Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Tämä ei varmaankaan ole epätoivoisina mutta tuli nyt ekana mieleen.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä seurustelin hetken yhden pojan kanssa. Siitä ei tullut mitään, lopetin itse suhteen. Poika yritti minua vielä takaisinkin mutta en lämmennyt. Unohdin koko exän kunnes yhtäkkiä lähes 10 vuotta myöhemmin näin hänestä unta ja rakastuin silmittömästi. Minulle on käynyt näin tosi monta kertaa. Joku päätyy uneeni ja ihastus vie täysin mennessään, vaikka tiedostankin että henkilö ei todennäköisesti ole ollenkaan sellainen todellisuudessa kuin millainen hän oli ollut unessani.

Tosiaan nyt olin korvia myöten ihastunut exääni. Facebook oli ollut olemassa parisen vuotta ja tietty etsin hänet sieltä saadakseni jotain tietoa hänen nykyisestä elämästä. Pettymys oli suuri kun profiili oli yksityinen, vain yksi kuva, nimi ja kaverilista näkyvillä. En voinut kuvitellakaan että olisin muina naisina laittanut kaveripyynnön ja viattomasti kysellyt kuulumisia vanhalta tutulta. Halusin saada ensin selville jotain, onko varattu, missäpäin asuu, mikä kiinnostaa, missä tykkää käydä jne.

Niinpä kävin hänen kaverilistan kimppuun, siellä oli parisen sataa kaveria. Avasin jokaisen profiilin ja jos se oli julkinen (varsin monella tuolloin vielä oli), luin sen läpi kauttaaltaan, jokaisen päivityksen, kommentin, kaiken. Jos vain exästäni löytyisi joku tiedon murunen. Välillä eksyin jopa kavereiden kavereiden profiileita tutkimaan. Jos ex oli jotain kommentoinut, laitoin profiilin kirjanmerkkeihin ja kävin säännöllisesti katsomassa jos sinne olisi ilmestynyt jotain uutta.

Käytin tähän stalkkaamiseeni ihan sairaasti aikaa ja lopputulos oli ihan tyhjän kanssa. Mitään tietoa en löytänyt. Lopulta kun olin valmis, alkoi ihastuskin laimeta ja tajusin miten typerä olin ollut. Ei mennyt kauaa kun poistuin Facebookissa kokonaan, ihan siltä varulta etten sortuisi tällaiseen enää uudestaan.

Minun kaverini on tehnyt aloitteen eräälle miehelle neljä kuukautta sitten, keväällä siis. Mies vastasi, että mennään terassille kun ilmat lämpenee ja työt helpottaa. Kaveri heitti pallon takaisin, että jää odottelemaan miehen vastausta.

Ei ole vielä mies ottanut yhteyttä. Kaveri aktiivisesti odottaa.... en kehtaa sanoa, että jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin mies kyllä järjestää aikaa...

Tapasin 14-vuotiaana kaksi kertaa pojan, toisella tapaamiskerralla kävin hänen kanssaan useaan kertaan puskapanolla kavereidensa taustalla naureskellessa. Tämän illan jälkeen poika ei vastannut lukuisiin tekstiviesteihini, ja muutti perheensä kanssa toiseen maahan (kertoi siitä kyllä, mutta en vain osannut ajatella järkevästi ja vieläkin ajattelin jonkinlaisen seurustelun olevan mahdollista) joten lopulta lähetin hänelle, että olen mahdollisesti raskaana, kuukautiset myöhässä (mikä ei siis pitänyt paikkaansa todellakaan). Poika ei vastannut vieläkään. Onneksi tulin jossain vaiheessa järkiini ja lähetin vielä yhden viimeisen viestin, jossa kerroin että kuukautiset olivat alkaneet, jottei raukan tarvitse vielä näin 17 vuotta myöhemmin olla siinä luulossa, että hänellä mahdollisesti olisi jälkeläinen Suomessa :D myöhemmin olen vielä aikuisiällä stalkannut hänet facebookista, lohdutti vähän nähdä että hän tosiaan asuu ulkomailla, eikä sentään valehdellut muutosta aikoinaan, kuten tuli myös epäiltyä.

