Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Vierailija kirjoitti:

Ehkä uskallan nyt tämän kertoa, kun muillakin näytti olevan kaikenlaisia kokemuksia. Itse "tapasin" netissä Ukrainassa asuvan miehen. Olemme molemmat aika nuoria. Ensin aloimme jutella vaan sen takia, että oli "hienoa" kun "tapasi" ulkomailla asuvan tyypin. Myöhemmin sitten, kun uskalsin vihdoin Skypeen niin huomasimme, että meille onkin paljon yhteistä. Huvittavaa se kyllä oli, kun molemmat yrittivät huonolla enkulla pitää keskustelua yllä. Itse osaan kyllä kirjoittaa enkkua, mutta en oikein lausua ja hän ei puolestaan osannut oikein kirjoittaa ja tietysti eri kirjainjärjestelmä ei ainakaan helpottanut asiaa. Jännittävää se oli aluksi, mutta sitten siihen jo tottui. Tästä tulikin sitten ihan päivittäistä. Puhuimme lähes kaikesta ja oli kyllä todella hauskaa. Hänellä vaan oli pikkuisen vilkkaampi elämä kuin minulla ja sen takia oli välillä vähän vaikeaa keksiä puhuttavaa, etten olisi nyt ihan tylsä hänen mielestään.

Hän soitti minulle paljon ukrainalaista ja venäläistä musiikkia ja voinkin nyt sanoa olevani asiantuntija sen suhteen. Sitten hän vaan kertoi ihan arjestaan siellä ja kissoistaan. Tiesin aika paljon hänen elämästään ( tietysti voi valehdella silti). Hän on kyllä todella mukava tyyppi ja jotenkin huomaa, että todella kiltin oloinen.Ja todella hauska. En varmaan koskaan ole hymyillyt niin paljon kuin silloin. Siinäkin mielessä tämä oli erikoista, että olen aina ollut aika ujo ja en olisi voinut aikaisemmin kuvitellakaan juttelevani jonkun kanssa netissä. Käytin todella paljon aikaani häneen ja sekin oli huvittavaa kun siellä oli sama kellonaika kuin täällä niin "tapaaminen" oli aina helppo sopia. Tämä oli silti itselleni mukavaa ajankulua, kun ei minulla muutenkaan ole paljon seuraa ollut.

Oikeastaan olimme enemmäkseen kavereita, mutta myöhemmin kyllä jo ihastuinkin häneen. Hän oli aika tavallinen ulkönäöltään, mutta kuitenkin tykkäsin hänestä. Hänellä oli kiltit silmät ja muutenkin suloinen. Ja melko pitkä 190 cm. Kai hänkin oli minusta vähän kiinnostunut, mutta yleensä jutustelumme keskittyi muihin aiheisiin. Välillä kyllä samoimme toisillemme, että rakastamme, mutta ehkä sekin oli vaan jotain omaa huumoriamme. Hän kutsui minua sinne ja minä häntä tänne, mutta en tietenkään lähtenyt sinne. Vaikka häneen jotenkin luotinkin niin en olisi niin tyhmä kuitenkaan ja ei minulla olisi ollut edes matkaseuraa. Hänellä ei puolestaan ollut oikein rahaa tulla tänne.Niinpä jatkoimme vaan tutulla tyylillä, kunnes hän taisi vihdoin kyllästyä ja lopulta yhteydenpito alkoi hiipua. Toivoisin vieläkin, että hän ottaisi edes välillä yhteyttä ja kertoisi elämästään. Sen tiedän, että koskaan en tule häntä unohtamaan ja tulen aina muistamaan hänen hymynsä. Hän muistutti muutenkin paljon erästä yläkouluihastustani joka on jo kuollut. Senkin takia hän tulee aina jäämään mieleen. Ehkä joskus vielä tavataan ja etsin hänet sieltä jostain jos vaan löydän. Ja kyse ei siis ollut mistään seksistä tai rahasta. Molemmilla vaatteet aina päällä. En olisi niin tyhmä, että sellaiseen ryhtyisin. Ehkä tämäkin oli jo jostakin tyhmää touhua, mutta itse ainakin sain paljon iloa ja enkkukin parantui. Ja kuitenkaan en tehnyt mitään "väärää". Se oli vain yhteistä ajankuluamme.

