Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa tapailla mutta ei mitään vakavaa
toivotonta
24.08.2017 |
Tapasin kaksi kuukautta sitten tosi hyvän tyypin. Ekasta hetkestä asti hänen kanssaan oli tunne kuin oltais tunnettu jo pitkään, pystyi olla ihan oma hölmö itsensä ja juttua ja naurua riitti. Olen tapaillut useita miehiä eroni jälkeen ja tää mies on ensimmäinen joka oikeesti kolahti kaikin puolin.
Kysyin sitten kerran (kun oltiin tunnettu n. 2 viikkoa) ihan ohimennen että mikäs tässä meidän jutussa nyt on homman nimi. Tiivistettynä hänen vastaus oli, ettei hän pysty juuri nyt lupaamaan mitään vakavampaa, koska hänellä tulee olemaan todella kiireinen syksy töissä, eikä halua luvata mulle mitään mihin ei välttämättä pysty. Sanoi kuitenkin myös ettei ole mitään tarvetta tapailla muita.
Mua tää tilanne vaan jotenkin kaihertaa, koska itse etsin ehkä kuitenkin jotain lähtökohtaisesti vakavampaa. Ja mulle aika on aina priorisointikysymys; jos oikeesti haluat viettää aikaa toisen kanssa, sä kyllä raivaat sille töiltäs aikaa.
Ja oon alkanut miettiä että onko suurin intressi tälle miehelle kuitenkin seksi (joka on ihan super hyvää) vaikka hän sanookin että haluaa viettää mun kanssa aikaa ihan muutenkin, ja on tehtykin paljon ihan normi "pariskunnan" juttuja.
Ja mikä mun mieltä vielä enemmän sekottaa on se, että tää mies on aina se yhteyttä ottava osapuoli; kyselee kuulumisia kesken päivän, ehdottaa kaikenlaista tekemistä ja haluaa suunnitella päiviä eteenpäin niin että ehditään näkemään.
Te, jotka ootte ollu samanlaisessa tilanteessa, miten juttu eteni? Pitäiskö vaan jättää mies uppoutumaan töihinsä vai jatkaa tätä mahdollisesti ei mihinkään johtavaa kevyttä tapailua? Pelkään että satutan itteeni kun kiinnyn tähän tyyppiin liikaa.
Kommentit (253)
Mun mielestä ei ole olennaista, että tietää haluavansa sen kultaisen noutajan yms. vaan sen, että onko tämä ihminen se, jonka kanssa sen haluaa, ja se ei selviä parissa viikossa. Sitten kun alkaa tuntua, että vois olla, niin sitten voidaan alkaa jutella näistä mitä tulevaisuudeltaan haluaa.
Olen sinkkunainen ja jos mies heti alkutreffeillä, parin viikon sisällä ei monia treffejä tuskin olisi ollut, kovin vakavia tulevaisuudenkuvia, niin sanoisin, että tutustutaan nyt toisiimme, katsotaan nyt ensin miten meillä menee ajatukset yms. yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Hitsi, jos joku alkaisi kahden viikon tuntemisen jälkeen selittämään että haluaa omakotitalon, avioliiton, lapsia ja koiran, niin pitäisin häntä todella outona ja epätoivoisena.
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, jos joku alkaisi kahden viikon tuntemisen jälkeen selittämään että haluaa omakotitalon, avioliiton, lapsia ja koiran, niin pitäisin häntä todella outona ja epätoivoisena.
On ihan eri asia sanoa, että haluan niitä SINUN kanssa kuin että haaveilen elämässä ylipäätään tuollaisista asioista. Ja noista elämänhaaveista on ihan normaalia puhua myös tuttavuuden alussa. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että haluaisi niitä kenen tahansa treffikumppanin kanssa tai että ilmoittaisi haluavansa niitä juuri tässä tapailusuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.
Vierailija kirjoitti:
Olen puhunut muutamille miehille vähän samalla lailla kuin ap:n tapaama mies ap:lle. Tilanteissa, joissa olen tykästynyt mieheen, viihtynyt hänen seurassaan, tykännyt miehen persoonasta, kokenut että meillä riittää hyvin juttua yhdessä ja on hauskaa jne, MUTTA en ole kuitenkaan kokenut, että tässä on elämäni mies eli en ole ihastunut täysillä. Syyt sille ovat olleet eri joka kerta, mutta jotain olennaista on puuttunut kuitenkin. Kerran koin, että mies yrittää turhan omapäisesti toteuttaa itse suunnittelemaansa tulevaisuuden kaavaa, ja minun tulevaisuuden toiveilla ei ole siinä sijaa. Kerran taas en kokenut meidän välillä olevan riittävän kovaa seksuaalista himoa. Kerran taas koin että työ ja harrastukset tuntuvat tärkeämmiltä juuri nyt kuin kyseinen mies. Totuus on kuitenkin joka kerta pohjimmiltaan ollut se, että en ihastunut riittävän paljon vaikka ihastuin vähän. Olen kuitenkin "roikottanut" noita miehiä jonkunlaisessa kevytsuhteessa (en ole halunnut tapailla muita) koska olen toivonut, että tunteeni jotenkin syvenisi tai himo lisääntyisi. Pohjimmiltaan olen kuitenkin tiennyt, että niin ei varmaan tule käymään ja olen ollut "silmät auki" kaikille vastaantuleville miehille samalla, eräällä lailla haku jäänyt päälle vaikka en olekaan käynyt muiden kanssa treffeillä tms.
