Olenko vain vainoharhainen, vai suhtautuvatko farmaseutit jotenkin inhottavasti, jos käy hakemassa rauhoittavia lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Myös jälkiehkäisyn kanssa sama homma.

"Kai sinä tiedät ettei tämä ole mikään ehkäisykeino"?

"Jälkiehkäisyä tulee käyttää vain hätätapauksessa".

"Oletko käyttänyt tuotetta useasti kuluneen vuoden aikana"? Ja tuima halveksiva katse perään.

Olen 35- vuotias naimisissa oleva kahden lapsen äiti.

On kierukka ja kondomi käytössä, mutta kortsu hajosi, ja pakko oli varmuuden vuoksi hakea jälkiehkäisy kun ovulaatio.

Nuo asiat on pakko sanoa, lääkkeeseen liittyy tietyt lakisääteiset fraasit jotka kerrotaan kaikille.

Minulla on paniikkihäiriö. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tätä sairautta tulee hoitaa mielialalääkkeillä ja keskusteluhoidolla, EI rauhoittavilla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko vain ylianalysoinut, mutta pari kertaa olen ollut huomaavinani, että farmaseutti olisi ollut jotenkin ivallinen/inhottava hakiessani rauhoittavia. Muilla samoja kokemuksia?

Et ole "ylianalysoinut", vaan sulla on vainoharhaisuutta ja pakkomielteitä. Ole hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Myös jälkiehkäisyn kanssa sama homma.

"Kai sinä tiedät ettei tämä ole mikään ehkäisykeino"?

"Jälkiehkäisyä tulee käyttää vain hätätapauksessa".

"Oletko käyttänyt tuotetta useasti kuluneen vuoden aikana"? Ja tuima halveksiva katse perään.

Olen 35- vuotias naimisissa oleva kahden lapsen äiti.

On kierukka ja kondomi käytössä, mutta kortsu hajosi, ja pakko oli varmuuden vuoksi hakea jälkiehkäisy kun ovulaatio.

Nuo asiat on pakko sanoa, lääkkeeseen liittyy tietyt lakisääteiset fraasit jotka kerrotaan kaikille.

Myös selkeä tuima halveksiva katse, joka ei jätä yhtään arvailujen varaan, on farmaseuteilla lakisääteinen?

Muutama todella tyly farmaseutti on tullut vastaan, halveksunta oikein huokuu. Eräs oli jopa kertonut sukulaiselleni että olen muka pilleristi. Laitonta, enkä ole, tarpeeseen ne lääkkeet on määrätty.

Suurin osa suhtautuu hyvin tai neutraalisti. Jos tällainen epäystävällinen sattuu kohdalle, olen sanonut että odotan toista asiakaspalvelijaa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Muutama todella tyly farmaseutti on tullut vastaan, halveksunta oikein huokuu. Eräs oli jopa kertonut sukulaiselleni että olen muka pilleristi. Laitonta, enkä ole, tarpeeseen ne lääkkeet on määrätty.

Suurin osa suhtautuu hyvin tai neutraalisti. Jos tällainen epäystävällinen sattuu kohdalle, olen sanonut että odotan toista asiakaspalvelijaa, kiitos.

Tapahtuiko tämä siltojen kaupungissa?

Jokaisessa ammattiryhmässä ihmiset on vain ihmisiä, joten joukkoon mahtuu hyvin monenlaista tallaajaa.

Varmasti jotku voi paheksuakkin, voivat ajatella ylipäätänsä mielensairauksista negatiivisesti tai syy nuivuuteen voi olla aivan mikä vain.

Itse olen törmännyt apteekeissa hankaliin tyyppeihin, kun olen hoitanut eläimiä. Siksi mm.kerran olin ostamassa ruiskua, vain yhtä tai kahta, tarvitsin pentujen ruokkimiseen nopeasti koska tuttipullo rikkoutui, enkä saanut uutta siihen hätään.

Apteekista ei ruiskua suostuttu oikein myymään, olen kyllä kuullut että muillekkin on näin käynyt.

En vain ymmärrä yhtään sitä periaatetta noiden ruiskujen panttaamisessa.

Otaksun etteivät halua myydä kun ajattelevat sitä käytettävän huumeiden kanssa, mutta vaikka näin olisikin, niin eikö ole hyvä jos haetaan puhdas ruisku?

No jaa, varmaan asia menee niin, että rauhoittavien lääkkeiden käyttäjistä 99% pilaa 1%:n maineen... Jatkuva bentsojen napsiminen on sitten jo vähän eri kuin satunnaiset unilääkkeet. Eihän noita lääkkeitä ole tarkoitettu pitkäaikaisesti käytettäväksi, ja tietysti joskus luonnollisesti voi ihmetyttää, miksei asiaan ole puututtu, jos ihminen syö lääkkeitä kuukausi- ja pahimmillaan vuositolkulla.

