Miten dysfasia vaikuttaa elämään aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veljellä oli lapsena dysfasia. Lääkäri määräsi päiväkotiin vuotta ennen koulun alkua. Lisäksi kävi puheterapiassa viikottain ja harjoitteli kotona. Lisäksi osastojaksoja meilahdessa 6 ja 7 vuotiaana. Nyt 30v. Eikä mistään muusta huomaa kuin että käsiala on tosi huonoa.

Ei dysfasiasta "parannuta", se on ominaisuus ihmisessä. Veljesi oli onnekas, hän sai apua ja hänelle opetettiin keinoja pärjätä dysfasian kanssa.

Ohis lievä dysfasia ei useinkaan näy aikuisena mikään tavoin. Keskivaikea ja vaikea sen sijaan usein näkyy aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajien omista kokemuksista! Kaipasin "vertaistukea" tai näkemyksiä, sillä kyse on ystävästä, ja minä olen hänen ainoa ystävänsä. Sitä sitten tässä mietiskelin, että mikä kaikki voi johtua dysfasiasta.

Meillä tuttua siis on ainakin tuo, että ystävyyssuhteita on vaikea solmia ja ylläpitää, mikä näkyy sitten sillä, että ystäviä ei ole kuin minä. Ja tuttavapiiri on suppea, kuten joku toinenkin jo sanoi.

Sosiaalista fobiaa esiintyy, eli ihmisten ilmoille lähtemiseen on korkea kynnys, sosiaaliset tilanteet muutenkin jännittävät, puhelimella soittaminen on melkein mahdotonta. Tosin, jos puhetta on vaikea tuottaa, niin eipä ole ihmekään, ettei puhelimessa puhuminen ole lempipuuhaa.

Tuo oli myös mielenkiintoinen yhteneväisyys, että on töissä vanhemmallaan. Olen monesti miettinyt, että muuten työllistyminen olisi tosi vaikeaa.

Töissä tulee joskus tilanteita, ettei ymmärrä ohjeita tai tekee eri tavalla kuin oli tarkoitus. Joskus harvoin osaa kysyä mitä ei tajunnut. Mutta usein ei, ja tekee sitten homman vähän oudosti.

Ja muiden tunnereaktioita ihmettelee. Loukkaa toisia helposti tahtomattaan ja sitten ihmettelee mistä loukkaantuivat. Tässä on ollut minulla opettelemista ja nielemistä, että olen oppinut hokemaan itselleni, että ei se tarkoittanut loukata.

Ap

Liittyyköhän nuo juurikaan dysfasiaan? Ainakin tuollaisia ihmisiä on paljon meissäkin joilla ei dysfasiaa ole: introvertteja, ujoja, sosiaalisesti vähän kömpelöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajien omista kokemuksista! Kaipasin "vertaistukea" tai näkemyksiä, sillä kyse on ystävästä, ja minä olen hänen ainoa ystävänsä. Sitä sitten tässä mietiskelin, että mikä kaikki voi johtua dysfasiasta.

Meillä tuttua siis on ainakin tuo, että ystävyyssuhteita on vaikea solmia ja ylläpitää, mikä näkyy sitten sillä, että ystäviä ei ole kuin minä. Ja tuttavapiiri on suppea, kuten joku toinenkin jo sanoi.

Sosiaalista fobiaa esiintyy, eli ihmisten ilmoille lähtemiseen on korkea kynnys, sosiaaliset tilanteet muutenkin jännittävät, puhelimella soittaminen on melkein mahdotonta. Tosin, jos puhetta on vaikea tuottaa, niin eipä ole ihmekään, ettei puhelimessa puhuminen ole lempipuuhaa.

Tuo oli myös mielenkiintoinen yhteneväisyys, että on töissä vanhemmallaan. Olen monesti miettinyt, että muuten työllistyminen olisi tosi vaikeaa.

Töissä tulee joskus tilanteita, ettei ymmärrä ohjeita tai tekee eri tavalla kuin oli tarkoitus. Joskus harvoin osaa kysyä mitä ei tajunnut. Mutta usein ei, ja tekee sitten homman vähän oudosti.

Ja muiden tunnereaktioita ihmettelee. Loukkaa toisia helposti tahtomattaan ja sitten ihmettelee mistä loukkaantuivat. Tässä on ollut minulla opettelemista ja nielemistä, että olen oppinut hokemaan itselleni, että ei se tarkoittanut loukata.

