Jos olisit varakas, auttaisitko köyhää ystävääsi (vaikka tämä ei pyytäisi mitään)?

Riippuu tilanteesta, mutta en kovin herkästi.

Monet selvittävät asiansa mieluiten itse, kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen auttanut. Vienyt tuliaiset ja ostanut (lapsille, kalliit) lahjat, vienyt lapset huvipuistoon ja teatteriin yms. Vastapalveluksena kaveri piti mua aikoinaan pullissa kun oli hyvä leipomaan.

Rahaa olen pyydettäessä lainannut ja aina saanut sovitusti takaisin.

Ei se ole mitään apua että vie kalliita lahjoja ja vie huvipuistoon ja teatteriin. Kaikkea muuta kuin apua.

Nimenomaanhan tuollaiset asiat saa ihmisen pysymään mukana ns. normaalissa yhteiskunnassa. Se, ettei elämä ole pelkkää kituuttamista ja pullojen keruuta.

Suomessa 5% palkansaajista maksaa 25% tuloveroista, joten ei kävisi edes mielessä auttaa, koska verottaja olisi vienyt sen verran paljon tuloistani, että eiköhän sillä olisi autettu aika monta köyhää vain olemaan kotona sen sijaan, että joutuisivat harkitsemaan työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

En vitussa. Yhdelle kaverille lainaan vielä rahaa, koska maksaa aina takaisin. Toiselle kaverille lainasin 200 eikä maksanut takaisin. Hänelle en enää anna mitään apuja. On aika itseään ylentävää annella jotain almuja muille. Ihan kuin Suomessa muka ihmiset olisivat jotenkin köyhiä. Jokaiselle juoksee tilille tuhansia euroja vaikkei olisi töissäkään. Yh-äiti kahden alaikäisen lapsen kanssa voi istua päivät himassa tukien varassa. Ei heru sympatiaa.

Jos joku saa yli 1000 euroa työttömänä, kyseessä on vuokra-avustus, jota ei voi käyttää muuhun. Tai voi, jos ei välitä asunnottomuudesta.

Kyllä auttaisin ystävää ja miksei muitakin.

Mikäli saisin jonkun ison rahavoiton , niin ilman muuta antaisin surutta ainakin puolet siitä heille ketkä tarvitsee.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy, selvää rahaa en siis antaisi, tarjoaisin samanlaista apua kuin nytkin, ruokakassia tuliaisiksi, kirppikselle menevistä tavaroista etuotto- oikeus, mutta isommalla volyymillä. Saattaisin ostaa sijoitusasunnon vuokrattavaksi asuntoa kaipaavalle luotettavalle ystävälle tai maksaa pyydettyä enemmän jostakin toivomastani palveluksesta tai muuta vastaavaa. Kuitenkin täytyy pitää huoli siitä ettei vastaanottaja nolostu tai innostu siipeilemään, taitolaji se olisi, onneksi ei sellaista ongelmaa ole:).

Auttaisin. Olisi ihanaa auttaa ihmistä, jonka tietäisin olevan ahdingossa. Auttaisin siis, jos oma toimeentuloni olisi varmasti turvattu hyvän matkaa eteenpäin, laskut yms. maksettu ja vähän olisi säästössä esim. odottamattomia terveysmenoja varten. En tee ylimääräisellä rahalla oikein mitään.

Järjestäisin hemmottelupäiviä ja maksaisin yhteiset matkat, leffat, ravintolat ja lapsille veisin kalliita lahjoja, ostelisin joulukoreja jne. Sellaista arjen luksusta. 

Autan,mutta vain tarpeeseen eli esim.ostan kassillisen ruokaa tai maksan bussilipun.Rahaa en lainaa.

Auttaisin, mutta se pitäisi tehdä ovelasti että ystävä perheineen ei loukkaannu.

En, koska olen sen verran ylpeä ihminen, että itseäni pyytämättä annettu "köyhäinapu" suututti hirveästi. Koin sen tosi nöyryyttävänä, enkä todellakaan halua samaa tunnetta toiselle. Jos rahaa olisi määrättömästi, ja toinen pyytäisi avustusta, sen antaisinkin.

Mullakin on robinhoodmaisia haaveita siitä että voisi auttaa vähävaraisia jonkun perustamansa säätiön tvs avulla, mutta tuttavien avustaminen pyytämättä, rahallisesti...eikö se ole jotenkin alentavaa? Mun kaverit ottas tommosen loukkauksena ja paheksuisivat että kuka oikein luulen olevani, joku heitä parempi almujenjakelija? Jos joku pyytäisi ja olisi oikeasti kusessa, sitten varmasti. Tai kiertoteitse niin että hankkisi juhlapäivinä hulppeammat lahjat, järkkäisi väsähtäneelle perheenäidille yllätysjuhlat tai lainaisi pyydettäessä jonkun yksittäisen summan tvs. Ehkä jos itsellä olisi köyhä eläkeläisäiti joka kitkuttaisi surkeilla tuloilla, voisi häntä vähän vakituisemminkin rahallisesti jeesata.

