Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ehkä kuulostaa pikkujutulta, mutta kyseinen tapahtumaketju sai silmäni avautumaan, ja irtauduoin tämäntyyppisestä käytöksestä. Olin aina kuvitellut että jos kukaan ei tiedä että esim. "stalkkaan" jotain ihastusta, tai sen hetkistä tapailukumppania, tai jotain exää, niin se ei ole mikään ongelma kenellekään, koska itseänihän vain sillä viihdytän, joten en nähnyt mitään vikaa siinä että googlasin tyypin nimeä, ja etsin pitkin nettiä useilla eri tavoilal kaikkea häneen liittyvää, saatoin yrittää kääntää keskustelua jonkun yhteisen tuttmme kautta häneen että saisin lisätietoa, tai saatoin ajella hänen hoodeillaan jos "vahingossa" törmäisimme.. Mutta sitten itse tilanteeseen.

Meillä oli ollut sutinaa jo pidemmän aikaa erään yleisesti halutun miehen kanssa aina silloin kun satuimme yhtä aikaa ravintolaan. Lähdimme aina tällöin yhtämatkaa, ja menin hänen luokseen yöksi, tai joskus harvoin minun luokseni(asuin kauempana), eli jos olimme samaan aikaan liikkeellä, lähdimme aina yhdessä pois loppuillasta.

Erään kerran sitten odotin että lähdettäisiin, olin tosi väsynyt, ja halusin jo pois raflasta, mutta kiltisti odotin että hän olisi valmis lähtemään. Hän sanoi että ihan kohta lähdetään, ihan kohta, ja taas venyi ja venyi. Sitten hän sanoikin juttelemalleen tyypille että hän lähtee heidän kanssa jatkoille. Hain takin narikasta ja lähdin sanaa  sanomatta kotiin. Olin pyörällä, ja matkaa oli 6km. Vitkuttelin vielä ja tupakoin raflan edessä ennen lähtöä jos mies tulisi perääni(hän siis kyllä näki että lähdin hakemaan takkiani) mutta ei tullut. Kello oli jo melkein 4. Lähdin polkemaan, ja kilsan poljettuani  kuulin puhelimeni soivan. Arvasin että se on hän, ja käännyin TAKAISIN pyörälläni vauhtia kiristäen samalla kun kaivoin puhelimen taskustani. Hän kysyi mihin olin oikein hävinnyt, ja sanoin olevani edelleen ravintolan lähistöllä(samalla vimmatusti polkien takaisin päin, jos hän siellä jossain minua odottikin). Hän kysyi vain että enhän ole vihainen kun hän on tässä nyt jo taksilla menossa jatkoille kaverin luo. Sanoin että en tietenkään ole, itse olen kotiin myös lähdössä kun on niin kova väsy jo.

Siinä tilanteessa tuli kirkkaasti mieleen se tosiasia, että minä olen tuntitolkulla odottanut tällaista miestä, ja vielä 04.20 olen valmis kääntymään pyörällä takaisin hänen luokseen kun puhelin soi, että mitä ihmettä oikein teen??!! No tuo oli viimeinen kerta kun lähdin hänen kanssaan enää ravintolasta yhtä matkaa. Hänkin löysi itselleen jonkun naisen, ja sain kuulla kuukausia myöhemmin että heille on lapsi tulossa. Kun lapsi syntyi, he erosivat, ja sen jälkeen onkin mies tasaisin väliajoin ottanut minuun yhteyttä että "mitähän meille tapahtui, kun jotenkin yhtäkkiä ei vain oltu enää yhteydessä??, olisi niin kiva nähdä taas!" Olen vastannut asiallisesti että asun mieheni kanssa jo neljättä omistamassamme talossa siellä ja siellä, että en muista mitä tapahtui, että jotenkin se yhteydenpito meillä vain jäi, hyvää ja onnellista loppuelämää sinulle!

Jotenkin tarvitsin tuon tajuamisen päästäkseni elämässä eteenpäin, ja saadakseni ihmissuhteen jossa minua todella arvostetaan ja jossa itse arvostan itseäni.

Että terkkuja Pekalle ja kiitos! ;)

Eihän tuo ollut viimeinen kerta, kun lähditte YHDESSÄ ravintolasta.

Alapeukuttajat eivät ilmeisesti osaa lukea tai eivät ymmärrä lukemaansa?