Ihana tarina, ei kylläkään lainkaan epätoivoinen tai nolo. Toi mieleen oman nettituttavuuteni Hollannista. Vuosi taisi olla 98 tai 99 ja tapasimme eräässä englanninkielisessä chatissa. Chattailimme ja kirjoiteltiin sähköposteja. Muistan jättäneeni jopa bileiltoja väliin jotta saatoin roikkua koneella hänen kanssaan. Kummallakin oli jotain sutinoita omassa elämässäänkin, mutta silti pidimme yllä tätä salaista "suhdettamme". Muistan niin monta kertaa kun vanhemmat kävi huoneeni ovella patistelemassa minua nukkumaan kun kello lähenteli aamuyötä ja näppiksen ääni kuului vielä. Joskus olen googlettanut hänen nimellään, mutta löysin vain jotain työjuttuja. En edes varsinaisesti muista miksi yhteydenpito lakkasi. Ehkä ainakkn jompikumpi meistä alkoi seurustella vakavissaan. Hymyssä suin muistelen häntä ja toivon että hänelle kuuluu hyvää.

Myin omakotitalon Vantaalta ja ostin lähes saman hintaisen kerrostalokolmion Turun keskustasta, jonne muutin pojan kanssa. Vähän muuton jälkeen tuli ero. Tunsin itseni todella typeräksi Turun keskustassa tämän jälkeen. Pojalle joutui kouluasiat hoitamaan uusiksi yms.

Vierailija kirjoitti:

Olessani vielä naimisissa tapasin laivalla ihanan perheellisen miehen. Maihin päästyä stalkkasin miehen facesta ja lähetin viestin.

Luulin, että olemme sielunkumppanit ja erosin miehestäni. Tämä sielunkumppani ei eronnutkaan vaimostaan, joten jäin yksin.

Hölmönä luulin miehen jääneen suhteeseen vain lasten vuoksi, joten lähetin miehelle lukuisia viestejä vielä erottuamme. Mies vastasi osaan viesteistä tosi töykeästi ja viimeisiin viesteihin hän ei ole vastannut mitään.

*facepalm*

Mulle tulee aina näistä elintasokuilun takaa kirjoittavista miehistä lähinnä mieleen, että kiinnostuvat meistä suomalaisnaisista ihan vain elintasoeron takia. Sille tuo ukrainalaispoika ainakin kuulosti. Homma ei edennyt, koska (hänellä) ei ollut sen ihmeemmin tunteita, eikä luvassa näyttänytkään edes olevan suomielintasonousua.

Prepaidin ostaminen on melkoisen noloa ja creepya. Näin jälkikäteen ajateltuna. No, oli mulla siihen syitä, mutta juuh, en suosittele. Jos joku aiheuttaa tälläsiä pakkorakoja, niin kannattaa antaa vain tyypin mennä.

Mäkin menin tunnustamaan ihastukseni ja ensin sain vastakaikua mut sit mies hävisi maan alle. En kehtaa kertoa tarkempia tunnusmerkkejä miten kaikki kävi. Tiedän et hänkin tykkäsi minusta mut en tiedä sit enää mitä tapahtui.

Joskus toivoisin saavani mahdollisuuden tavata ja jutella. Mut ehkä kaipaus haalenee nopeampaa jos en näe enää koskaan. Eikä tarvitse hävetä silmiä päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä uskallan nyt tämän kertoa, kun muillakin näytti olevan kaikenlaisia kokemuksia. Itse "tapasin" netissä Ukrainassa asuvan miehen. Olemme molemmat aika nuoria. Ensin aloimme jutella vaan sen takia, että oli "hienoa" kun "tapasi" ulkomailla asuvan tyypin. Myöhemmin sitten, kun uskalsin vihdoin Skypeen niin huomasimme, että meille onkin paljon yhteistä. Huvittavaa se kyllä oli, kun molemmat yrittivät huonolla enkulla pitää keskustelua yllä. Itse osaan kyllä kirjoittaa enkkua, mutta en oikein lausua ja hän ei puolestaan osannut oikein kirjoittaa ja tietysti eri kirjainjärjestelmä ei ainakaan helpottanut asiaa. Jännittävää se oli aluksi, mutta sitten siihen jo tottui. Tästä tulikin sitten ihan päivittäistä. Puhuimme lähes kaikesta ja oli kyllä todella hauskaa. Hänellä vaan oli pikkuisen vilkkaampi elämä kuin minulla ja sen takia oli välillä vähän vaikeaa keksiä puhuttavaa, etten olisi nyt ihan tylsä hänen mielestään.

