Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Tämä on vähän ohi aiheen, mutta opiskelen ulkomailla ja tapasin pari viikkoa sitten koulussa miehen, jonka kanssa meillä synkkasi ekasta hetkestä lähtien käsittämättömän hyvin. Olemme molemmat onnellisesti parisuhteissa, molemmat kylläkin kaukosuhteessa, eikä kumpikaan puolisoaan ”piilottele”. En usko, että minulla on romanttisia tunteita tätä miestä kohtaan enkä edes tahdo ystävyyytä enempää, en usko että hänkään. Mutta jotenkin välillemme kehkeytyi heti spesiaali yhteys ja tunnen jonkinlaista sielujen sympatiaa vaikkemme tunnekaan vielä kovin hyvin.

Hämmästyttävää tässä on se, että obsessoiduin tästä ihmisestä ja haluaisin tutustua häneen koko ajan enemmän ja olla tekemisissä, ja nyt kun hän on kuukauden muualla, kyttään puhelinta ja somea koko ajan. Tunnen tavallaan huonoa omaatuntoa tästä obsessiosta, vaikkei meidän välillämme ole mitään jännitettä ollut. Piti vain päästä purkamaan tänne. Älytöntä miten ihmismieli toimii.

Ihana ketju, olen lukenut tätä alusta asti ja yrittänyt kuumeisesti keksiä jonkin oman tarinan kerrottavaksi. Pakko se on todeta, että sellaista ei ole. En ole koskaan tehnyt tämänkaltaisia juttuja, vaikka olen ollut ihan tosi rankasti rakastunut johonkuhun (saavuttamattomaankin). Stalkannutkin olen vain somessa. Muutama screenshot mulla on tallessa, onko ne noloja?

Samaa mietin, kun bb:ssä oli se maalaustehtävä noloimmasta hetkestä. Mun noloin hetki olisi ehkä jokin tyhmä heitto fiksussa keskustelussa. En ole ikinä tehnyt mitään sellaista noloa, joka naurattaisi ketään.

Olen varmaan supertylsä.

nuorena muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. baarissa törmäsin yhteen söpöön tyyppiin, joka tivasi multa, että olenko tosiaan suomalainen. Multa oli usein kysytty tätä, kun olen aika eksoottisen näköinen vaikkakin tietääkseni ihan supisuomalainen.Valehtelin siinä pikku hiprakassa olevani puoliksi italialainen. Sönkkäsin hänelle "jotain Italialta kuulostavaa". Hän ihastui todella kovaa ja itsekin ihastuin häneen.

Ainoa ongelma oli, että en tiennyt Italiasta mitään. Joskus lapsena turistimatkalla olin käynyt jossain Venetsia, Milano Gardajärvi kiertomatkalla. Italiaa en ollut koskaan opiskellut.

Huomasin sotkeutuneeni valheiden verkkoon. En alussa halunnut tunnustaa huijaavani, kun hän oli niin ihqu ja lopulta en kehdannut. Aloin epätoivoisesti opiskella italiaa kotona netin avulla vain tuon pojan takia. jossain vaiheessa liityin facebookkiin ja sivuni täyttyi kaikesta italia-jutuista. sain paljon italialaisia facebook kamuja. kohta elin yhtä paljon Italiaksi kuin suomeksi. Kävin jopa parin päivän Rooman matkalla vain saadakseni hyviä selfieitä ihastukselleni näytettäväksi.

Muutimme lopulta yhteen mutta rakkaus haaleni jo vuodessa ja erosimme ystävinä.

Pakkomielle/intohimo italialaisuuteen ei haalennut. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen oikeastaan kiitollinen nuoruuteni tyhmyydestä. Vaikka en todellakaan suosittele KENELLEKÄÄN feikkaamaan jotain niin typerää, niin olen nykyään onnellinen sujuvasta Italian kielitaidosta ja lukuisista italialaisista ystävistäni ja kesätyöpaikoista Italiassa.

Vaihdoin sukupuoleni

Leikkasin korvani irti.

