Mies haluaa tapailla mutta ei mitään vakavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.

Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa? 

Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun". 

Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle. 

No tavallaan olet tuossa oikeassa siinä mielessä että miehen tavoite ajan pelaamisessa on varmistaa pill*n saanti ilman vakavaa sitoutumista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joten sitoutumisesta kieltäytymisen kanssa viivytellään niin pitkään kuin vain mahdollista, ja sillä aikaa nautiskellaan siitä ilmaisen pill*n saamisesta.

No joo, tämän selityksen jotenkin ymmärrän. Tuo sanonta vain minun mielestäni viittaa ihan toisenlaisiin tilanteisiin ja että se ajan pelaaminen on vain välttämätön paha ja se varsinainen tavoite tulee sitten myöhemmin juuri sen takia, että saatiin pelattua sitä aikaa omalle puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.

Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa? 

Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun". 

Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle. 

No tavallaan olet tuossa oikeassa siinä mielessä että miehen tavoite ajan pelaamisessa on varmistaa pill*n saanti ilman vakavaa sitoutumista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joten sitoutumisesta kieltäytymisen kanssa viivytellään niin pitkään kuin vain mahdollista, ja sillä aikaa nautiskellaan siitä ilmaisen pill*n saamisesta.

joku elää edelleen maailmassa, jossa miehet saavat ja naiset antavat? Saahan aloittajakin seksiä.

No toivottavasti aloittaja saa edes erittäin hyvää seksiä.

Mutta entä jos aloittaja haluaa enemmän sitoutumista ja yhteistä arkea kuin seksiä? Entä jos aloittajalle nuo muut asiat on paljon tärkeämpiä kuin seksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,

Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen? 

No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa. 

Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty. 

Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää. 

Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. 

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.

Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun. 

Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.

Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä. 

Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.

Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään. 

Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.

No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna. 

Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä. 

Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä

No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta. 

Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?

Nainen

Olet vela...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitsit mitä itselleen valehtelua moni nainen harrastaa.. Kyllä se on niin, että jos on toisesta kiinnostunut, muustakin kuin seksistä, järjestää sitä aikaa. Toi työhön vetoaminen, oli vain huono tekosyy sille, että mies ei halua sitoutua.

Jotkut oikeesti ei pysty kieltäytyyn ylitöistä ja työmatkoista, tulee joku muu joka ehtii.

Insinööreillä ainakin on projekteja, kun se on päällä, vedetään 16-tuntista päivää kuusi päivää viikossa. Eikä siinä rutista koska paperitehtaan seisokki maksaa joka päivä järjettömästi. Jos tyttöystävä ei tätä ymmärrä, ja alkaa vaatia että kotiin on tultava neljältä, niin kannattaa vaihtaa opettajaan. Avioliitolla ei nimittäin ole sitten muutenkaan edellytyksiä

terv automaatioinsinöörin vaimo

Mä olen nainen ja melko matalasti koulutettu, mutta minunkin työpaikassa tehdään urakalla, niin kauan että oman vuoron hommat on hoidettu. Joskus työpäivä venyy jopa parilla tunnilla, ja vapaapäivät voivat äkkiä vaihtua työpäiviksi ja aamuvuoro muuttua lyhyellä varoitusajalla iltavuoroksi. Minulle tämä on ok ja olen sitoutunut työrytmiin, koska saan siitä kunnon korvauksen, mutta kaikille kumppaneille asia ei ole ollut helppoa niellä. Kyllä, sitä aikaa kumppanille löytyy, mutta ei välttämättä juuri sillä tavalla kuin kumppani toivoisi ja yhteiset romanttiset viikonloput ovat harvinaisia, koska viikonloppu kuluu usein töissä. Jos ei sovi, niin sitten täytyy etsiä joku, jolla on vaikka säännöllinen päivätyö arkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap järjestä sinä itsellesi paljon omia kiireitä. Jos mies on kiireinen töidensä kanssa, niin ole sinä kiireinen jonkun oman juttusi kanssa. Kun mies löytää jonkun pienen raon, johon mahduttaa sinun tapaaminen, niin ole silloin itse jo sopinut siihen ajankohtaan muuta. Älä odota miestä ja sitä että koska miehelle sopii. Jos mies oikeasti sinut haluaa, niin hän kummasta alkaa kyllä järjestää aikaa sinua varten kun huomaa että sinä et olekaan aina saatavilla.

