Tapailemani mies on alkanut ahdistaa

Oikeasti hyvä kumppani kuuntelisi muiden mielipiteitä, osaisi keskustella ja neuvotella. Tuo mies ei kysele keltään mitään, tekee vain mikä omasta mielestä on hyvä. Ei tule mielenkään, että lapselle suuri ilo on saada itse olla valitsemassa pyöräänsä.

Oikeasti hyvä mies veisi teidät pyöräkauppaan-silloin kun te tarvitsette; kysyisi voisiko lähteä kanssasi rautakauppaan hakemaan niitä tapetteja.

Tuli mieleen, että voi olla teidän ikäerollakin vaikutusta tuohon holhoamiseen... ikäsi puolesta voisit olla hänen lapsensa, ja hän tajuamattaan kohtelee sinua vähän kuin lasta, vaikka oletkin aikuinen joka osaa pitää huolta itsestään ja omista lapsistaan. Mutta minä myös veikkaan että ajan kanssa tuo menee ohi, ja että vaimon kuolemalla ja sairaudella on myös oma osansa käytökseen. Kuulostaa symppikseltä tyypiltä!

Outoa mun kommentti poistui? Kerroin vain että tuo ei ole hyvä mies vaan jyrä. Minun äiti on tuollainen, kun lähdin ekaan uuteen kotiin, hän kerran toi itse kysymättä valitsemansa verhot ja kalusteet ja tyynyt, ja alkoi sisustustaa. Kun sanoin että tämä on minun koti ja haluan valita itse, hän loukkaantui verisesti ja sanoi että hyvällä hän vaan.

Niin omasta mielestään. Minun mielestä hän ei tunnustanut eikä kunnioittanut minun rajoja eikä itsenäisyyttä.

Sun vaisto on oikea ap, tuo on kontrolloiva ihminen.

Oisko kuitenkin yksinkertainen ratkaisu näin ens alkuun ihan vaan olla kertomatta sille kaikkia suunnitelmiasi etukäteen, ettei mies ehätä "sabotoimaan" niitä?

Huolenpito on ihanaa tiettyyn rajaan saakka, mutta liika on aina liikaa!

Tosin, ehkä mies ei sinänsä ole kontrolloiva, vaan tekee itsestään korvaamatonta ja etsii jo susta (ja lapsistasi) itselleen omien vanhuuspäiviensä hoitajaa... Siinä ei tietysti sinällään ole mitään pahaa, jos se on teille fine! Win-win tilanne.

Onneksi asutte lähekkäin, sillä en kiirehtisi yhteenmuuton kanssa!

Kuulostaa herttaiselta, mutta toivottavasti saa kitkettyä ton ylihuolehtimisen pois ajan kanssa.

Teidän ikäerosta johtuen ehkä pitää sua vähän holhottavana lapsena.

Tuo ei sit muuten iän myötä ainakaan helpota. Ei lupaa kauhean tasaveroista suhdetta.

Monista miehistä, myös minusta, tulee ylihuolehtivainen naisen sairauden, raskauden tms. jälkeen.

Vaimon ensimmäinen raskaus ja synnytys olivat todella vaikeita, ja hänen paranemisensa kesti pitkään. Tilanne oli hetken jopa hyvin vakava. Käyttäydyin kuitenkin vielä todella pitkään ainakin hänen mielestään aivan liian ylihuolehtivasti. Lisäksi päähän jäi jotenkin alituinen vaimon ja lapsen kuoleman pelko, joka vasta viime aikoina on hälventynyt. Samoin kävi tätini miehellä, täti sairasti pitkään parantumatonta syöpää, ja hänen miehelleen jäi "huolehtimisvimma" päälle, joka myöhemmin ulottui hänen tyttäreensä ja tyttären lapsiin.

Ap:n mies ei todennäköisesti ole mikään narsistipappa, joka yrittää kontrolloida kaikkia ap:n tekemisiä.

Kyse on miehestä, joka on oikeasti käynyt läpi elämänkumppaninsa vakavan sairauden ja kuoleman. Se jättää ihmisiin syvät jäljet, jatkuva pelko toisen huonosta voinnista ja kuolemasta.

Jatkona edelliseen: jos ap välittää miehestä, hänen kannattaisi tehdä miehen olo turvalliseksi, tehdä selväksi, ettei hän ole kuolemassa, sairastumassa, häipymässä, hupenemassa eikä liukenemassa minnekään, vaan on läsnä hänen elämässään vielä huomenna, ensi viikolla, ensi vuonna, jos suhde sinne saakka kehittyy.

Tuli myös mieleeni, että ikäero vaikuttaa, ehkä kokee suojelemisenhalua sinua kohtaan. Toinen on, että kun on "saanut" nuoremman naisen niin tekee kaikkensa, että et vaan lemppaisi häntä. Toiminta menee silloin liian huolehtivaksi.