Olin lukiossa kuollakseni ihastunut erääseen opettajaan, ja sain selvitettyä hänestä siis aivan kaiken. Tästä on vain muutama vuosi joten oli jo sitä aikaa kun nettistalkkaus oli juttu. Selvitin esim (ja nimenomaan esim, näitä on vielä valtavasti lisää)

-vaimon nimen sekä hänen siskonsa, siskon poikansa, isänsä ja äitinsä sekä kummitätinsä nimet

-vaimon työpaikan

-osoitteen

-kotikunnan

-vanhempien nimet

-nuoruuden jääkiekkoseuran, jonka foorumille loin käyttäjän että pääsen lukemaan hänen viestejään

-kaikki profiilit goodreadissa sun muissa

-toisen ja kolmannen nimen

-kävin yliopiston arkistossa lukemassa hänen graduaan

Juu, ei yhtään hullua.

Torjuin kaikki sellaisetkin joihin olisin voinut toisessa tilanteessa ihastua täysillä. Tämä yksi tuhoisa ihastus vain oli mielikuvissani ylitsepääsemättömän täydellinen. Kun paremmin tutustui niin ei ollut kaiken haaveilun arvoinen...

Vierailija kirjoitti:

Torjuin kaikki sellaisetkin joihin olisin voinut toisessa tilanteessa ihastua täysillä. Tämä yksi tuhoisa ihastus vain oli mielikuvissani ylitsepääsemättömän täydellinen. Kun paremmin tutustui niin ei ollut kaiken haaveilun arvoinen...

Voisiko olla niin että alitajuisesti luo ihmisestä täydellisen johon ihastua, koska ei halua vakavoitua? Kukaanhan ei ole täydellinen ja tuollaiseen täydellisyyteen ihastuva usein huijaa itseään ja ehkä jopa itse osittain sen mahdottomuuden ymmärtää eikä siksi tutustu ihmiseen taikka muihin kunnolla ja siksi muut jää tämän "täydellisen" ihmisen varjoon.

Mitä tulee siihen että tätä ketjua pidetään ihastuttavana, niin olen täysin eriävää mieltä.

Oletteko hiipparit ajatelleet mitä traumoja voi kohteelle aiheutua ja miten epätervettä on kyttäillä ja liikkua lähistöllä? Some stalkkailut vielä ymmärtää mutta kyllä ihmisen yksityisyyttä tulisi kunnioittaa. Järkyttävää miten moni pitää tuollaista "romanttisena", pakkomielteistä häiritsevää se on.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju, olen lukenut tätä alusta asti ja yrittänyt kuumeisesti keksiä jonkin oman tarinan kerrottavaksi. Pakko se on todeta, että sellaista ei ole. En ole koskaan tehnyt tämänkaltaisia juttuja, vaikka olen ollut ihan tosi rankasti rakastunut johonkuhun (saavuttamattomaankin). Stalkannutkin olen vain somessa. Muutama screenshot mulla on tallessa, onko ne noloja?

Samaa mietin, kun bb:ssä oli se maalaustehtävä noloimmasta hetkestä. Mun noloin hetki olisi ehkä jokin tyhmä heitto fiksussa keskustelussa. En ole ikinä tehnyt mitään sellaista noloa, joka naurattaisi ketään.

Olen varmaan supertylsä.

Et ole, olet vain terve, mitä ilmeisesti suurinosa palstalaisista ei ole, elleivät sitten ole teinejä jotka tänne kirjoittavat.

Tuo Italiatyyppi oli tosin suloinen.

Vierailija kirjoitti:

nuorena muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. baarissa törmäsin yhteen söpöön tyyppiin, joka tivasi multa, että olenko tosiaan suomalainen. Multa oli usein kysytty tätä, kun olen aika eksoottisen näköinen vaikkakin tietääkseni ihan supisuomalainen.Valehtelin siinä pikku hiprakassa olevani puoliksi italialainen. Sönkkäsin hänelle "jotain Italialta kuulostavaa". Hän ihastui todella kovaa ja itsekin ihastuin häneen.