Ja sitten sanotaan, että miehet pelaavat. :D 

Pelurimiehen kanssa naisen kannattaakin vähän pelata takaisin. Rehdin miehen, joka tekee täysin selväksi halunsa olla yhdessä, sellaisen miehen kanssa nainen ei pelaa.

Miksi kannattaa pelata takaisin, jos niistä pelimiehistä halutaan eroon? Eikö voi vain siirtyä eteenpäin? Ja jos taas on kyse oikeasti rehdistä miehestä, joka nyt vain sai palstan mielipiteen perusteella pelurimiehen leiman, eikö tuo pelaaminen sitten ole väärin häntä kohtaan? 

Eikö ihmisiä ole erilaisia? Olenko minä täysin epäkelpo parisuhteeseen, koska en ihastu ensi näkemältä, vaan minun pitää ensin tutustua ihmiseen? Saatan pitää naisen ulkonäöstä ja käytöksestä, mutta tunteet tulevat myöhemmin. Täällä monet ovat teilaamassa, että jutusta ei tule mitään, jos ei heti ole umpirakastunut ja tiedä, että tässä on se oikea. Tuskin olisin näille naisille, jotka sitä vaativat. Sen sijaan olen varmaan parempi kumppani niille naisille, jotka jaksavat edetä rauhallisemmin ja tutustua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,

Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen? 

No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa. 

Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty. 

Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää. 

Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. 

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.

Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun. 

Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.

Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä. 

Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.

Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään. 

Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.

No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna. 

Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä. 

Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä

No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta. 

Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?

Nainen

Olet vela...?

En. Minulla on kaksi lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,

Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen? 

No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa. 

Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty. 

Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää. 

Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. 

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.

Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun. 

Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.

Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä. 

Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.

Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään. 

Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.

No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna. 

Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä. 

Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä

No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta. 

Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?

Nainen

Olet vela...?

En. Minulla on kaksi lasta. 

Ok. Mutta koita hypätä sellaisen naisen saappaisiin, jonka ikä on jo päälle 30, ja hän haaveilee kovin lasten saamisesta. Tietää, että ei enää ole kahtakymmetä vuotta aikaa saada niitä lapsia, ja olisi tärkeää kohdata mies, joka haaveilee samoista asioista. Ja sitten kohtaa vain miehiä, jotka tykkäävät sinusta kyllä, ja haluavat seurustella, mutta eivät "vielä" halua lisääntyä, mutta "kyllä joskus tulevaisuudessa" eli oikeasti ei koskaan sinun kanssasi. Ja taas elämästäsi "varastettiin" vuosi ja taas vuosi. Ja sitten huomaat olevasi 43 ja edelleen lapseton.

Jos mies kahden viikon tuntemisen perusteella alkaisi suunnitella vakavaa parisuhdetta, tekisi mieli juosta ja kovaa. Kuulostaa näiltä, jotka menevät kahden viikon sisällä kihloihin, äkkiä lapsi alulle ennen kuin ehtii tutustua toiseen ja sitten naimisiin, ja ennen lapsen syntymää ovat jo kauan sitten eronneet ja aloittelemassa elämää uusien kumppanien kanssa. Itse olen yleensä tutustellut useita kuukausia, puolisen vuottakin ennen suhteen "virallistamista" vakavammaksi seurusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.

Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa? 

Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun". 

Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle. 

No tavallaan olet tuossa oikeassa siinä mielessä että miehen tavoite ajan pelaamisessa on varmistaa pill*n saanti ilman vakavaa sitoutumista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joten sitoutumisesta kieltäytymisen kanssa viivytellään niin pitkään kuin vain mahdollista, ja sillä aikaa nautiskellaan siitä ilmaisen pill*n saamisesta.

joku elää edelleen maailmassa, jossa miehet saavat ja naiset antavat? Saahan aloittajakin seksiä.

