Miten dysfasia vaikuttaa elämään aikuisena?

Lapsena todettu lievä dysfasia. Koen että näin aikuisena, silti joidenkin asioiden kanssa joutuu vääntämään rautalangan sijaan ratakiskoa, että menee ymmärrykseen. Eikä välttämättä mene siltikään ja sitten käsitän asiat omalla tavalla. Varsinkin tosi monimutkaiset asiat, käsitteet tuottaa haasteita ymmärtää. Kun asia olis niin selkeä ymmärtää, mutta ei, aivot ei vaan suostu ymmärtämään. Joten amk ja yliopistot jää haaveksi...Puheen tuottamisessa usein haasteita, varsinkin jos uusi asia kyseessä ja siitä pitäisi puhua. Muisti äärettömän huono, jos joku selittää mulle pitkää litaniaa niin muistan sieltä täältä asioita. 

Koulussa pärjäsin ihan ok, sekä amiksessa. Lukiota mietin, mutta onneksi en mennyt, en olisi jaksanu keskittyä siellä. 

Kaikki uudet asiat stressaa, tai jos pitää poiketa jollain tapaa vanhoista hyvistä. 

Jonkin sortin tunnesäätelyongelmia löytyy, astien kanssa herkkyyttä jne. Eipä elämä ole helpolla päästänyt koskaan, joutunut miettimään tapoja miten selviytyä dysfasian kanssa. Ottaa kaaliin kun joutuu kaiken oppimaan pitkän ja vaikeimman reitin kautta :|

Vierailija kirjoitti:

Varmasti riippuu häiriön asteesta. Ainakin keskivaikea dysfasia voi vaikuttaa huonontavasti kykyyn saada korkeakoulututkintoa loppuun ja löytää töitä.

Nämäkin lienevät tapauskohtaisia juttuja. Ylellä oli muinoin artikkeli keskivaikea dysfasia-diagnoosin saanesta nuoresta naisesta, joka suoritti lukion ja kansanopistolla ruotsiksi tanssin opinnot: https://yle.fi/a/3-10652723

Olen lukenut joskus lehtiartikkelin vaikeavaikea dysfasia-diagnoosin saaneesta naisesta, jolla oli mm. monimuotoinen kehityshäiriö ja lukemaan oppi myöhemmin. Kuitenkin hän oppi japanin kielen niin, että ymmärsi animesarjoista kuulemansa ilman suomenkielisiä tekstityksiä. Kyseinen nainen suoritti lukion hyväksytyin arvosanoin, ei tosin mitään parhaita arvosanoja mutta kuitenkin. Ehkä jotain epätasaisuutta oli lahjakkuusprofiilissa. Koko artikkeli oli yli 10 vuoden takaa, joten en enää muista tarkkaan ko. tapausta. 

Toisena oli artikkeli pojasta, jolla oli vaikea dysfasia, adhd ja oliko jotain muutakin, ja tällä pojalla alkoi haave valkolakista lapsena. Kyseisestä pojasta taisi lopulta tulla graafinen suunnittelija yms. Enää en muista, minkä koulutuksen kävi lukion jälkeen.

Ei mikään mahdottomuus, mutta harvinaista lienee, että tällainen "toivoton" tapaus päätyy lukioon. Toki jos kuntoutus puree, niin jokin mahdollisuus voi olla. Onhan yliopistoon päässyt jopa vaikeasta lukihäiriöstä diagnoosin saaneita, ja tiedänpä naisen, jolla on lukihäiriö (tiedän, eri asia)ja peruskoulussa yksilöllistetty matematiikka, mutta silti toimii lähihoitajana. Alalla, jossa mitään poikkeuksia ei voida antaa lääkelaskuissa, korkeintaan voidaan lukivaikeus huomioida suullisin kokein yms. mutta muuten ehdot ovat samat. Saa olla hyvin lievä matemaattinen vaikeus selviytyäkseen lääkelaskuista.