Jos olisit varakas, auttaisitko köyhää ystävääsi (vaikka tämä ei pyytäisi mitään)?

Auttaisin juuri silloin jos toinen ei pyytäisi mitään. Olen aika epäluuloinen ihmisten kanssa, materia-avun pyytäminen saisi mulle hyväksikäyttöyritys-fiiliksen.

Auttaisin :)

Ehdottomasti! Haaveilen lottovoitosta, jotta voisin auttaa vähemmän varakkaita/keskipalkkaisia tuttuja sekä täysin tuntemattomia vähävaraisia. Tuntemattomille lahjoittaisin käteistä nimettömänä, tutuille järkkäisin jotain arjesta irtaantumisia matkojen ja elämysten muodossa. Ostaisin myös autoja ja asuntoja ja antaisin nimelliskorvausta vastaan käyttöön. En vaatisi kiitoksia tai vastapalveluksia, minulle tulisi hyvä mieli muutenkin.

Olen auttanut. Vienyt tuliaiset ja ostanut (lapsille, kalliit) lahjat, vienyt lapset huvipuistoon ja teatteriin yms. Vastapalveluksena kaveri piti mua aikoinaan pullissa kun oli hyvä leipomaan.

Rahaa olen pyydettäessä lainannut ja aina saanut sovitusti takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti! Haaveilen lottovoitosta, jotta voisin auttaa vähemmän varakkaita/keskipalkkaisia tuttuja sekä täysin tuntemattomia vähävaraisia. Tuntemattomille lahjoittaisin käteistä nimettömänä, tutuille järkkäisin jotain arjesta irtaantumisia matkojen ja elämysten muodossa. Ostaisin myös autoja ja asuntoja ja antaisin nimelliskorvausta vastaan käyttöön. En vaatisi kiitoksia tai vastapalveluksia, minulle tulisi hyvä mieli muutenkin.

Samat sanat! Miksi jotkut rikkaat ovat niin kitsaita, etteivät auta edes lapsiaan?

Auttasin motivointipuheella mutta en taloudellisesti koska en usko taloudelliseen apuun.

Auttaisin. Olen myös auttanut. Esim. opiskelijalle antanut vaaterahaa, työttömälle veljelle ostanut housut. Olen antanut sairaslomalaiselle ruokarahaa, opiskelijaparille rahaa kesänviettoon... Yhdelle vien aina elintarvikkeita käydessäni, annan myös lounasseteleitä, jotta voi viedä lapsensa jäätelölle ym. En ole rikas. Kukaan ei ole pyytänyt mitään, olen vain halunnut ilahduttaa. En tee asiasta numeroa.

Totta kai. Jos vain voisin jotenkin tehdä selväksi, että ei tarvitse nolostua tai stressaantua avusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen auttanut. Vienyt tuliaiset ja ostanut (lapsille, kalliit) lahjat, vienyt lapset huvipuistoon ja teatteriin yms. Vastapalveluksena kaveri piti mua aikoinaan pullissa kun oli hyvä leipomaan.

Rahaa olen pyydettäessä lainannut ja aina saanut sovitusti takaisin.

Ei se ole mitään apua että vie kalliita lahjoja ja vie huvipuistoon ja teatteriin. Kaikkea muuta kuin apua.

Olen köyhänäkin auttanut vielä  köyhempiä ystäviäni kunnes huomasin ettei se kannattanut. Joten en auta enää.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisin. Olen myös auttanut. Esim. opiskelijalle antanut vaaterahaa, työttömälle veljelle ostanut housut. Olen antanut sairaslomalaiselle ruokarahaa, opiskelijaparille rahaa kesänviettoon... Yhdelle vien aina elintarvikkeita käydessäni, annan myös lounasseteleitä, jotta voi viedä lapsensa jäätelölle ym. En ole rikas. Kukaan ei ole pyytänyt mitään, olen vain halunnut ilahduttaa. En tee asiasta numeroa.

Maksat velkaasi.

Valitettavasti taloudellinen hyvää hyvyyttään annettu apu tapaa johtaa usein huonoon lopputulokseen. Lainaaminen siihen että ei makseta takaisin ja pyydetään lisää ja aina uudestaan. Ja lahjoitukset siihen että ollaan kiittämättömiä ja pyydetään lisää.

Voin tarjota ravintolassa tms ja antaa lahjoja mutta mihinkään suurempaan en lähde. Useimmiten fiksut ihmiset eivät edes pyydä apua tutuilta vaan hoitavat asiansa muuten. Jos auttaisin merkittävämmin pitäisi henkilön olla sellainen jonka tuntee hyvin tunnolliseksi ja fiksuksi ja tilanteen väliaikainen.

En ole rikas ja autan silti, jos näen esim että ystävän lapsella on kovin risat ulkohousut. Voin lapselle ostaa eikä se kaada talouttani. En kuitenkaan joka kk osta, eikä ole koskaan pyydetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen auttanut. Vienyt tuliaiset ja ostanut (lapsille, kalliit) lahjat, vienyt lapset huvipuistoon ja teatteriin yms. Vastapalveluksena kaveri piti mua aikoinaan pullissa kun oli hyvä leipomaan.

