Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hahmotatko miltä näytät muiden silmissä?
13.08.2017 |
Itselläni ei ole koskaan ollut realistista, selkeää tai varmaa kuvaa omasta ulkomuodostani.
Mulla on ollut vaihtoehtoisia mielikuvia siitä miltä ehkä näytän, ja nämä mielikuvat on ristiriidassa keskenään. Yhdessä mahdollisuudessa näyttäisin transvestiittimieheltä, toisessa vähän Iina Kuustoselta, kolmannessa säikyltä mulkosilmäiseltä sukupuolettomalta nukelta... jne. Toisen käsityksen mukaan ulkonäköni on "pehmeä ja lempeä" ja jonkin toisen käsityksen mukaan taas "kova, kylmä, julma". Ei mitään hajua missä todellisuus seisoo.
Miten teillä, tiedättekö kunnolla miltä näytätte muiden silmissä? En tiedä osasinko esittää tätä kysymystä edes oikein, toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan.
Itselleni tämä aiheuttaa mm. sen, etten oikein voi meikata niin paljon kun haluaisin, koska en hahmota mikä naamaani sopii ja mikä ei. On siis turvallisempaa olla meikkaamatta, koska sitten näyttää ainakin jotenkin normaalilta, kun taas jos meikkaan, niin en tiedä miltä näytän, mahdollisesti siis oudolta ja epänormaalilta. (Olen kokenut että tuijotetaan enemmän, kun naamassa on meikkiä, ja en koe tuijotusta mitenkään ihastelevaksi.)
Toinen ongelma on, etten kehtaa pitää tosi naisellisia vaatteita, kuten mekkoja, enkä korkokenkiä, koska jos näytän liian miesmäiseltä, niin en välttämättä näytä "uskottavalta" ja pelkään ihmisten näkevän, ettei tuo pukeutumistyyli sovi mulle yhtään. En siis voi vain päättää olla naisellinen vaatetuksen avulla, koska pohjalla pitäisi olla siihen sopiva ulkonäkö, enkä tiedä onko mulla, ei varmaan.
Kolmas ongelma on, etten tiedä miten käyttäytyä ihmisten edessä, koska en tiedä miltä näytän. Voinko tehdä jonkin ison ilmeen, voinko pestä toisen edessä hampaat, voinko haukotella, voinko nauraa avoimesti, voinko tanssia... vai näytänkö ihan järkyttävältä...
Neljäs ongelma on, etten tiedä millä "tasolla" tai mitä "tyyppiä" olen ulkonäöllisesti. En osaa verrata itseäni muihin, en tiedä miltä heihin verrattuna näytän. En tiedä yhtään millaisen mielikuvan musta saa ulkonäön kautta (voisin kuvitella että tylsän, koska hiuksissani on oma tavanomainen väri ja vaatteeni ovat värittömiä). En tiedä minkä "näköiseen" seuraan kuulun. Olenko nuorekas, mummomainen, outo, tavallinen...?
Viides ongelma on, etten voi lähennellä ketään, koska en tiedä miten outo ajatus se olisi toisen silmissä, että tämän näköinen tulee kohti. En tiedä millaisten miesten silmissä olisin "varteen otettava" ja ketkä taas nauraisivat mielessään, että WTF.
Nää nyt oli tällasia irrallisia juttuja, mutta ylipäätään ärsyttää, kun ei pysty katsomaan itseään muiden silmin. Vaikka miten katsoisi itseään otettuja valokuvia tms. Näytän kaikissa valokuvissa melkein eri ihmiseltä, peilistäkin katsoo eri näköinen ihminen paikasta ja valaistuksesta riippuen. En vain näe itseäni, ja se ärsyttää!
Kommentit (107)
Hyvin usein osaan sanoa, millaisen mielikuvan muut ovat saaneet minusta. Yleensä olen ristiriitainen ja sellaisen kuvan saavat myös muut minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on ihan tutkittu juttu, että kauniit ja ulkoisesti viehättävät ihmiset saavat kokonaisvaltaisesti parempaa kohtelua jo lapsesta lähtien kuin rumat. Ulkonäöllä saa myös paljon anteeksi.
