Appivanhemmat kyllä ihan oikeesti alkaa olla alkoholisoituneita - vaikka tästähän ei tietenkään voi mitään puhua

No siis.

Miehen kaksi läheistä ystävää on ihan selvästi oikeasti alkoholisoituneet. Tänä vuonna täyttävät 30. Siinä missä suurin osa alkaa vähentää opiskeluaikojen rälläämistä n. 25-vuotiaina, nämä jatkoivat. Keskenään. Miehet kun vielä on semmoisia, että ryypiskelevät jonkun kotona yleensä. Toinen on lihonut viidessä vuodessa varmaan 30 kiloa, toinen on tikkulaiha ja oksentelee usein... Ja jatkaa sitten taas, vaikka ihan selvästi vatsa on sanonut sopimuksen irti ajat sitten.

Kaikki tietävät tämän. Kukaan ei ohjaa avun piiriin, Suomessa tämmöinen vaietaan kuoliaaksi. Ihan todella ahdistavaa.

Olen niin onnellinen, että omassa kaveriporukassani ei ole yhtään alkkista. Tai no yksi naispuolinen juo hyvin humalahakuisesti, mutta nyt hänkin on alkanut pikku hiljaa himmata.

Meidän perheessä isä juo jonkun verran kaljaa, mutta ihan vain pari kerralla ja that's it. Sen sijaan appi ja anoppi juovat tosi paljon viiniä, anoppi joka ei polta ja on muutoin hoikka, hänellä on ihan viinistä harmaansinertävät hampaat. Karun näköistä kun muuten on ikäisekseen niin nätti.

Itse suoraan sanottuna en piittaa yhtään alkosta, missään muodossa. Olen tässä perinyt äitini, luojan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa meidän mummojen ja pappojen tehdä elämässämme mitä huvittaa, jos siitä ei ole teille lapsille/lastenlapsille haittaa.

Sori, en anna. Haluan nauttia rakkaiden vanhempieni seurasta hyväkuntoisina. Kohtuukäyttö sallittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen aikuisen alkoholinkäyttö on ongelma vain läheisriippuvaiselle. Terveet rajat sisäistänyt ihminen kun osaa esim jättää vierailut väliin, jos isäntäväki tekee jotain, jota ei itse hyväksy. Harmittaako se? Toki, mutta silti ei ole ongelma, jonka voisi itse ratkaista.

Ei se aina ole noin mustavalkoista. Omat vanhemmat ovat kuitenkin omat vanhemmat ja niille moni antaa paljon anteeksi. Tosi usein se juominen on ainakin aluksi toisen vanhemman ongelma, eikä haluta hylätä sitä toista joka on myös tukulassa tilanteessa alkoholistipuolisonsa kanssa. Varsinkin jos toimeentulo tulee jotenkin puolison kautta, kuten yhteisessä yritystoiminnassa, niin kyllä siitä on suuri kynnys lähteä. Useinhan nämä ongelmat pahenee pikkuhiljaa ja sietokynnys kasvaa kun asioihin tottuu.

Hämmästyttää miten paljon aina löytyy ymärtäjiä juopoille.

Niin, minä ymmärrän että juoppo on juoppo, eikä kukaan ulkopuolinen mahda heidän juomiselleen yhtään mitään. Sinä toki voit hakata vapaasti päätäsi seinään ja pohtia miten voisit juoppoa muuttaa, me muut sitten ymmärretään muuttaa vain omaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

No siis.

Miehen kaksi läheistä ystävää on ihan selvästi oikeasti alkoholisoituneet. Tänä vuonna täyttävät 30. Siinä missä suurin osa alkaa vähentää opiskeluaikojen rälläämistä n. 25-vuotiaina, nämä jatkoivat. Keskenään. Miehet kun vielä on semmoisia, että ryypiskelevät jonkun kotona yleensä. Toinen on lihonut viidessä vuodessa varmaan 30 kiloa, toinen on tikkulaiha ja oksentelee usein... Ja jatkaa sitten taas, vaikka ihan selvästi vatsa on sanonut sopimuksen irti ajat sitten.

Kaikki tietävät tämän. Kukaan ei ohjaa avun piiriin, Suomessa tämmöinen vaietaan kuoliaaksi. Ihan todella ahdistavaa.