Suomessa näitä vähävaraisia autetaan ihan valtion toimestakin tulonsiirtoina paremmin asiansa hoitaneilta. Suomessa ylimääräistä apua tarvitsevat ovat päihteidenkäyttäjät ja peliriippuvaiset tai jollain muulla tavalla typerästi taloutensa pilanneet ihmiset.

Joo, mielelläni! Jos hän vain ottaisi avun vastaan. Minusta olisi kiva, että saisin rahoillani jonkun iloiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Auttasin motivointipuheella mutta en taloudellisesti koska en usko taloudelliseen apuun.

Voisitko kirjoittaa motivointipuheesi tänne?

Olen ollut vuosia sairauslomalla vakavan fyysisen sairauden vuoksi, tuloni ovat pienet ja käytän suuren määrän rahaa lääke- ja sairaalakuluihin. Olen heikossa kunnossa sairastamisen jälkeen ja mm. anemian vuoksi. Lääkärin mielestä olen nyt työkunnossa.

Olen yli 50-vuotias eli työnsaanti tulee olemaan haasteellista, jollei mahdotonta eli tuloni pienenevät entisestään.

Otan mielelläni vastaan hyviä neuvoja. Miten toimisit minun tilanteessani?

Olen varakas, mutta en auta. En nimittäin pidä auttamisena, että kutsuessani ystäväni baariin, ravintolaan, leffaan, konserttiin, laivaristeilylle tms maksan molempien osuuden. Enkä pidä auttamisena ostamiani joulu- ja syntymäpäivälahjojakaan tai ulkomailta tuomiani tuliaisia. Arkisista jutuista kuten ruuuasta, laskujen maksamisesta jne on ystävienikin selvittävä itse. Ainahan on riski, että jään auton alle ja kuolen, joten en halua, että poismenoni vaikuttaisi mitenkään ystävieni arjesta selviytymiseen. Omia lapsiani autan monin tavoin, mutta he nyt muutenkin perivät kaiken varallisuuteni. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa näitä vähävaraisia autetaan ihan valtion toimestakin tulonsiirtoina paremmin asiansa hoitaneilta. Suomessa ylimääräistä apua tarvitsevat ovat päihteidenkäyttäjät ja peliriippuvaiset tai jollain muulla tavalla typerästi taloutensa pilanneet ihmiset.

Mistä näitä kouluttamattomia kommentoijia riittää?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa näitä vähävaraisia autetaan ihan valtion toimestakin tulonsiirtoina paremmin asiansa hoitaneilta. Suomessa ylimääräistä apua tarvitsevat ovat päihteidenkäyttäjät ja peliriippuvaiset tai jollain muulla tavalla typerästi taloutensa pilanneet ihmiset.

Kiitos. 

Minulla on erittäin huonoennusteinen syöpä vuosikymmenien työnteon jälkeen. 

Arvostan kommenttiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen auttanut. Vienyt tuliaiset ja ostanut (lapsille, kalliit) lahjat, vienyt lapset huvipuistoon ja teatteriin yms. Vastapalveluksena kaveri piti mua aikoinaan pullissa kun oli hyvä leipomaan.

Rahaa olen pyydettäessä lainannut ja aina saanut sovitusti takaisin.

Ei se ole mitään apua että vie kalliita lahjoja ja vie huvipuistoon ja teatteriin. Kaikkea muuta kuin apua.

Näin minäkin ajattelen. Jos toinen ei selviydy vuokranmaksusta, näkee nälkää tai ei ole varaa lääkkeisiin, niin mitä teatteriin vieminen auttaa?

En ole auttanut ystäviä, kun eivät ole avun tarpeessa. Huonotuloisemmille kavereille olen silloin tällöin baarissa tarjonnut, kun itse tienaan enemmän, mutta en laske alkoholin tarjoamista avuksi vaan hyvän tahdon eleeksi.

Periaatteessa voisin vaikka ostaa lukiokirjat jollekin lahjakkaalle nuorelle, joka ei muuten saisi kirjoja. Mutta toisaalta lahjakas varmaankin saisi stipendin muutenkin.

Tähtisade kirjoitti:

Mullakin on robinhoodmaisia haaveita siitä että voisi auttaa vähävaraisia jonkun perustamansa säätiön tvs avulla, mutta tuttavien avustaminen pyytämättä, rahallisesti...eikö se ole jotenkin alentavaa? Mun kaverit ottas tommosen loukkauksena ja paheksuisivat että kuka oikein luulen olevani, joku heitä parempi almujenjakelija? Jos joku pyytäisi ja olisi oikeasti kusessa, sitten varmasti. Tai kiertoteitse niin että hankkisi juhlapäivinä hulppeammat lahjat, järkkäisi väsähtäneelle perheenäidille yllätysjuhlat tai lainaisi pyydettäessä jonkun yksittäisen summan tvs. Ehkä jos itsellä olisi köyhä eläkeläisäiti joka kitkuttaisi surkeilla tuloilla, voisi häntä vähän vakituisemminkin rahallisesti jeesata.

Miten yllätysjuhlat tai hulppeat lahjat auttaisi ihmistä, joka ei selviydy arjestaan?