Ap

Liittyyköhän nuo juurikaan dysfasiaan? Ainakin tuollaisia ihmisiä on paljon meissäkin joilla ei dysfasiaa ole: introvertteja, ujoja, sosiaalisesti vähän kömpelöitä.

Ei välttämättä liity dysfasiaan. Se tuli vain mieleen, kun oli ongelmaa työohjeiden ymmärtämisessä. Niin aloin miettimään, että mitä kaikkea voisi niputtaa saman diagnoosin alle. Ei välttämättä mitään muuta noista. Kuten joku sanoi, niin vaikea tietää mikä liittyy mihinkin.

Ap

Poikani on 17 v ja hänellä on dysfasia sekö kuullun ymmärtämisessä että puheessa on välillä omituisia ilmaisuja ja möläytyksiä. Lisämausteena ADD.

Kielet hyvin vaikeita ja matikka myös, samoin ohjeet pitää pilkkoa lyhyiksi ja ytimekkäiksi.

Minun tuntema dysfasiaa sairastava henkilö uhkasi lyödä mua pesäpallomailalla päähän, kuuluuko tuohon sairauteen myös agressiivisuus? masennusta hän kanssa sairasti ja oli lääkitys siihen.

Kiitos aloittajalle ketjusta. Alle kouluikäinen lapseni on vuosi sitten saanut vaikean kielenkehityksen ja -ymmärtämisen häiriön diagnoosin ja on todella mielenkiintoista lukea miten aikuinen tällaisten diagnoosien kanssa pärjää ja miten lapsena saatu diagnoosi vaikuttaa aikuisena. Ilostuttaa ja huolestuttaa tottakai, suurin pelkoni kun on lapseni pärjääminen koulussa ja työelämässä ihan siltä kantilta että toivon hänen kokevan onnistumista, ovet olisivat hänelle avoimia ja hän ennen kaikkea olisi onnellinen.

Mulla todettiin 3vuotiaana dysfasia ja 7vuotiaana aloin puhumaan puheterapiassa tuli käytyä jonkun verran s ja r vika oli mutta nyt taas tuntuu että olis tullu takaisin poikaystävä ihmettelee kun en puhu ja haukkuu mua muille oli kavereita mulla mutta en tiedä mitä tapahtu eipä oo enää kun en puhu ja varmaan erokin tulossa kohta tän takia 😕😢 auttakaa mitä teen kiitos

Miksi dysfasia ja mutismi kuulostavat samalta? Molemmissa opitaan puhumaan myöhään, keksitään omia sanoja, sanallisten ohjeiden ymmärtäminen vaikeaa, jännittäessä tai väsyneenä puhe sekavaa, vieraiden kielten oppiminen ei suju hyvin jne. Mistä tietää onko kyse "vain" autismin kirjon piirteestä vai onko ihmisellä kielellisen kehityksen sairaus eli dysfasia?

Tunnen yhden aikuisen dysfaatikon. Kävi amiksen, mutta ei pärjää työelämässä, koska ei ymmärrä annettuja ohjeita. On siis työttömänä.

Moi.

Mulla oli lapsena keskivaikea dysfasia + autismiepäilyä. Kuntouduin ennätysajassa ja todella nopeasti, mutta päädyin erityisluokalle ”varmuuden vuoksi” kahdeksi vuodeksi peruskoulun alusta. Siirryin kolmannella luokalla musiikkiluokalle ja kuudennella luokalla erityisopetuspäätökseni purettiin.

Puheeni on normaalia ja vieraiden kielten taitoni loistavalla tasolla: lähihoitajakoulun aikana minulle tarjottiin useasti mahdollisuutta lähteä ulkomaille työssäoppimaan ja minun englannin itsenäisessä kurssissa oli AMK-tasoista englantia. Kun omalla ryhmälläni oli tuolloin äidinkielen tentti, jossa testattiin kieliopin hallintaa, sain luokan toiseksi korkeimmat pisteet.

Minusta toisaalta tuntuu että puheeni puuroutuu välillä, mutta sitä tapahtuu hei kaikille.

Valmistuin lähihoitajaksi kiitettävin arvosanoin ja keskiarvoni olikin 2.75.

Dysfasia todettu lapsena. 25 vuotiaana dysfasia on näkynyt minulla vaikeuksena ymmärtää esim. sanallisia, kysymyksiä tai kirjoitettuja ohjeita.