Lukuisia muitakin tarinoita löytyisi, tämä ei välttämättä ole edes epätoivoisin. Hassuinta on, että kiinnostuneitakin poikia/miehiä olisi aina ollut tarjolla, mutta minä halusin aina sen, joka selkeästi ei halunnut minua, ja annoin monien käyttää itseäni hyväkseen. Nykyään olen kyllä pitkässä ja tyydyttävässä suhteessa, mutta koen silti usein tarvetta saada muiden miesten huomiota/kiinnostuksen. Huono itsetunto ja lukuisat kokemukset torjutuksi tulemisesta pahimmassa teinimyllerryksessä lienevät syynä.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini on tehnyt aloitteen eräälle miehelle neljä kuukautta sitten, keväällä siis. Mies vastasi, että mennään terassille kun ilmat lämpenee ja työt helpottaa. Kaveri heitti pallon takaisin, että jää odottelemaan miehen vastausta.

Ei ole vielä mies ottanut yhteyttä. Kaveri aktiivisesti odottaa.... en kehtaa sanoa, että jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin mies kyllä järjestää aikaa...

Sellasia ne miehet on!

Suomi 24 ikäväpalstalla ikävöinyt ja jonkin aikaa erään lehden keskustelupalstalla netissä. Etsin hänestä merkkejä koska tunsin että oli molemmin puolin tunteita. Säälittävää mutta totta.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini on tehnyt aloitteen eräälle miehelle neljä kuukautta sitten, keväällä siis. Mies vastasi, että mennään terassille kun ilmat lämpenee ja työt helpottaa. Kaveri heitti pallon takaisin, että jää odottelemaan miehen vastausta.

Ei ole vielä mies ottanut yhteyttä. Kaveri aktiivisesti odottaa.... en kehtaa sanoa, että jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin mies kyllä järjestää aikaa...

Sellasia ne miehet on!

Ongelma on se, ette kaveri päästä irti. Mies saa toimia miten lystää, eihän hän tilivelvollinen naiselle ole.

Valehdellut olevani pahasti sairas, jotta saisin hänen huomionsa (joka oli liukumassa selvästi minusta pois).

Käytin tätä alle 20veenä kahteenkiin poikaystävä ehdokkaaseen. Oli tyhmää. Ja epätoivoista. Eikä ylläri pylläri edes toiminut. Mitä oikein kuvittelin.. :D

Liityin mukaan verkostomarkkinointiyritykseen, jossa hän oli ihan ok menestynyt koska halusin hänen huomiota. Kävin typerissä hehkutuskokouksissa. Maksoin aloituspaketista 600 euroa (niistä ne oikeasti tienasi). Kiusasin kaikkia tuttujani niillä tuotteilla, mutta olin hommassa aika surkea. Mieskään ei ollut minusta kiinnostunut, eikä meillä koskaan ollut mitään. Olin ihan lääpällään, jos joskus pääsin hänen autokyydillä johonkin, katselin hänen upeita käsivarsia (mun fetissi...).

No opinpa mitä se verkostohomma on.

Nuorempana minussa oli vähän stalkkeria. Soittelin silloiselle ihastukselleni, jonka kanssa minulla oli ollut yhden yön juttu niin paljon, että hän kielsi enää soittamasta. Mutta ihan kaverina siis soittelin mielestäni. Järki on nykyisin päässä, enkä enää minkään miehen takia hölmöile.

Vierailija kirjoitti:

Pas.”kansin ruohonleikkuriin ja vein silput hänen rappukäytävään haisemaan että hän kiinnostuisi minusta

-5/5

Oli kateissa ja epätoivoisena toivoin löytäväni vauvafoorumilta. Eikä ole edes provo.

Stalkannut ihastuksen kaikki naispuoleiset fb-kaverit läpi, mukaan lukien heidän profiilikuvansa, että onko mies tykännyt vai kenties kommentoinut niihin tai reagoinut sydämellä.