Rahaa olen pyydettäessä lainannut ja aina saanut sovitusti takaisin.

Ei se ole mitään apua että vie kalliita lahjoja ja vie huvipuistoon ja teatteriin. Kaikkea muuta kuin apua.

Just näin. Oikeasti kun pitäisi alkaa pysyvästi rahoittamaan toisten elämää.

Joten parempi antaa kunkin etsiä itse suunnan elämälleen ja hoitaa asiansa.

Auttaisin, ehdottomasti. Näköjään auttaa paras ystävänikin joka tuli ihan itse kysymään että miten pärjätään kun on varmasti rahasta tiukkaa muutenkin ja minä olen joutunut ravaamaan lääkärissä raskauden takia. Kysyi, että eikös ne käyntikerrat ole melko tyyriitä. Vastasin että ovathan ne. Mitään en pyytänyt vaan ystäväni itse kysyi että tarvitaanko apua laskuihin/ruokaan kun hän itse muistaa mitä on olla köyhä. Mokoma otti ja lainasi rahaa että saan erääntyneet laskut maksettua (maksan takaisin pikku erissä) ja kaupan päälle vaati saada käyttää ruokakaupassa että täytetään vähän kaappeja ja pakstinta.

Harkiten. Kyllä minä työttömälle tai sairaseläkkeellä olevalle kaverilleni kaljat aina tarjoan ja varmaan rahaakin antaisin, jos oikein tosi pinteeseen joutuisivat ja pyytäisivät.

Tosiasia kuitenkin on, että molemmat ovat viimeiset 20 vuotta tuhlanneet samalla kuin minä olen säästänyt. On ollut hienompia autoja, on matkusteltu ja elektroniikkaa on ollut nurkat täynnä. En oikein allekirjoita, että kavereiden nykytilanne olisi vain Sipilän vika.

Mä autan nytkin köyhiä kavereitani, vaikka olen itsekin vitun köyhä (elän Kelan perussaikun varassa tällä hetkellä). Eilenkin kävin vieläkin huonotuloisemman kaverini luona ja ostin päälle 20 eurolla ruokaa, jotka toin tullessani ja illalla käytiin vielä kuppilassakin istumassa ja omien drinkkieni lisäksi tarjosin hänellekin pari, eli 40e meni kaikkiaan siihen, mutta kyseessä ystävä, joka kyllä tukee vastaavasti minua silloin, jos hänellä menee minua paremmin. Ja muutenkin tärkeä ihminen minulle.

En vitussa. Yhdelle kaverille lainaan vielä rahaa, koska maksaa aina takaisin. Toiselle kaverille lainasin 200 eikä maksanut takaisin. Hänelle en enää anna mitään apuja. On aika itseään ylentävää annella jotain almuja muille. Ihan kuin Suomessa muka ihmiset olisivat jotenkin köyhiä. Jokaiselle juoksee tilille tuhansia euroja vaikkei olisi töissäkään. Yh-äiti kahden alaikäisen lapsen kanssa voi istua päivät himassa tukien varassa. Ei heru sympatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti! Haaveilen lottovoitosta, jotta voisin auttaa vähemmän varakkaita/keskipalkkaisia tuttuja sekä täysin tuntemattomia vähävaraisia. Tuntemattomille lahjoittaisin käteistä nimettömänä, tutuille järkkäisin jotain arjesta irtaantumisia matkojen ja elämysten muodossa. Ostaisin myös autoja ja asuntoja ja antaisin nimelliskorvausta vastaan käyttöön. En vaatisi kiitoksia tai vastapalveluksia, minulle tulisi hyvä mieli muutenkin.

Tulisit huomaamaan että lauloit itsesi suohon. Utopiassa toimisi muttei ihmisten kanssa tässä ulottuvuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen auttanut. Vienyt tuliaiset ja ostanut (lapsille, kalliit) lahjat, vienyt lapset huvipuistoon ja teatteriin yms. Vastapalveluksena kaveri piti mua aikoinaan pullissa kun oli hyvä leipomaan.

Rahaa olen pyydettäessä lainannut ja aina saanut sovitusti takaisin.

Ei se ole mitään apua että vie kalliita lahjoja ja vie huvipuistoon ja teatteriin. Kaikkea muuta kuin apua.

Ettei auta joulun rahareikiin kun lapset saa ne toivelahjansa ja kalliimmat paketit perheen ulkopuolelta? Tai helpota taloutta kun tuodaan tuliaisena päiväkotilaiselle ulkohaalari ja koululaiselle käydään yhdessä ostamassa farkut? Vaihtoehtoisesti lapset eivät olisi käyneet kerran kesässä huvipuistossa tai perhe olisi viikon ilman ruokaa huvipuistoreissun jälkeen? Ei auttanut yhtään, kun omat rahat vapautuu muuhun käyttöön?

Käteistä en antanut kuin teineille taskurahaksi.