Tämä ei tapahtunut minulle vaan ystävälleni, joka oli kovasti ihastunut erääseen muusikkoon jonka keikoilla kävimme yhdessä. Aluksi se tuntui ihanalta teini-ihastukselta, mutta jossain vaiheessa se alkoi muuttua pakkomielteeksi. Ystäväni lähetteli muusikolle kirjeitä, joissa kertoi tunteistaan. Hän myös oli varma, että miehen biisit kertovat hänestä ja heidän suhteestaan. Heillä kun oli ystäväni mukaan vahva henkinen yhteys. Jossain vaiheessa itseäni alkoi ahdistaa tilanne, kun se vain jatkui ja jatkui vuodesta toiseen. Ystäväni halusi vain puhua tästä miehestä ja analysoida tilannetta, tuntui ettei muulle ollut enää sijaa meidän ystävyydessämme. Hän suunnitteli jopa viiltelevänsä itseään muusikon keikalla, jotta mies tajuaisi miten suuresta rakkaudesta on kyse. Viisi vuotta tätä hullunmyllyä ainakin jatkui, en tiedä miten se päättyi, koska meillä meni ystäväni kanssa välit poikki.

Nyt olen taas jonkin verran tekemisissä tämän tuttuni kanssa ja hän on löytänyt muuta sisältöä elämäänsä ja oikean miehen. En siis tiedä, miten fantasiasuhde päättyi, mutta onneksi se lopultakin päättyi. Olisi saanut luvan päättyä jo paljon aikaisemmin. Rakastuminen saa helposti ihmisen sekoamaan, mutta tuo hullaantuminen meni jo pahasti psykoosin puolelle.

Soitellut yksipuolisesti rakkaudenkaipuusoittoja miehen kielloista huolimatta. Puoli vuotta jatkui näin kunnes kerran mies soittikin minulle ja ehdotti näkemistä. Alkoi vissiin lämmetä soittoihin vaikkei oltu nähty aikoihin sillä muutaman tunnin näkemisen jälkeen kiskaisi minut syliinsä suuteluun ja siitä päivästä asti oltu yhdessä kuin paita ja peppu :D

Olin aikamoinen ”nolife” teini-iässä, ihastukseni taas kävi aina kylillä nuorisotalolla. Tiesin monelta hän aina sinne mopollaan ajoi, ja ajoitin koiralenkkini siihen. Useesti sitten lenkkeilin koiran kanssa ja ihastus painatti mopolla ohi.

Kuvittelin kai että hän saa musta jotenkin sporttisen kuvan kun näkee mut aina lenkillä.

Jotkut nuoret miehet ovat aikoinaan pitäneet tansseissa bensasytkäriä taskussa, että mahdollinen kumppaniehdokas olisi luullut tämän saapuneen autolla. Nykyään varmaan luultaisiin, että bensankatkuinen on imppaaja.

Annoin paljaalla vaikka mies oli lähes tuntematon ja tiesin että hänellä on huumetaustaa ja menneisyydessä liuta naisia. Olin aivan järkyttynyt itsestäni sillä olen +40 vuotias perheenäiti. Mies yllättävää kyllä paljastui oikein helmeksi, ja menneisyys on menneisyyttä ja olemme onnellisesti yhdessä. Mutta muistan sen hirveän tunteen kun joku pakottava rakkauden tarve teki minusta kuin orjan siinä suhteen alussa.

Varasin koko viikonlopun sille että ihastukseni tulisi käymään luonani.

Eli tämä ihastukseni kertoi että hän voisi vaikka tulla käymään mun luona viikonloppuna. Sanoin sitten että mulle käy ihan milloin vaan viikonloppuna (joo, tooosi fiksusti sanottu).

Siinä sitten nökötin puhelimen ääressä, tämä siis aika ennen kännyköitä, ja odotin hänen soittoaan että ilmoittaisi milloin olisi mahdollisesti tulossa käymään. En tehnyt sinä viikonloppuna mitään muuta, kun vaan odotin ihastustani.

Tämän viikonlopun jälkeen, kun hänestä ei kuulunut mitään, oli tosi kusetettu olo.

Mutta opin kyllä jotain siitä sentään :-)

Hommasin puhelinvastaajan!! :-DD

No ei, siis opin myös että en tee asiaa ihan niin helpoksi ja elän myös omaa elämää ja jos joku on oikeasti kiinnostunut, kyllä se sitten soittaa vaikka usempaan otteeseen jos en heti vastaa. :-)

Vierailija kirjoitti:

Annoin paljaalla vaikka mies oli lähes tuntematon ja tiesin että hänellä on huumetaustaa ja menneisyydessä liuta naisia. Olin aivan järkyttynyt itsestäni sillä olen +40 vuotias perheenäiti. Mies yllättävää kyllä paljastui oikein helmeksi, ja menneisyys on menneisyyttä ja olemme onnellisesti yhdessä. Mutta muistan sen hirveän tunteen kun joku pakottava rakkauden tarve teki minusta kuin orjan siinä suhteen alussa.