Asiaan liittyen omakohtainen kokemus: olin nyt viikonloppuna juhlissa ja siellä oli muutama tuonikäinen pariskunta. Naisten kanssa sitten vaihdettiin ajatuksia ja ainakin pari naista sanoi, että ei osaa tehdä mitään eikä hoitaa mitään asia kun se "Kalle" on aina hoitanut kaikki. Heillä oli pitkät avioliitot ja sen ensimmäisen ihmisen kanssa. Eli vanhemilla ihmisillä sattaa ola ihan luonnollista tuollainen "palvelusuhde".

Oliskohan tässäkin se, että miehen avioliitossa noin toimittu näin ja mies jatkaa toimintaa, tai luulee, että sinäkin odotat tuollaista "palvelua". Kun ei muusta tiedä?

Kun meni noin pian yhteen sinun kanssasi, niin tuskin paljonkaan kokemusta naisista, varsinkaan sellaisista jotka ovat hoitaneet asiansa itse ja olleet yksin.

Jutelkaa asiasta, mies ei ehkä ymmärrä tuntemuksiasi, vaan on ihan vilpittömästi tuollainen.

Toki on sitten se toinen vaihtoehto, että on todella ylihuolehtiva/kontrolloiva, mutta keskustelkaa, kuunnelkaa ja katselkaa miten jatkossa menee.

Ehkä tuo voi toimia jos olet itsekin voimakas ihminen, ja asutte erillään.

Jos olet kiltti ja muutatte yhteen, voit huomata ettei sinulla ole oikein sananvaltaa enää mihinkään ja hän tietää kaiken paremmin kuin sinä.

Exäni oli tuollainen. Olin hänelle liian kiltti. Tarvitsi sellaisen joka tarvittaessa pistää hänet ojennukseen ja kovan kovaa vastaan.

Ehkä tuollaiset ihmiset viehättyvätkin pehmeistä ihmisistä joita voi hoivata ja ohjailla. Onhan se heille itselle helpompaa ja miellyttävää.

Okei jos mies noin vahvasti vielä työstää omaa menetystään, niin ehkä ei ihan vielä ole valmis uuteen suhteeseen. Ehkä kannattaa tapailla ja tutustua pidempään ennen kuin paukkaa asumaan tai naimisiin.

Sukupolviero voi olla siinä, että vanhempi mies on tottunut "miesten töihin" ja "naisten töihin". Hänellä kestänee aikaa tottua, että asiat muuttuvat. Hän ehkä yrittää todistella olevansa "mies talossa", mutta hänen ei tarvitse: olet tottunut tekemään asiat itse. Moni tuon ikäpolven mies kokee olevansa rakastettu vain jos he ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia. Se on lopulta aika surullista. Jos mies olisi nuorempi, pitäisin minäkin kontrollointina, mutta tässä saattaa olla tämmöisiäkin eroja.

Lisäksi mies on varmasti säikähtänyt, pikkuisen traumatisoitunutkin siitä, että elämänkumppani noin vain kuoli rinnalta. Hän pelkää myös sinun menettämistäsi kuolemalle. Miehet on aika huonosti opetettu käsittelemään pelkojaan, voi ressukka luulla, että hänen pelkonsa ovat jotenkin järkeviä ja perusteltuja. Rohkaisisin puhumaan näistä molemmista asioista (naisten ja miesten muuttuneista rooleista ja menettämisen pelosta) miehen kanssa. Voi olla, että hänkin vähän rentoutuu ja pääsee käsittelemään asioita. En aisti kontrollintarvetta, vaan huolekasta hössäämistä, joka on jonkinlainen tapa sillä sukupolvella.

Jos tuo on tosiaan sukupolviasia, käsitys miesten ja naisten töistä, niin onko ap valmis siihen työnjakoon? Esim onko tuolla miehellä aikomustakaan laittaa ruokaa, siivota, käydä kaupassa, pestä pyykkiä? Jos ne kerran hänen mielestä on naisten töitä.

Kuulostaa rasittavalta holhoamiselta, mutta mies varmasti tarkoittaa pelkkää hyvää. Uskon että suurin apu on rehellisesti puhua asiasta ja ehdottaa toisenlaisia lähestymistapoja. Myös siitä on varmasti apua, että kerrot uusista hankinnoista jne vasta jälkikäteen.

Joku ylempänä sanoi, että mies ei yhtään ymmärrä että lapselle olisi hienoa ja tärkeää valita itse pyöränsä. Ei lapseton ja erityisesti jo noin "vanha" mies mitään semmoisesta voikaan tietää, joten vähän armollisuutta nyt ihmiset... Lapset kasvattavat aikuisista vanhempiaan, ja sitä myötä ihmiset kokevat todellisia ahaa-elämyksiä. Ap:n täytyisi itse selittää miehelle enemmän lasten maailmankuvasta.