Joskus tuli vastaan muutamia miehelle läheisen oloisia naispuoleisia ystäviä, joiden kaikki somekanavat kävin tutkimassa ja loin feikkiprofiilin, jolla pyysin seurata jos jollakulla oli yksityinen profiili.

Teininä lähdin n. 500 kilometrin päähän leirille, joka ei muuten olisi juuri kiinnostanut, mutta olin kuullut, että ihastukseni kohteen kaverit olivat pyytäneet häntä lähtemään sinne. Eipä hän siellä kuitenkaan ollut ja tunsin itseni (ansaitusti) typeräksi. :D

Vein väkivaltaiselelta kaverilta. Yritti saada minut kyytiin jonnekin kaukaa parissa otteessa. Muutti sitten pois.

Epätoivoisin asia lienee, kun jätin opinnot ja muutin samaan kaupunkiin ihastuksen perässä.

Sitten on näitä vähän vähemmän epätoivoisia asioita, kuten käynyt usein jonkun satunnaisen ihastuksen työpaikalla muka asiakkaana, vaikka oikeasti vain kyyläämässä yhtä tiettyä miestä.

Odottanut mailia/tekstiviestiä koko päivän tekemättä muuta ja sitten kertonut olleeni kiireinen koko päivän.

Lähettänyt pornahtavia kuvia itsestäni pyynnöstä miehelle yms.

Soitin ihastukselleni piilotetusta numerosta esittäen jotakin tutkimushaastattelijaa, jotta kuulisin miehen äänen.

Stalkkasin somekanavissa milloin on viimeksi käynyt paikalla, verraten mahdollisten ”kilpailijoiden” paikallaolotietoihin ja analysoin, kuka on pahin kilpailijani.

Syynäsin myös tarkkaan kuka tykkäilee hänen kuvistaan eniten ja tykkäileekö mies takaisin. Esitin että hänen lempiyhtyeensä ovat myös minun lempiyhtyeitäni ja yritin tehdä itsestäni ”hurjaa mimmiä” (lue valkoroskaa), koska luulin miehen pitävän sellaisista naisista, vaikka todellisuudessa olin (ja olen) hiukan mummoistunut, kahvihifistelijä kukkaintoilija.

Sittemmin olen saanut apua mielenterveysongelmiini :’D olen lakannut etsimästä kumppania saatika yrittänyt pelata ketään kiinnostumaan itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

En suostunut uskomaan, että mies haluaa minusta vain seksiä. Olin tosi nuori ja naiivi, mies pari vuotta vanhempi. Käyttäytyi kumminkin rakastuneen lailla (paitsi silloin kun kieltäydyin seksistä), enkä tajunnut että haluaa vain hauskanpitoa. Sillä oli vielä joku vaimoehdokas josta tiesin, eivät siis naimisissa, ja ajattelin ettei siitä koskaan mitään tule sillä tappelivat jatkuvasti.

Valehtelin tyypille ihastuksissani, että olen riidellyt äitini kanssa ja haluan pois kotoa, vaikka oikeasti halusin vain nähdä tuon henkilön. No, menin hänen luokseen ja sielläoloaikana tapasin hänen tuttunsa, joka oli ihmisenä aivan ihana ja kiinnostava ja johon sitten lopulta ihastuin. Olin hetken näiden kahden ristitulessa joka oli samaan aikaan kutkuttavaa että aivan kauheaa. Siltä alkuperäiseltä ihastukselta janosin huomiota ja hellyyttä, mutta toiseen olin oikeasti ihastunut. Tämä tuttu oli vähän fiksumpi tapaus, taas minua vähän vanhempi, mutta kaverustuttiin ja rakastuin. Vuoden päästä mentiin kihloihin ja nyt naimisissa 15 vuotta. Luojan kiitos että lähdin tähän juttuun mukaan, enkä esim. roikkunut alkuperäisessä ihastuksessa siksi, että häneltä sai kivasti huomiota ja liehittelyä. Olisin varmaan kadulla tai muuta, se olisi ollut katastrofi. Nykyisen kanssa olen onnellinen ja huomiotakin saan mielin määrin ilman mitään velvotteita. Olisinpa sen vain ymmärtänyt 18-vuotiaana.