Olen niin onnellinen, että omassa kaveriporukassani ei ole yhtään alkkista. Tai no yksi naispuolinen juo hyvin humalahakuisesti, mutta nyt hänkin on alkanut pikku hiljaa himmata.

Meidän perheessä isä juo jonkun verran kaljaa, mutta ihan vain pari kerralla ja that's it. Sen sijaan appi ja anoppi juovat tosi paljon viiniä, anoppi joka ei polta ja on muutoin hoikka, hänellä on ihan viinistä harmaansinertävät hampaat. Karun näköistä kun muuten on ikäisekseen niin nätti.

Itse suoraan sanottuna en piittaa yhtään alkosta, missään muodossa. Olen tässä perinyt äitini, luojan kiitos.

"Kukaan" ei ohjaa avun piiriin ja olet asiasta totaalisen ahdistunut? No, kenen pitäisi olla se taho? Sinä et vissiin vahingossakaan puutu vaan jeesustelet asiaa ulkopuolelta korkean moraalisi turvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa meidän mummojen ja pappojen tehdä elämässämme mitä huvittaa, jos siitä ei ole teille lapsille/lastenlapsille haittaa.

Sori, en anna. Haluan nauttia rakkaiden vanhempieni seurasta hyväkuntoisina. Kohtuukäyttö sallittu.

Sinähän et sanele, mikä on aikuiselle ihmiselle sallittu.

Vierailija kirjoitti:

No siis.

Miehen kaksi läheistä ystävää on ihan selvästi oikeasti alkoholisoituneet. Tänä vuonna täyttävät 30. Siinä missä suurin osa alkaa vähentää opiskeluaikojen rälläämistä n. 25-vuotiaina, nämä jatkoivat. Keskenään. Miehet kun vielä on semmoisia, että ryypiskelevät jonkun kotona yleensä. Toinen on lihonut viidessä vuodessa varmaan 30 kiloa, toinen on tikkulaiha ja oksentelee usein... Ja jatkaa sitten taas, vaikka ihan selvästi vatsa on sanonut sopimuksen irti ajat sitten.

Kaikki tietävät tämän. Kukaan ei ohjaa avun piiriin, Suomessa tämmöinen vaietaan kuoliaaksi. Ihan todella ahdistavaa.

Olen niin onnellinen, että omassa kaveriporukassani ei ole yhtään alkkista. Tai no yksi naispuolinen juo hyvin humalahakuisesti, mutta nyt hänkin on alkanut pikku hiljaa himmata.

Meidän perheessä isä juo jonkun verran kaljaa, mutta ihan vain pari kerralla ja that's it. Sen sijaan appi ja anoppi juovat tosi paljon viiniä, anoppi joka ei polta ja on muutoin hoikka, hänellä on ihan viinistä harmaansinertävät hampaat. Karun näköistä kun muuten on ikäisekseen niin nätti.

Itse suoraan sanottuna en piittaa yhtään alkosta, missään muodossa. Olen tässä perinyt äitini, luojan kiitos.

Sun voi olla vaikea ymmärtää, mutta mitä jos anoppi ja appi puuttuisi sun painoon. Että kun ylipaino on merkittävämpi kansantaloudellinen tappaja (de fakto) kuin alkoholismi, niin että sut on nyt äkkiä saatava hoitoon. Sitten jokaista sun ottamaa suupalaa vahdittaisiin. Mitää ei välttämättä sanottaisi, mutta tuntisit katseet niskassasi. Anoppi soittelisi miehellesi, että "no miten se on Riitta pärjännyt? Vieläkö se syö?". Kun yrittäisit todistella että paino menee alaspäin ja kaikki on kontrollissa, niin sukulaiset katsoisivat väheksyen ja naureskelisivat, että "juu juu ja joo joo".

Mitä tahansa valittaisit, se olisi aina ylipainon syytä. "Ai kun tää polvi on kipeä", niin anoppi toitottaisi sitä miten ylipaino on merkittävin tuki ja liikuntaelinten sairausten aiheuttaja. Kun selittäisit ettei painoihanteita PIDÄ katsoa kuin piru raamattua, niin he toteaisivat hiljaa että läski aina kieltää olevansa läski. Rajat on mitä on. Miksei läski vain voisi ajatella perhettään ja laiduttaa?