Ainoa ongelma oli, että en tiennyt Italiasta mitään. Joskus lapsena turistimatkalla olin käynyt jossain Venetsia, Milano Gardajärvi kiertomatkalla. Italiaa en ollut koskaan opiskellut.

Huomasin sotkeutuneeni valheiden verkkoon. En alussa halunnut tunnustaa huijaavani, kun hän oli niin ihqu ja lopulta en kehdannut. Aloin epätoivoisesti opiskella italiaa kotona netin avulla vain tuon pojan takia. jossain vaiheessa liityin facebookkiin ja sivuni täyttyi kaikesta italia-jutuista. sain paljon italialaisia facebook kamuja. kohta elin yhtä paljon Italiaksi kuin suomeksi. Kävin jopa parin päivän Rooman matkalla vain saadakseni hyviä selfieitä ihastukselleni näytettäväksi.

Muutimme lopulta yhteen mutta rakkaus haaleni jo vuodessa ja erosimme ystävinä.

Pakkomielle/intohimo italialaisuuteen ei haalennut. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen oikeastaan kiitollinen nuoruuteni tyhmyydestä. Vaikka en todellakaan suosittele KENELLEKÄÄN feikkaamaan jotain niin typerää, niin olen nykyään onnellinen sujuvasta Italian kielitaidosta ja lukuisista italialaisista ystävistäni ja kesätyöpaikoista Italiassa.

Mee Italiaan, fanita Mussoliiniä ja tilaa Pitsa ananaksella. Saat ansaittua huomiota. Valehtele vielä Mafian päälle joku tekosesi ja saat betonikengät. törkee valepukkille :D

Mikäköhän siinä on, että naiset yleensä saa pakkomielteen vieraasta miehestä, jota eivät tunne ja miehet taas eksästään, jonka tuntevat?

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän siinä on, että naiset yleensä saa pakkomielteen vieraasta miehestä, jota eivät tunne ja miehet taas eksästään, jonka tuntevat?

No, omalla kohdalla kyllä kokemusta siitä, että nainen yrittää kaikin keinoin exäänsä takaisin.

Miehestäni siis kyse. Alettiin seurustella siis jo hyvän aikaa heidän eronsa jälkeen, eli en ollut suhteenrikkoja tai mitään sellaista. Mutta miehen exältä tuli kyllä nähtyä jos mitä temppuja, jotta saisi miehen taas kiinnostumaan hänestä.

En ole ikinä uskaltanut tehdä yhtään mitään ihastuksen eteen, eikä kukaan ole minuunkaan ollut ihastunut.

Tuppauduin mukaan keikalle, piti reissata 150km ja mennä välillä taksillakin, että ehti paikalle. Seuraavana päivänä menin pummilla junalla vielä kauemmas perässä kun rahaa ei ollut. Junassa vasta hän sanoi että no ei kyllä aikonutkaan viettää aikaa kanssani, vaan mennä vanhemmilleen. Siinä sitä sitten oltiin 400km päässä kotoa vailla rahaa yksinään tuntemattomassa kaupungissa.

Joo no, olenkin kyllä ihan sertifioitu hullu. 

En tiedä onko nyt ihan epätoivoista, mutta hölmöä ainakin. Ennen perheen perustamista asuimme puolisoni kanssa eri paikkakunnalla kuin nykyisin ja minulla oli kiva työpaikka, jossa hyvä tiimi ja eräs kiinnostava mies. Ihastusta oli ilmassa puolin ja toisin, mutta emme ikinä lähentyneet, minä en ikinä pettäisi puolisoani ja hän kunnioitti parisuhdettani, hän itse oli siis siihen aikaan sinkku. Hän on ainoa ihminen, jonka kanssa olen tuntenut sen tunteen, jossa tuntuu kuin ilmassa olisi sähköä, kun olimme samassa huoneessa ja näkymätön magneetti veti meitä yhteen ja piti ihan keskittyä siihen, etten liimautunut liki. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, tunsiko hän saman. No, osittain tämän vuoksi vaihdoin työpaikkaa ja muutimmekin noin 60 km:n päähän, toiseen kaupunkiin. No, nyt päästään siihen epätoivoiseen osioon, eli vuosienkin jälkeen ajelin joskus vapaapäivänäni siihen ruokakaupan parkkipaikalle, jossa tiesin tuon miehen joskus töiden jälkeen käyvän, siihen aikaan tietysti, kun ajattelin hänen siellä olevan. Parkkeerasin sellaiseen paikkaan, että olisin nähnyt hänen ajavan pihaan ja olisin mennyt sitten perässä sisälle. Hän ei kuitenkaan koskaan sattunut tulemaan. Olisin vain halunnut vaihtaa kuulumiset ja vielä kerran tuntea sen sähkön, jos sitä olisi vielä ollut.

