Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Vierailija kirjoitti:

Palvelin häntä kuin mikäkin hyvin koulutettu marakatti. Olin niin "rakastunut", että halusin olla hänelle kaikinpuolin mieliksi. Ylitulkitsin hänen tavallisen kohteliaita eleitään ja vakuutin itselleni, että kyllä se mies on kiinnostunut ja ihastuu myös, jos tarpeeksi yritän. Tein hänen mielikseen sängyssä asioita joista en itse tykännyt, kuuntelin hänen kuolaamisiaan jostain pornonäyttelijästä, laserpoistin kaikki karvani kaulasta alaspäin, valkaisin hampaani, värjäsin hiukseni, meikkasin "seksikkäästi" ja otin lävistyksiä, joiden reikiä nykyään vihaan. Rintaimplantteihin vedin rajan vasta, kun paras ystäväni puuttui tähän. Yleensä sanotaan, ettei toisten asioihin saisi puuttua, mutta minun paras ystäväni sai minut tajuamaan, että se mies ei edes käynyt suihkussa minun vuokseni. 

Mihin te oikein ihastutte noissa miehissä jos käytös on tuota luokkaa? Ulkonäköön?

Miksi tiettyjä miehiä mielistellään loputtomasti ja toisten eteen ei tehdä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ollut 2004-2018 selibaatissa. *ittu, en kyllä tee sitä toiste. Eroan jatkossa, jos ei hyvää seksiä tipu. Elämä on liian lyhyt kannatella kyvyttömän äijän egoa kärsien siitä itse.

Vau oikeesti :D? propsit sulle siitä, ei onnistuis iha joka sälliltä :DDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palvelin häntä kuin mikäkin hyvin koulutettu marakatti. Olin niin "rakastunut", että halusin olla hänelle kaikinpuolin mieliksi. Ylitulkitsin hänen tavallisen kohteliaita eleitään ja vakuutin itselleni, että kyllä se mies on kiinnostunut ja ihastuu myös, jos tarpeeksi yritän. Tein hänen mielikseen sängyssä asioita joista en itse tykännyt, kuuntelin hänen kuolaamisiaan jostain pornonäyttelijästä, laserpoistin kaikki karvani kaulasta alaspäin, valkaisin hampaani, värjäsin hiukseni, meikkasin "seksikkäästi" ja otin lävistyksiä, joiden reikiä nykyään vihaan. Rintaimplantteihin vedin rajan vasta, kun paras ystäväni puuttui tähän. Yleensä sanotaan, ettei toisten asioihin saisi puuttua, mutta minun paras ystäväni sai minut tajuamaan, että se mies ei edes käynyt suihkussa minun vuokseni. 

Mihin te oikein ihastutte noissa miehissä jos käytös on tuota luokkaa? Ulkonäköön?

Miksi tiettyjä miehiä mielistellään loputtomasti ja toisten eteen ei tehdä mitään?

Ei se ole ulkonäöstä kiinni vaan itsevarmuudesta. Itsevarmuus on se mikä monessa miehessä kiehtoo, vaikka ei olisi kummoisen näköinen/pitkä mies. Yhtenä ketjuun kirjoittaneista voin todeta, että ihastukseni ei oikeastaan ole miesmakuuni lainkaan ulkonäöllisesti, mutta jotain hänessä vain on (on itsevarma, karismaattinen esiintyjä).

Olin tavannut Tinderissä miehen ja valokuvien perusteella ihastuin miehen ja näin että hän myy tavaraa netissä. Niinpä soitin tälle miehelle ja keksin valenimen ja juttelin miehen kanssa tavarasta mitä hän oli myymässä...miehen ääni puhelimessä ei vastannut odotustani odotin että hänellä olisi ollut ihanan seksikäs ääni ei ollut!!

Lähinnä tuli mielee joku finninaamainen nörtti....=/

Ei jatkoo....

Vierailija kirjoitti:

Olin tavannut Tinderissä miehen ja valokuvien perusteella ihastuin miehen ja näin että hän myy tavaraa netissä. Niinpä soitin tälle miehelle ja keksin valenimen ja juttelin miehen kanssa tavarasta mitä hän oli myymässä...miehen ääni puhelimessä ei vastannut odotustani odotin että hänellä olisi ollut ihanan seksikäs ääni ei ollut!!