Joka kerta kun tulisi sukujuhla; rippiäset tai häät, niin sulle sanottaisiin: "siellä on kyllä voileipäkakkua tarjolla, mutta nyt oikeasti otat vain ihan pienen palan. Sut viedään kotiin muuten". Ja kun yrittäisit sanoa jotain, sulle sanottaisiin: "sulla on se ongelma ton syömisen kanssa. Sä et osaa syödä. Jos nyt et tajua, niin jää kotiin".

Juhlissa ollessasi voileipäkakkulautanen kädessä serkkusi Jonna kävelee ohi ja toteaa: "no sulle se maistuu", sekä nauraa perään. Muutkin hörähtelevät. Sillä mikäänhän ei ole niin hauskaa kuin läskille nauraminen syödessä. Juhlan loputtua puolisosi kysyy, että "ethän sä nyt oikeasti hakenut mitään SALAA, että oothan nyt rehellinen syömisen suhteen?".

Muuuutta sehän on eri asia. Niinhän sitä sanotaan.

Ihmeellistä juoppojen hyysäämistä täällä. Työikäisten suomalaisten kuolemien suurin aiheuttaja on alkoholi. Turha verratakaan ylipainoon. Alkoholi nyt kuitenkin on hermomyrkky, mitä sokeri tai rasva ei ole. Ja alkoholi muuten lihottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä juoppojen hyysäämistä täällä. Työikäisten suomalaisten kuolemien suurin aiheuttaja on alkoholi. Turha verratakaan ylipainoon. Alkoholi nyt kuitenkin on hermomyrkky, mitä sokeri tai rasva ei ole. Ja alkoholi muuten lihottaa.

Sokeri myös lihottaa.

Se ennakkoluulo että suomalaiset eivät osaa käyttää alkoholia ja ovat juoppoja kaikki johtuu pitkälti siitä millaiset juomatavat suuret ikäluokat aikanaan oppivat.

Alkoholin ostaminen oli tarkkaan säädettyä ja kaikki mitä sai olisi parasta juoda varmuuden vuoksi heti kerralla pois. Suomen vanha alkoholipolitiikka aiheutti tiukkuudellaan sen ne joilla oli pienikin riski alkoholisoitua, myös alkoholisoituivat.

Ja koska suurta ikäluokkaa on paljon niin paljon juovia oli myös suuri määrä ja he näkyivät selkeästi.

Nyt kun suuret ikäluokat ovat iäkkäitä ovat alkoholiongelmat ymmärrettävästi siirtyneet vanhusväestöön.

Kuusikymppisenä alkavat elämä ja kuolema olla yhtä todellisia. Enää ei löydy montaa sellaista juttua, mistä oikeasti nauttisi. Ylipäänsä kaikki alkaa haaleta. Tällaisessa tilanteessa monet ryhtyvät tissutelemaan. Ymmärrettävää, mutta yhtäkaikki typerää. Tissuttelu halutaan kliseisesti nähdä elämästä nauttimisena, vaikka se on oikeasti oman elämän turruttamista. Vanheneminen ei ole helppoa. Tiedän sen kokemuksesta, sillä täytän ihan kohta 62-vuotta.

Itse en käytä alkoholia, enkä pidä ihmisistä, jotka valehtelevat itselleen.

Semi-juoppona on oikein mukavaa ;)

Viikonloppuisin hyvää ruokaa ja juomaa, ystäviä, juhlia ja elämästä nauttimista.

Lomareissuja, mökkilomia, kylpylöitä ja risteilyjä ym. Viiniä ja kuohuviiniä.

Ei örvellystä eikä muitakaan ongelmia. Krapulaa ei tule mutta joskus on väsy jos tulee valvottua liikaa.

Me olemme ihan itse valinneet tämän elämäntavan emmekä kysy lupaa keneltäkään.

Yksi elämä! 

Joku nauttii vaikka salilla kuntoilusta ja minä nautin elämästä uima-altaalla drinksu kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Aika noloa kyllä tuollainen möläyttely. Mitä vastausta siihen oikein odotetaan? Ihanko te oikeasti pidätte normaalina sanoa "onpas tätä viiniä mennyt täällä hurjasti" tai "säähän olet joka kerta juonut jotain  kun me käydään"? Onko ihan normaalia myös todeta tosta noin vaan että "sähän olet lihonut", tai "hyi kun haiset tupakalta/hieltä" tai "onko sulla hampaat pesemättä"? Sillai vaan vilpittömän ihmeissään...

