Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia
Minä aloitan: Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta. Saa laittaa sairaitakin :D
Kommentit (1695)
Up! Itse olen syyllistynyt ”vaan” pahemman laatuiseen somestalkkaukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viettänyt kesän Kouvolassa.
Mies jätti vuosi myöhemmin.
Vakavissani mietin mennä muinaa miehinä (naisina?) asuntonäytölleen. Ihan vaan koskettaakseni jotain hänen omaansa.
Ei pokka ihan vielä riittänyt.
Olin nii vi*usti ihastunu yhtee tyttöön nii kopioin koulussa salaa siitä salakuvia joita otin. Stalkkasin ja sain sen nimen selville vaikka en ikin puhunu sen kaa. Sain myös selville porukan ja paikat missä yleensä hengas JA MIHIN AIKAAN. Vihdoi sain sen numeron jotenki ovelasti, nii siit sit vähä aikaa ja sain tietää et se o lesbo. No ei täst oo kauaa aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiöä olin melkoinen ihastuja nuorena..
Lapsena lähettelin rakkauskirjeitä, esitin että olin hirmuinen urheilija ja ''juoksu pyrähtelin'' heidän talon edessä XD
Aina kun olen ihastunut tuijotan aina niitä koko ajan.. IHAN KOKO AJAN SUORAAN SILMIIN. Niin paljon että se varmasti on häiritsevää. Sit jossai vaiheessa tajuan ettei heitä kiinnosta joten olen lopettanut koulujakin sen takia...
Olinkohan 14v kun olin eräässä kirkkokerhossa ja siellä oli söpö ohjaaja, googlasin ja kysyin keskustelufoorumilta että tietääkö kukaan onko hän varattu ja mikä hänen nimi on... En tiedä huijattiinko minua koska joku joko esitti olevansa se mies tai sitten oikeasti se mies siellä foorumilal laittoi viestiä ''mikset suoraan kysynyt??'' XD ei vittu. En jatkanut kerhossa..
18-vuotiaana sitten stalkkasin joka paikassa.. Yhdessä amiksessa oli pari söpöö kundia eri alalla, googlasin heidän auton ja mopon rekkarit ja sain siitä tietoon heidän nimet. Sitten hain heidän numerot ja laitoin viestiä. Pääsin minä treffeillekkin asti, mutta ei he innostunut enempää..
Ainiin aloitin tupakoinnin että pääsisin lähemmäs heitä.
Multa kysytään miksen ole enää fb, ig tai muissa niin tässä vastaus. EN OSAA OLLA SIELLÄ NORMAALI VAAN ALAN STALKKAAMAAN YMS
Joo olen ihan sekopää kun on ihastukssta kyse.. *FACEPALM*
Olen maksanut ihmisille, että ne lähtisi treffeille. SE alkoi jo lapsena (jos annan rahaa ethän kerro kellekkään)
Tinderissä lähettelin alastonkuvia että saisin miestä... nykyään kuvat pelottaa ja jännittää onko ne netissä...
Olen pannut muita miehiä että tekisin ihastukset mustasukkaiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakavissani mietin mennä muinaa miehinä (naisina?) asuntonäytölleen. Ihan vaan koskettaakseni jotain hänen omaansa.
Ei pokka ihan vielä riittänyt.
Luultavasti olisi tullut karvas pettymys, kun ihastuksella olisikin ollut vaan koinsyömä sohva ja läjä pokelehtiä nurkassa :D
Ostin asunnon kalliimmalta alueelta kuin olin ajatellut / olisi ollut järkevää, ihan vaan jotta olisi edes sama työmatkabussi. Nähtiin muuton jälkeen työmatkalla ehkä kolme kertaa. Että kyllä kelpasi lyhentää asuntolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli onneksi, onneksi, onneksi vaan läheltä piti tilanne, mutta olisi voinut käydä huonosti.
Olin juuri täyttänyt 14 ja umpirakastunut valmentajani kaveriin joka oli usein kentän reunalla seuraamassa treenejämme (jalkapallo)
Tämä mies oli silloin yli 30-vuotias, olisiko ollut 33-34v. Kerran jäin viimeisenä pukuhuoneille ja tämä mies tuli sinne. Hän kyseli että joko meille on koulussa opetettu seksiasioita ja että haluaisinko kokeilla oikeasti. No minähän olin aivan innoissani tästä huomiosta ja olin suostuvainen. Olimme melkein pääsemässä asiaan kun valmentaja tuli pukuhuoneeseen kuultuaan ääniä.
Poliisijuttuhan siitä sitten tuli ja selvisi että tällä miehellä oli hiv. Mitään kondomeja meillä ei siinä tilanteessa ollut.
Myöhemmin kun mietin niin tämän miehen syyt "tsempata" meitä 13-14-vuotiaita olivatkin aivan jotkut muut.
