Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Nuorena yritin aina olla jotain muuta kuin oikeasti olin, kun olin ihastunut. En uskaltanut tuoda omia mielipiteitäni esille ja esitin kilttiä, todella rauhallista tyttöä. Luulin, että minun pitää olla vain nätti ja hymyillä, tykätä kaikesta samasta kuin ihastukseni tai muuten minusta ei voi tykätä. No totuushan oli toinen, jokainen poika/mies joka on minuun oikeasti ihastunut/rakastunut on tykästynyt juuri persoonallisuuteeni ja räiskyvään huumorintajuuni. Tämän tajuamiseen vaan meni liian kauan, olin jo päälle 25v., kun vasta ymmärsin olla oma itseni miesten seurassa.

Sain ylinopeussakot. Silloinen ihastukseni (nykyinen mieheni) oli luonani käymässä ja minun piti jotain tuotetta käydä hakemassa kaupasta. Tietenkin yritin mahdollisimman nopeasti hoitaa asioinnin ja kotiinpäin palatessa ajoin ratsiaan. Onneksi ei mennyt kortti.

Toisella kerralla meinasin ajaa ojaan, kun vastaani tuli samanlainen auto kuin hänellä ja rekkarikin melkein sama. Hän asui silloin toisella paikkakunnalla, eikä oltu sovittu tapaamista. Luulin hänen tulleen yllätysvierailulle.

Kun hän tuli ensimmäistä kertaa käymään luonani, olin suihkussa. En muistanut, että kelloja oli siirretty tunti eteenpäin ja olin suunnitellut tapaamisen viimeisen päälle, mutta siis tunnin myöhässä. Nolo, mutta nykyään mieheni muistaa sitä päivää huumorilla.

Tämä ketju on hyvä kun se kertoo sekä pseudorakkaudesta että oikeasta rakkaudesta. Kertoo, että oikeasti ihastunut kyllä löytää keinot tavata, ja toisaalta kertoo myös miten todella alas voi mennä itsekunnioituksen kanssa suhteessa sellaiseen ihmiseen, joka ei ole oikeasti yhtään kiinnostunut. Ja kertoo minulle myös siitä, että ei ne onnelliset parit ehkä olisi yhdessä, jos ei ainakin toinen heistä olisi nähnyt oikeasti vaivaa asian eteen alkuvaiheessa.

tosi kiva sun miehelles...miks edes otti sut takas

Näitä juttuja kun lukee niin...

murkkujen hormonitoiminta aiheuttaa pakottavan tarpeen päästä panemaan...

ei ole kysymys siis edes ihastumisesta

aivot käskee; pane, pane , pane

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä taitaa tulla AV:n seuraava viestiketju, jonka Iltapaska kopioi sivuilleen.

No, tuliko...?

Näkyy olleen jo viime maaliskuussa

www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005589217.html

Sairas

Nuorempana rupesin aina "kuuntelemaan" samaa musaa kuin ihastukseni ja koitin olla mahdollisimman cool. Eihän se oikein onnistu tällaiselta luonnostaan kömpelöltä ihmiseltä.

Irc-galleriassa musayhteisöni vahtuivat hiljalleen ihastuessa.

Mesessä (wanha kunnon msn messenger) varmistin että kuuntelemani kappaleet näkyivät ihastukselleni siellä nimeni alla. Koitin vielä valita mahd. vihjailevat biisit.

Sittemmin olen oppinut olee ihan oma kömpelö itseni =)

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana rupesin aina "kuuntelemaan" samaa musaa kuin ihastukseni ja koitin olla mahdollisimman cool. Eihän se oikein onnistu tällaiselta luonnostaan kömpelöltä ihmiseltä.

Irc-galleriassa musayhteisöni vahtuivat hiljalleen ihastuessa.

Mesessä (wanha kunnon msn messenger) varmistin että kuuntelemani kappaleet näkyivät ihastukselleni siellä nimeni alla. Koitin vielä valita mahd. vihjailevat biisit.

