Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa tapailla mutta ei mitään vakavaa
toivotonta
24.08.2017 |
Tapasin kaksi kuukautta sitten tosi hyvän tyypin. Ekasta hetkestä asti hänen kanssaan oli tunne kuin oltais tunnettu jo pitkään, pystyi olla ihan oma hölmö itsensä ja juttua ja naurua riitti. Olen tapaillut useita miehiä eroni jälkeen ja tää mies on ensimmäinen joka oikeesti kolahti kaikin puolin.
Kysyin sitten kerran (kun oltiin tunnettu n. 2 viikkoa) ihan ohimennen että mikäs tässä meidän jutussa nyt on homman nimi. Tiivistettynä hänen vastaus oli, ettei hän pysty juuri nyt lupaamaan mitään vakavampaa, koska hänellä tulee olemaan todella kiireinen syksy töissä, eikä halua luvata mulle mitään mihin ei välttämättä pysty. Sanoi kuitenkin myös ettei ole mitään tarvetta tapailla muita.
Mua tää tilanne vaan jotenkin kaihertaa, koska itse etsin ehkä kuitenkin jotain lähtökohtaisesti vakavampaa. Ja mulle aika on aina priorisointikysymys; jos oikeesti haluat viettää aikaa toisen kanssa, sä kyllä raivaat sille töiltäs aikaa.
Ja oon alkanut miettiä että onko suurin intressi tälle miehelle kuitenkin seksi (joka on ihan super hyvää) vaikka hän sanookin että haluaa viettää mun kanssa aikaa ihan muutenkin, ja on tehtykin paljon ihan normi "pariskunnan" juttuja.
Ja mikä mun mieltä vielä enemmän sekottaa on se, että tää mies on aina se yhteyttä ottava osapuoli; kyselee kuulumisia kesken päivän, ehdottaa kaikenlaista tekemistä ja haluaa suunnitella päiviä eteenpäin niin että ehditään näkemään.
Te, jotka ootte ollu samanlaisessa tilanteessa, miten juttu eteni? Pitäiskö vaan jättää mies uppoutumaan töihinsä vai jatkaa tätä mahdollisesti ei mihinkään johtavaa kevyttä tapailua? Pelkään että satutan itteeni kun kiinnyn tähän tyyppiin liikaa.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna.
Ohis kommentoi, että olisi kiinnostavaa tietää miten määritellään "hyväntahtoinen" huijaus... Yhtä kaikki se on luottamuksen menetys huijatuksi tulemisen kohteelle, oli kyse minkätyyppisestä huijauksesta tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sitä aikaa ei vain voi raivata, mutta silloin tulee päästää toinen löysästä hirrestå vapaaksi.
Minä esimerkiksi jätin juuri poikaystäväni, kun mulla ei riitä aika tänä syksynä ja koin siitä niin huonoa omaatuntoa vaikka hän muka olisikin ymmärtänyt. Kirjoitan gradua, teen kahta työtä ja hoidan viimeisiä kursseja. Joulukuussa ois taas aikaa, mutta en minä voi pitää poikaystävää odottamassa 3kk ja tavata noin kerran viikossa. Kerroin hänelle, että mun tulevien kuukausien kiireiden takia mun on pakko päättää suhde. Surettaa ihan hulluna, oli täydellinen mies mulle ja oltiin vuosia yhdessä, mutta välillä ei vain pysty eikä ole reilua pyytää toista odottamaan 3kk, että mulla taas olisikin aikaa enemmän kuin kahvilla käymiseen töiden välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna.
Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä.
Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/perhehaaveet/puheenvuoroja-hedelma…
No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta.
Hei haloo! Te olitte tavanneet muutaman kerran, kun jo vaadit mieheltä täydellistä sitoutumista. Täytyyhän sitä nyt edes ensin oppia tuntemaan toisensa kunnolla, ennen kuin aletaan puhua sitoutumisesta. Mikä ihmeen hätä sinulla on, ap?
Nuori polvi ei enää ymmärrä tapailun merkitystä. Tällä palstallakin on kyselty, mitä se oikein on. No se on sitä aikaa, kun pyritään tutustumaan uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen. Ei olla kuin paita ja peppu, vaan molemmat liikkuvat vielä paljon kavereidensa kanssa. Vähitellen suhde sitten alkaa syventyä ja tunteet tulevat mukaan peliin. Aletaan liikkua yhdessä parina ja kenties aletaan myös miettiä yhteistä tulevaisuutta, nykyään usein ensin yhteen muuttoa. Jos jo parin viikon tuntemisen perusteella sitoutuu syvästi, niin sehän on kuin ostaisi sian säkissä. Ei kahdessa viikossa opi tuntemaan toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä aikaa ei vain voi raivata, mutta silloin tulee päästää toinen löysästä hirrestå vapaaksi.
