Lue keskustelun säännöt.
Olenko vain vainoharhainen, vai suhtautuvatko farmaseutit jotenkin inhottavasti, jos käy hakemassa rauhoittavia lääkkeitä?
12.08.2017 |
En tiedä olenko vain ylianalysoinut, mutta pari kertaa olen ollut huomaavinani, että farmaseutti olisi ollut jotenkin ivallinen/inhottava hakiessani rauhoittavia. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (92)
Näkisittepä farmaseuttien ilmeen, kun pyydät päivystyspakkausta eli ruiskuja sisältävän paketin. Ei siinä paljoa auta selitellä, että vesiviljelyyn ja lannotteiden mittaamiseen mä näitä tarviin, kun farmaseutti on jo leimannu narkkariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psykiatri on hullu kirjoitti:
Koko mentaalipuolen systeemi suuressa viisaudessaan suhtautuu lähtökohtaisesti negatiivisesti rauhoittaviin. Katso: kun niistä voi tulla riippuvaiseksi!
Samalla tavalla kuin vaikkapa diabetespotilas insuliinista.
Aika monissa sairauksissa lääkkeet ovat elintärkeä apu sairastaville. Moni olisi haudassa ilman niitä. Että onko se sitten sitä pahaa riippuvuutta...
Kipulääkityksessä usein sama asenne. Kuolemansairaillekaan jotka ovat kovissa esim. syöpäkivuissa, ei haluta antaa tehokasta kipulääkettä koska siihen voi tulla riippuvuus! Mitä väliä sillä on tuossa tilanteessa, jos kuolema on jo lähellä? Jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa, niin hommaisin tavalla tai toisella sellaiset aineet, että ei tarvitsisi valittaa viimeisiä hetkiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvihuoneessa me tyttöjen kanssa aina naureskellaan teille narkkareille jotka ette kestä elämää selvin päin :D
Joku lääkitys olisi ehkä itsellesikin tarpeen. :D Kamalaa elää elämäänsä noin katkerana ja inhottavana ihmisenä. :(
Käy lääkärissä niin saadaan tyttöjen kanssa naureskella sinunkin luuseriudellesi :D
t. sama
Sinä tytteli et edes ymmärtänyt mitä sinulle tässä suomen kielellä sanottiin. :D
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Myös jälkiehkäisyn kanssa sama homma.
"Kai sinä tiedät ettei tämä ole mikään ehkäisykeino"?
"Jälkiehkäisyä tulee käyttää vain hätätapauksessa".
"Oletko käyttänyt tuotetta useasti kuluneen vuoden aikana"? Ja tuima halveksiva katse perään.
Olen 35- vuotias naimisissa oleva kahden lapsen äiti.
On kierukka ja kondomi käytössä, mutta kortsu hajosi, ja pakko oli varmuuden vuoksi hakea jälkiehkäisy kun ovulaatio.
Eiköhän tuo kierukka olisi jo ehkäissyt riittävästi tuossa tapauksessa, vaikka kortsu hajosikin. Vai oletko tullut aiemmin raskaaksi kierukankin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Myös jälkiehkäisyn kanssa sama homma.
"Kai sinä tiedät ettei tämä ole mikään ehkäisykeino"?
"Jälkiehkäisyä tulee käyttää vain hätätapauksessa".
"Oletko käyttänyt tuotetta useasti kuluneen vuoden aikana"? Ja tuima halveksiva katse perään.
Olen 35- vuotias naimisissa oleva kahden lapsen äiti.
On kierukka ja kondomi käytössä, mutta kortsu hajosi, ja pakko oli varmuuden vuoksi hakea jälkiehkäisy kun ovulaatio.Eiköhän tuo kierukka olisi jo ehkäissyt riittävästi tuossa tapauksessa, vaikka kortsu hajosikin. Vai oletko tullut aiemmin raskaaksi kierukankin kanssa?
Kierukat ovat pettäneet kautta aikojen. Oma kummityttöni on kierukkavahinkovauva, sitä vaan sattuu, eikä sillä ole merkitystä onko se vahinko sattunut tälle edelliselle. Osoitit tässäkin tietämättömyytesi - omalla alallasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
psykiatri on hullu kirjoitti:
Koko mentaalipuolen systeemi suuressa viisaudessaan suhtautuu lähtökohtaisesti negatiivisesti rauhoittaviin. Katso: kun niistä voi tulla riippuvaiseksi!
Samalla tavalla kuin vaikkapa diabetespotilas insuliinista.