No toivottavasti aloittaja saa edes erittäin hyvää seksiä.

Mutta entä jos aloittaja haluaa enemmän sitoutumista ja yhteistä arkea kuin seksiä? Entä jos aloittajalle nuo muut asiat on paljon tärkeämpiä kuin seksi?

Mihin se sitten vaikuttaa? Saako tämä henkilö sitten sitoutumista ja yhteistä arkea enemmän, jos ei harrasta seksiä? Miten nämä sulkevat toisensa pois? 

Jos tykkään mansikoista enemmän kuin mustikoista, pitääkö minun aina kieltäytyä mustikoista, kun niitä tarjotaan? 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tärkeää tällaisessa tilanteessa on ainakin se että ette ainakaan ala nussimaan.

Samaa mieltä. Älä mene sänkyyn miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa pitää ilmaista pilsua saatavilla.

Miksi ostaa koko lehmää jos haluaa vain maitoa?

ps.

(miksi täältä katoaa viestejä)?!

Koska jotkut eivät kestä kuulla totuutta. Poissa silmistä poissa mielestä.

ps. aivan samaa mieltä kanssasi

Voin kertoa tarinan joka alkoi suurin piirtein noin miten aloittaja omaansa kuvaili.

Kaksi eronnutta ihmistä tapasi toisensa, kaatuivat sänkyyn, rakastuivat, ihastuivat. Toinen heistä kysyi jo varsin alkuvaiheessa mikä oli homman nimi, toinen vastasi että todellakaan ei halua mitään vakavaa, mutta voidaan sopia että ei tapailla muita.  Kysyjä oli pettynyt ja ilmaisi haluavansa enemmän, mutta empivämpi oli lujasti kannallaan, teki selväksi että tämä on vain panosuhde ja tässä kohtaa on enemmän merkitystä muilla asioilla, kuten uralla, lapsilla ja muulla sellaisella.

Jatkettiin panosuhdetta, mutta käytiin myös reissuilla ja leffassa ja syömässä, tutustuttiin toistemme lapsiin. Vuoden päästä minä (empivämpi) suostuin kihloihin, mutta sillä ehdolla että ei mennä ikinä naimisiin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ollaan jo naimisissakin. 

Ja minä olen siis se nainen.

Mitä siihen tulee, että mies on halpamainen jos heti kättelyssä ei kerro että ei ikinä halua muuttaa yhteen - mistä hän sen tietää. Yhtä hyvin se nainen voisi heti kättelyssä paukauttaa että tahtoo sitten lapsia, yhteisen asuntolainan ja kultaisen noutajan. Jotkut niin tekevätkin - tosin useimmat miehet juoksevat sitten kauhuissaan karkuun (itse en ihmettele). Mutta eipä silloin tule "hukattua elämäänsä" jonkun "väärän" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa pitää ilmaista pilsua saatavilla.

Miksi ostaa koko lehmää jos haluaa vain maitoa?

ps.

(miksi täältä katoaa viestejä)?!

Koska jotkut eivät kestä kuulla totuutta. Poissa silmistä poissa mielestä.

ps. aivan samaa mieltä kanssasi

Juuri tämän takia, harrastan seksiä vasta kun tiedän, että mies on tosissaan:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.

Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa? 

Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun". 

Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle. 

No tavallaan olet tuossa oikeassa siinä mielessä että miehen tavoite ajan pelaamisessa on varmistaa pill*n saanti ilman vakavaa sitoutumista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joten sitoutumisesta kieltäytymisen kanssa viivytellään niin pitkään kuin vain mahdollista, ja sillä aikaa nautiskellaan siitä ilmaisen pill*n saamisesta.

joku elää edelleen maailmassa, jossa miehet saavat ja naiset antavat? Saahan aloittajakin seksiä.

No toivottavasti aloittaja saa edes erittäin hyvää seksiä.

Mutta entä jos aloittaja haluaa enemmän sitoutumista ja yhteistä arkea kuin seksiä? Entä jos aloittajalle nuo muut asiat on paljon tärkeämpiä kuin seksi?