Lähinnä tuli mielee joku finninaamainen nörtti....=/

Ei jatkoo....

Mies tais arvata että se olin mä...nyt nolottaa...mutta se on elämää se!!!!

Minä ajoin siskoni auton kyydissä ihastukseni omakototalon pihaan(älkää kysykö miksi). Siis sellaiselle ns. talon asukkaalle tarkoitetulle parkkiruudulle. Oli melkein keskiyö elokuussa ja pimeää mutta voi mikä paniikki, kun autopa sammuikin siihen. Siskoni yritti sitten käynnistää sitä epätoivon vimmalla ja minä mietin, että nousenko autosta ja lähden karkuun. Talon väki olisi voinut tulla minä hetkellä tahansa katsomaan, kuka heille "on tullut kylään" siihen aikaan yöstä. Viime hetkillä auto starttasi ja pääsimme poistumaan pihasta. Ja vielä nolompaa tästä tekee se, että olin tyttönä ihastunut tyttöön.

- Pyytelin toistuvasti anteeksi sellaisiakin asioita, jotka eivät olleet ainakaan kokonaan vain minun syytäni, ja nielin hänen uhriutuvan asenteensa ja syyttelyt minua kohtaan: myöhemmin parikin kaverinaista vahvisti, että äijällä on muutenkin taipumusta ottaa kaikki mahdollinen itseensä kuin mikäkin teinipoika eikä olisi eka kerta, kun hän heittäytyisi marttyyriksi riitatilanteissa.

- Lähdin toistuvasti pitkille baarireissuille keskellä viikkoa vain, koska hän oli mukana. En siis normaalisti edes ole mikään bilettäjä, mutta hänen takiaan vietin monet arkiyöt baarista toiseen seilatessa, vaikka seuraavana aamuna olisi odottanut varhainen aamuluento ja tärkeiden etätehtävien deadline. Pari kurssia oikeasti jäi suorittamatta vain sen takia, että olin niin epätoivoisen ihastunut :/

- Kestin hänen erään raivostuttavan kaverinsa seuraa em. baarireissuilla: ko. kaveri on siis ylimielinen bitch, joka oikein ylpeilee sillä, että on muita kohtaan ilkeä ja pitää itseään muita fiksumpana samalla kun itse lintsailee ja on myöhässä kaikesta.

- Otin ylimääräisiä vastuutehtäviä, koska hän sattui pyytämään (ja oli hoitanut samaa tehtävää aiemmin, joten tiesin saavani perehdytyksen hommaan juuri häneltä).

Kaikki nämä tapahtuivat siis yhden ja saman miehen takia. Hän vaikutti vaihtavan omaa ihastustaan about kuukauden välein ja oli siis kiinnostunut minustakin jossain kohtaa - mutta sitten parin väärinkäsityksen takia vaihtoi kohdettaan pian ja tuntui piirittävän lähes jokaista kaveriporukkamme sinkkunaista kutakin vuorollaan. Oli kiva seurata vierestä sitä päivänselvää toisen seuraan pyrkimistä, juomien tarjoilua toiselle naiselle... Kun lopulta hän torjui minut virallisesti enkä voinut estää itseäni kyynelehtimästä, hänen reaktionsa itkuuni oli "Ja nyt sun silmistä valuu vettä".

Mitäköhän edes näin koko äijässä, bullet dodged...

Oletko kuullut, että Suomessa serkut voivat avioitua? Hän ei ollut edes serkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin aikanaan sukulaistyttöön. Vietimme ensin kesälomia yhdessä ja myöhemmin tiiviisti viikonloppuja välimatkasta huolimatta.

Vanhempamme eivät taitaneet olla suhteestamme mitenkään ihastuksissaan, joskaan eivät suoraan kiellelletkään.

Välillä tuntui, että pakahdun rakkauden tunteeseen. Myös seksuaalinen vetovoima oli kova. Varsinaista yhdyntää emme harrastaneet, mutta muuta kivaa kyllä. Viikot erossa hänestä olivat tuskastuttavia. Viikonloppuna taas tuntui, että kello tikittää kymmenkertaisella nopeudella. Kirjoitin hänelle varmaan säkillisen rakkauskirjeitä.

Sitten eräänä viikonloppuna tuli uutinen. Hän kertoi kierrellen ja kaarrellen, että haluaisi lopettaa, koska ei ole vielä valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen ( oli muutaman vuoden nuorempi ). Ilmeisesti hänen äitinsä oli myös tehnyt taustalla myyräntyötä ja saanut tytön pään kääntymään.