Äitini on tuommoinen möläyttelijä.

Huomauttelee vaatteista jos eivät ole hänen makunsa mukaiset. Väittää että haisee hielle tai henki haisee vaikka kukaan muu ei haista mitään ihmeellistä ja huomauttelun kohde olisiko juuri tullut suihkusta.

Jos ei muuta keksi niin sitten huomauttaa rumasta ilmeestä.

Yksikää sukutapaaminen ei mene ilman että porukalla mietitään haisee Heikki pahalle ja onkos Minnan mekko omituinen ja Marin ilme tympeä.

Todella rentouttavaa.

Kysyttäessä syytä huomauttelun, on vastaus "jonkun on pakko sanoa että xxx pysähtyy miettimään" Iha hyvää hän vain haluaa eikä ymmärrä miksi sitä ei arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Kuusikymppisenä alkavat elämä ja kuolema olla yhtä todellisia. Enää ei löydy montaa sellaista juttua, mistä oikeasti nauttisi. Ylipäänsä kaikki alkaa haaleta. Tällaisessa tilanteessa monet ryhtyvät tissutelemaan. Ymmärrettävää, mutta yhtäkaikki typerää. Tissuttelu halutaan kliseisesti nähdä elämästä nauttimisena, vaikka se on oikeasti oman elämän turruttamista. Vanheneminen ei ole helppoa. Tiedän sen kokemuksesta, sillä täytän ihan kohta 62-vuotta.

Itse en käytä alkoholia, enkä pidä ihmisistä, jotka valehtelevat itselleen.

Puhu vain omasta puolestasi. Olen myös n.kuusikymppinen eikä elämä ole lainkaan haaleaa ja nautin monista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen aikuisen alkoholinkäyttö on ongelma vain läheisriippuvaiselle. Terveet rajat sisäistänyt ihminen kun osaa esim jättää vierailut väliin, jos isäntäväki tekee jotain, jota ei itse hyväksy. Harmittaako se? Toki, mutta silti ei ole ongelma, jonka voisi itse ratkaista.

Ei se aina ole noin mustavalkoista. Omat vanhemmat ovat kuitenkin omat vanhemmat ja niille moni antaa paljon anteeksi. Tosi usein se juominen on ainakin aluksi toisen vanhemman ongelma, eikä haluta hylätä sitä toista joka on myös tukulassa tilanteessa alkoholistipuolisonsa kanssa. Varsinkin jos toimeentulo tulee jotenkin puolison kautta, kuten yhteisessä yritystoiminnassa, niin kyllä siitä on suuri kynnys lähteä. Useinhan nämä ongelmat pahenee pikkuhiljaa ja sietokynnys kasvaa kun asioihin tottuu.

Hämmästyttää miten paljon aina löytyy ymärtäjiä juopoille.

Totuus on se, ettei alkoholistia voi läheinen auttaa tai parantaa. Jos toisen juominen on itselle ongelma, hänelle täytyy se kertoa ja tehdä sitten selvät rajat ja ehdot: kännissä en halua sinua nähdä / jos et lopeta, lähden menemään. Juopon on tehtävä se valinta. Vaikeaa se on kaikille mutta ei siinä mikään lässytys auta. Ei se ole juopon ymmärtämistä, vaan alkoholismin ymmärtämistä.

Joku vertasi lihavuutta ja alkoholismia, että jos sanoo juomisesta pitäisi saada sanoa läskeistä. Siinä on vissi ero, isäni on alkoholisti ja äitini pyöreä. Isän ongelma muuttaa hänet epäasialliseksi reteäksi hirviöksi, äidin kilot eivät vaikuta väleihimme.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä juoppojen hyysäämistä täällä. Työikäisten suomalaisten kuolemien suurin aiheuttaja on alkoholi. Turha verratakaan ylipainoon. Alkoholi nyt kuitenkin on hermomyrkky, mitä sokeri tai rasva ei ole. Ja alkoholi muuten lihottaa.