Aika monissa sairauksissa lääkkeet ovat elintärkeä apu sairastaville. Moni olisi haudassa ilman niitä. Että onko se sitten sitä pahaa riippuvuutta...
Ei ole kyse samasta tavasta. Rauhoittavissa voisit jo pärjätä ilmankin niitä tilanteesi muututtua, mutta et pärjääkään, koska jäit kiinni lääkkeeseen, diabeteksessa jos tilanne menee ohi niin henkilö voi olla ilman niitä lääkkeitä TAI tilanne ei mene ohi.
Niin no, monilla lääkkeillä on sivuvaikutuksensa, mutta siitä huolimatta niistä on hyötyä ja niitä on syytä käyttää.
Löytyy paljon esimerkiksi ahdistus/paniikkihäiriöstä kärsiviä ihmisiä, jotka eivät tule toimeen ilman rauhoittavia / tietoisuutta siitä että niitä on tarvittaessa käden ulottuvilla.
On lukuisia sairauksia, mitkä ilman lääkehoitoa vievät hautaan tai vähintäänkin jättävät ihmisien kitumaan. Mentaalipuoli ei ole tässä mikään poikkeus.
Onneksi kiristyneet käytännöt rauhoittavien suhteen ovat saaneet kritiikkiä myös järjestelmän sisältä.
Ahdistusta ja paniikkihäiriötä ei pidä hoitaa säännöllisesti rauhoittavilla, vaan mielialalääkkeillä.
Eiköhän anneta lääkärin päättää.
Haluaisin korostaa sitä vielä, että joillakin ihmisillä ei vain ole vaihtoehtoja. Nämä ongelmat ja rauhoittavat luovuttaisin heti pois, jos se vain olisi mahdollista! Toivoisin, että etenkin farmaseutit ja lääkärit lukisivat tämän vaikka sattumalta.
Kukaan ei varmastikaan oikeasti halua tällaista: nöyryyttää itseään ensin ihmisten edessä vuosikausia jännittämällä, kiusatuksi ja syrjityksi joutumisella, välttelemällä paikkoja, äänen vapinalla, käsien tärinällä, vatsan sekaisin menemisellä (niin että ravaat vessassa jatkuvasti tai jäät ripuloinnin takia pakosta kotiin), oksentelemalla, miettimällä kuluneen päivän asioita jälkikäteen taukoamatta ja pakonomaisesti, sättimällä itseäsi kuinka surkea olet. Käymällä terapiassa vuosikausia, joka ei auta. Oireista seuraa se, että näiden kaikkien asioiden takia alat oikeasti alisuoriutumaan mitä yksinkertaisimmissakin asioissa esim. vaikeaa on edes olla istua luennolla, vaikea käydä kaupassa. Saati tavata ystäviä, pitää hauskaa. Olla oma itsensä. Tavata vastakkaisen sukupuolen (tai saman) edustajia treffailumielessä, viettää aikaa oman lapsen kanssa kaiken maailman vauvatreffeillä, perhekahviloissa, leikkitreffeillä - jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvät eväät kaikkeen siihen mitä itse ei saanut.
Tottakai kohtuus täytyy olla ja pitää huoli siitä, että lääkeannos ei suurene jatkuvasti. Mutta oikeasti... Jos rauhoittava lääkitys vie pois lähes tuon kaiken, mikään muu ei auta, ja voin sanoa olevani ajoittain jopa loistava vaativassa työssäni (kaikesta itsekriittisyydesta huolimatta), koska olen ahdistukseni vastapainoksi tai ehkä sen vuoksi herkkä aistimaan muiden tuntemuksia, olen saanut ystäviä, puolison, lapsen joka on onnellinen... Näin elämä on mennyt osittain rauhoittavan lääkityksen ansiosta ja siksi, että olen helvetin sisukas ja altistan itseni toistuvasti sille nöyryytykselle, että menen lääkäriin kertomaan ongelmistani ja pyytämään apteekista farmaseutilta lääkettä (ja saan mahdollista halveksuntaa osakseni, ja uskokaa, nöyryytykseltä se lääkkeen hakeminen tuntuu joka kerta, eivät ihmiset ole tyhmiä vaikka tällaista lääkitystä käyttävätkin...), menemällä töihin ja olemalla osa yhteiskuntaa.
Mietin kyllä jatkuvasti, onko aika luovuttaa. Olla vain kotona "perheen huoltajana". Tämä yleinen asenne ko. lääkitystä kohtaan ei auta yhtään. Kuten sanoin, pois tämän kaiken paskan saisi ottaa kannettavakseen heti se ensimmäinen farmaseutti tai lääkäri, joka kehtaa naureskella asialle. Muitakin, kuin pilleristejä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entäs kun reseptissäni lukee: herpeksen hoitoon.