Sitten kohtasin miehen, jonka kanssa minulle tuli OLO, että tämän kanssa haluan olla ja tämän kanssa haluan jäädä. Hänessä oli useita "vikoja", hän oli jopa paperilla "huonompi" kuin ne joita tapailin aiemmin eli mitään täydellisyyttä en etsinyt enkä halunnut. Mutta hänen kanssaan minulla oli vahva tunne siitä, että olen vihdoin tullut kotiin. Kuuntelin tuota tunnettani ja heittäydyin täysillä tutustumiseen hänen kanssaan, enää ei tehnyt mieli vilkuilla sivuille. Ja minulla oli kiireinen työ, se ei haitannut. Eli sanoisin, että ap:n tapaamalla miehellä ei ole tullut sellaista oloa, että ap on se oikea, vaikka mies varmasti pitää ap:sta todella paljon.
Tämä.
Kyllä sen tuntee jo aika nopeasti voisiko jutusta kehkeytyä parisuhde. Keskustele ap miehen kanssa ja kerro ajatuksesi hänelle. Itse olen huomannut sen, että jos toisen tunteet itseä kohtaan ahdistavat niin ei ne omat tunteet ikinä kovin vahvoiksi voi kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
169/164, samaa mieltä, tai siis jollekin varmaan ihan OK, mutta mulle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa?
Aloituksessa kerrot, mitä mies haluaa. Ratkaisevaa on se, mitä haluat itse. Toimi sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
169/164, samaa mieltä, tai siis jollekin varmaan ihan OK, mutta mulle ei.
Lainatkaa niitä viestejä, älkää viitatko viesteihin jollain numerolla 169/194. Keskustelusta poistuu viestejä välistä, ja samalla viestien numerot muuttuu. Kukaan ei voi tietää mihin viestiin viittaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
Sama jatkaa vielä. Tämän miehen kunniaksi on siis kuitenkin sanottava se, että muutamien kuukausien seurustelun jälkeen hän tunnusti minulle totuuden, ja kertoi rehellisesti ja suoraan, että hänen tapa on pelata aikaa sillä, että tahallaan jättää naiset siihen kuvitelmaan että hän saattaisi haluta muuttaa yhteen. Hänhän olisi voinut vain vaikka jättää minut sanomalla että ei kiinnosta enää, mutta hän kuitenkin päätti olla rehellinen siitä että tapaa sumuttaa naisia. Opinpa taas miehistä jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa?
Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Niin, se epärehellisyys tulee siitä, että asiaa ei tietoisesti halua sanoa suhteen alussa, vaan useiden kuukausien päästä. Ja selityksenä nimenomaan se, että jos sen olisi sanonut, olisi suhde saattanut jäädä syntymättä. Minusta tuo ei ole muuta kuin vedättämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna.
Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä.
Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/perhehaaveet/puheenvuoroja-hedelma…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Niin, se epärehellisyys tulee siitä, että asiaa ei tietoisesti halua sanoa suhteen alussa, vaan useiden kuukausien päästä. Ja selityksenä nimenomaan se, että jos sen olisi sanonut, olisi suhde saattanut jäädä syntymättä. Minusta tuo ei ole muuta kuin vedättämistä.
Kiitos, hyvin kiteytetty. t. se nainen, jonka eksästä oli kyse :)
Hollahollaholla, nyt tyttö sinä, AP, poista tän ukon numero. Tää tietää harmia. Oon niin kokenut. Kiva tyyppi, mutta pelaa aikaa ja sun sydämen. Todellakin on aikaa, jos haluaa. ei tommosta sanota, ellei se haluu pitää sua vaan kaverina.
Unoha tää äijä heti. kuullostaa pahalta. TAI sitten toinen vaihtis on että alat tapailee muita ja pidät tätä ukkoa omana pelinappulanas. Jos siis pystyt siihen