Mihin se sitten vaikuttaa? Saako tämä henkilö sitten sitoutumista ja yhteistä arkea enemmän, jos ei harrasta seksiä? Miten nämä sulkevat toisensa pois? 

Jos tykkään mansikoista enemmän kuin mustikoista, pitääkö minun aina kieltäytyä mustikoista, kun niitä tarjotaan? 

Hän voisi saada sillä aikaa haluamiaan asioita eli sitoutumista ja yhteistä arkea jonkun muun kanssa, joka haluaa niitä samoja asioita. Eli kyllä se on häneltä pois.

Jos ihminen haluaa nimenomaan mansikoita, niin hänen pitää etsiä niitä mansikoita kunnes löytää ne, eikä jäädä poimimaan mustikoita vaikka mustikoita olisi paljon tarjolla, koska silloin ei voi olla samaan aikaan etsimässä mansikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,

Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen? 

No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa. 

Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty. 

Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää. 

Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. 

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.

Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun. 

Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.

Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä. 

Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.

Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään. 

Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.

No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna. 

Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä. 

Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä

No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta. 

Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?

Nainen

Olet vela...?

En. Minulla on kaksi lasta. 

Ok. Mutta koita hypätä sellaisen naisen saappaisiin, jonka ikä on jo päälle 30, ja hän haaveilee kovin lasten saamisesta. Tietää, että ei enää ole kahtakymmetä vuotta aikaa saada niitä lapsia, ja olisi tärkeää kohdata mies, joka haaveilee samoista asioista. Ja sitten kohtaa vain miehiä, jotka tykkäävät sinusta kyllä, ja haluavat seurustella, mutta eivät "vielä" halua lisääntyä, mutta "kyllä joskus tulevaisuudessa" eli oikeasti ei koskaan sinun kanssasi. Ja taas elämästäsi "varastettiin" vuosi ja taas vuosi. Ja sitten huomaat olevasi 43 ja edelleen lapseton.

No tietysti, jos 20 vuoden aikana ei törmää muihin kuin tällaisiin miehiin, niin ymmärrän ajatuksen. Mutta yksittäistapauksina en kyllä ymmärrä, että itketään muutaman kuukauden tuttavuuden ajan tuhlaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,

Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen? 

No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa. 

Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty. 

Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää. 

Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. 

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.

Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun. 

Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.

Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä. 

Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.

Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään. 

Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.

No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna. 

Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä. 

Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä

No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta. 

Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?

Nainen

Olet vela...?

En. Minulla on kaksi lasta. 

Ok. Mutta koita hypätä sellaisen naisen saappaisiin, jonka ikä on jo päälle 30, ja hän haaveilee kovin lasten saamisesta. Tietää, että ei enää ole kahtakymmetä vuotta aikaa saada niitä lapsia, ja olisi tärkeää kohdata mies, joka haaveilee samoista asioista. Ja sitten kohtaa vain miehiä, jotka tykkäävät sinusta kyllä, ja haluavat seurustella, mutta eivät "vielä" halua lisääntyä, mutta "kyllä joskus tulevaisuudessa" eli oikeasti ei koskaan sinun kanssasi. Ja taas elämästäsi "varastettiin" vuosi ja taas vuosi. Ja sitten huomaat olevasi 43 ja edelleen lapseton.

Kaikki naiset eivät todellakaan halua lapsia. 

Ja jos naisella on kiire saada lapsia, on hänen asiansa tuoda tämä pointti esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,

Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen? 

No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa. 

Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty. 

Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää. 

Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. 

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.

Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun. 

Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.

Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä. 

Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.

Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään. 

Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.

No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna. 

Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä. 

Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä

No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta. 

Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?

Nainen

Olet vela...?

En. Minulla on kaksi lasta. 

Ok. Mutta koita hypätä sellaisen naisen saappaisiin, jonka ikä on jo päälle 30, ja hän haaveilee kovin lasten saamisesta. Tietää, että ei enää ole kahtakymmetä vuotta aikaa saada niitä lapsia, ja olisi tärkeää kohdata mies, joka haaveilee samoista asioista. Ja sitten kohtaa vain miehiä, jotka tykkäävät sinusta kyllä, ja haluavat seurustella, mutta eivät "vielä" halua lisääntyä, mutta "kyllä joskus tulevaisuudessa" eli oikeasti ei koskaan sinun kanssasi. Ja taas elämästäsi "varastettiin" vuosi ja taas vuosi. Ja sitten huomaat olevasi 43 ja edelleen lapseton.