No, kaikella lienee tarkoituksensa.

Vaikeuksien kautta voittoon. Kaikki me lopulta tullaan järkiimme, mutta sulla kävi uskomaton tuuri!

up

Tiesin, että ”elämäni rakkaus” oli menossa rippileirille. En kuulunut edes kirkkoon, mutta ilmoittauduin kyseiselle leirille. Leirin alkaessa selvisi, että rakkauteni olikin vaihtanut myöhemmälle leirille. Hajosin totaalisesti niihin jeesusteluihin, elämäni kamalin kokemus. Tästä jo yli 15v.

Tämä ei ole musta yhtään nolo, mutta jaetaan silti <3

Mun mies kertoi käyneensä tietyllä terassilla kääntymässä joka päivä parin viikon ajan nähdäkseen mut/kaverini uudelleen. Oli baarimikkokin hieman kuittaillut, kun kundi tilaa vaan appelsiinimehua joka päivä :D Me oltiin nähty muutaman kerran terassilla sillä paikkakunnalla jossa hän silloin asui, mutta itse asuin toisella paikkakunnalla. Meillä oli yhteinen "tuttu", olin terassilla ystäväni kanssa, joka asui samassa rapussa tämän nykyisin mieheni kanssa ja mies oli hieman hengaillut rapussakin tavallista enemmän "viemässä roskia" törmätäkseen mun kaveriin, jolta voisi kysyä mun yhteystiedot. Kaveri oli kuitenkin silloin lomalla, eivätkä he tavanneet.

Kun ei sitten nähty ja samassa rapussa asunut kaverinikin oli kadonnut, mies päätti ajaa n. viikon ajan yövuoronsa jälkeen (aamu kuuden jälkeen) 40 km suuntaansa prätkällään odottamaan, että kävelen töihin ja hän voisi sillä tavalla muka sattumalta törmätä muhun. Olin maininnut kai ohimennen missä olin töissä ja että työmatka oli mukavan lyhyt, kun asuin samalla kadulla toisessa päässä katua. Ne kerrostalot (2) oli helppo löytää, koska tien toinen pää päättyy isompaan tiehen. Kahtena ensimmäisenä aamuna ei kohdattu, mutta kolmantena oli sitten nähnyt kun tulin rapusta ja kävelin töihin. Mies oli kahden vaiheilla, eikä kehdannutkaan tulla moikkaamaan. Kertoi myöhemmin, että nolotti niin pirusti, että minä ihmeen stalkkerina pitäisin häntä. Ajoi sitten takaisin kotiinsa ja meni nukkumaan. Seuraavassa yövuorossa oli miestä alkanut kaduttaa ja päätti, että rohkeesti vaan. Meni taas pari aamua ja yhtenä aamuna kun olin menossa töihin, hän oli siinä rapun edessä ja ihan kukkapuskan ja kirsikkapussin kanssa :D Se oli jotenkin tosi söpöä. Sattui vielä niin kivasti, että en ollut menossa sinä aamuna heti töihin, vaan työpaikan salille ennen töitä, joka vaihtuikin sitte kahvikupposeksi vastapäisessä kahvilassa. Kahvien jälkeen mies pyysi treffeille yövuorojaksonsa jälkeen ja niin me vaihdettiin numeroita ja mentiin niille treffeille. Sitä ennen oli ahkeraa tekstittelyä, jokaisena aamuna hyvät huomenet ja iltana hyvät yöt.

Nyt 11 vuotta myöhemmin meidän "tapaaminen" hymyilyttää edelleen ja miehellä on edelleen tapana aina hääpäivänä tuoda mulle sen puskan kukkia ja pussin kirsikoita <3