Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit varakas, auttaisitko köyhää ystävääsi (vaikka tämä ei pyytäisi mitään)?
Kommentit (95)
Minä autan vaikka en ole edes varakas. Kaveri on työtön ilman omaa syytään. Miksi katsoisin vierestä tekemättä mitään kun pienikin apu on toiselle merkittävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pidä tätä varsinaisena auttamisena, mutta olen maksanut ystävän lentoliput luokseni, tarjonnut kun ollaan ulkona ja antanut vähän kalliimpia lahjoja lapsilleen. Pärjää siis kyllä ilman näitäkin, mutta tiedän että on tiukkaa ja musta on mukavaa saada seuraa ilman, että hänen tarvii laskea joka penniä. Lisäksi olen antanut huonekaluja ja astioita pikkuremppaa vastaan. Olen lapseton ja hyvätuloinen, enkä oikein keksi miksi en tarjoaisi jotain mukavaa ystävälleni.
Toiselle ystävälle olen aikoinaan tarjonnut katon pään päälle ja antanut ihan rahaakin. Nyt on hyväpalkkaisessa duunissa ja tarjoaa minulle vastavuoroisesti mitä milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä autan vaikka en ole edes varakas. Kaveri on työtön ilman omaa syytään. Miksi katsoisin vierestä tekemättä mitään kun pienikin apu on toiselle merkittävää?
Onneksi on vielä hyviä ihmisiä olemassa
Autan jo, vaikka en mitenkään varakas ole. Vähästä on helppo antaa! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitten toimiditte? Tässä on sulle rahaa kun olet köyhä ja minä varakas...
Voisin auttaa mutta tiedan etta han joka tarviis ei ikina ottais vastaan periaatteidensa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi olla varakas auttaakseen? Onko tämä joku tavisten tapa kerätä hyvä ihmis -pisteet ulkoistamalla se auttaminen varakkaille "kyllä mä auttaisin ja ostelisin kaikille kaiken JOS voittaisin lotossa", vaikka itsekin voisivat ihan hyvin autella jos haluaisivat.
Auttaisin ja autankin, mutta teen sen hienotunteisesti niin ettei ystävä tunne olevansa hyväntekeväisyystapaus. Esim. pyydän häntä auttamaan jossain asiassa x (lastenhoidossa, oman firmani paperihommissa yms.) ja vaadin saada maksaa saman verran kuin maksaisin vieraallekin. Tiedän että käteinen tulee tarpeeseen pienipalkkaiselle yksinhuoltajalle.
Ostan hänelle ja lapselleen tarpeellista luksusta lahjaksi tai tuliaisiksi ja esim tänä kesänä kutsuin hänet lapsineen meidän mukaan ulkomaamatkalle jonka maksoimme kokonaan sillä verukkeella että hän voisi auttaa lastenhoidossa ja lapsista olisi seuraa toisilleen. Matka oli mahtava ja me päästiin puolison kanssa kahdestaan illalla ulos pari kertaa kun ystävä jäi vahtimaan jälkikasvua, ystävä on mitä mainioin kokki joten hän kokkaili meille ihania aterioita (majoituimme villassa hotellin sijaan) ja oli mainioita seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pin kirjoitti:
Miksi pitäisi olla varakas auttaakseen? Onko tämä joku tavisten tapa kerätä hyvä ihmis -pisteet ulkoistamalla se auttaminen varakkaille "kyllä mä auttaisin ja ostelisin kaikille kaiken JOS voittaisin lotossa", vaikka itsekin voisivat ihan hyvin autella jos haluaisivat.
Ei ainakaan minulla tuollainen asenne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä autan vaikka en ole edes varakas. Kaveri on työtön ilman omaa syytään. Miksi katsoisin vierestä tekemättä mitään kun pienikin apu on toiselle merkittävää?
Onneksi on vielä hyviä ihmisiä olemassa<3
Harvinaista tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on autettu kun oli tiukkoja aikoja opiskellessa,rahallisesti ja henkisesti, ja minä olen myäs auttanut kun toinen ollut vastaavassa tilanteessa. Ei ole joka penniä laskettu , mutta takas on maksettu aina.
Mä olen varakas, enkä ajattele, että minun kuuluisi auttaa ketään. Tosin lupasin kyllä kustantaa yhdelle ystävälleni asianajopalveluita 1500-2000€:lla, jos se auttaisi häntä, kun häneltä meinattiin ottaa lapsi pois, mutta onneksi tätäkään apua ei sitten tarvittu.
Samoin mietin auttaa toista ystävääni huoltajuuskiistassa 10 000€:lla, jos hän meinaisi menettää lapsensa muuten tämän isälle, mutta en sanonut hänelle vielä mitään. En olisi kestänyt katsella vierestä, jos toisella olisi VARATTOMUUDEN takia jäänyt oikeitensa puolustamatta. Onneksi sitäkään ei tarvittu.