No tietysti, jos 20 vuoden aikana ei törmää muihin kuin tällaisiin miehiin, niin ymmärrän ajatuksen. Mutta yksittäistapauksina en kyllä ymmärrä, että itketään muutaman kuukauden tuttavuuden ajan tuhlaamisesta. 

No joo, totta, jos on yksittäistapaus. Ja kaksi kuukautta ihmisen elämästä ei merkitse mitään, jos se tosiaan on yksittäistapaus. Mutta ap kertoo, että on sinkkuillut jo melko pitkään ja kohdannut vain tuollaisia miehiä, jotka haluavat vain kevytsuhteen. Ja on kyllästynyt kevytsuhteisiin, haluaisi paljon enemmän. Silloin se kyllä ahdistaa ja pahasti, jos taas kerran tuli kohdalle mies, joka haluaa vain kevytsuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehän ei täällä voida tietää, mitä ap:n mies oikeasti haluaa ja tarkoittaa. Mutta kerrompa mitä kävi itselleni erään kerran,

Tapasin miehen, joka puhui samalla lailla kuin ap:n mies (suhteestamme). Sanoi, että ei tapailla muita, mutta ei pysty lupaamaan mitään vakavaa. Viihtyi kanssani ja sanoi jopa että haluaa seurustella, mutta silti seuraavassa lauseessa kertoi, että ei pysty varmaksi sanomaan millaisen tulevaisuuden haluaa kanssani ja kuinka vakavan yhteisen tulevaisuuden. No hyväksyin nuo ihan ok, koska oman elämäntilanteeni takia en halunnut itse vakiintua vakavasti, koska oli niin paljon muuta stressavaa mietittävää. Mutta kosvaani särähti vähän varoitusmerkkinä se, että mies korosti, että ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Miksi ei vain sanonut että ei tapailla muita? Miksi piti mainita erikseen, että ei voi luvata mitään? Eikö olisi voinut olla siitä ihan hiljaa, koska kuka muka voi edes luvata muutamien viikkojen jälkeen? 

No tapailtiin ja seurusteltiin muutama kuukausi, mies oli selkeästi ihastunut minuun jne, mutta kerran sitten tunnusti mikä oli homman nimi. Hän kuulemma ei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin eikä muuttaa yhteen eikä saada lapsia. Kuulemma kaksi edellistä pitkää suhdettaankin oli päättynyt siihen, että mies oli lopulta paljastanut tämän salaisuutensa, ja tullut jätetyksi, koska ne naiset olisivat kuitenkin jossain vaiheessa halunneet muuttaa yhteen. Hän kertoi että hän tietää naisten haluavan, että seurustelu etenee ainakin avoliittoon, vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan, ja hän ei voi siksi kertoa naisille ettei halua yhteenmuuttoja kenenkään kanssa, koska ei silloin saisi seurustelua edes kenenkään kanssa. Siksi hän vihjailee epämääräisesti, että ei voi LUVATA mitään varmaksi tulevaisuudesta, koska ei kuitenkaan kuulemma halunnut HUIJATA. No suhteemme päättyi siihen, en nähnyt pointtia enää jatkaa. Haluan ap:lle vain kertoa, että tuollaisiakin miehiä on, ja heistä tulee juurikin sellainen olo, että pitää arvuutella ja että he väistelee asioita vähän epävarmuutta herättävällä tavalla keskustelussa. 

Niin. Tuossahan ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että mies ei halunnut niitä asioita, joita siihen perinteiseen kaavaan kuuluu. Se ei tarkoita sitä, ettei kykenisi tai haluaisi parisuhteeseen tai että haluaisi paneskella ympäriinsä tms. Minusta ihan reilua sanoakin juuri noin, ettei voi luvata mitään, jos tietää, mitä suunnilleen kaikki naiset haluavat ja tietää, ettei itse siihen ehkä pysty. 