Samaan sorruin. "Raukalta" oli jäänyt kiireessä kondomit kotiin. Laitoin myös ruokaa tuntikausia, kävin kampaajalla ja ostin satasella alusvaatteita, joita en sen jälkeen ole käyttänyt. 40+ perheenäiti, ai kauheeta sentään, miten hullua!! Oli pää jotenkin ihan sekaisin ja hirveä rakastetuksi tulemisen tarve. No eihän se mies mua aikonutkaan rakastaa, oli vaan pihi eikä halunnut maksaa seksistä. Sittemmin ymmärsin pistää jalat ristiin ja löysinkin tosi kiva miesystävän.

Muutin Mikkeliin.

Ajoin Espoosta Vaasaan saadakseni viettää puoli vuorokautta hänen kanssaan. Keikka maksoi minulle n 500 euroa hotelleineen kaikkineen. 

T: M71

Vierailija kirjoitti:

Ajoin Espoosta Vaasaan saadakseni viettää puoli vuorokautta hänen kanssaan. Keikka maksoi minulle n 500 euroa hotelleineen kaikkineen. 

T: M71

Ostitko autonkin, vai miten se noin paljon maksoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoin Espoosta Vaasaan saadakseni viettää puoli vuorokautta hänen kanssaan. Keikka maksoi minulle n 500 euroa hotelleineen kaikkineen. 

T: M71

Ostitko autonkin, vai miten se noin paljon maksoi?

Pari yötä hotellissa, menin edellisenä päivänä että en ole ihan nuutunut tapaamisessa. Tähän päälle polttoaineet, ravintolaillan tarjoaminen yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoin Espoosta Vaasaan saadakseni viettää puoli vuorokautta hänen kanssaan. Keikka maksoi minulle n 500 euroa hotelleineen kaikkineen. 

T: M71

Ostitko autonkin, vai miten se noin paljon maksoi?

Pari yötä hotellissa, menin edellisenä päivänä että en ole ihan nuutunut tapaamisessa. Tähän päälle polttoaineet, ravintolaillan tarjoaminen yms. 

Ok. Hämäsi tuo puoli vuorokautta.

Ei ollut viel ees ihastus, olin 18v tosi epätoivoinen kun kukaan ei ikinä ollut musta tykännyt eikä siis oo ikin ollu poikaystävää niin lähettelin tinderi matcheille sexyi alusvaatekuvia(ilman naamaa huh) et ne innostuis. .

Ei innostunu.

No onpa niil runkkumatskuu..

Lainannut sen paska-startupille jotain 15.000 euroa. Tähän sain rahat tottakai lainaamalla pankista!

Beat that if you can.

Muuten voin kertoa, että nuorena en tehnyt mitään kovin tyhmää ihastuksen takia ja oikeastaan rahoja enemmän vtuttaa tavallaan menetetty aika tämän k.o. henkilön perässä roikkumisessa, mutta ennen kaikkea alistuminen ja tyly käytös johon altistin itseni.  Koska aika ei sinänsä ole menetetty sillä opin jotain. 

Varoituksen sananen, jos ei tule nuorena tehtyä idioottimaisia juttuja ja roikuttua väärien kundien perässä liikaa (vähän on ok) - niin keski-iässä se sitten opitaan kantapään kautta.

Meinasin kirjoittaa kaiken, mutta en kestä lukea niitä. Ja toisekseen kyseessä ei ollut täsmälleen ihastus vaan tyttöystävä. Toisekseen aloin pelkäämään että tunnistaisi jos sattuisi lukemaan, näistä kun ei tiedä kuin minä ja hän. Ja tusinan verran miehiä, joita minä en tunne ja jotka eivät välttämättä tienneet mun olemassaolostakaan

Ponkaisin juttelemaan hänen kanssaan ja yritin sönköttää jotain yhteisistä kiinnostuksen kohteista, ei tehonnut, mutta eipä väliä, en edes käsitä miksi olin ihastunut häneen tai ehken ollutkaan,olin vain epätoivoinen kun vierestä vietiin kokoajan. Todellisuudessa en olisi varmaan kestänyt kyseistä.tyyppiä muutamaa päivää kauemmin.