Mitä juoppojen hyysäämistä on todeta se fakta, että aikuisen ihmisen juomiseen ei voi kukaan puuttua? Kenen etua palvelee päivitellä toisten juomista, kun se päivittely ei vähennä sitä juomista pätkän vertaa? Ihminen voi pelastaa vain itsensä, ja ensi askel siihen on totuuden näkeminen - sen, ettei toisen juomiseen voi vaikuttaa mitenkään. Jos yrittää mahdotonta, pilaa samalla vain omankin elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on kumminkin niitten elämä. Jos ei kyse ole siitä, että lapsenlapsia kyyditään kännissä tai hoidetaan epäasiallisessa kunnossa? Haluatko sinä muuten puhua omien vanhempiesi kanssa asioista, jotka sinulle ovat omassa elämässäsi vaikeita, haluatko neuvonpitoja ja väliintuloja vaikka raha-asioissa tai avioliitto-ongelmissa? Tai peräti lastenkasvatuksessa? Tai siinä omassa alkoholinkäytössä?

Jos oiskin kyseessä vain niiden elämä.

Jossain vaiheessa se vain voi alkaa vaikuttaan muidenkin elämään.

Mun äiti ja miehensä on samankaltaisia. Töissäkäyviä, perussiistejä, ei mitään huipputuloisia, vaan ihan taviksia ja käyvät paljon tansseissa, risteilyillä, asuntovaunuilemassa... Eivät tietenkään ryyppää. Tai juo liikaa... Omasta mielestään. Äiti jaksoi valittaa aina särkyjään, sairauksiaan, kuinka sydämestä ottaa, kuinka työkaverien, miehen tai siskojen kanssa on ongelmia ja riitoja... Niitä valituksia olisi pitänyt vain jaksaa kuunnella.

Miehensä toisesta lapsesta on huolissaan, kuinka tämä on vähän syrjäytynyt. Työtön, ei huvita hakea töitä, juo aika paljon. Mistäköhän on oppinut mallin? Nuoresta asti on katsellut tuota elämää. Kun hän tulee kylään heille, heti tervehdyksen jälkeen huikataan, että hae itelles tölkki jääkaapista. Itse istuvat tölkit kourassa parvekkella. Kun tällä pojalla oli vielä alaikäinen tyttöystävä, jonka vanhemmat eivät pitäneet siitä, että tyttö joi alkoholia, niin äitini ja miehensä antoivat tytönkin juoda siideriä heillä ollessaan. Nyt ihmettelee, kuinka tyttö täysikäisenä on "ihan holtiton". Kun äitini oli mun ja 7v siskon tyttöni kanssa huvipuistossa, oli pakko päästä terassille. Ei voinut olla menemättä, vaikka pyysin, ettei nyt menisi. Äitini oli pääasiallisena lapsenvahtina silloin... Muistan, kuinka lapsenakin aina kun käytiin isossa kaupungissa vaateostoksilla, äidin piti aina päästä terassille. Hävetti istua siellä.

Nyt kun oma lapseni syntyi, on välit mennyt (muistakin syistä). Ei kuulemma ymmärrä, miksei haluta käydä. Ei ymmärrä, miksei saa nähdä lapsenlastaan. On yrittänyt etsiä kavereideni yhteystietoja ja udella heiltä mikä mua vaivaa. Selittelee sukulaisille mitä lie. Haluaisi kovasti hoitaa lapsenlastaan ja "toivottavasti ei sulle koskaan käy yhtä kamalalla tavalla kuin mulle". Hänen juomisessaan ei ole mitään vikaa, mun päässä on vikaa. Olen ylihysteerinen äiti, kun en halua antaa lastani sinne hoitoon enkä halua hänen näkevän "edes" tuollaista juomista (kun sehän on ihan "normaalia"!). Hänen siskonsakin kuulemma juovat samanlailla... Niin tekevät, meidän äidin puolen suku on kieltämättä hyvin kosteaa porukkaa. Yksi hänen sisaruksista on jo kuollut alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.

Jatkuu

Jatkuu:

Minä aikani jaksoin välittää äidistä ja olin huolissani hänen juomisestaan/terveydestään. Ehkä olin/olen läheisriippuvainenkin. Nyt olen pyytänyt, että ei oltaisi ainakaan toistaiseksi yhteydessä. Juokoot rauhassa ja tehkööt mitä lystää. Ihan sama. Mutta s**tana kun antais munkin perheen sit olla rauhassa! Välillä yrittää soitella, lähettelee kirjeitä ja sähköposteja, lähettää kortteja mun lapselle, joka ei onneksi vielä niistä mitään ymmärrä eikä tätä mummiansa muista.