Minä esimerkiksi jätin juuri poikaystäväni, kun mulla ei riitä aika tänä syksynä ja koin siitä niin huonoa omaatuntoa vaikka hän muka olisikin ymmärtänyt. Kirjoitan gradua, teen kahta työtä ja hoidan viimeisiä kursseja. Joulukuussa ois taas aikaa, mutta en minä voi pitää poikaystävää odottamassa 3kk ja tavata noin kerran viikossa. Kerroin hänelle, että mun tulevien kuukausien kiireiden takia mun on pakko päättää suhde. Surettaa ihan hulluna, oli täydellinen mies mulle ja oltiin vuosia yhdessä, mutta välillä ei vain pysty eikä ole reilua pyytää toista odottamaan 3kk, että mulla taas olisikin aikaa enemmän kuin kahvilla käymiseen töiden välissä.
Härregud! Et voi olla tosissasi! Tai sitten olette tosi nuoria. Voi luoja... onneksi omalle kohdalleni ei ole ikinä osunut ihmistä, jolle olisi ollut ongelma ettei voi tavata kuin "vain" kerran viikossa ja tätä kauheutta kestää kokonaiset 3 kk.
Suoraan sanottuna uskon, että halusit hänestä eroon ihan muista syistä, tämä oli vain tekosyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna.
Ohis kommentoi, että olisi kiinnostavaa tietää miten määritellään "hyväntahtoinen" huijaus... Yhtä kaikki se on luottamuksen menetys huijatuksi tulemisen kohteelle, oli kyse minkätyyppisestä huijauksesta tahansa.
No kyllähän teon motiivi kuitenkin auttaa ymmärtämään sitä tekoa ja se huijaaja ei ole ihan niin huono ihminen, jos hänellä on ihan kiltti motiivi taustalla. Eihän se tietenkään korvaa sitä huijauksen menetystä huijatulle. Sitä tuossa äsken yritinkin sanoa.
Mutta ihan yksinkertaistetusti, kyllä minä olen enemmän vihainen rikkaalle ihmiselle, joka varastaa turhuuksia kuin köyhälle ihmiselle, joka varastaa nälkäänsä. Vaikka menetys sille varkauden kohteelle olisi ihan saman arvoinen. Ihan tätä tuossa tarkoitin. Toinen on ymmärrettävämpää ja hyvätahtoisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä aikaa ei vain voi raivata, mutta silloin tulee päästää toinen löysästä hirrestå vapaaksi.
Minä esimerkiksi jätin juuri poikaystäväni, kun mulla ei riitä aika tänä syksynä ja koin siitä niin huonoa omaatuntoa vaikka hän muka olisikin ymmärtänyt. Kirjoitan gradua, teen kahta työtä ja hoidan viimeisiä kursseja. Joulukuussa ois taas aikaa, mutta en minä voi pitää poikaystävää odottamassa 3kk ja tavata noin kerran viikossa. Kerroin hänelle, että mun tulevien kuukausien kiireiden takia mun on pakko päättää suhde. Surettaa ihan hulluna, oli täydellinen mies mulle ja oltiin vuosia yhdessä, mutta välillä ei vain pysty eikä ole reilua pyytää toista odottamaan 3kk, että mulla taas olisikin aikaa enemmän kuin kahvilla käymiseen töiden välissä.
Ilmankos en pääse koskaan edes seurusteluun asti, kun mulla ei ole aikaa tavata miestä monta kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna.
Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä.
Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/perhehaaveet/puheenvuoroja-hedelma…
No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta.
Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanha nainen, liki 50v, ja takana kaksi pitkää suhdetta. Nykyään sinkku. Kun mies on naisensa kanssa vakavissaan, ei siinä jää naiselle pientäkään epäselvyyttä. Olen tavannut nyt sinkkuaikana useita miehiä kavereina ja miehet ovat kertoneet, että ollessaan oikean naisen kanssa se näkyy.
Nuo kaksi omaa suhdettani olivat juuri sellaisia alusta saakka; tunsin ja tiesin kuuluvani juuri tuolle miehelle. Ja mies koki samoin. Toinen suhde 17v, toinen 8v.
Minä olen vielä vanhempi nainen, yli 50 v, ja jos miesystäväni olisi alkanut kahden viikon tuntemisen jälkeen kysellä, että mikä tämä meidän juttu on, niin olisin juossut pakoon. Ja niin olisi juossut hänkin, jos minä olisin kysynyt. Kyllä siihen useita kuukausia tarvittiin ennen kuin molemmat alkoivat olla varmoja siitä, että tämä juttu toimii.
Aloittajan kannattaa nyt miettiä, haluaako hän erota tosi hyvältä vaikuttavasta miehestä ja lähteä etsimään sellaista, joka jo parissa kuukaudessa on valmis puhumaan rakkaudesta ja loppuelämän suhteesta, vai nauttiiko siitä, mitä juuri nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulla oli hetken onnenonkija, joka halusi pysyvän suhteen. Tuo on pahinta huijausta, kun vakuuttaa rakastavansa ja sitoutua, mutta pohjimmiltaan onkin taloudellisen hyödyn hakeminen. Teki kyllä kotitöitä ja joskus osti ruokaa. Saattoi oikeasti rakastaakin, mutta taustalta löytyi sitten monta samanlaista suhdetta.