Sittemmin olen oppinut olee ihan oma kömpelö itseni =)

Mulla oli nuorena sama juttu aikoinaan ja se sitten jäi vuosiksi kun ”aikuistuin”.

No, olen ollut aikuistunut ja seestynyt nyt jo pari vuosikymmentä, ja näin se ilmenee nykyään: Ihastuin tulisesti ja täysillä viime syksynä, menin aivan tolaltani eräästä. Kerroin tälle henkilölle tunteistani, ja valitettavasti emme oikein päässeet puusta pitkään aiheesta puhumisessa ja muutenkaan, pakkeja en tosin ole silti suoraan vieläkään saanut.

Minä sitten aikuismaisesti ja seesteisenä ihmisenä laittelin omalle Facesivulleni musiikillisia vihjeitä tälle henkilölle mainitsematta tietenkään hänen nimeään. Ehkä koomisin ja vähän traaginenkin (ja täysin erilainen kuin oikea musamakuni) oli suuressa ikävässäni ja kaipauksessani punaviinin huumassa postaamani Jari Sillanpään Bum, Bum, Bum ja lainaus biisistä, minkä kirjoitin isolla näkyviin: ”tahdon olla sun sweet honey pie.”

Uudenvuodenaaton musiikillinen vihje oli tietenkin Ulf Lundellin Jag vill ha dig : )

Aikuistumiseni jatkuu edelleen : )

seurasin pakonomaisesti Salkkareita jotta meillä riitti keskusteltavaa, sillä kyseinen sarja oli hänen intohimonsa. Itse suorastaan vihasin koko sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin muka-kiinnostunut ko. ihastukseni harrastuksesta ja muista kiinnostuksen kohteista, vaikka todellisuudessa en pitänyt niistä juuri lainkaan.

Tavattiin pari kertaa, ekan kerran jälkeen hän perui tapaamisen ja olin todella pettynyt kun olin koko viikon odottanut. Seuraavaan tapaamiskertaan sain maanitella häntä varmaan kuukauden, ja sekin oli hirveän työn ja tuskan takana, lopulta keksin laittaa hänelle harrastukseensa liittyvän jutun, josta kiinnostuneena hän sitten tuli. Typerintä tässä oli se, että harrastettiin ekalla tapaamiskerralla suuseksiä yms. ja olisi pitänyt itse ymmärtää ettei häntä kiinnosta yhtään, kun ei enää suostunut tapaamaan ja seksi-aiheiset vihjailut yms loppuivat kuin sienään, sitten kun uudelleen tavattiin niin pikainen 3min suikkari tyyliin ja äkkiä tämän harrastuksen pariin, jonka jälkeen tyyppi häipyy ja ilmottaa ettei halua olla tekemisissä. Itse olin jo haaveillut suhteesta ja koitin kaikin keinoin maanitella ja jopa sanoin että voisi pelkkään seksisuhteeseen ryhtyä yms. mutta hän ei halunnut jonka jälkeen epätoivoisena halusin olla kuitenkin kaveri :D se mies oli muutenkin ihan hirveä idiootti, kohteli tosi tylysti ja muutenkin tuntui jollain lailla narsistilta tai autistilta näin jälkikäteen. Sitten lopetettiin tuo säätö ja olin pari viikkoa ihan tosi masentunut, kunnes tapasin nykyisen poikaystävän. Sen jälkeen tajusin kuinka epätoivoinen olin tuon aiemman säädön kanssa ollut ja ettei häntä kyllä kiinnostanut pätkääkään, mutten silloin vaan halunnut ymmärtää koska olin epätoivoisesti ihastunut, hänen ulkonäköön ja omiin odotuksiini ja kuplaani hänestä. Nyt jo vähän hävettää. En voinut ihan kaikkea tähän laittaa, koska olisi tunnistusvaara =D varmaan kyllä tästäkin jo joku saattaa, ainakin asianosainen tunnistaa. mutta ihan sama :D

Oliko kyseessä helsinkiläinen yli 25v M-kirjaimella alkava mies? Kuulosti hyvin paljon yhdeltä kenet tiedän...