Olin epätoivoinen. Käytin kaikki mahdolliset tilaisuudet tavatakseni häntä ja toivoin, että asiat muuttuisivat. Eivät muuttuneet ja minun piti jatkaa särkyneen sydämeni kanssa eteenpäin.

Näimme toisiamme aika-ajoin ja hänellä poikakaverit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Minun piti porukassa näytellä välinpitämätöntä, vaikka rinnassani kuohui. Elämäni oli muutaman vuoden ihan tuuliajolla. Pämpättyäkin tuli liikaa.

Kerran hänellä oli viikonloppuna mennyt mokailun puolelle ja hän kirjoitti minulle kirjeen purkaakseen tuntojaan. Ajoin viikonloppuna satoja kilometrejä lohduttamaan häntä ja ihan sen vuoksi, että saisin pitää häntä sylissäni ja suudella häntä.

Olemme nykyään facekavereita ja vielä vuosikymmenten jälkeen hänen kuvansa hetkauttaa jotain rinnassani. Olen monesti mietiskellyt, että mahtaako hän koskaan ajatella minua.

Siis tää on jo ihan sairasta! Onneks tyttö tuli järkiinsä! En ymmärrä tollasia ihmisiä jotka on suhteessa sukulaisen kanssa, kenties vikaa päässä tai jollain muulla tavalla vinksallaan. M26

Suomessa serkut voivat avioitua. Hän ei ollut edes serkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan koulussa 8. ja 9. luokalla oli tyttö, johon olin ihan lääpällään. Jos mielitiettyni sattui istumaan edessäni pulpetissa kosketin jalalla hänen reppuaan, joka roikkui tuolin selkänojasta ja heilautin sitä vähän. Tein myös sitä, että hiplasin mahdollisimman hennosti hänen hiuksiaan ja hän siirsi ne takaa eteensä. Joskus hän vilkaisi minuun ja hymyili. Olin silloin vaan niin jeevanan ujo sälli ja menin totaaliseen lukkoon joka kerta. En saanut sanaa suustani, enkä tehtyä oikein mitään muuta koko tunnilla, kun mietin vaan häntä. Välitunnit haaveilin ja vilkuilin häntä niin, että muut pojat taisivat joskus kyllästyä, kun en jaksanut innostua heidän jutuistaan. Peruskoulun jälkeen jatkettiin eri teitä ja en ole nähnyt tyttöä sen koommin. Ajattelen silti häntä aina välillä, vaikka paljon on tapahtunut noiden vuosien jälkeen.

Olit lääpälläsi, nynny! Olen lääpälläni, olet lääpälläsi, hän / se on lääpällään, olemme lääpillämme, olette lääpillänne, ovat lääpällään. Passiivissa ollaan lääpällään.

Ei ihme että sinua kypsempi tyttö tajusi kehittymättömyytesi kaikin tavoin ja olisi ignoorannut sinut ellet itse mimosana olisi luovuttanut. Mitä lajia hiplaat ja vilkuilet nykyään?

Vanha kunnon internettotuus, teet itse virheen kun korjaat toista, reisillehän nuo sinun yrityksesi monikkomuotoihin meni.

Aika suloinen pohjimmiltaan tuo alkuperäinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Kannatti kuitenkin - 3 minuuttia ovikellon plingahduksesta jörnin häntä keittiönsä pöydällä...

Ihana ei-tunneköyhä mies! Onneksi olit ihastunut....

Joskus 15-vuotiaana olin ihastunut pari vuotta vanhempaan poikaan. Olin usein kuullut hänen heittävän kavereidensa kanssa juttua pornosta ja keksin sitten mielestäni loistavan idean. Menin uimarannalle kun tiesin pojan olevan siellä. Ostin mehujään ja asetin viltin vähän matkan päähän tästä poikaporukasta. Aloin "seksikkäästi" imeä mehujäätä jäljitellen yhtä näkemääni pornopätkää. Ihastukseni näki ja sanoi muille "mennään hei muualle, toi on sairasta" :(

Sen jälkeen kuuntelin laiturin päässä pari tuntia apulannan ilonaa ja surkuttelin kurjaa elämääni.