Minusta tuossa ei ole mitään väärää tai kieroa. Hänen odotuksensa parisuhteelle vain eroavat siitä perinteisestä mallista. Toisaalta ymmärrän, että tuo on ehdoton syy lopettaa suhde, mutta en ymmärrä sitä, että tämä ajatusmaailma olisi jotenkin epärehellinen ja tarkoitus olisi vedättää. 

Itselläni on hyvinkin sama ajatus tällä hetkellä parisuhteesta. En pysty lupaamaan mitään, kun tiedän, että suurimmalle osalle parisuhde tarkoittaa yhteen muuttamista. Siinä on harvoin tilaa niille omille epävarmuuksille oman tulevaisuuden suhteen, vaan kaikki täytyy ikään kuin lyödä lukkoon. Tuossa äsken juuri kerroin, että itselläni on tulevan valmistumisen myötä suunnitelmat täysin avoinna, joten olisi järjetöntä tässä nyt esim vuoden sisällä muuttaa jonkun kanssa yhteen vain siksi, että nyt ollaan parisuhteessa ja kuuluu jotenkin asettua johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. 

Olen tuon tekstin kirjoittaja. Mielestäni on erittäin ok, että ihminen ei halua perinteistä parisuhdetta eikä halua ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen tms. Mutta pientä vedättämisen makua on siinä, että salaa tämän tutustumisen alkuvaiheessa. Ja verhoaa sen tuollaisiin "en voi luvata mitään" -kommentteihin. Rehti ihminen kertoisi jo tuttavuuden alussa, että hänen arvomaailmansa on sellainen, että hän haluaa esim. asua aina yksin tai välttää perinteiset avioliitot tms. Tämä mies kuitenkin ihan tietoisesti salasi asian oman kertomansa mukaan siksi, että hän pelkäsi naisten karkaavan heti jos kertoo tuon asian. Hän kertoi tietävänsä, että " käytännössä kaikki" naiset haluavat perinteistä suhdetta, vaikka eivät lapsia haluaisikaan, ja että naiset ei halua seurustella jos mies ei koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja hän itse sanoi, että ei kerro totuutta naisille, koska muuten ei saisi seurustelukumppania kenestäkään. Hän haluaa seurustella kuitenkin, mutta ajatteli kuulemma, että kukaan ei ikinä haluaisi edes seurustella hänen kanssaan, jos hän kertoisi koko totuuden. Saadakseen seurustelun hän oli päättänyt salata totuuden.

Eikö aika moni tavallisuudesta poikkeava asia salata ihan seurustelun alkuvaiheessa, koska ei haluta pelästyttää toista ja se kertominen on vaikeaa ja toivotaan kuitenkin, että toinen sitten ymmärtää asian kun sen jossain vaiheessa kertoo. Esimerkiksi lapsettomuus tai lapsuuden traumat tai menneisyyden isot virheet voivat olla sellaisia asioita, joita ei haluta heti kertoa. En minä laskisi sitä miksikään vedättämiseksi tai valehteluksi vaan pelkästään epävarmuudeksi ja toiveeksi, että ajan kuluessa tulee hyväksytyksi sellaisenaan ja että asiat lopulta järjestyvät. Aika harvoin tällaisia asioita lyödään tiskiin heti alkuun. 

Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta jos itse kerron suhteen alussa haluavani elämässä sen perinteisen rivitalon ja kultaisen noutajan jne, ja toinen ei kerro vastaavasti omista elämäntoiveistaan mitään, niin kyllä siinä pientä epärehellisyyden tuntua on. Kun kuitenkin suhde pitäisi rakentaa edes suunnilleen yhteensopivien haaveiden varaan. Kun hiljaisuus on tavallaan myöntymisen merkki, ja jos sanon että haluan itse tulevaisuudestani avioliiton ja lapsen, ja toinen ei sano mitään, niin kyllä sen tulkitsee niin, että se toinen myöntyy kun ei kieltäytynytkään. Hän antaa minun jäädä kuvitelmaani siitä, että hänkin haluaa samaa.