up

Käytin kohtuuttomasti aikaa FB:ssa ihastukseni profiilissa. Kohta FB alkoi mainostaa tätä tyyppiä ihan erityisillä kaveriehdotuksilla, tuli lopulta jopa notification sen lisäksi että etusivulla oli pysyvästi kaveriehdotus. Itsepäisesti päätin, etten lisää. Lopulta kuukausien jälkeen ihastus lisäsi minut. 

Olen tulkinnut tämän hirveän kaveriehdotustulvan sillä tavalla että ihastukseni tutki samaan aikaan mun profiilia. Koskaan, ikinä, ei ole ketään muuta "mainostettu" näin kovin. 

Kaveroituminen ei suinkaan vähentänyt stalkkausta. Nyt osaan ulkoa ihastuksen vuosien takaisia päivityksiä. Samoin siihen olen sortunut, että käyn läpi naisihmisiä, jotka tykkäilee ihastuksen profiilikuvista tai kirjoittaa synttärionnitteluja (kaverilista ei ole avoin joten sitä en voi käydä läpi, siksi näin). Toisinaan vedän hirveät kierrokset ja säikähdän, että sillä on "jotain" meneillään jonkin muun kanssa. Yksi nainen laittoi sydämiä synttärionnitteluihin ja minä panikoiduin totaalisesti. Kun vähän rauhoituin huomasin, että kyseessä oli miehen täti...huoh. 

t: N50  

Soittanut puhelimella änkyttäen. Ei ole tuottanut tulosta. Muuta en ole yrittänyt. Näin nuoruudessa. 

Viime vuosina tosin on käynyt päinvastoin, ei ole tarvinut yrittää mitään vaan minuun on ihastuttu.

Vierailija kirjoitti:

Käytin kohtuuttomasti aikaa FB:ssa ihastukseni profiilissa. Kohta FB alkoi mainostaa tätä tyyppiä ihan erityisillä kaveriehdotuksilla, tuli lopulta jopa notification sen lisäksi että etusivulla oli pysyvästi kaveriehdotus. Itsepäisesti päätin, etten lisää. Lopulta kuukausien jälkeen ihastus lisäsi minut. 

Olen tulkinnut tämän hirveän kaveriehdotustulvan sillä tavalla että ihastukseni tutki samaan aikaan mun profiilia. Koskaan, ikinä, ei ole ketään muuta "mainostettu" näin kovin. 

Kaveroituminen ei suinkaan vähentänyt stalkkausta. Nyt osaan ulkoa ihastuksen vuosien takaisia päivityksiä. Samoin siihen olen sortunut, että käyn läpi naisihmisiä, jotka tykkäilee ihastuksen profiilikuvista tai kirjoittaa synttärionnitteluja (kaverilista ei ole avoin joten sitä en voi käydä läpi, siksi näin). Toisinaan vedän hirveät kierrokset ja säikähdän, että sillä on "jotain" meneillään jonkin muun kanssa. Yksi nainen laittoi sydämiä synttärionnitteluihin ja minä panikoiduin totaalisesti. Kun vähän rauhoituin huomasin, että kyseessä oli miehen täti...huoh. 

t: N50  

Oon samanlainen 20 vuoden päästä.

up