen takia jota en ollut koskaan edes tavannut kasvokkain. Seka ainoastaan muutaman kerran skypen videopuheluita.

Kannatti

Olin kuolettavan ihastunut ammattikoulun ekalla luokkatoveriini ja pukeuduin siihen aikaan todella värikkäisiin ja hippimäisiin vaatteisiin. Luulin että tää jätkä ei tykänny siitä ja vaihdoin tyyliäni pissikseksi ja hankin hiustenpidennykset ym ja olin kuin mikäkin primadonna kunnes kuulin kun tää tyyppi puhui parhaalle ystävälleen et "Onpas Emma muuttunut. Halusin pyytää sitä treffeille kun oon ihastunut siihen ja tykkään ja sen ihanasta hippityylistä, mutta nyt se on kuin kaikki luokan tytöt..pissis" :D vaihdoin vaivihkaa tyyliä takas omaan ja ihanaan tyyliini ja jopa alettiin seurustella tän pojan kanssa. Ei olla enää yhdessä, mut ollaan parhaita kavereita nykyään!

Luulin joskus alle 30-kymppisenä saalistavani erään mielenkiintoisen huithapelin itselleni. Joskus kun soitti, hyppäsin junaan ja ajelin 10 minsaa hänen luokseen. Hän vain soitti ja ilmoitti että on tässä alhaalla jo (siis mun asuntonij luona) että heitä avaimet partsilta. Hän oli hauskaa seuraa ja meillä juttu luisti kyllä.

Soitteli jurrissa varsinkin. Kalsarikännejä ja puhuttiin varmasti 4 tuntia putkeen. Mä olin kuulemma ainoa jolle hän pystyi puhumaan syviäkin ajatuksia. Hänen isänsä oli kuollut äkillisesti juuri ennen kuin tapasimme. Kerran soitti että tavattaisiin ja olin jo sopinut tyttökavereiden kanssa että mennään Uimastadikalle. Voi että oli vaikeaa minulle sanoa että mulle ei nyt sovi kun on muuta sovittuna. Tietysti seuraavana päivänä itse soitin sitten ....

Lähdettiin yhdessä PoriJazzeihin ja siellähän hän vokotteli muita tyttöjä ihan mun silmien alla.

Kerran jurrissa alkoi höpistä mulle jotain että mistä hän löytäisi itselleen vaimon. Sanoi, että minä en ole missään tapauksessa hänelle vaimomatskua. Tunsin, että se oli loukkaus, mutta siltikin jäin hänen sänkyynsä.

Oli näppäräkätinen ja mulla hajosi pesukone. Hän tarjoutui tulemaan korjaamaan sitä. No - irrotti osia ja jotain ja jätti levälleen. Ei tulllut enää laittamaan sitä kasaan. Sain sitten korjaajan muualta.

Tosi typerys olin. Onneksi aloin vihdoin tajuta. Klassisesti kirjoitus plussat ja miinukset oikein paperille. Miinuksia oli hirveä jono. Plussia muutama. Aloin tajuta. En enää vastaillut puhelimeen, annoin mennä vastaajaan enkä soittanut takaisin. Pari kertaa näin että yöllä oli tullut kämppäni luo ja soitti. En ollut muka kotona. Sitten tuli tilanne että hän soitti - mulla oli vieraita ja olin muutenkin kiireinen - minä kysyin ihan ensimmäiseksi että mitä haluat. Hän hämääntyi ja sanoi ettei mitään halua. Sanoin että selvä. Mä suljen luurin. Se loppui vihdoin siihen. Mä olin sellainen kiva välipala.

Matkustin Salt Lake Cityyn saakka kertomaan tunteistani. Kannatti, nyt 4v naimisissa.

Katsoin miehen rekkarin joskus, kun hän kyyditsi minua, ja vilkuilin aina liikenteessä samanlaisten autojen rekkareita jos se olisi hän. Aika kesyä vielä.