Miten se on myöntymistä, jos sanoo, ettei voi luvata mitään? Eiköhän tuossa ole ajatus nimenomaan se, ettei halua valehdella haaveilevansa samoista asioista, mutta kuitenkaan ei näe noita asioita ihan mahdottomina. Aika harvassa taitaa kuitenkin olla sellaiset parisuhteet, joissa olisi kaikki toiveet olleet alunperin täsmälleen samanlaiset ja molemmilla ehdottoman selkeät. Ajan kanssahan ne useimmiten muotoutuu, kun mukaudutaan siihen toisen elämään ja ollaan valmiita tekemään jonkin verran kompromisseja puolin ja toisin. Minusta ihan normaalia, että jos pitää jostakusta kovasti, ei suoraan tyrmätä niitä hänen toiveitaan, vaan mietitään, voisiko sittenkin itse muuttaa käsitystään tai löytää se keskitie näiden toiveiden välillä. 

Ymmärrän edelleen pointtisi, ja onkin ok, jos vastaa edes että en voi luvata noiden asioiden suhteen mitään. Mutta kun tämä mies ei vastannut yhtään mitään, vaan hymyili vain vastaukseksi. Ja hän tiesi kuulemma koko ajan varmaksi (oli tiennyt jo vuosien ajan) että ei ehdottomasti niitä halua. Jos suhtautuu niin, että ehkä - ehkä ei tai että ehkä joo jos se oikea tulee kohdalle, niin se on ihan eri tilanne kuin jos jo varmaksi tietää että ei halua.

Aa, okei. Ymmärsin, että hänkin sanoi selkeästi, ettei lupaa mitään. 

Joo kirjoitin ehkä epäselvästi? Hän sanoi suoraan yhtenä päivänä, että "ei tapailla muita, haluan seurustella, mutta en voi luvata mitään tulevaisuudesta", ja toisena päivänä aivan eri keskustelussa kun kerroin omista elämänhaaveista esim. perheen perustamisen suhteen, niin silloin hän ei kommentoinut niihin mitään muuta kuin hymyili vain. Sama koski sitä kun keskusteltiin yleisellä tasolla esim. yhteenmuuttamisista ym, ja minä kerroin että tietenkin haluan jossain vaiheessa rakkaani kanssa muuttaa yhteen (oli se rakkaani sitten hän tai joku muu) niin silloinkin hän vain hymyili vastaukseksi. En ehkä tajunnut itse, että kun hän oli kertaalleen sanonut että haluaa seurustella mutta ei voi luvata tulevaisuudesta mitään, niin se tarkoitti sitten samalla että hän ei ehkä ikinä halua asua kenenkään kanssa tai ei halua lapsia tms. Tosin hän kertoi jälkikäteen, että ei halunnutkaan minun tajuavan asiaa noin vaan hän halusi, että jään kuvittelemaan, että voisin saada haluamani tulevaisuuden hänen kanssaan, koska hän halusi seurustella kanssani edes hetken ja tiesi että en ala edes seurustelemaan jos hän paljastaa suoraan omat elämänhaaveensa. Hän siis tarkoituksella pelasi aikaa, mutta yritti hyvitellä sitä itselleen sillä että oli kuitenkin kerran eri keskustelussa maininnut, että ei voi luvata mitään. Tahallaan siis yritti hämärryttää asiaa.

No eihän tuo kovin järkevä toimintatapa ole, mutta minusta siinä mielessä hän oli vilpitön, että halusi oikeasti olla sinun kanssasi, vaikka tiesi, että yhteinen tulevaisuus ei ehkä ole mahdollinen. Mutta ymmärrän toki senkin, että koit tulleesi huijatuksi. Minusta tuo ei vain ollut sellaista pahantahtoista huijausta, vaikka ikävää tietysti sinun kannaltasi jälkeenpäin ajateltuna. 

Joo ei se ollutkaan ilkeää ja pahansuopaa huijaamista, mutta esimerkki miehestä, joiden takia naiset eivät ehdi saada lapsia vielä kun hedelmällistä ikää on jäljellä. 