Mies varmasti syyttää vaimonsa kuolemasta itseään, kuten ihmisillä on tapana. Että olisiko hän voinut tehdä jotakin toisin, olla vielä kiltimpi, vielä avuliaampi, vielä tarkkaavaisempi. Olisiko hän voinut olla Supermies joka aavistaa vaarat ennalta. Olisiko vaimon pitänyt syödä toisin tai pukeutua paremmin, ettei hän olisi sairastunut. Mies luultavasti pelkää hysteerisesti menettävänsä myös ap:n. Hän ei halua eikä vielä kykene hyväksymään sitä, ettei hän pysty kontrolloimaan kuolemaa. Miehen surutyö on vielä täysin keskeneräinen. Normaalien erojenkin kohdalla sanotaan, että ihmisellä kestää noin puolet liiton pituudesta päästä erosta yli. Kuoleman kanssa on varmasti sama.

Ap ei ehkä kykene edes ymmärtämään mitä kaikkea mies joutuu käymään läpi. Ehkä ap olisikin helpompaa, jos kuvittelisit että lapsesi kuolisi syöpään. Miten kohtelisit sen jälkeen muita läheisiäsi?

Mies kuulostaa kaikesta rasittavuudesta huolimatta äärimmäisen hyvältä ihmiseltä. Hänelle rakkaus on selkeästi tekoja ja suojelua. Harva mies koskaan missään osaa rakastaa ketään naista yhtä paljon. Ap, sinulla on hiomaton timantti. Kommunikoi, ja asiat alkavat mennä paremmin.

Heitä se sika pellolle.

"Tapailemani mies?"  Tarkoitatko friends with benefits eli fuck buddy -suhdetta? Ulkopuolelta katsoen tilanteenne vaikuttaa kuitenkinkin enemmän ns. seurustelulta, jossa mies näyttää ottavan asiat sinua vakavammin ja ihan tosissaan. Paina ajoissa jarrua, jos et halua sellaista. On väärin rohkaista seurusteluun tai jatkaa suhteessa kun tavoitteet ja odotukset eivät kohtaa.

Kaipa tässä taas päädytään siihen että kommunikointi, kommunikointi ja kommunikointi.

Mies tarkoitti hyvää. Jos hän toi pyörän, ap otti sen vastaan, hammasta purren hymyili ja sanoi kiitos, mutta ajatteli että ei tunnu kivalle, niin ei lupaa hyvää.

Sen sijaan jos ap hymyilee ja sanoo : kulta, tämä oli valtavan ihana ajatus, mutta tämä voi jäädä pieneksi vielä, ja teini haluaa valita ehkä jonkun toisen. Mitä sanot jos vielä viedään tämä takaisin, mutta keväällä mennään yhdessä hakemaan pyörä. Voitte sit talvella yhdessä vaikka katsella niitä netistä.

Samoin tapeteista: kulta, tämä oli ihana ajatus, mutta ihan oman turvallisuutesi kannalta, seuraavan kerran otat minut valitsemaan niitä tapetteja.

Veneen kohdalla voi jo vähän hermostua: sä et oikeasti voi vaan mennä tekemään jotain mun tavaroille kysymättä multa lupaa. Parin päivän mykkäkoulu niin ymmärtää.

Jotta opitte toisianne, pitää opastaa, reagoid, ja joskus vähän kiihtyäkin. Ei se suhde siihen kaadu vaan jalostuu.

Eihän tuo ole "tapailua" vaan seurustelua. Ja jos päätätte olla yhdessä, se on parisuhde, vaikka ette asuisi yhdessä. Ns living apart together, erillissuhde.

Tuli ihan mieleen elokuva The Stepfather, jonka juuri katsoin! Siinä oli mies, jonka vaimo "oli kuollut onnettomuudessa" ja tämä mies löysi yh-naisen, jolla oli kolme lasta. Mies vaikutti täydelliseltä ja ilmestyi aina yhtäkkiä paikalle, oli huolehtivainen ja huomaavainen. Pari muutti nopeasti yhteen ja pian naapurin juoruileva mummo tipahti portaita alas ja kuoli. Lopussa mies yritti listiä kaikki...hrrrh! Tarkkailehan naapurin mummon vointia nyt ainakin ens alkuun.

Pakko sanoa etten kyllä kestäisi yhtään tuollaista päsmäröintiä. Olisin kilahtanut jo moneen kertaan tuohon ettei mua tule mieleenkään konsultoida mun omissa asioissa. Joo on todella eri ikäpolven ihminen, musta ei tulisi sellaista vanhan ajan naista jolla ei ole edes omaa tiliä ja ajokorttia.