Otin taksin eräänä sunnuntai-aamuyönä 02.30 oman paikkakuntani yökerhon edestä oman illanviettoni aikana ja ajoin 70 km päähän toiseen kaupunkiin, kun kuulin että ihastukseni on siellä yökerhossa. Pääsin onnekseni sinä yönä hänen luokseen yöksi, mutta loppujen lopuksi 113,70 euron taksisumma ei ehkä ole kuitenkaan kaiken tuon arvoista, sillä siihen se tapaaminen jäikin sitten :D

Jätin mieheni ja kaksi lasta. "Romanssi" ihastuksen kanssa kuivui nopeasti kasaan, lasteni isä ei enää ottanut takaisin. Harmittaa mutta mitäpä tunteilleen voi..

Vierailija kirjoitti:

Jätin mieheni ja kaksi lasta. "Romanssi" ihastuksen kanssa kuivui nopeasti kasaan, lasteni isä ei enää ottanut takaisin. Harmittaa mutta mitäpä tunteilleen voi..

Tuon takia asioita kannattaa harkita vähän pidempään ja punnita riskit.

Jokaiselle tulee pitkässä parisuhteessa ihastuksia, mutta ne loppuvat aikanaan.

Miehesi teki oikein, en itsekään ottaisi takaisin sellaista joka on jättänyt minut ja lapsen jonkun ihastuksen takia, ja tuon romanssin kariuduttua yrittäisi palata häntä koipienvälissä.

- Nämä perus some-talkkaukset, kuin myös mustasukkaisena olentona jokaisen naispuolisen stalkkaus jotka ihastukseni facekuviin tms kommentoivat ja tykkäsivät.

- Musiikkimaun ja ulkoisen tyylin muuttaminen sellaiseksi kuin ihastuksella, samoin jopa elämänarvojen jne.

- yritykset olla samassa paikassa samaan aikaan niin ettäse jo vaikutti omaan elämään vaikeuttaen suoriutumista koulutehtävistä jne.

- Face- (ja mese)päivitysten kirjoittelu sillä tavalla ikäänkuin ihastuksella ois tarvetta olla mustasukkainen tai ylitsepääsemättömän kiinnostunut niistä.

- sekoaminen esim. mustasukkaisuuden takia ja yritykset paikata omaa hulluutta kirjeillä ja viesteillä.

- seksin käyttäminen mielenkiinnon herättäjänä.

- oman pään sisäiset vaaleanpunaiset kuvitelmat yhteisestä tulevaisuudesta, joiden takia pettymystenkin sieto ollut todella huonoa

Ehkä uskallan nyt tämän kertoa, kun muillakin näytti olevan kaikenlaisia kokemuksia. Itse "tapasin" netissä Ukrainassa asuvan miehen. Olemme molemmat aika nuoria. Ensin aloimme jutella vaan sen takia, että oli "hienoa" kun "tapasi" ulkomailla asuvan tyypin. Myöhemmin sitten, kun uskalsin vihdoin Skypeen niin huomasimme, että meille onkin paljon yhteistä. Huvittavaa se kyllä oli, kun molemmat yrittivät huonolla enkulla pitää keskustelua yllä. Itse osaan kyllä kirjoittaa enkkua, mutta en oikein lausua ja hän ei puolestaan osannut oikein kirjoittaa ja tietysti eri kirjainjärjestelmä ei ainakaan helpottanut asiaa. Jännittävää se oli aluksi, mutta sitten siihen jo tottui. Tästä tulikin sitten ihan päivittäistä. Puhuimme lähes kaikesta ja oli kyllä todella hauskaa. Hänellä vaan oli pikkuisen vilkkaampi elämä kuin minulla ja sen takia oli välillä vähän vaikeaa keksiä puhuttavaa, etten olisi nyt ihan tylsä hänen mielestään.