Ap järjestä sinä itsellesi paljon omia kiireitä. Jos mies on kiireinen töidensä kanssa, niin ole sinä kiireinen jonkun oman juttusi kanssa. Kun mies löytää jonkun pienen raon, johon mahduttaa sinun tapaaminen, niin ole silloin itse jo sopinut siihen ajankohtaan muuta. Älä odota miestä ja sitä että koska miehelle sopii. Jos mies oikeasti sinut haluaa, niin hän kummasta alkaa kyllä järjestää aikaa sinua varten kun huomaa että sinä et olekaan aina saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa?
Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun".
Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,
Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen?
No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa.
Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty.
Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää.
Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen.
Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.
Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.
Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä.
Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.
Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään.
Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.
No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna.
Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä.
Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä
No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta.
Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?
Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa pitää ilmaista pilsua saatavilla.
Miksi ostaa koko lehmää jos haluaa vain maitoa?
ps.
(miksi täältä katoaa viestejä)?!
Niin.
Miehet noin ylipäätään haluaa naisesta joko pelkkää pildeä tai sitten pildeä ja yhteisen tulevaisuuden. Ne miehet, jotka haluavat pelkkää pildeä mutta joita ei niin kiinnosta avioliittohömpötykset, he haluavat vain varmistaa että sitä pildeä on helposti ja vakituisesti ja ilmaisesti saatavilla mutta ei joudu vahingossa pakotetuksi mihinkään lastentekoon vaikkapa. Haastehan on erottaa heistä ne miehet, jotka oikeasti haluavat naisista myös yhteisen arjen jakamista, perheen perustamista, yhdessä vanhenemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap järjestä sinä itsellesi paljon omia kiireitä. Jos mies on kiireinen töidensä kanssa, niin ole sinä kiireinen jonkun oman juttusi kanssa. Kun mies löytää jonkun pienen raon, johon mahduttaa sinun tapaaminen, niin ole silloin itse jo sopinut siihen ajankohtaan muuta. Älä odota miestä ja sitä että koska miehelle sopii. Jos mies oikeasti sinut haluaa, niin hän kummasta alkaa kyllä järjestää aikaa sinua varten kun huomaa että sinä et olekaan aina saatavilla.
Ja sitten sanotaan, että miehet pelaavat. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa?
Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun".
Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle.
No tavallaan olet tuossa oikeassa siinä mielessä että miehen tavoite ajan pelaamisessa on varmistaa pill*n saanti ilman vakavaa sitoutumista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joten sitoutumisesta kieltäytymisen kanssa viivytellään niin pitkään kuin vain mahdollista, ja sillä aikaa nautiskellaan siitä ilmaisen pill*n saamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap järjestä sinä itsellesi paljon omia kiireitä. Jos mies on kiireinen töidensä kanssa, niin ole sinä kiireinen jonkun oman juttusi kanssa. Kun mies löytää jonkun pienen raon, johon mahduttaa sinun tapaaminen, niin ole silloin itse jo sopinut siihen ajankohtaan muuta. Älä odota miestä ja sitä että koska miehelle sopii. Jos mies oikeasti sinut haluaa, niin hän kummasta alkaa kyllä järjestää aikaa sinua varten kun huomaa että sinä et olekaan aina saatavilla.
Ja sitten sanotaan, että miehet pelaavat. :D
Pelurimiehen kanssa naisen kannattaakin vähän pelata takaisin. Rehdin miehen, joka tekee täysin selväksi halunsa olla yhdessä, sellaisen miehen kanssa nainen ei pelaa.
Jos mies on oikeasti todella kiinnostunut, niin hän tekee sen kyllä hyvin selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa?
Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun".
Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle.
No tavallaan olet tuossa oikeassa siinä mielessä että miehen tavoite ajan pelaamisessa on varmistaa pill*n saanti ilman vakavaa sitoutumista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joten sitoutumisesta kieltäytymisen kanssa viivytellään niin pitkään kuin vain mahdollista, ja sillä aikaa nautiskellaan siitä ilmaisen pill*n saamisesta.
joku elää edelleen maailmassa, jossa miehet saavat ja naiset antavat? Saahan aloittajakin seksiä.
Olen jo vanha nainen, liki 50v, ja takana kaksi pitkää suhdetta. Nykyään sinkku. Kun mies on naisensa kanssa vakavissaan, ei siinä jää naiselle pientäkään epäselvyyttä. Olen tavannut nyt sinkkuaikana useita miehiä kavereina ja miehet ovat kertoneet, että ollessaan oikean naisen kanssa se näkyy.
Nuo kaksi omaa suhdettani olivat juuri sellaisia alusta saakka; tunsin ja tiesin kuuluvani juuri tuolle miehelle. Ja mies koki samoin. Toinen suhde 17v, toinen 8v.