Joskus googletin hänen kuviaan ja piirsin niistä hänelle lahjaksi muotokuvia :D osaan siis kyllä piirtää, niin hyvin että teen sitä työksi, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi ne kuvat voinut tarkemmin valita kuin joku paikallislehden haastattelun tonnin seteli -ilmekuva. Varmaan olisin ihan pyytämällä ja vaikka harjoituksen verukkeella saanut vähemmän stalkkerilta vaikuttavaa materiaalia aikaan. :D

No, kai se lasketaan epätoivoksi kun säännöllisesti päivystän ihastuksen kaikkia eri some- kanavia... Oikeasti koko juttu todellakin on mennyt aika epätoivoiseksi omalta osalta, koska olen jo vuosia miettinyt tätä ihmistä saamatta häneltä mitään. Ei olla edes keskusteltu kunnolla vuosikausiin. Facessa yritin kerran ja vielä toisenkin viritellä keskustelua viimeksi tasan kaksi vuotta sitten, mutta ei niin ei. Siltikään en tunnu pääsevän tästä "mitä jos"- fiiliksestä eroon.

Joskus aikoja sitten ihastuin yhden pelin kautta ulkomailla asuvaan poikaan. Oli tekstareita ja päivittäistä messenger- keskustelua, suostuin jopa webbikameran käyttöön mitä pidän omalla kohdalla aika isona juttuna, lähinnä koska olen aika tarkka yksityisyydestäni ja tuolloin aika ujokin. Naiivi minä uskoi kyllä niin hupaisia juttuja että huh huh, onneksi ei tullut luokse asti lähdettyä (Vaikka mieli silloin tekikin :'D).

Olin naivi baareissa pyörijä nuorempana. Tapasin miehen ja sekstailtiin ja minä ihastuin. Mies oli täysi pleijeri jolla kämppis ja aivan todella törkeän sotkuinen asunto, jota ei voi sanoin kuvailla. Siivosin miehen kämpän lattiasta kattoon hohtavan puhtaaksi yhden päivän aikana kun yritin tehdä vaikutusta. Eipä johtanut kuin hetkelliseen seksiin ja sekin loppui vähitellen...

Töissä perjantaina ihastus alkoi kyselemään, että missä baarissa yleensä käyn  ja menin sitten illalla sinne odottelemaan tätä, vaikkei ollut edes mitään puhetta että tulisi tai tavattaisiin. Joo eipä näkynyt, stana mikä idiootti sitä olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli irc-gallerian ja ircin kulta-aikaa, vanhemmat nörtit muistanette. 2000-luvun alkupuolta.

Vihasin siis syvästi tietokoneita enkä osannut tehdä niillä yhtään mitään. Olin enempi sellainen "suosittu tyttö". Ihastuin yhteen nörtti-poikaan koulussani, hän ei ollut edes luokallani vaan vuotta alempana. Tunsin yhden tytön siltä luokalta kaverini kautta, sain häneltä ongituksi, mikä on pojan nimi, missä asuu jne. Noloa... Olin varmaan aika päivänselvä.

Mulla meni varmaan monta kuukautta löytää hänet irc-galleriasta (nuorisolle tiedoksi, siellä oltiin nimimerkeillä esim. _maijakoo_, ei omilla nimillä kuten facessa nykyään, hitsit miten paljon helpompaa teillä on!). Galtsusta näki millä kanavilla joku irccasi, ikävä kyllä ihastukseni irccasi tasan kahdella kanavalla joista toinen oli ihan valtava (ei mitään jakoa päästä "sattumalta" keskustelemaan ihastuksen kanssa). Toisella kanavalla hän oli itse ylläpitäjänä, eräs tietty harrastus joka tosi, tosi harvinainen ja niin yyybernörtti ja spesifi kuin mahdollista. Esim. Linux-koodaaminen norjaksi bugien poistamiseksi firefox-selaimesta samalla ZZ-top partaa kasvattaen ja Unkarilaisen pienpanimon tummaa olutta nauttien. Helkkari! Kanavalla vain n. 10 henkilöä, kaikki miehiä... Yllätys.

