Miten dysfasia vaikuttaa elämään aikuisena?

Kysyvä ei tieltä eksy kirjoitti:

Jos lapsena ei ole tutkittu ja diagnosoitu, niin voiko aikuisena vielä saada apua tällaiseen ongelmaan?

Puheterapiaa voi saada aikuinenkin.

Älä huoli. Minulla on parinbtuttavan lapsilla ollut dysfasiaa ja nyt kunnhe ovat aikuidia niin ei huomaa mitään. Aivan normaaleja ihmisiä ovat. Ja joa nyt ei ihan muotissa olekaan, niin tarpeen on jokainen.

Työkaverilla on dysfasia ja häntä on välillä tosi vaikea ymmärtää. Sanat korvautuu muilla ja välillä hänen käyttämäänsä sanaa ei ole olemassakaan. Yksi päivä hän tuli selittään mulle jostakin mökistä jossa meillä on urakka, kun tarkoitti kerrostaloa. Hetki meni miettiessä, että mikä ihmeen mökki ja onko meillä joku uus kohde. Sitten tajusin kun hän sanoi, että no se siellä sun lasten koulun vieressä. Häneltä katosi täysin sana kerrostalo. Työssään kuitenkin tosi pätevä ihminen, kommunikaatio vain on välillä vähän työlästä.

No vo-vo-voi hitt...si kun mä kylkylkyllä nnoinniinku teteorias-sa tie-tietäisisisisin mutt' e-en mä oss--oss--oss--osaa ffff-fas-fastata.

Ei ahdista kirjoitti:

Lapsena todettu lievä asteisenä. Nykyisin dysfasia vaikuttaa yksittäisten sanojan "katoamisena" mielestä. En tiedä onko oire dysfasiasta vai mistä, mutta työpäivän jälkeen on usein väsähtänyt ja en jaksa jutella kotosalla heti. Joskus väsyneenä änkytän/puhe epäselvää.

Sinun vaivasi on jo afasia, jos ja kun olet aikuinen.

Meillä on suvussa puheongelmia kuten juuri nuo luettelemasi. Puhun nopeasti, eno änkytti ja serkku puhui välillä ihan hyvin,mutta alkoi änkyttää toistamiseen. Laulaa silti hyvin. Siskoni oppi myöhään puhumaan ja änkytti pari vuotta sen jälkeen.

Äitini on ilmeisesti afaatikko. Hänellä on paljon neurologisia ongelmia, ja etenkin lapsena puhui sanoja sekaisin. Nykyään sanat häviävät. Niin joskus minullakin, mutta enemmän väsyneenä. Aloin oireilla siinä 40 -vuotiaana.

Ei mitenkään.

Minulla on kolme dysfasiaa.

Kaikki eri värisiä.

Tässä pienilista siitä mitenc Dysfasia vaikuttanut minun kielelliseen alueeseen.

-Sanoja unohtuu

-puheessa selkeää ongelmaa vaikeiden monimutkaisten sanojen muodostamisessa.

-Kielellinen puhe rakenne vähän erikoinen esim miten rakennat lauseen

-Paljon kirjoistus asu virheitä itsellä esim pilkut, pisteet, välit, yhdyssanat , D Ja B sekoittaminen toisiinsa.

-tosiaanki kirjoittaminen on vieläkin vaikeaa 25 vuotiaana käsiala on hirveän näköistä.

Samalla ongelmet osui keskittymiseen ja myös matematiikassa oli myös ongelmia kouluaikana, mutta eniten ongelmia oli äidinkielissä jossa tuntimäärät ei riittänyt lähellekkää kaikkien asioiden läpikäymiseen olin 8lk äidinkielessä noin 4 viikkoa jälessä muihin verrattuna vaikka olin pienryhmässä........

--------muut kielet------

enkku puhuminen onnistu mutta välttävän rajamailla. kirjoitus välttävän rajamailla. Lauseiden rakenne päin metsää.

opiskelin 7-9lk ruotsia sama homma tässä en oppinut puhuman ollenkaa enkä kirjoittamaan 3 vuoden aikaa.

Tässä pieni lista miten asia on vaikuttanut minun elämiseen...

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista kirjoitti:

Lapsena todettu lievä asteisenä. Nykyisin dysfasia vaikuttaa yksittäisten sanojan "katoamisena" mielestä. En tiedä onko oire dysfasiasta vai mistä, mutta työpäivän jälkeen on usein väsähtänyt ja en jaksa jutella kotosalla heti. Joskus väsyneenä änkytän/puhe epäselvää.

Sinun vaivasi on jo afasia, jos ja kun olet aikuinen.