Joku sano tässä aiemmin, että naiset tekevät näitä hulluja juttuja ja miehet salaa ihailevat ja tekevät eri tavalla tyhmiä asioita.

Kerron siksi yhden miehen tyhmät teot tähän liittyen. Noin 5-kymppinen mies ihalili salaa jotain nuorempaa naista. Nimenomaan ihaili salaa, eikä saanut asiaa eteenpäin. En ole ihan varma, mutta jotenkin sellainen käsitys oli että häntä hävetti tai teki epävarmaksi ikäero ja naisen ulkomaalaisuus. Siis jotenkin, niin että sillä oli läheiset suhteet vanhempiinsa ja pelkäsi etteivät he hyväksyisi. Kavereille tietty leuhki että on nuorempi kiikarissa!  Tiedä sitten odottiko vanhempien kuolemaa vai mitä, mutta kun tämä mies odotteli tätä naista/sitä oikeaa ajankohtaa hän teki paljon tyhmiä juttuja:

- toistuvat kalsarikännit kaveriporukassa mikä johti lievään alkoholismiin, kaljamahaan ja yleiseen letargiaan tai jopa masennukseen.

- fiksun, treenatun enemmän oman ikäisen naisen torjuminen (ei kiitos, odotan mieluummin yksin, vanhempieni tai kaverieni seurassa)

- Tämä jotain viisi vuotta kestänyt odotus johti pahaan kierteeseen (lähinnä alkoholinkäyttö ja vanhempien riippuvuus) josta mies ei oikein päässyt ulos. Odottaessaan hän vajosi aina vaan alemmas ja itse en voinut lopulta enää olla hänen kaverinsa. Mielestäni elämä oli tarjonnut hänelle muita mahdollisuuksia, kuten muita naisia, parempi työ.  Aina oli jokin selitys miksi ei voinut ottaa vastaan koska aiempi työnarkomania haitannut seurustelua, tai en voi seurustella nyt X.n kanssa jos se vaikka menee vakavaksi ja sitten kun Y on valmis niin tulee hirveää draamaa. Ei. ei käy. 

En ole koskaan aiemmin kuullut miehen ajattelvan näin. Yleensä miehet menevät aika lailla suoraan asiaan, ja heti seuraavaan taktikoimatta ja miettimättä sen koommin. Tyhmintä tässä oli mitä hän teki itselleen, eli lähinnä terveydelleen odottaessa "Kato mä voin vielä pistää itseni kuntoon ja saada lapsi niin kuin Saulikin", mutta myös lähipiirille. Vnhmt pitivät jo häntä miltei omaishoitajana, eivätkä voineet kuvitella että mies vielä menisi naimisiin ja jättäisi heidät. Ja kalsarikänni-bestikset sun muut kaverit saisivat (ja saivatkin) kyytiä kun mies aloitti seurustelun. Hän lainasi usealta kaverilta rahaa ja jätti velat maksamatta aloittaessaan uuden elämän.  Tämän miehen odottelu kesti siis AINAKIN 5 vuotta.

No mutta hän siis sai lopulta sen haikailemansa nuoren naisen? Sittenhän se odotus kannatti.

Se on sitten toinen juttu, tuliko suhteesta kestävä tai onnellinen, sitähän emme voi tietää.

Siitä olen samaa mieltä kanssasi, ettei tuollaisessa odottamisessa yleensä mitään järkeä ole. Kaverisi on kuitenkin poikkeus, joka vahvistaa säännön!

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana luulin, että seksisuhde voi kehittyä ennen pitkää oikeaksi parisuhteeksi, lopputulema oli että aina nämä miehet pariutuivat jonkun muun, siveämmän naisen kanssa ja jättivät minut tylysti kuin nallin kalliolle. Suhteen päätyttyä heille olisi kuitenkin taas seksi kelvannut, kaduttaa kun olin niin helppo ja täysin vietävissä vain siksi, kun olin niin kovasti ihastunut.

 

Sama. Aina, kerta ja mies toisensa jälkeen suostuin kynnysmatoksi ja mihin vaan, että tulisin hyväksytyksi. Oli varattua, vain kännissä soittavaa, on/offia, baarituttua, you name it. Ihastuin aina uuteen edelliseen petyttyäni, ja pyrin suoriutumaan tarkkaan niinkuin toivottiin ansaitakseni vastarakkautta. Eipä sitä juuri tullut. Sain lopulta hienon maineen täällä pikkukaupungissa, ja aina entistäkin pahemman olon 😅