Mitä tekkeepi meikämaija? Otti selvää tästä ihastukseni harrastuksesta. Opiskelin asiaa yhden kokonaisen talven (!!!). Lisäksi ihastutin yhden nörttipojan itseeni jotta hän opettaisi minulle irccausta ja koodauksen alkeet jotten jää kiinni teeskentelystä. Lopulta olin valmis, menin kanavalle ja aloin muka-rennosti keskustella näiden nörttipoikien kanssa "yhteisestä harrastuksestamme". He uskoivat minun olevan oikea nainen eikä trolli vasta kun kävin yhden kanssa kahvilla. Puolet kanavasta ihastui minuun suorilla ja yksi jopa kosi minua :D

Anteeksi pojat, olen todella, todella pahoillani. Pakkomielle-ihastuminen ei lakia lue. Olette kyllä ihania kaikki <3

Lopulta keskusteltuani varmaan vuoden, sain viimein ihastukselleni vastinetta. Hänestä tuli aviomieheni ja lasteni isä. En ole jäänyt kiinni vieläkään siitä ettei kyseinen harrastus ole suurin intohimoni :D Tunnustus helpotti, minut saattaa kyllä tunnistaa tästä, ainakin kyseisen kanavan porukka.... Kiitos ja anteeksi!

Tämä oli ihana! Siitäkin huolimatta, että käy vähän sääliksi rannalle jääneitä poikia :D Omistautumisen tasosta kertoo se, että opettelit jopa koodausta! :O

En edes tiennyt mikä on käyttöjärjestelmä, selain, kursori tmv. Kieltämättä opiskelu ei mennyt hukkaan muutenkaan, silloin maailma ei vielä ollut täysin tietokoneiden varassa eikä älykännyköistä kukaan osannut haaveilla, nykymaailmassa nuo "turhat taidot" onkin sitten kovassa käytössä ;) Nörtitkin olivat vain, no, nörttejä. Nykyään The big bang theoryn aikakaudella nörtit on kuumia hottiksia, silloin ne oli vain noloja.

Ps. Suosittelen kaikille nörttimiestä (Y) Joka päivä opin jotain uutta. Hämmästyn aina positiivisesti. Ja Unkarilaisten pienpanimoiden tummat oluet on oikeasti tosi hyviä! Varsinkin kun nauttii sen katsellessa omaa nörttiä joka paistaa sinulle täydellistä medium-pihviä sen kaveriksi. Ois tässä huonomminkin voinut käydä (olisin vankilassa jäätyäni kiinni stalkkauksesta).

Galleriassa on yhä voimaa!

Pitkä parisuhteeni päättyi alkuvuodesta ja kesään mennessä aloin jo olla valmis uusiin miehiin. Tai no, yksi vanha tuttuhan mieleen eka putkahti. Harmi vain, että ainut mistä miehen muistin häilyvästi oli irc-galeria. Nimimerkin muistin melkein, ne kaikki tyhmät alaviivat ja muut merkit vain häiritsi. Nooo rekisteröidyin nyt kesällä 2017 uudestaan galleriaan ja aloitin etsinnät :D voi kamala, kuinka paljon aikaa käytin sen miehen jäljittämiseen...

Eihän se siellä nyt enää kymmenen vuoden jälkeen ollut, mutta minäpä löysinkin toisen! Aivan ihanan oman nörttini, mutettiin yhteen ennen kun vuosi vaihtui :)

Tämä ei ehtinyt saavuttaa ihan sitä nolointa huippua, koska sitä nimimerkkiä ei enää löytynyt. Mutta voi kuinka olisinkin hyvin voinut tehdä vaikka mitä epätoivoisempaa, jos olisikin löytynyt.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ja kiitos irc-galleria.

tein facebookkiin feikkikäyttäjän eri nimellä, jolla esitin kaveriani ja tällä feikki käyttäjällä kyselin ihastukseltani kysymyksiä minusta, joita en itse uskaltanut omalla nimelläni kysyä

Tapasin "ihanan" australialaisen kundin Kreikassa. Kundi oli vuoden kiertämässä Eurooppaa. Parin kuukauden päästä ostin valmismatkan Kreikkaan (en enää muista paikkaa) ja sieltä lennon pienkoneella pienelle saarelle, jossa kundi työskenteli jossain baarissa. Ilmeistyin yllättäen paikalle kesken kundin työpäivän ja huomasin kyllä heti, että yllätys ei ollut ihan mieleinen. Vajaa viikko piti sitten viettää jollain tavoin yhdessä, vaikka kundilla taisi olla jo joku uusi tyttö  kierroksissa. 

Jälkikäteen ajatellen tuo ihanuuskin oli kyseenlaista. Idiootti enemminkin. Niin hän kuin minä.