Ai pikkusen kieroon. Kyseessä on huuliherpes.
Osalle ihmisistä (usein kriittisiä ja jännittäviä) elämä voi olla helvettiä ilman lääkitystä. Toisaalta tällaiset ihmiset joutuvat myös muita ihmisiä helpommin toisten ihmisten hampaisiin ja runtelemaksi, mistä seuraa henkisiä traumoja. Tällöin ei ole kyseessä vain lievä jännitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään vaikka olisivatkin. Mitä väliä pelkkiä myyjiähän ne vaan on.
Lääkkeiden asiantuntijoita.
Kyllä kyllä tosi asiantuntijoita...
Ostin yskänlääkettä kerroin farmaseutille lääkkeistä joita käytän. Farmaseutti hymynaamalla vakuutti " Joo joo kyllä kyllä voit käyttää tätä yskänlääkettä ihan hyvin! ". Minä sitten ostin yskänlääkkeen. Onneksi kotona luin sen lipareen mikä tulee lääkkeen mukana ja siinä kiellettiin käyttämästä kyseistä yskänlääkettä erään minun käyttämän lääkkeen kanssa. Soitin vielä lääkeneuvontaan jossa asia varmistettiin.
Kävin kyllä antamassa palautetta apteekkin.
Kaikki bentsot pitäisi kieltää koska aiheuttavat riippuvuutta. Ahdistukseen sekä paniikki oireisiin on olemassa neuroleptejä jotka ovat turvallisia, eivätkä aiheuta riippuvuutta tai muuta persoonallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvihuoneessa me tyttöjen kanssa aina naureskellaan teille narkkareille jotka ette kestä elämää selvin päin :D
Myönnän että otin tämän itseeni, vaikka tää onkin varmaan provo. Silti, sä et voi sanoa kenellekään noin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa ammattiryhmässä ihmiset on vain ihmisiä, joten joukkoon mahtuu hyvin monenlaista tallaajaa.
Varmasti jotku voi paheksuakkin, voivat ajatella ylipäätänsä mielensairauksista negatiivisesti tai syy nuivuuteen voi olla aivan mikä vain.Itse olen törmännyt apteekeissa hankaliin tyyppeihin, kun olen hoitanut eläimiä. Siksi mm.kerran olin ostamassa ruiskua, vain yhtä tai kahta, tarvitsin pentujen ruokkimiseen nopeasti koska tuttipullo rikkoutui, enkä saanut uutta siihen hätään.
Apteekista ei ruiskua suostuttu oikein myymään, olen kyllä kuullut että muillekkin on näin käynyt.
En vain ymmärrä yhtään sitä periaatetta noiden ruiskujen panttaamisessa.
Otaksun etteivät halua myydä kun ajattelevat sitä käytettävän huumeiden kanssa, mutta vaikka näin olisikin, niin eikö ole hyvä jos haetaan puhdas ruisku?
Kun myydään ruiskuja ja neuloja, alkaa koko seudun narkkariporukka käymään siinä apteekissa.
Näin kävi meille, oli joukossa puukon kanssa heilujakin ,onneksi sammui ennen kuin ehti huitaista ketään. Uhkailevat ja usein varastavat myös tavaraa. Tämä on syy , miksi emme myy ruiskuja ja neuloja. Pelkkiä ruiskuja kyllä myydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Tosin todella harvoin joudun hakemaan lisää (n. parin vuoden välein).
Sen sijaan kerran kun ostin Imodiumia, ulkomaalainen mieskassa oikein kavahti taaksepäin. Pelkäsiköhän saavansa minulta jonkun vatsataudin. Se oli vähän ikävää.
Mitä muuta farmaseutti edes tekee kuin lätkii tarroja pakkauksiin ja rahastaa kassalla? Tuollainen homma sujuisi lähes keneltä tahansa tavalliselta tallaajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ole naureskellut tai suhtautunut oudosti. Mutta muistutella pitää, että niiden tulee olla vain lyhytaikainen apu. Tietty kiinnijääneille sen sanominen enää on turhaa.
Haha, ja sinunko, liukuhihnamyyjän, tehtävä on kertoa asiakkaallesi miten hänen tulee ihan kuule pätevän lääkärin määräämiä lääkkeitä käyttää? Tosiaan naurattaa nämä lääkäriä leikkivät kaupankassat, joilla ei ole kertakaikkiaan minkäänlaista pätevyyttä diagnosoida asiakastaan ja arvioida tämän lääkkeiden tarvettaan yhtään mihinkään suuntaan.
