Jos olisit varakas, auttaisitko köyhää ystävääsi (vaikka tämä ei pyytäisi mitään)?

Saatan lähitulevaisuudessa olla sellaisessa asemassa että voisin auttaa ystävän ulos veloistaan. Miten tällainen olisi mahdollista toteuttaa ilman että verottaja tulee haistelemaan että mistä välistä voi vetää?

Olen ja en auta.

Lapsiani autan.

Olen auttanut esim työkaveriani jolla oli taloudellisesti tiukkaa annoin rahaa. Halusi välttämättä maksaa takaisin vaikka koetin selittää että annan enkä halua takaisin.

Yleensä en anna rahaa. Autan kyllä taluttamalla koiraa kun omistaja sairas. Tai kolaan lumet pihalta. Läheisilleni voisin lainata /antaa rahaa koska he kaikki käyttävät rahaa järkevästi.

Mutta esim kaverille joka välillä vihjaili että tarvisi rahaa lasten ruokaan ym en sitä antanut. Jos heillä on rahat siltä kulta loppu niin se ei ole minun ongelma. Varsinkaan kun perheen isä oli käyttänyt 300€ harrastukseensa kysymättä lupaa niin perheen äiti oli ostanut sitten hänkin 300€ laukun. Ja nyt minun olisi pitänyt sitten kustantaa ruokaa heille. Ei kiitos. Opetelkoot käyttämään rahaa järkevästi.

Jos voittaisin lotossa niin en todellakaan rupeaisi jakamaan rahaa ventovieraille. En usko että siitä seuraisi mitään hyvää. Ennemmin se kannustaisi tuollaiseen voin tuhlata omat rahat ja kyllä joku sitten maksaa minulle loppukuun ruuat )ne. Eri asia jos tuntisin ihmisen joka tiukilla mutta osaa käyttää järkevästi rahaa ja joutuisi vaikka pidemmälle sairaslomalle töistä jne niin silloin voisin auttaa. Yleensä ottaen kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Autan ostamalla hyödykkeitä joskus yllätyksenä tai tarjoamalla ruoat / kahvit. Yritän myös tsempata tekemään hyviä valintoja ja olen kuunteleva korva. Rahaa en lainaa enkä myöskään suostu liiallisiin kyyditsemisiin yms. Kaikki apu lähtee omasta halustani.

En koe olevani varakas, mutta pärjään taloudellisesti paremmin kuin pari ystävääni. En ole heitä suoraan taloudellisesti auttanut, mutta aina jotain pientä koitan keksiä.

Työpaikalla vaihtui tietokoneet, saatiin lunastaa vanhat edullisesti omaan käyttöön. Tiesin, että ystäväni tarvitsisi uuden koneen, joten hän osti minulta tuon lunastamani koneen - noin puolella siitä lunastushinnasta.

Puolisoni ostaa ihan liian usein uuden puhelimen, joten ystäväni ja heidän lapsensa ovat saaneet meiltä lahjaksi tai nimellisellä korvauksella laadukkaita puhelimia.

Ystävien lapsia olen ottanut meille yö- tai viikonloppukylään, ovat omien lasteni kavereita. Sitten ollaan tehty jotain sellaisia juttuja yhdessä, joihin ystävilläni ei välttämättä olisi samalla lailla varaa, käyty puuhaparkeissa ja hampurilaisilla yms. Kierrätän lasteni vaatteita ystävilleni, varsinkin lasten ollessa alle kouluikäisiä näistä oli iso apu.

Muutaman kerran olen varannut esim. teatteriliput minulle ja puolisolleni, ja sitten puolisolleni on tullutkin este ja olen pyytänyt ystäväni seuraksi niin, että hänen ei tarvitse maksaa lipusta mitään. Toisinaan olen tarjonnut myös illan ravintolaruuat.

Yhtenä jouluna saimme työn kautta kolme joulukinkkua eri yhteistyökumppaneilta. Kysyin ystäviltäni, olisiko heillä tarvetta kinkuille, ja annoimme ne pois.

Pieniä juttuja, mutta niissä hetkissä merkityksellisiä. Rahaa en ole suoraan antanut tai lainannut, se ei jotenkin tunnu sopivan ystävyyteemme.

Tarjosin juuri kaverille miniloman, mies lähti yllättäen ja jäi tosi huonoon tilanteeseen rahallisesti ennen kun kaikki tuet lähtee pyörimään ja olen häntä opastanut mitä pitää hakea kun oli täysin lamaantunut.

Kyllä olen auttanut

En ole varakas mutta on ylimääräistä rahaa ja muutama ex kaveri tämän tiennyt. Lainanneet isojakin summia ja tietysti olen auttanut. Yksi ei pysynyt maksusuunnitelmassa ja velkaa sai kysellä pitkään takaisin vaikka maksuerät oli pieniä. Sitten tuli se kerta kun jäi lähes 3000e saamatta takaisin. En auta enää enkä ole tekemisissä kenenkään kanssa. Luotto mennyt ihmisiin, suurin osa haluaa vain hyväksi käyttää.

Voisin ostaa tältä jotain. En jaa vapaaehtoisuuden pohjalta vastikkeetonta rahaa.