Tämä oli onneksi, onneksi, onneksi vaan läheltä piti tilanne, mutta olisi voinut käydä huonosti.

Olin juuri täyttänyt 14 ja umpirakastunut valmentajani kaveriin joka oli usein kentän reunalla seuraamassa treenejämme (jalkapallo)

Tämä mies oli silloin yli 30-vuotias, olisiko ollut 33-34v. Kerran jäin viimeisenä pukuhuoneille ja tämä mies tuli sinne. Hän kyseli että joko meille on koulussa opetettu seksiasioita ja että haluaisinko kokeilla oikeasti. No minähän olin aivan innoissani tästä huomiosta ja olin suostuvainen. Olimme melkein pääsemässä asiaan kun valmentaja tuli pukuhuoneeseen kuultuaan ääniä.

Poliisijuttuhan siitä sitten tuli ja selvisi että tällä miehellä oli hiv. Mitään kondomeja meillä ei siinä tilanteessa ollut.

Myöhemmin kun mietin niin tämän miehen syyt "tsempata" meitä 13-14-vuotiaita olivatkin aivan jotkut muut.

Tarjosin 10000€ yhdestä yöstä kyseisen naisen kanssa Whatsapp:issa. Vastausta ei luonnollisesti tullut, vaikka olin täysin tosissani (rahaa on, rakkautta ja naiskokemuksia ei). Silloin en pystynyt ajattelemaan muuta kuin tätä naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko oli kaivaa tämä aloitus, kun haluan typerästä ihastuksestani eroon.

Olen varattu, mutta ihastunut varattuun työkaveriini. Kyttään töissä onko hän koneella, missä vuoroissa on ja milloin hän mahdollisesti menee lounaalle niin että voisin mennä lounasravintolaan yhtäaikaa. Ja olen aivan innoissani jos hän istuu palavereissa viereeni ja kuvittelen siinä olevan jotain. Netistä olen luonnollisestikin tutkinut kaiken mitä hänestä löytyy.

Samaan aikaan kuitenkin tiedän, että ei tässä mitään todellista ole. En tunne häntä hirveän hyvin, joten hyvin todennäköisesti minulla on aika fantasioitu mielikuva millainen hän on. Enkä missään nimessä ole eroamassa miehestäni. Ja hän päinvastoin voi olla että välttelee minua (vaikka istuukin viereen ym. ), esim. yhdellä työreissulla suurinpiirtein pakeni huoneeseensa ennen kuin ehdin ehdottaa lasillisella käymistä (mitä teen kyllä muiden nais- ja mieskollegojenkin kanssa). Mitä en hirveästi ihmettele, jos ihastukseni näkyy ulospäin :D Kovasti toivon että ei näy enkä tästä kenellekään voi puhuakaan.

Mutta miten tästä pääsee eroon? Tiedän olevani typerä ja että tämä ihastus on todella lapsellista. Tätä on kuitenkin jatkunut jo melkein kaksi vuotta, vaikka luulin että kyllä tämä ajan kanssa ohi menee. Oman puolison kanssa on mennyt huonosti, ihastus voi johtua siitäkin, mutta nyt menee taas paremmin eikä ihastus vain lopahda.

Näiden juttujen lukeminen kyllä vähän auttaa :D

Mulla on ollut samanlainen, tosin olen mies joten alapeukkuja sateleepi :D

Oltiin eri yksiköissä ~2 vuotta. Olin heti ensinäkemältä täysin ihastunut. Tajusin kyllä että joku haavekuvahan mun päässä on. Sitten samaan yksikköön ja aika ajoin juteltiin. Hän oli vielä parempi ja ihanampi kuin osasin kuvitella! Olin tietenkin ihan täysin rakastunut.

Hän aloitti suhteen toisen työkaverin kanssa ja hajosin totaalisesti. En uskaltanut tehdä ajoissa mitään. Suhde katkesi nopeasti ja nainen muutti pois koko paikkakunnalta ja lopetti työt, varmaankin tästä johtuen.

Tuskailin pari kuukautta sen jälkeen, ja lopulta juttelin somessa. Kerroin ihastuksesta ja muista yhteneväisyyksistä ja kiinnostuksista mitä ilmeni. Hän juuri ja juuri muisti minut :( Eikä tietenkään ollut mitään kiinnostusta. 