Silloin, kun minulle apteekissa joku jaksaa muuttua nuivaksi paremmintietäjäksi luettuaan lääkelistani siitä hänen näytöltään, nauran syvällä sisimmässäni hänen yksinkertaisuudelleen. Enkä peitä sitä. ;)
Sitten on nämä asialliset ja ammattitaitoiset apteekin työntekijät erikseen, heistä näkee, että siellä koulut kunnolla käydyillä aivoissa liikkuu jotain muutakin kuin tärkeilyä ja epäonnistumisen tunnetta erityisesti urallaan ja jopa ihmisenä, kun ei onnistunutkaan ne lääkiksen pääsykokeet, kun ei älykkyyosamäärä ole riittänyt.
Varmaan joukossa voi olla joku tärkeilijäkin, mutta ihan oikeasti farmaseuteille( alempi korkeakoulututkinto) ja proviisoreille ( ylempi korkeakoulututkinto) on laissa sälytetty velvollisuus varmistua että lääke tulee käytettyä oikein ja asiakas on ymmärtänyt siihen liittyvät asiat. Sekä olla myymättä rauhoittavia päihtyneelle tai jos epäilee väärinköyttöä.
Voin myös vakuuttaa että huomattavasti enemmän tulee palautetta siitä ettei jotain ole kerrottu kuin että olisi kerrottu liikaa.
Olen kyllä törmännyt pariin lääkäriin, jotka ovat suhtautuneet vähän ikävästi. Ovat kuitenkin pitkin hampain uusineet reseptin. Tuskin olen koukussa, jos 30 kpl tablettia riittää pariksi vuodeksi??? Nykyäänhän sen näkee sähköisestä reseptistäkin, koska on viimeksi lääkettä määrätty.
Käytän Pms oireisiin mielialalääkkeitä pienellä annoksella ja jo sen hakeminen tuntuu nöyryyttävältä.. pakkauksessa kun ei lue että se on siihen vaivaan määrätty..mukaviakin farmaseutteja on, mutta on niitä ylimielisiäkin. Diapamiakin 2 Mg lääkäri kirjoitti oikein pahoja päiviä varten mutta en ole hakenut, kamalaa kuulla se farmaseutin kailotus kyseisestä lääkkeestä. Koitan pärjätä ilman..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
psykiatri on hullu kirjoitti:
Koko mentaalipuolen systeemi suuressa viisaudessaan suhtautuu lähtökohtaisesti negatiivisesti rauhoittaviin. Katso: kun niistä voi tulla riippuvaiseksi!
Samalla tavalla kuin vaikkapa diabetespotilas insuliinista.
Aika monissa sairauksissa lääkkeet ovat elintärkeä apu sairastaville. Moni olisi haudassa ilman niitä. Että onko se sitten sitä pahaa riippuvuutta...
Ei ole kyse samasta tavasta. Rauhoittavissa voisit jo pärjätä ilmankin niitä tilanteesi muututtua, mutta et pärjääkään, koska jäit kiinni lääkkeeseen, diabeteksessa jos tilanne menee ohi niin henkilö voi olla ilman niitä lääkkeitä TAI tilanne ei mene ohi.
Niin no, monilla lääkkeillä on sivuvaikutuksensa, mutta siitä huolimatta niistä on hyötyä ja niitä on syytä käyttää.
Löytyy paljon esimerkiksi ahdistus/paniikkihäiriöstä kärsiviä ihmisiä, jotka eivät tule toimeen ilman rauhoittavia / tietoisuutta siitä että niitä on tarvittaessa käden ulottuvilla.
On lukuisia sairauksia, mitkä ilman lääkehoitoa vievät hautaan tai vähintäänkin jättävät ihmisien kitumaan. Mentaalipuoli ei ole tässä mikään poikkeus.
Onneksi kiristyneet käytännöt rauhoittavien suhteen ovat saaneet kritiikkiä myös järjestelmän sisältä.
Ahdistusta ja paniikkihäiriötä ei pidä hoitaa säännöllisesti rauhoittavilla, vaan mielialalääkkeillä.
Mihin "tietosi" perustuu? Et taida ainakaan itse olla paniikkipotilas?
En tietenkään ole potilas (rauhoittavien narkki). Käypähoitosuositukseen.
Miksi sitten osallistut tuohon huumekauppaan?