Hän soitti minulle paljon ukrainalaista ja venäläistä musiikkia ja voinkin nyt sanoa olevani asiantuntija sen suhteen. Sitten hän vaan kertoi ihan arjestaan siellä ja kissoistaan. Tiesin aika paljon hänen elämästään ( tietysti voi valehdella silti). Hän on kyllä todella mukava tyyppi ja jotenkin huomaa, että todella kiltin oloinen.Ja todella hauska. En varmaan koskaan ole hymyillyt niin paljon kuin silloin. Siinäkin mielessä tämä oli erikoista, että olen aina ollut aika ujo ja en olisi voinut aikaisemmin kuvitellakaan juttelevani jonkun kanssa netissä. Käytin todella paljon aikaani häneen ja sekin oli huvittavaa kun siellä oli sama kellonaika kuin täällä niin "tapaaminen" oli aina helppo sopia. Tämä oli silti itselleni mukavaa ajankulua, kun ei minulla muutenkaan ole paljon seuraa ollut.

Oikeastaan olimme enemmäkseen kavereita, mutta myöhemmin kyllä jo ihastuinkin häneen. Hän oli aika tavallinen ulkönäöltään, mutta kuitenkin tykkäsin hänestä. Hänellä oli kiltit silmät ja muutenkin suloinen. Ja melko pitkä 190 cm. Kai hänkin oli minusta vähän kiinnostunut, mutta yleensä jutustelumme keskittyi muihin aiheisiin. Välillä kyllä samoimme toisillemme, että rakastamme, mutta ehkä sekin oli vaan jotain omaa huumoriamme. Hän kutsui minua sinne ja minä häntä tänne, mutta en tietenkään lähtenyt sinne. Vaikka häneen jotenkin luotinkin niin en olisi niin tyhmä kuitenkaan ja ei minulla olisi ollut edes matkaseuraa. Hänellä ei puolestaan ollut oikein rahaa tulla tänne.Niinpä jatkoimme vaan tutulla tyylillä, kunnes hän taisi vihdoin kyllästyä ja lopulta yhteydenpito alkoi hiipua. Toivoisin vieläkin, että hän ottaisi edes välillä yhteyttä ja kertoisi elämästään. Sen tiedän, että koskaan en tule häntä unohtamaan ja tulen aina muistamaan hänen hymynsä. Hän muistutti muutenkin paljon erästä yläkouluihastustani joka on jo kuollut. Senkin takia hän tulee aina jäämään mieleen. Ehkä joskus vielä tavataan ja etsin hänet sieltä jostain jos vaan löydän. Ja kyse ei siis ollut mistään seksistä tai rahasta. Molemmilla vaatteet aina päällä. En olisi niin tyhmä, että sellaiseen ryhtyisin. Ehkä tämäkin oli jo jostakin tyhmää touhua, mutta itse ainakin sain paljon iloa ja enkkukin parantui. Ja kuitenkaan en tehnyt mitään "väärää". Se oli vain yhteistä ajankuluamme.

Kiva tarina, mutta mikä tässä oli epätoivoista/noloa?

No, ehkä se että välillä ihan oikeasti uskoin, että tapaisimme monta kertaa tai jopa menisimme naimisiin. Ajattelin, että minä merkitsisin hänelle niin paljon kuin hän minulle. Mietin monesti koko päivän häntä ja oli pettymys jos ei sinä iltana sitten "nähtykään". Ajattelin, että hän jaksaisi odottaa minua jos olisinkin saanut matkan järjestettyä tai edes olisi viitsinyt jatkaa yhteydenpitoa. Monesti järjestin aika lailla iltaohjelman hänen mukaansa ja väkisin valvoin vaikka koko yön jos hän halusi jutella. Hänelle oli myös helppo lopettaa yhteyden pito ja itse en ole vieläkään päässyt yli siitä etten enää näe häntä. Samalla soimaan itseäni, että olenko ollut jotenkin tylsä tai puhunut jotain sellaista mikä selittäisi asian, mutta en keksi mitään syytä. Samalla ajattelen, että hän on varmasti nyt viimeistään tavannut elämänsä rakkauden ja siten unohtanut minut. Vannoi silloin, että on sinkku ja jotenkin uskoin häntä kun kerran käytti niin paljon aikaansa minuun.

Vieläkin odotan vaan sitä hetkeä, että näkisin hänet taas. Ehkä aiempaan viestiini ei oikein välittynyt oikea kuva tilanteesta, koska kyllä käytökseni oli välillä melko epätoivoistakin.Ehkä hänkin huomasi sen. Ajattelin myös vähän, että viitsinkö kertoa koko asiaa täällä, koska omat läheiset eivät olisi edes ymmärtäneet miten voin kirjoittaa jollekin sen maalaiselle. En aio heille kertoa ja sen takia jotain "matkaseuraakin" olisi vaikea saada, kun kukaan ei takuulla lähtisi mukaan tai edes "antaisi" minun lähteä. Kiitos kuitenkin jos oli teistä kiva juttu. Itselle ainakin varmaan hienoin kokemus koko tähänastisessa elämässä. Oli kiva "ylittää" itsensä, koska aikaisemmin en olisi kuvitellut, että pystyisin puhumaan "vaikeaa" enkkua ja vielä täysin vieraan ihmisen kanssa.