Isääni autan joka kuukausi antamalla 1000 euroa. Hän on pienituloinen eläkeläinen ja minä suurituloinen. En olisi mitään ilman isääni, joten joten haluan, että hänellä on hyvät eläkepäivät.

Auttaminen voi välillä varmasti olla myös vähän haastavaa. Olen itse pienituloinen (matalapalkka töissä ja olen lapseton yksinasuva) ja olen saanut tosi paljon apua yhdeltä ystävältäni, jolla menee taloudellisesti paremmin. Hän ei auta antamalla suoranaisesti rahaa, mutta hänen avustajan on ollut todella iso rahanarvoinen apu minulle. Esimerkiksi aina kun hän käy läpi vaatekaappinsa ja karsii sieltä pois ne, joita ei syystä tai toisesta enää käytä, hän antaa ne minulle. En edes muista milloin olisin ostanut vaatekaupasta mitään muuta kuin sukkia tai alusvaatteita, sillä jo vuosia olen saanut kaiken muun häneltä. Lisäksi hän tapaa tarjota minulle kaikkea muuta hänelle tai perheeelleen tarpeetomaksi jäänyt (astioita, harrastusvälineitä, kodin sisustusjuttuja jne.) Hän ei ole koskaan antanut mitään ”koinsyömää” tai rikkinäistä tavaraa vaan ihan hyväkuntoista tai joskus jopa ihan uutta. Hän ole koskaan tehnyt näistä antamisesta mitään numeroa, vaan mielestäni tosi huomaavaisesti ohimennen tarjonnut, että otatkos tällaiset kun meiltä jääkin nyt käyttämättä. Olen ollut näistä aina tosi iloinen ja niistä on tosiaan ollut ihan isoa rahallistakin apua minulle. Siksi olin tosi tyrmistynyt kun kuulin, että kun hän oli tarjonnut yhteiselle tutullemme heidän pojaltaan pieneksi jäänyttä maastopyörää ihan ilmaiseksi, oli tämä tuttumme vetänyt herneen nenään ja haukkunut hänet pystyy tyyliin ” luuletko että meillä ei ole rahaa ostaa itse lapsillemme polkupyöriä!” . Voi siis olla, että auttaminen voi siis joskus olla vaikeaa jos epäilyttää miten toinen suhtautuu avun tarjoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Saatan lähitulevaisuudessa olla sellaisessa asemassa että voisin auttaa ystävän ulos veloistaan. Miten tällainen olisi mahdollista toteuttaa ilman että verottaja tulee haistelemaan että mistä välistä voi vetää?

Ensinnäkin, jos summa on alle 5000 euroa, voit antaa sen ystävällesi täysin laillisesti ilman, että siitä menee lahjaveroa. Jos kysymys on suuremmasta summasta, yksi mahdollisuus on tehdä summasta velkakirja. Velasta ei tarvitse periä korkoa, mutta pitää olla sovittuna jonkinlainen realistinen lyhennyssuunnitelma, jotta kysynyksessä ei olisi lahja. Lyhennys voi kuitenkin olla pieni ja laina-aika pitkä.

Yksi vaihtoehto on myös se, että sinä maksat suoraan ystäväsi elatukseen liittyviä laskuja (esim. vuokra), ja ystäväsi lyhentää näin säästyneillä rahoilla itse velkaansa. Näin saa tehdä täysin laillisesti ilman lahjaveroseuraamuksia (katso verottajan sivuilta elatuslahja), mutta mitä tahansa laskuja et voi näin maksaa ystäväsi puolesta, vaan niiden pitää olla normaaleihin elinkustannuksiin (kuten asuminen ja ruoka) kuuluvia.

Mulla on vähävarainen ja rakas ystävä. En anna suoraan rahaa, sillä hänen rahankäyttönsä on jossain määrin holtitonta (sairastaa kaksisuuntaista ja manioissaan tuhlailee). Olen kuitenkin jo varmaan 10 vuotta maksanut kaiken, kun ollaan tavattu ja tehty jotain. On se sitten leffaa, ruokailua, biletystä, mökkiviikonloppua tms. Teen sen tosi mielelläni ja molemmat pääsee nauttimaan kivoista jutuista 😊

Vierailija kirjoitti:

En vitussa. Yhdelle kaverille lainaan vielä rahaa, koska maksaa aina takaisin. Toiselle kaverille lainasin 200 eikä maksanut takaisin. Hänelle en enää anna mitään apuja. On aika itseään ylentävää annella jotain almuja muille. Ihan kuin Suomessa muka ihmiset olisivat jotenkin köyhiä. Jokaiselle juoksee tilille tuhansia euroja vaikkei olisi töissäkään. Yh-äiti kahden alaikäisen lapsen kanssa voi istua päivät himassa tukien varassa. Ei heru sympatiaa.

On paljon köyhiä eläkeläisiä, joilla on minimieläke, Ei  ole varaa ostaa lääkkeitä, tai pitää olla syömättä kun asumiskulut on pakko maksaa.  Yksinhuoltajilla asiat  usein paremmin

Olen antanut tavaran muodossa, mutten rahana.