Hän soitti minulle paljon ukrainalaista ja venäläistä musiikkia ja voinkin nyt sanoa olevani asiantuntija sen suhteen. Sitten hän vaan kertoi ihan arjestaan siellä ja kissoistaan. Tiesin aika paljon hänen elämästään ( tietysti voi valehdella silti). Hän on kyllä todella mukava tyyppi ja jotenkin huomaa, että todella kiltin oloinen.Ja todella hauska. En varmaan koskaan ole hymyillyt niin paljon kuin silloin. Siinäkin mielessä tämä oli erikoista, että olen aina ollut aika ujo ja en olisi voinut aikaisemmin kuvitellakaan juttelevani jonkun kanssa netissä. Käytin todella paljon aikaani häneen ja sekin oli huvittavaa kun siellä oli sama kellonaika kuin täällä niin "tapaaminen" oli aina helppo sopia. Tämä oli silti itselleni mukavaa ajankulua, kun ei minulla muutenkaan ole paljon seuraa ollut.

Oikeastaan olimme enemmäkseen kavereita, mutta myöhemmin kyllä jo ihastuinkin häneen. Hän oli aika tavallinen ulkönäöltään, mutta kuitenkin tykkäsin hänestä. Hänellä oli kiltit silmät ja muutenkin suloinen. Ja melko pitkä 190 cm. Kai hänkin oli minusta vähän kiinnostunut, mutta yleensä jutustelumme keskittyi muihin aiheisiin. Välillä kyllä samoimme toisillemme, että rakastamme, mutta ehkä sekin oli vaan jotain omaa huumoriamme. Hän kutsui minua sinne ja minä häntä tänne, mutta en tietenkään lähtenyt sinne. Vaikka häneen jotenkin luotinkin niin en olisi niin tyhmä kuitenkaan ja ei minulla olisi ollut edes matkaseuraa. Hänellä ei puolestaan ollut oikein rahaa tulla tänne.Niinpä jatkoimme vaan tutulla tyylillä, kunnes hän taisi vihdoin kyllästyä ja lopulta yhteydenpito alkoi hiipua. Toivoisin vieläkin, että hän ottaisi edes välillä yhteyttä ja kertoisi elämästään. Sen tiedän, että koskaan en tule häntä unohtamaan ja tulen aina muistamaan hänen hymynsä. Hän muistutti muutenkin paljon erästä yläkouluihastustani joka on jo kuollut. Senkin takia hän tulee aina jäämään mieleen. Ehkä joskus vielä tavataan ja etsin hänet sieltä jostain jos vaan löydän. Ja kyse ei siis ollut mistään seksistä tai rahasta. Molemmilla vaatteet aina päällä. En olisi niin tyhmä, että sellaiseen ryhtyisin. Ehkä tämäkin oli jo jostakin tyhmää touhua, mutta itse ainakin sain paljon iloa ja enkkukin parantui. Ja kuitenkaan en tehnyt mitään "väärää". Se oli vain yhteistä ajankuluamme.

Onhan näitä. Teeskentelin tulleeni bileisiin sattumalta, olin mukamas menossa kauppaan kun tiesin hänen olevan lenkillä, menin illalla koululle "opiskelemaan" kun tiesin hänen tekevän siellä harkkatyötä...nyt jälkeenpäin ajatellen olin varmaan aika läpinäkyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä uskallan nyt tämän kertoa, kun muillakin näytti olevan kaikenlaisia kokemuksia. Itse "tapasin" netissä Ukrainassa asuvan miehen. Olemme molemmat aika nuoria. Ensin aloimme jutella vaan sen takia, että oli "hienoa" kun "tapasi" ulkomailla asuvan tyypin. Myöhemmin sitten, kun uskalsin vihdoin Skypeen niin huomasimme, että meille onkin paljon yhteistä. Huvittavaa se kyllä oli, kun molemmat yrittivät huonolla enkulla pitää keskustelua yllä. Itse osaan kyllä kirjoittaa enkkua, mutta en oikein lausua ja hän ei puolestaan osannut oikein kirjoittaa ja tietysti eri kirjainjärjestelmä ei ainakaan helpottanut asiaa. Jännittävää se oli aluksi, mutta sitten siihen jo tottui. Tästä tulikin sitten ihan päivittäistä. Puhuimme lähes kaikesta ja oli kyllä todella hauskaa. Hänellä vaan oli pikkuisen vilkkaampi elämä kuin minulla ja sen takia oli välillä vähän vaikeaa keksiä puhuttavaa, etten olisi nyt ihan tylsä hänen mielestään.