Miten pitkälle menitte? Ethän saanut tartuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutin viisitoista kiloa. Ei se mitään auttanut, en siltikään kelvannut ja mies alkoi tapailla exäänsä.
Mietin uskonnon vaihtoa ja muuttoa Austraaliaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastukseni on fitnesspoju. Olen nyt treenannut itseni fitnesskuntoon ja saanutkin kovin kehuja. Tosin hän ei romanttisesti ole minusta kiinnostunut, joten tuli treenattua turhaan :D
Seuraan onko hän "paikalla". Ajelen hänen kodin ohi ja yritän olla kaupassa samaan aikaan. Surkeaa.😢
Kirjoitin ihastukseni naisystävälle nimettömän kirjeen, josa kerroin miehen pettäneen häntä. En tietenkään kertonut miehelle mitään tästä.Ajattelin näin, että he eroavat ja minä saan miehen. Koomista oli, että kirjoitin kirjettä hansikkaat kädessä ettei jää sormenjälkiä jos siitä rikostutkinta tulee! Hah hah..kylläpä olinkin fiksu.No kyyläsin sitten mites kävi sille parisuhteelle, ei eronneet heti. Mutta myöhemmin kyllä, ja mies ei suinkaan valinnut minua vaan ihan toisen naisen.
Olen vissiin tehnyt montakin epätoivoiseksi kun jokunen kerta ollaan ikkunoitani kytätty ja osutaan samalle reitille ja ajettu autolla perässä ....no nämä tarinat aukaisevat noitakin keissejä, hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tää on kuuluu tähän aihepiiriin; käyttäydyn epäystävällisesti ja ilkeästi ihastustani kohtaan. Nimittäin haluan epätoivoisesti eroon tästä yksipuolisesta ihastumista, joka on kestänyt jo melkein kaksi vuotta.
Ollaan työkavereita, hän kai seurustelee, ei ole mitenkään osoittanut olevansa kiinnostunut musta. Ollaan kuitenkin aiemmin oltu paljon yhdessä töissä kun meillä on keskenämme sellainen "jännä kemia" ja muut on erilaisia kuin me.
No, en vaan yksinkertaisesti enää kestänyt että vapaa-ajalla en pystynyt kunnolla keskittymään mihinkään kun vaan haaveilin hänestä. Ajattelin sitten että jos kylmetän itseni häntä kohtaan enkä voi enää jutella hänelle niin ajan myötä tää ihastus sitten loppuu.
En kyllä tiedä onko tää yhtään ok toimintaa, mutta itseäni ajatellen tää ehkä on parempi ratkaisu koska nyt viime aikoina en ole ajatellut häntä tai "yhteistä tulevaisuuttamme" koska jos yritän tehdä niin, mieleen nousee vain häpeä inhottavasta käytöksestäni enkä mitenkään enää pysty ajattelemaan häntä koska haluan eroon häpeän ja syyllisyyden tunteesta.
Miksi häpeät tunteitasi? Siksikö, että hän on ehkä varattu?
Hhah, en ees muistanu että olin kirjottanu tänne tän :D
Mutta tässä on tapahtunut sellaista kehitystä, että sain kuulla hänen todella seurustelevan ja voi että miten toivon että olisin saanut tämän varmistuksen jo aikoja sitten! Mun kiinnostus mieheen romanttisessa mielessä nimittäin lopahtaa heti kun saan kuulla hänen olevan varattu. Monesti heti ekojen tapaamisten jälkeen useimmista ihmisestä sen saa selville mutta hänen kohdalla kävi vasta nyt niin.
Ja oon niin helpottunut ku en oo enää ihastunut, on äärimmäisen rasittavaa kokea tunteita joihin toinen ei vastaa. Myöskin yritykseni "kylmettää itseäni" häntä kohtaan helpottaakseni omaa oloani tuntui todella vaikealta.
Nyt ollaan edelleen kavereita mutta mulla on niin paljon rennompi, mukavampi ja iloisempi olo hänen seurassaan :)
Jätin kihlattuni, koulupaikkani ja yhteisen asunnon (vuokrakämppä, onneksi) ja muutin toiselle paikkakunnalle tuntematta juuri ollenkaan tätä nykyistäni.
Kannatti, olen onnellisempi kuin koskaan.
Epätoivoinen teko mutta toisinpäin - hylkäsin ihastukseni sen vuoksi, mitä muut ehkä meistä saattaisivat ajatella. Olin siis koko elämäni yksin, kunnes viimeinkin sain kokea molemminpuolisen ihastuksen. Hän halusi suhteeseen kanssani, mutta itse en uskaltanut, koska hän edusti Suomessa yleisesti halveksuttua kulttuuria/kansalaisuutta. Tiesin että perheeni esim. ei hyväksyisi häntä. Niinpä olin maailman suurin pelkuri ja lopetin tapailun. En tietenkään kertonut hänelle oikeaa syytä. Koen olevani täysi luuseri :(.