Raskausaikana mulla todettiin raskaushormoneista johtuva maksan toimintahäiriö eli mun maksa ei kestä raskaushormoneita. Esikoinen syntyi sen takia keskosena, kohtukuoleman vaarakin oli iso. Seuraavissa raskauksissa sen uusiutuminen on todennäköistä ja voi tulla vielä pahempana. En siksi uskalla toista raskautta yrittää. Maksa-arvojen olisi myös pitänyt synnytyksen jälkeen normalisoitua, mutta ne ei ole vieläkään kunnolla palautuneet. Lääkärit on nyt epäilleet, että mun maksassa voisi olla jotain vialla "oikeasti". En ole käyttänyt alkoholia ollenkaan. Äiti lohkaisikin, että "voi se maksakirroosi ihan hyvin tulla absolutisteillekin!". Se tiesikin erään tutun, joka oli absolutisti ja kuollut maksasairauteen. Tosi lohduttavaa... Ois tehnyt mieli sanoa, että tuu sit s**tana tanssiin mun haudalle joskus... Joo, oon kai aika pahasti katkera, kun ryyppäävien maksat ne vain kestää ja mun ei kestänyt edes yhtä raskautta. :-( Jotain kohtalon ivaa varmaan, kun olinkin mennyt yrittämään puuttua hänen juomiseensa.

Mut joo, jatkakaa. :-) Ja olkaa iloisia hyvistä maksoistanne...

79

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusikymppisenä alkavat elämä ja kuolema olla yhtä todellisia. Enää ei löydy montaa sellaista juttua, mistä oikeasti nauttisi. Ylipäänsä kaikki alkaa haaleta. Tällaisessa tilanteessa monet ryhtyvät tissutelemaan. Ymmärrettävää, mutta yhtäkaikki typerää. Tissuttelu halutaan kliseisesti nähdä elämästä nauttimisena, vaikka se on oikeasti oman elämän turruttamista. Vanheneminen ei ole helppoa. Tiedän sen kokemuksesta, sillä täytän ihan kohta 62-vuotta.

Itse en käytä alkoholia, enkä pidä ihmisistä, jotka valehtelevat itselleen.

Puhu vain omasta puolestasi. Olen myös n.kuusikymppinen eikä elämä ole lainkaan haaleaa ja nautin monista asioista.

Vilpittömästi: good for you. Minäkin nautin joistakin asioista, yleensä hyvin pienistä jutuista. Elämä kuitenkin selvästi tuntuu erilaiselta kuin ennen, sanotaan vaikka vielä viisikymppisenä. Väitän, että kuusikymmentä on jonkinlainen vedenjakaja. Pointti ei ole se, etteikö pari, kolme kertaa vuodessa voisi viettää ystävien kanssa läpi yön kestäviä "rapujuhlia". Se on elämästä nauttimista. Se ei ole elämästä nauttimista, mikäli kaikki illanvietot ja viikonloput ja lomamatkat hurahtavat tissutellessa. Humalassa olevat ihmiset eivät ole koskaan selvän väärtejä kuin ainoastaan toisten humalassa olevien näkökulmasta. Tätä todennäköisesti nämä tänne kirjoittavat aikuiset lapsemme yrittävät sanoa. Tissuttelevat isovanhemmat ovat surullinen näky.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista että ne kännäävät on aina appivanhempia.

Kännäävätkö poikien vanhemmat jotenkin enemmän kuin tyttöjen vanhemmat? 

Vai eivätkö lapset koskaan näe omien vanhempiensa alkoholisoitumista (siis tyttäret, jotka näillä sivuilla enemmän ovat äänessä, eivät näe..)?

Tai sitten tyttäret eivät halua puhua omien vanhempiensa alkoholisoitumisesta?

Ei se ole kummallista. Minunkin appivanhempani ovat alkoholisteja. Se ei ole minulle kipeä asia, joten voin sen kevyesti täälläkin mainita. En ole myöskään sitä lapsuudessani ole joutunut katsomaan, joten en ole sille sokeutunut. Olen nähnyt perhe-elämää, mikä ei pyöri alkoholin ympärillä, joten näen selkeästi eron, ja tiedän, että heidän touhunsa ei ole normaalia. Omat appivanhemmat ovat myös noita 'menestyneitä' alkoholisteja.