Enpä ole mitään kovin epätoivoista tehnyt. Lukiossa uhrasin ainoan 10:ltä alkavan aamuni ja ilmoittauduin enkun tai ruotsin kertaavalle kurssille, jota en suinkaan tarvinnut, vain, koska ihastukseni oli samalla kurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole mitään kovin epätoivoista tehnyt. Lukiossa uhrasin ainoan 10:ltä alkavan aamuni ja ilmoittauduin enkun tai ruotsin kertaavalle kurssille, jota en suinkaan tarvinnut, vain, koska ihastukseni oli samalla kurssilla.

Aamu-unisena tähän ei musta olisi ikinä. :D Nukkuminen aamulla pitkään vs. ihastus - pahinkin ihastus häviää pelin. 

Vakoillut sen vanhempien mökkiä. Aikuisena. 2 kertaa saman kesän aikana. Ei ollu mies siellä mutta en uskaltanu soittaa tai meilata. Tosi typerää.

Kirjoitellut myös aika monta epätoivoista kirjettä eri ihastuksille viimesten 25 v aikana. Yksi niistä johti siihen että tyyppi pisti välit poikki, vaikka tarkoitukseni oli päinvastainen. Joistain ollu ihan jopa hyötyä

Otin pikavipin, että pääsin lähtemään samoihin juhliin. Rahat oli loppu

😅

Sanoin, etten uskalla olla yksin kotona ja pyysin häntä metsälenkille. Näytti toimivan, kohta vuosi ollaan oltu yhdessä :)

Ripustaa,itsensä näytille että mieskohde kiinnostuisi edes tänä vuonna?

- blondata jo valmiiksi muutenkin äklö taka-aasikko lookki,

- Ja juosta entistä kovemmin perässä,

Vierailija kirjoitti:

Ripustaa,itsensä näytille että mieskohde kiinnostuisi edes tänä vuonna?

- blondata jo valmiiksi muutenkin äklö taka-aasikko lookki,

- Ja juosta entistä kovemmin perässä,

Sinäkö se täällä taas länkytät, sekopää. Tee jotain pakkoajatuksillesi. Ja jos joku kiinalainen on vienyt miehesi, niin syitä voi etsiä peilistä.

Olin ollut jo pidempään ihastunut työpaikallani olevaan naiseen. Kaikkein voimakkain crush-vaihe sattui iskemään noin viikko ennen viiden viikon kesälomaani. Oli suunniteltu vaimon ja lasten kanssa reissuja, mökkeilyjä ja yhteistä tekemistä. Ihastukseni ei kuitenkaan lomaillut noita viittä viikkoa ja itse menin siirtämään lomani samalle ajankohdalle kuin hän. Menin ihan herra iso herran juttusille ja vetosin, että töitä on nyt niin paljon etten voi jäädä lomalle. Saman valheen kerroin vaimolle kotona ja ystäville, keiden kanssa oli sovittu yhteisiä kesämenoja.

Seuraavana päivänä työpaikan ruokalassa lounastin tuon ihastukseni kanssa ja olin iiiiihan in love. Sitten hän kertoo, että on löytänyt uuden työpaikan ja irtisanoutunut. Ja että hän on sopinut olevansa töissä enää vain pari päivää, kunnes työvelvoite päättyy ja hän lomailee ennen uutta työpaikkaa. Sinä kesänä jopa työpaikan ilmastointilaite reistaili jatkuvasti. Muistan niin elävästi kun hikoilin keskellä heinäkuuta puolityhjässä toimistossa ja mielessä pyöri ärräpäät. Katselin whatsapista kuvia kun vaimo ja lapset vieraili sukulaisten mökeillä, omalla mökillä, kävi risteilemässä ja grillasi kavereiden kanssa. Kesän loputtua mulla olikin tosi antoisa viiden viikon loma. Yksin ja jotain Netflixiä katsellen. Laitoin jälkeenpäin jotain viestiä tälle ihastukselleni, mutta aina nopeasti tajusin, että hän vastailee kaverimielessä, eikä hänellä ole aikomustakaan muuhun.

Kai tää on kuuluu tähän aihepiiriin; käyttäydyn epäystävällisesti ja ilkeästi ihastustani kohtaan. Nimittäin haluan epätoivoisesti eroon tästä yksipuolisesta ihastumista, joka on kestänyt jo melkein kaksi vuotta.