Tästä pari vuotta aikaa ja olen kyllä ihan säpäleinä vieläkin. Ei vain löydy samanlaista tunnetta kenestäkään muusta.

Kannattaa aika nopeasti tehdä aloite, vaikka eihän se naisilta olekkaan niin luonnollista ... Muuten jäät jumiin kuten minä. :D Vieläkin satun näkemään hänet online somessa ja jään tuijottelemaan kännykkääni, miettien että pitäisikö vielä kirjoittaa... Ei kovin tervettä.

Mutta hei, ihan mahtavaa että uskalsit tehdä aloitteen! Ei tarvitse ainakaan jossitella olisiko siinä voinut olla jotain!

Sehän se tässä vitsi onkin, kun en voi tehdä aloitetta. Olen varattu ja niin on hänkin. Ja jos ihan rehellinen olen, niin vaikka olisin sinkku ja hän olisi sinkku, niin ei minulla olisi mitään saumaa. Ei hän ole näyttänyt mitään kiinnostusta minua kohtaan, omassa ihastuksen puuskassani ylitulkitsen vain viereen istumiset ja satunnaiset katsekontaktit joksikin muuksi mitä ne ei ole.

Ja itseasiassa tästä tuli mieleen teiniaikainen ihastus, joka kesti n. 15 vuotta kaiken kaikkiaan. Samalla tavalla ihastus täytti pään, kuvittelin pojan olevan juuri sellainen kuin halusin ja sitten kun tuli tilanne, jossa olisimme voineet seurustella niin ei minua kiinnostanutkaan :D Joku siinä vain oli että tökki. Ja pari viikkoa sen jälkeen jatkoin haaveilua ja niin sitä kesti sen n. 15 vuotta. Tein vaikka mitä tyhmiä juttuja niinä aikoina kun en seurustellut jonkun muun kanssa, mm. lähetin itse keksimiäni ketjutekstiviestejä (jotka olivat todella, todella huonoja) jotta sain vain lähettää jotain. Tai muka vahingossa viestin hänelle "lähdetäänkö tänään juhlimaan, viime viikonloppuna oli tosi kivaa!!" ja kun toinen kummastelee että eihän me olla nähty niin ei kun oli tarkoitus lähettää viesti yhdellä kaverille vaan, mutta mitäs sinä nyt teetkään tänään.

Että mikähän minua vaivaa? Onko tämä vain jotain todellisuudesta pakenemista? Olisi vain paljon helpompaa, jos sitten haaveilisin jostain ihan tuntemattomasta edes..

Oli kyllä virhe tehdä sellainen pieni aloite. En ollut täysillä mukana. Kyllä naiset voi 'hurmata' jos on tarpeeksi sinnikäs... 

Nyt kaduttaa helvetisti etten uskaltanut täysillä heittäytyä. Ikää alkaa olemaan ja tuo oli varmaankin se viimeinen kunnon ihastus. :(

Kun kaverini johon olin pahasti ihastunut jäi sinkuksi muutin samaan kaupunkiin tämän kanssa... Alle vuotta myöhemmin onnittelin häntä seurustelusuhteen johdosta ja muutin pois.

Laitoin miehelle iltasin viestiä että pääsisikö viereen nukkumaan. Sitten kyttäsin puhelinta millon saan vastauksen ja sen saatuani saatoin juosta pakkasessa viimeseen bussiin ja kävellä vielä pimeässä pari kilsaa hänen luokseen. Aamulla sitten lähettiin heti töihin. Miehestä näkyi kyllä ettei häntä pahemmin kiinnostanut muu kuin yöseura, mutta silti jatkoin yksinäisyyteni lääkitsemistä tällä säälittävällä tavalla ihan liian pitkään ja sain kaupan päälle vielä klamydian. Olin nuori ja naiivi ja kaipasin läheisyyttä.

Jos jotakin positiivista niin ainakin otin lopulta opikseni ja omaan nykyään terveen itseluottamuksen, en enää ikinä matelisi yhdenkään miehen sänkyyn samalla tavalla vaikka olisin miten ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Tästä taitaa tulla AV:n seuraava viestiketju, jonka Iltapaska kopioi sivuilleen.

No, tuliko...?

Katson juuri vierestä ihmistä, joka on kaikin tavoin muuttunut rakkautensa näköiseksi ja kadottanut itsensä. Hemmetin surullista menetä hänet.

Menin  naimisiin hänen kanssa ;)