Meillä on suvussa puheongelmia kuten juuri nuo luettelemasi. Puhun nopeasti, eno änkytti ja serkku puhui välillä ihan hyvin,mutta alkoi änkyttää toistamiseen. Laulaa silti hyvin. Siskoni oppi myöhään puhumaan ja änkytti pari vuotta sen jälkeen.

Äitini on ilmeisesti afaatikko. Hänellä on paljon neurologisia ongelmia, ja etenkin lapsena puhui sanoja sekaisin. Nykyään sanat häviävät. Niin joskus minullakin, mutta enemmän väsyneenä. Aloin oireilla siinä 40 -vuotiaana.

Afasia on seurausta esim aivoinfarktista tai aivovauriosta.

Dysfasia on kielen kehityksen häiriö eikä se nimi afasiaksi vaihdu.

Vastaan, vaikka minulla ei dysfasia ainakaan kenenkään lääkärin mukaan ole. Kävin erityiskoulua ja jouduin tuplaamaan ensimmäisen vuoden. Kellonaikojen opettelu, matematiikka ja vieraat kielet olivat vaikeita, äidinkieli yllättävän helppoa ja opin lukemaan ja kirjoittamaan suunnilleen ikätasoisesti. Tosin sekoitin D:n B:hen ja päinvastoin. Pieni q oli myös hankala Lisäksi oli r-vika, joka on kyllä vieläkin, mutta en kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Ystäviä on ollut aina tosi vaikea saada, koska puheeni on ollut aina todella hidasta. Huomaa ainakin, jos mun pitää seliyyää joku pitkä asia. Olen vasta viime vuosina uskaltautunut puhumaan puhelimessa juuri tämän asian takia. Tällä hetkellä oon 24-vuotias työtön Yksi ammattitutkinto on käyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista kirjoitti:

Lapsena todettu lievä asteisenä. Nykyisin dysfasia vaikuttaa yksittäisten sanojan "katoamisena" mielestä. En tiedä onko oire dysfasiasta vai mistä, mutta työpäivän jälkeen on usein väsähtänyt ja en jaksa jutella kotosalla heti. Joskus väsyneenä änkytän/puhe epäselvää.

Sinun vaivasi on jo afasia, jos ja kun olet aikuinen.

Meillä on suvussa puheongelmia kuten juuri nuo luettelemasi. Puhun nopeasti, eno änkytti ja serkku puhui välillä ihan hyvin,mutta alkoi änkyttää toistamiseen. Laulaa silti hyvin. Siskoni oppi myöhään puhumaan ja änkytti pari vuotta sen jälkeen.

Äitini on ilmeisesti afaatikko. Hänellä on paljon neurologisia ongelmia, ja etenkin lapsena puhui sanoja sekaisin. Nykyään sanat häviävät. Niin joskus minullakin, mutta enemmän väsyneenä. Aloin oireilla siinä 40 -vuotiaana.

Afasia on seurausta esim aivoinfarktista tai aivovauriosta.

Dysfasia on kielen kehityksen häiriö eikä se nimi afasiaksi vaihdu.

Kyllä vaihtuu. Päivitä tietosi. Dysfaattinen ihminen on muuten rajoittunut kuin pelkästään kielellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista kirjoitti:

Lapsena todettu lievä asteisenä. Nykyisin dysfasia vaikuttaa yksittäisten sanojan "katoamisena" mielestä. En tiedä onko oire dysfasiasta vai mistä, mutta työpäivän jälkeen on usein väsähtänyt ja en jaksa jutella kotosalla heti. Joskus väsyneenä änkytän/puhe epäselvää.

Sinun vaivasi on jo afasia, jos ja kun olet aikuinen.

Meillä on suvussa puheongelmia kuten juuri nuo luettelemasi. Puhun nopeasti, eno änkytti ja serkku puhui välillä ihan hyvin,mutta alkoi änkyttää toistamiseen. Laulaa silti hyvin. Siskoni oppi myöhään puhumaan ja änkytti pari vuotta sen jälkeen.

Äitini on ilmeisesti afaatikko. Hänellä on paljon neurologisia ongelmia, ja etenkin lapsena puhui sanoja sekaisin. Nykyään sanat häviävät. Niin joskus minullakin, mutta enemmän väsyneenä. Aloin oireilla siinä 40 -vuotiaana.

Afasia on seurausta esim aivoinfarktista tai aivovauriosta.

Dysfasia on kielen kehityksen häiriö eikä se nimi afasiaksi vaihdu.

Kyllä vaihtuu. Päivitä tietosi. Dysfaattinen ihminen on muuten rajoittunut kuin pelkästään kielellisesti.