Esim. Kelasta saama kirje voi olla hankala käsittää mitä tehdä tai milloin, tai jos pomoni/työkaverit ovat halunneet minun tekevän työtehtävän, se on melko usein näytettävä alusta loppuun tai toistettava asia uudestaan ja uudestaan, koska dysfasia on ainakin minulla vaikuttanut muistiin. Joskus jopa peliohjeet jossain TV ohjelmassa voi kestää minulla, ennen kuin käsitän sen idean.

Työpaikkaa on vaikea saada, koska tarvitsen juuri sitä ohjausta ja opastusta todella paljon, mutta nykypäivänä ei ole aikaa ohjata ja enemmän pyydetään itsenäistä työskentelyä, mihin en ole pystynyt, juuri sen kielellisen vaikeuksien takia.

Eri tilanteissa joskus ymmärrän helposti kysymykset, asiat, työtehtävät yms. kun sitten joskus minä jankutan ja kysyn uudestaan ja uudestaan, vaadin lisätietoa, koska en ymmärtänyt tai muistanut, (tätä tapahtuu arkielämässä kuin työpaikalla).

Eiop jur mitenkän. Pikasen on onkelmat kun kirjotan sairls sanelut tökseny. >Mut eip haitat mua.

Väsyy helpommin, kuin täysin terve lajitoverinsa.

Varmasti riippuu häiriön asteesta. Ainakin keskivaikea dysfasia voi vaikuttaa huonontavasti kykyyn saada korkeakoulututkintoa loppuun ja löytää töitä.

Ihan yksilöstä riippuu, koska dysfasia ei ole kaikilla samanlainen, sitä on neljää viittä eri sorttia ja liitännäisoireet vaihtelevat. Osalla on ylivilkautta, osa on aspergerpiirteisiä jne.

Miten kukaan voi edes tietää, kuinka pärjäisi ilman dysfasiaa, koska ei voi tietää millaista elämä silloin olisi.

Jos lapsena ei ole tutkittu ja diagnosoitu, niin voiko aikuisena vielä saada apua tällaiseen ongelmaan?

Jos etsitte tietoa dysfasiasta, uusimmissa tutkimuksissa puhutaan kielellisestä erityisvaikeudesta ja dysfasia-termi on jäänyt pois käytöstä kokonaan. Kielellisiä vaikeuksia on monenlaisia lievästä vaikea-asteiseen ja ne voivat ilmetä monella eri tavalla. Henkilöllä voi olla vaikeusia kuullun tai luetun ymmärtämisessä. Kuulomuisti on usein kapea. Lapsena puhumaan oppiminen usein viivästyy. Henkilöllä voi olla sananlöytämisvaikeuksia, kapea sanavarasto, vaikeus muodostaa lauseita ja kertoa asioita, vaikeutta analysoida sanojen rakenteita ja äänneasua (mikä johtaa usein myöhempiin luki-vaikeuksiin) näin muutamia mainitakseni. Useimmilla on kommunikaatiotilanteista niin paljon huonoja kokemuksia, että tulee sosiaalisia estoja ja/tai itsetunnon ongelmia. Oppimisvaikeudet ovat tavallisia. Tarkkaavuus- ja keskittymisvaikeuksia esiintyy usein.

Kielellinen erityisvaikeus on tällä hetkellä erittäin alidiagnosoitu, koska tälle alalle erikoistuneita lääkäreitä on liian vähän ja perusterveydenhuollossa diagnooseja ei uskalleta tehdä. Vaikeudet kuitenkin onneksi tunnistetaan päiväkodeissa ja neuvoloissa hyvin ja arkeen on saatavana hyvin tukea.

AP, onko kotikunnassasi puheterapeuttia? Ota puhelinajalla yhteyttä, jos olet kiinnostunut keskustelemaan tilanteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Dysfasiasta aikuisilla ei löydy oikein mitään tietoa. Kaikki artikkelit ovat alle kouluikäisten kielenkehityksestä sekä siitä miten koulussa voidaan tukea dysfaatikkoa. Siksi kyselen. Ap

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7864/G0000232.pdf?sequenc…

Tuossa on jotain tietoa..

Oon aina nähnyt kellotaulun vuodenaikoina, ei mitään ongelmia sen lukemisessa siis. Mulla saattaa tulla välillä ihan pimeitä kielellisiä aivopieruja, kyllä sen kanssa oppii elämään.