Mutta en tajua muuten lainkaan sitä, että koittaisin esim. kohottaa kenenkään elintasoa. Ei todellakaan kiinnosta. Auttaisin vain, jos se olisi ehdottoman välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni sairastui syöpään.
En voinut liikaa auttaa, mutta kävin vähintään joka toinen viikko kylässä, aina siivosin pari h, pesin ikkunoita ja vein kauppakassin, tyhjensi roskikset.
Otin joka kerta pari laskua mukaan, yht alle 100 e, eli tulihan siinä parissa vuodessa iso summa, mutta itse pärjäsin.Syöpä on sellainen tauti, vieläkin osa luulee, se tarttuu. Tiedän, että seurani oli paras tuki, mutta rahaa ei olisi ollut kaikkeen.
Nyt ystäväni on mennyt takaisin töihin ja maksaa velat takaisin .
Millä tavalla tämä on auttamista, jos toinen maksaa velat takaisin? Sehän oli siis lainaamista, ei ainakaan rahan antamista.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai. Jos vain voisin jotenkin tehdä selväksi, että ei tarvitse nolostua tai stressaantua avusta.
Jos joku on pahassa jamassa, nolostuminen on pieni riski siitä että saa joltain oikeasti apua.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varakas, enkä ajattele, että minun kuuluisi auttaa ketään. Tosin lupasin kyllä kustantaa yhdelle ystävälleni asianajopalveluita 1500-2000€:lla, jos se auttaisi häntä, kun häneltä meinattiin ottaa lapsi pois, mutta onneksi tätäkään apua ei sitten tarvittu.
Samoin mietin auttaa toista ystävääni huoltajuuskiistassa 10 000€:lla, jos hän meinaisi menettää lapsensa muuten tämän isälle, mutta en sanonut hänelle vielä mitään. En olisi kestänyt katsella vierestä, jos toisella olisi VARATTOMUUDEN takia jäänyt oikeitensa puolustamatta. Onneksi sitäkään ei tarvittu.
Mutta en tajua muuten lainkaan sitä, että koittaisin esim. kohottaa kenenkään elintasoa. Ei todellakaan kiinnosta. Auttaisin vain, jos se olisi ehdottoman välttämätöntä.
Ja on näköjään pakko mainita erikseen, kun täällä erehdytään kuvittelemaan lainaamista auttamiseksi, että kun mä päätän, että mä autan, se on LAHJA. Mä en haluaisi että toinen maksaa takaisin. Ainakaan rahalla. Eikä tartte muutenkaan maksaa, jos olen auttanut. Jos mä olisin heikoilla ja joku auttaisi mua, inhottaisi ajatella, että se odottaa vastapalvelusta. Eli ei aikonutkaan auttaa, ainoastaan osti itselleen lahjakortin minussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni sairastui syöpään.
En voinut liikaa auttaa, mutta kävin vähintään joka toinen viikko kylässä, aina siivosin pari h, pesin ikkunoita ja vein kauppakassin, tyhjensi roskikset.
Otin joka kerta pari laskua mukaan, yht alle 100 e, eli tulihan siinä parissa vuodessa iso summa, mutta itse pärjäsin.Syöpä on sellainen tauti, vieläkin osa luulee, se tarttuu. Tiedän, että seurani oli paras tuki, mutta rahaa ei olisi ollut kaikkeen.
Nyt ystäväni on mennyt takaisin töihin ja maksaa velat takaisin .
Millä tavalla tämä on auttamista, jos toinen maksaa velat takaisin? Sehän oli siis lainaamista, ei ainakaan rahan antamista.
Rintasyövän hoito jne maksoi noin 1300e suomessa siis ja ihan normi hintainen hoito. Elleivät ystäväni olisi auttaneet, olisin ollut todella pulassa. Vaikka nyt olen yrittänyt joillekin maksaa heidän hyvyyttään takaisin, sitä kiitollisuutta jota tunsin, kun sain sairastaa rauhassa pelkäämättä ulosotto tms, sen tajuaa vain toinen köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Minä autan vaikka en ole edes varakas. Kaveri on työtön ilman omaa syytään. Miksi katsoisin vierestä tekemättä mitään kun pienikin apu on toiselle merkittävää?
Tämä. Kun joku putoaa sairauden tms vuoksi pysyvästi sinne alle 1000e kuukausituloille, joku 50e kk apu voi olla todella iso. Sillä saa parin viikon bensat tai viikon ruoat.
Moni miettii ettei nolostuttaisi jne. Sekin on totta että pitää oppia ottamaan vastaan. Kun esim sairaus yllättää, tämä asia tulee eteen, koska et enää pärjää itseksesi.
Näitä ketjuja lukiessa aina alkaa mietityttää olenko tavallista itsekkäämpi, vai olenko vain rehellinen itselleni sen suhteen kuinka paljon ja mistä määrästä rahaa olisin valmis jakamaan ja kuinka hyville ystäville. En ehkä ikinä saa tietää.