Ei vaihdu. Afasia on hankittu ja dysfasia kehityksellinen häiriö. Dysfasian oirekuva toki muuttuu kehityksen ja kokemusten myötä, ja aikuisena esimerkiksi sananlöytämisvaikeus voi olla merkittävin haaste. Toisaalta dysfaattinen (sittemmin kielellinen erityisvaikeus, nykyisin kehityksellinen kielihäiriö) henkilö voi sairastua muistisairauteen, jolloin alkuvaiheen oirekuva voi näyttäytyä vain dysfasian oireiston pahenemisena, tai saada aivoverenkiertohäiriön, jonka seurauksena oireistoon tulee lisäksi afasiaa. 

t. puheterapeutti

Dysfasia on kielellinen häiriö, johon voi liittyä muutakin häiriötä, mutta ei välttämättä. Esimerkiksi 30%:lla on motorinen häiriö, mutta 70%:lla ei ole.

Minä olen ruvennut änkyttämään vasta myöhemmällä iällä teini-iän loppupuolella. Se tuntuu joka vuosi vain pahentuvan ja pahentuvan mitä vanhemmaksi tulen. Minulla siis ei ole todettu mitään dysfasiaa, mutta tunnistan itsessäni piirteitä siihen. Sanojen suulla muodostaminen voi yhtäkkiä muuttua valtavan vaikeasti ja yritän aina uudelleen ja uudelleen. Olen oppinut tähän sen, että pidän hetken aikaa turpani kiinni, hengähdän ja yritän muodostaa kyseisen sanan ääneen hitaammin ja toden teolla keskittyen siihen. Lapsena en koskaan änkyttänyt, eikä minulla ole kielellisiä ongelmia muussa suhteessa. Osaan kirjoittaa hyvin ja ymmärrän kirjoitettua ja puhuttua kieltä. Minusta vain on alkanut tuntumaan pahalta, kun yritän keskustella jonkun kanssa ja rupean yhtäkkiä änkyttämään ihan tavallisissakin tutuissa sanoissa. En ole käynyt missään lääkärissä kuitenkaan, ehkä pitäisi? Vastauksena ap:lle: En koe, että ainakaan änkyttäminen vaikuttaisi valtavasti elämään aikuisiällä, mutta kyllä se itsetuntoa kaivaa aina silloin tällöin, kun se päättää ruveta vaivaamaan. Olen myös pohtinut, että onkohan kyseessä jokin neurologinen kohtaus, koska minulla on ollut nuoruusiän epilepsia, joka on todettu nykyisin parantuneeksi. Änkyttäminen ja tangertelu siis alkaa aina aivan yhtäkkiä.

Samaistun sun tunteisiin. Ite oon 22-vuotias ja käyny perus, ylä ja ammattikoulun pienryhmässä.. Valmistuin kokiks ammattikoulusta ja nykyään työelämässä, kun alottaa uudest paikas, ni pitäis viikossa osata jo kaikki asiat ja ite en tosiaan opi niin nopeesti. Esimerkki, joidun yhestä kahvilasta pois 10 työpäivän jälkeen, kun kuulemma olin liian hidas, mutta en aio luovuttaa silti. Kahvilaan aion vielä jonain päivänä päästä työntekijäksi! 😁

Opin itse puhumaan vasta neljän vanhana, mutta silloinkin vain muutaman sanan ja nekin epäselvästi. Kuusi vuotiaana sitten monien tutkimusten jälkeen todettiin vaikea Dysfasia. 

Aikuisiällä kun olen maininnut ihmisille siitä, he ovat olleet yllättyneitä. Puheestani saa selvää ja sanavarasto on rikasta heidän mielestään. Kirjoittamisessakaan ei ole ongelmaa. Päinvastoin, olen siinä jopa parempi kun itse puhumisessa.

Itse huomaan sen vielä mm. sanojen hakemisessa/unohtamisessa (Esim. Näin kuvan veljentytöstäni, joka joi tuttipullosta niin meni hetki ennenkuin sain päätettyä "Oi kun se on ollut niin pieni kun se joi vielä..." lauseen tuttipulloon..  Ja ennen tätä sanaa kyselin kuumeisesti ihmisiltä, mikä se sana oli jne. Ja vieläkin suustani tulee sellaisia sanoja/lauseita mitä ei ole välttämättä edes olemassa.

Elehdin paljon käsin ja ilmein samalla kun puhun. Jäännyt varmaan lapsuudesta, kun ihmiset eivät saanneet selvää puheesta. Joskus innostuessani tai hermostuessani toistan samaa lausetta huomaamattani niin kauan kunnes joku siitä huomauttaa.  Ja olen aika sosiaalinen ja tykkään jutella ja höpötellä ihmisten kanssa. 