Rumalla ihmisellä on rumuuden taakan lisäksi kannettavanaan myös hyljeksunnän taakka. Pitää kehittää itselleen rautainen itsetunto mikäli meinaa selvitä edes vähän terveenä.
Ehkä semmoiselta joka ei paljon piittaa miltä näyttää, pukeudun kyllä aina siististi mutta rennosti.
Ahdistaa nykyajan linssilude -meininki.
Minulla on vähän sama ongelma. Olen saanut palautetta ulkonäöstäni niin laidasta laitaan nuoresta tytöstä alkaen, että on useinvaikea sanoa, mitä mieltä ihmiset on oikeasti minusta. Ehkä sen voin kyllä osittain lukea niiden eleistä ja käytöksestä minua kohtaan.
Mielestäni kyllä hahmotan miltä näytän ja miltä meikit näyttää minulla. Tuntuu vaan, että on niin monenlaista arvostelijaa. Pienien naisten mielestä näytän joltain norsulta, kun taas pyöreämpien naisten olen kuullut sanovan, että ei minussa ole yhtään ylimääräistä. Olen siinä normaalipainon ylärajalla ja harrastan urheilua jonkin verran. Jotkut miehet ja pojat on sanoneet nätiksi ja toiset haukkuneet joistain ominaisuuksistani.
Tiedän, että en ole mikään missi. Osittain huomaan käytökseni luovan sitä mielikuvaa minusta enemmän kuin pelkkä ulkonäkö. Jotkut ihmiset pitävät varmoista ulospäinsuuntauneista ihmisistä ja eivät voi sietää kaltaiseni epävarmaa käytöstä ja taas toisin päin jotkut ymmärtävät tosi hyvin epävarmoja ihmisiä, eivätkä voi sietää rehvakasta käytöstä.
Toisina päivinä tunnen itseni kauniiksi ja toisina hyvin rumaksi senkin mukaan miten olen laittautunut ja millä mielellä olen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iän myötä on tullut jo kohtalaisen hyvä kuva siitä miltä näytän. Asiaa auttaa kun katselee videoita itsestään. Pelkkä peilikuvan katsominen ja selfieiden ottaminen antaa kovin epärealistisen kuvan. Tosin on minulla silti mielessäni muutama eri malli miltä näytän ja se aina vähän vaihtelee, että millaiseksi kuvittelen itseni. Hankala sanoa mikä on totuudenmukaisin, mutta ilmeisesti se rumin. Kai muut sitten katsovat kuitenkin minua hieman armollisemmin kuin itse, koska saan kohtalaisesti huomiota naisilta.
Mäkin olen kuvannut paljon videota itsestäni liikkumassa yms. (vaatteiden istuvuuden näkee parhaiten videolta) ja uskon kyllä tietäväni aika hyvin miltä näytän muiden silmissä. Samoin auttaa, jos katselee itseään peilistä joka ei näytä peilikuvana vaan siten kuin joku katsoisi sinua, esim. kahden peilin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ihan tutkittu juttu, että kauniit ja ulkoisesti viehättävät ihmiset saavat kokonaisvaltaisesti parempaa kohtelua jo lapsesta lähtien kuin rumat. Ulkonäöllä saa myös paljon anteeksi.
Rumalla ihmisellä on rumuuden taakan lisäksi kannettavanaan myös hyljeksunnän taakka. Pitää kehittää itselleen rautainen itsetunto mikäli meinaa selvitä edes vähän terveenä.
Itse en tässä mahdottomassa tehtävässä ole onnistunut aikuisikään mennessä, ja tiedän tasan tarkkaan etten tule koskaan onnistumaankaan. Ihmisten reaktiot minua kohtaan eivät tule muuttumaan. En halua edes olla olemassa, olen täysin turha ihminen. Ei minukaltaisilleni ole paikkaa tässä maailmassa, joka on ihan sairaalloisen ulkonäkökeskeinen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Näen itseni usein lihavana, hirviön näköisenä, miehen näköisenä tai vanhan tädin näköisenä. Kuitenkin tosi usein saan kuulla että olen pieni ja söpö ja tosi nuoren näköinen.