Hän soitti minulle paljon ukrainalaista ja venäläistä musiikkia ja voinkin nyt sanoa olevani asiantuntija sen suhteen. Sitten hän vaan kertoi ihan arjestaan siellä ja kissoistaan. Tiesin aika paljon hänen elämästään ( tietysti voi valehdella silti). Hän on kyllä todella mukava tyyppi ja jotenkin huomaa, että todella kiltin oloinen.Ja todella hauska. En varmaan koskaan ole hymyillyt niin paljon kuin silloin. Siinäkin mielessä tämä oli erikoista, että olen aina ollut aika ujo ja en olisi voinut aikaisemmin kuvitellakaan juttelevani jonkun kanssa netissä. Käytin todella paljon aikaani häneen ja sekin oli huvittavaa kun siellä oli sama kellonaika kuin täällä niin "tapaaminen" oli aina helppo sopia. Tämä oli silti itselleni mukavaa ajankulua, kun ei minulla muutenkaan ole paljon seuraa ollut.

Oikeastaan olimme enemmäkseen kavereita, mutta myöhemmin kyllä jo ihastuinkin häneen. Hän oli aika tavallinen ulkönäöltään, mutta kuitenkin tykkäsin hänestä. Hänellä oli kiltit silmät ja muutenkin suloinen. Ja melko pitkä 190 cm. Kai hänkin oli minusta vähän kiinnostunut, mutta yleensä jutustelumme keskittyi muihin aiheisiin. Välillä kyllä samoimme toisillemme, että rakastamme, mutta ehkä sekin oli vaan jotain omaa huumoriamme. Hän kutsui minua sinne ja minä häntä tänne, mutta en tietenkään lähtenyt sinne. Vaikka häneen jotenkin luotinkin niin en olisi niin tyhmä kuitenkaan ja ei minulla olisi ollut edes matkaseuraa. Hänellä ei puolestaan ollut oikein rahaa tulla tänne.Niinpä jatkoimme vaan tutulla tyylillä, kunnes hän taisi vihdoin kyllästyä ja lopulta yhteydenpito alkoi hiipua. Toivoisin vieläkin, että hän ottaisi edes välillä yhteyttä ja kertoisi elämästään. Sen tiedän, että koskaan en tule häntä unohtamaan ja tulen aina muistamaan hänen hymynsä. Hän muistutti muutenkin paljon erästä yläkouluihastustani joka on jo kuollut. Senkin takia hän tulee aina jäämään mieleen. Ehkä joskus vielä tavataan ja etsin hänet sieltä jostain jos vaan löydän. Ja kyse ei siis ollut mistään seksistä tai rahasta. Molemmilla vaatteet aina päällä. En olisi niin tyhmä, että sellaiseen ryhtyisin. Ehkä tämäkin oli jo jostakin tyhmää touhua, mutta itse ainakin sain paljon iloa ja enkkukin parantui. Ja kuitenkaan en tehnyt mitään "väärää". Se oli vain yhteistä ajankuluamme.

Kiva tarina, mutta mikä tässä oli epätoivoista/noloa?

Nuuhkin hänen pitkiäkalsareitaan.

Olessani vielä naimisissa tapasin laivalla ihanan perheellisen miehen. Maihin päästyä stalkkasin miehen facesta ja lähetin viestin.

Luulin, että olemme sielunkumppanit ja erosin miehestäni. Tämä sielunkumppani ei eronnutkaan vaimostaan, joten jäin yksin.

Hölmönä luulin miehen jääneen suhteeseen vain lasten vuoksi, joten lähetin miehelle lukuisia viestejä vielä erottuamme. Mies vastasi osaan viesteistä tosi töykeästi ja viimeisiin viesteihin hän ei ole vastannut mitään.