Dysfasiaa ei kannata pelästyä, yleensä siitä kuntoudutaan ihan mukavasti. liian vähän saavat tukea sitten myöhemmällä iällä jatko-opinnoissa ja työelämään pääsemmisessä, kuten yksi vastaaja oli tyrmätty kahvilatyössä heti alkuunsa. Sanoisin, että isoja palkkatukia heille aluksi työelämään ja kunnon perehdytys, niin saadaan tunnollisia ja ahkeria työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivisilla vaikeuksilla, mm. dysfasialla on korkea riski päällekkäistyä muiden ongelmien kanssa (komorbiditeetti). Olikohan n. 60% tapauksista näitä ja sama sitten toisinpäin eli muilla vaikeuksilla on komirbiditeettia kielellisiin vaikeuksiin sekä autismin kirjoon. Vastaavanlaiset vaikeudet voivat tuottaa minäkuvaan, identiteettiin yms. kolhuja, jotka heijastuvat elämän muilla osa-alueilla. Lainaa psykologian/erityispedagogiikan teos oppimisen kehityksestä ja sen pulmista, sieltä voisi löytyä.

Tuoohan on loogista kuun luetunymmärtämiinen on hankalaa joten tiedonkerääminen esim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivisilla vaikeuksilla, mm. dysfasialla on korkea riski päällekkäistyä muiden ongelmien kanssa (komorbiditeetti). Olikohan n. 60% tapauksista näitä ja sama sitten toisinpäin eli muilla vaikeuksilla on komirbiditeettia kielellisiin vaikeuksiin sekä autismin kirjoon. Vastaavanlaiset vaikeudet voivat tuottaa minäkuvaan, identiteettiin yms. kolhuja, jotka heijastuvat elämän muilla osa-alueilla. Lainaa psykologian/erityispedagogiikan teos oppimisen kehityksestä ja sen pulmista, sieltä voisi löytyä.

Tuoohan on loogista kuun luetunymmärtämiinen on hankalaa joten tiedonkerääminen esim.

Mutta sinäälläään voi torpata kun puhutaaan ymmärrykseestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivisilla vaikeuksilla, mm. dysfasialla on korkea riski päällekkäistyä muiden ongelmien kanssa (komorbiditeetti). Olikohan n. 60% tapauksista näitä ja sama sitten toisinpäin eli muilla vaikeuksilla on komirbiditeettia kielellisiin vaikeuksiin sekä autismin kirjoon. Vastaavanlaiset vaikeudet voivat tuottaa minäkuvaan, identiteettiin yms. kolhuja, jotka heijastuvat elämän muilla osa-alueilla. Lainaa psykologian/erityispedagogiikan teos oppimisen kehityksestä ja sen pulmista, sieltä voisi löytyä.

Tuoohan on loogista kuun luetunymmärtämiinen on hankalaa joten tiedonkerääminen esim.

Mutta sinäälläään voi torpata kun puhutaaan ymmärrykseestä.

Itte oleen lukenut eläessä yhden kirjan : seitsemän velljestä.

n28 kirjoitti:

Opin itse puhumaan vasta neljän vanhana, mutta silloinkin vain muutaman sanan ja nekin epäselvästi. Kuusi vuotiaana sitten monien tutkimusten jälkeen todettiin vaikea Dysfasia. 

Aikuisiällä kun olen maininnut ihmisille siitä, he ovat olleet yllättyneitä. Puheestani saa selvää ja sanavarasto on rikasta heidän mielestään. Kirjoittamisessakaan ei ole ongelmaa. Päinvastoin, olen siinä jopa parempi kun itse puhumisessa.

Itse huomaan sen vielä mm. sanojen hakemisessa/unohtamisessa (Esim. Näin kuvan veljentytöstäni, joka joi tuttipullosta niin meni hetki ennenkuin sain päätettyä "Oi kun se on ollut niin pieni kun se joi vielä..." lauseen tuttipulloon..  Ja ennen tätä sanaa kyselin kuumeisesti ihmisiltä, mikä se sana oli jne. Ja vieläkin suustani tulee sellaisia sanoja/lauseita mitä ei ole välttämättä edes olemassa.

Elehdin paljon käsin ja ilmein samalla kun puhun. Jäännyt varmaan lapsuudesta, kun ihmiset eivät saanneet selvää puheesta. Joskus innostuessani tai hermostuessani toistan samaa lausetta huomaamattani niin kauan kunnes joku siitä huomauttaa.  Ja olen aika sosiaalinen ja tykkään jutella ja höpötellä ihmisten kanssa. 

 

Millaista kuntoutusta sait ja mihin ikään asti? Miten koulu ja opiskelut meni? Mitä teet työksesi? Kiinnostaa pienen kielellisestä erityisvaikeudesta kärsivän tytön äitinä.