Tiedäthän idean, mies "varastaa" vuosia naisen elämästä

No joo, tuo on kyllä totta. Jotenkin en vain osaa ajatella ihmissuhteita tästä näkökulmasta. 

Ihan uteliaisuudesta, oletko mies vai nainen?

Nainen

Olet vela...?

En. Minulla on kaksi lasta. 

Ok. Mutta koita hypätä sellaisen naisen saappaisiin, jonka ikä on jo päälle 30, ja hän haaveilee kovin lasten saamisesta. Tietää, että ei enää ole kahtakymmetä vuotta aikaa saada niitä lapsia, ja olisi tärkeää kohdata mies, joka haaveilee samoista asioista. Ja sitten kohtaa vain miehiä, jotka tykkäävät sinusta kyllä, ja haluavat seurustella, mutta eivät "vielä" halua lisääntyä, mutta "kyllä joskus tulevaisuudessa" eli oikeasti ei koskaan sinun kanssasi. Ja taas elämästäsi "varastettiin" vuosi ja taas vuosi. Ja sitten huomaat olevasi 43 ja edelleen lapseton.

Kaikki naiset eivät todellakaan halua lapsia. 

Ja jos naisella on kiire saada lapsia, on hänen asiansa tuoda tämä pointti esiin.

Sekin on totta. Ja siksi mielestäni kun kyseessä on aikuiset ihmiset, niin molempien pitää tuoda esille mitä haluaa elämässään esim. perheenperustamisen suhteen. Ja pitää voida luottaa siihen, että toinen puhuu totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoisin, että mies pelaa aikaa, ja se ei ole hyvä merkki.

Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa käsite "pelata aikaa"? Mikä on se hetki, jota hän nyt odottaa? 

Ajan pelaaminen ei tarkoita sitä, että odottaisi jotain tiettyä hetkeä. Vaan se tarkoittaa että "haluaa sekä syödä että säästää kakun". 

Ai? Minusta tuo sanonta tarkoittaa sitä, että viivytellään jotain asiaa tiettyyn hetkeen asti, koska jos sen asian tekee ennen sitä tiettyä hetkeä, se tavoite menee jotenkin pilalle. 

No tavallaan olet tuossa oikeassa siinä mielessä että miehen tavoite ajan pelaamisessa on varmistaa pill*n saanti ilman vakavaa sitoutumista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joten sitoutumisesta kieltäytymisen kanssa viivytellään niin pitkään kuin vain mahdollista, ja sillä aikaa nautiskellaan siitä ilmaisen pill*n saamisesta.

joku elää edelleen maailmassa, jossa miehet saavat ja naiset antavat? Saahan aloittajakin seksiä.

No toivottavasti aloittaja saa edes erittäin hyvää seksiä.

Mutta entä jos aloittaja haluaa enemmän sitoutumista ja yhteistä arkea kuin seksiä? Entä jos aloittajalle nuo muut asiat on paljon tärkeämpiä kuin seksi?

Mihin se sitten vaikuttaa? Saako tämä henkilö sitten sitoutumista ja yhteistä arkea enemmän, jos ei harrasta seksiä? Miten nämä sulkevat toisensa pois? 

Jos tykkään mansikoista enemmän kuin mustikoista, pitääkö minun aina kieltäytyä mustikoista, kun niitä tarjotaan? 

Hän voisi saada sillä aikaa haluamiaan asioita eli sitoutumista ja yhteistä arkea jonkun muun kanssa, joka haluaa niitä samoja asioita. Eli kyllä se on häneltä pois.

Jos ihminen haluaa nimenomaan mansikoita, niin hänen pitää etsiä niitä mansikoita kunnes löytää ne, eikä jäädä poimimaan mustikoita vaikka mustikoita olisi paljon tarjolla, koska silloin ei voi olla samaan aikaan etsimässä mansikoita.

Mutta jos siinä etsiessä mansikoita tulee vastaan pari mustikkaa, eikö niitä voi syödä? Meneekö ne tulevat mansikat jotenkin siitä pilalle? Tässähän puhuttiin tilanteesta, jossa ei edes tiedetty, löytyykö niitä mansikoita läheltä.