Ollaan työkavereita, hän kai seurustelee, ei ole mitenkään osoittanut olevansa kiinnostunut musta. Ollaan kuitenkin aiemmin oltu paljon yhdessä töissä kun meillä on keskenämme sellainen "jännä kemia" ja muut on erilaisia kuin me.

No, en vaan yksinkertaisesti enää kestänyt että vapaa-ajalla en pystynyt kunnolla keskittymään mihinkään kun vaan haaveilin hänestä. Ajattelin sitten että jos kylmetän itseni häntä kohtaan enkä voi enää jutella hänelle niin ajan myötä tää ihastus sitten loppuu. 

En kyllä tiedä onko tää yhtään ok toimintaa, mutta itseäni ajatellen tää ehkä on parempi ratkaisu koska nyt viime aikoina en ole ajatellut häntä tai "yhteistä tulevaisuuttamme" koska jos yritän tehdä niin, mieleen nousee vain häpeä inhottavasta käytöksestäni enkä mitenkään enää pysty ajattelemaan häntä koska haluan eroon häpeän ja syyllisyyden tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut jo pidempään ihastunut työpaikallani olevaan naiseen. Kaikkein voimakkain crush-vaihe sattui iskemään noin viikko ennen viiden viikon kesälomaani. Oli suunniteltu vaimon ja lasten kanssa reissuja, mökkeilyjä ja yhteistä tekemistä. Ihastukseni ei kuitenkaan lomaillut noita viittä viikkoa ja itse menin siirtämään lomani samalle ajankohdalle kuin hän. Menin ihan herra iso herran juttusille ja vetosin, että töitä on nyt niin paljon etten voi jäädä lomalle. Saman valheen kerroin vaimolle kotona ja ystäville, keiden kanssa oli sovittu yhteisiä kesämenoja.

Seuraavana päivänä työpaikan ruokalassa lounastin tuon ihastukseni kanssa ja olin iiiiihan in love. Sitten hän kertoo, että on löytänyt uuden työpaikan ja irtisanoutunut. Ja että hän on sopinut olevansa töissä enää vain pari päivää, kunnes työvelvoite päättyy ja hän lomailee ennen uutta työpaikkaa. Sinä kesänä jopa työpaikan ilmastointilaite reistaili jatkuvasti. Muistan niin elävästi kun hikoilin keskellä heinäkuuta puolityhjässä toimistossa ja mielessä pyöri ärräpäät. Katselin whatsapista kuvia kun vaimo ja lapset vieraili sukulaisten mökeillä, omalla mökillä, kävi risteilemässä ja grillasi kavereiden kanssa. Kesän loputtua mulla olikin tosi antoisa viiden viikon loma. Yksin ja jotain Netflixiä katsellen. Laitoin jälkeenpäin jotain viestiä tälle ihastukselleni, mutta aina nopeasti tajusin, että hän vastailee kaverimielessä, eikä hänellä ole aikomustakaan muuhun.

Hahah. :D Kerrankin karma was a bitch!

Toi oli aika paha. 😄 Aina ei voi voittaa. 😂

Vierailija kirjoitti:

Kai tää on kuuluu tähän aihepiiriin; käyttäydyn epäystävällisesti ja ilkeästi ihastustani kohtaan. Nimittäin haluan epätoivoisesti eroon tästä yksipuolisesta ihastumista, joka on kestänyt jo melkein kaksi vuotta.

Ollaan työkavereita, hän kai seurustelee, ei ole mitenkään osoittanut olevansa kiinnostunut musta. Ollaan kuitenkin aiemmin oltu paljon yhdessä töissä kun meillä on keskenämme sellainen "jännä kemia" ja muut on erilaisia kuin me.

No, en vaan yksinkertaisesti enää kestänyt että vapaa-ajalla en pystynyt kunnolla keskittymään mihinkään kun vaan haaveilin hänestä. Ajattelin sitten että jos kylmetän itseni häntä kohtaan enkä voi enää jutella hänelle niin ajan myötä tää ihastus sitten loppuu. 

En kyllä tiedä onko tää yhtään ok toimintaa, mutta itseäni ajatellen tää ehkä on parempi ratkaisu koska nyt viime aikoina en ole ajatellut häntä tai "yhteistä tulevaisuuttamme" koska jos yritän tehdä niin, mieleen nousee vain häpeä inhottavasta käytöksestäni enkä mitenkään enää pysty ajattelemaan häntä koska haluan eroon häpeän ja syyllisyyden tunteesta.

Miksi häpeät tunteitasi? Siksikö, että hän on ehkä varattu?

Kestän hänen pikkumaista käytöstään.