Up

Vierailija kirjoitti:

psykiatri on hullu kirjoitti:

Koko mentaalipuolen systeemi suuressa viisaudessaan suhtautuu lähtökohtaisesti negatiivisesti rauhoittaviin. Katso: kun niistä voi tulla riippuvaiseksi!

Samalla tavalla kuin vaikkapa diabetespotilas insuliinista. 

Aika monissa sairauksissa lääkkeet ovat elintärkeä apu sairastaville. Moni olisi haudassa ilman niitä. Että onko se sitten sitä pahaa riippuvuutta...

Ei ole kyse samasta tavasta. Rauhoittavissa voisit jo pärjätä ilmankin niitä tilanteesi muututtua, mutta et pärjääkään, koska jäit kiinni lääkkeeseen, diabeteksessa jos tilanne menee ohi niin henkilö voi olla ilman niitä lääkkeitä TAI tilanne ei mene ohi.

Taas joku lääkikseen pääsemätön apteekin työntekijä leikkii lääkäriä.

Mulle on mm farmaseutti alkanut valittaa, ettei pitäisi käyttää unilääkkeitä. Kas kun unettomuuteen on ihan oikea syy ja se on perinnöllinenkin. Ilman nukkumista sairastuisin ja kuolisin ja selviän hyvin pienellä annoksella, ilman sivuvaikutuksia ja ilman riippuvuutta. Alan lääkäri sanoi, että osa ihmisistä pystyy ja joutuu käyttämään niitä ilman ongelmia koko elämänsä.

No ei todellakaan ensisijaisesti mitään mielialalääkkeitä paniikkiin tao ahdistukseen niinkuin tuo yksi ehdotti. Ei meillä mielialat heittele, vaan pää käy ylikierroksilla, niissä on vissi ero! Ja silloin kun käydään ylikierroksilla ja ahdistutaan/saadaan paniikkikohtauksia niin ne on rauhoittavat millä homma "ajetaan alas". Sitten jos ahdistuksen tiedetään juontavan esim vakavasta masennuksesta niin voidaan miettiä mielialanappeja, mutta EI jos ahdistus/paniikki johtuu esim pelkotiloista/fobioista.

Vierailija kirjoitti:

Siis en ole naureskellut tai suhtautunut oudosti. Mutta muistutella pitää, että niiden tulee olla vain lyhytaikainen apu. Tietty kiinnijääneille sen sanominen enää on turhaa.

Ei ole sinun tehtäväsi muistutella. Jos lääkäri on tehnyt työnsä, on kyllä keskustellut em. asiat potilaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä rauhoittavissa ole kyse "sivuvaikutuksesta", vaan mekanismista, jossa lääkkeelle ei ole tarvetta muuten kuin riippuvuuden kautta.

Miten luokittelet riippuvuudeksi esimerkiksi sen, että en käytä lääkettä kuin n. kerran kuussa, mutta tieto lääkkeen olemassaolosta auttaa selviämään suurimmasta osasta kohtauksia itse? Tietääkseni riippuvuudeksi luokitellaan asian x jatkuva pakonomainen kulutus. Kaikki rauhoittavia käyttävät ei vedä niitä nappeja "tavan takia", vaan vain silloin kun lyö yli ja ehdottomasti tarvii. Nykyään ohjeistetaan myös että ei syödä kuin leipää, vaan oikeaan tarpeeseen.

Kerran farmaseutti alkoi kovaan ääneen syyttää minua nistiksi ja että varmaan myyn hormoneja katukaupassa. Kaikki asiakkaat alkoivat katsoa minua ja se oli järkyttävä kohtaus.

Mitä lääkkeitä sitten olin hakemassa? Koeputkihedelmöityksessä käytettäviä mahaan pistettäviä hormoneja, jotka kasvattavat munarakkuloita! Farmaseutti päätteli minun olevan väärinkäyttäjä, koska olin hakenut niitä ennenkin ja isoja annoksi. No olin vain vaikeasti lapseton ja edelliset lapsettomuushoidot eivät olleet tehonneet ja munasarjojen toiminta jo hiipui. Ikäänkuin ne hoidot eivät olisi tarpeeksi raskaita muutenkin, niin tuollainen julkinen nöyryytys.

Tein todellakin valituksen ja hänen esimiehensä oikein soitti mulle ja pahoitteli käytöstä syvästi jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ensisijaisesti mitään mielialalääkkeitä paniikkiin tao ahdistukseen niinkuin tuo yksi ehdotti. Ei meillä mielialat heittele, vaan pää käy ylikierroksilla, niissä on vissi ero! Ja silloin kun käydään ylikierroksilla ja ahdistutaan/saadaan paniikkikohtauksia niin ne on rauhoittavat millä homma "ajetaan alas". Sitten jos ahdistuksen tiedetään juontavan esim vakavasta masennuksesta niin voidaan miettiä mielialanappeja, mutta EI jos ahdistus/paniikki johtuu esim pelkotiloista/fobioista.

Ja masennuslääke ylikierroksilla käyvään ahdistuneeseen on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Näin sanoi mulle erikoistunut lääkäri.

Masennuslääkkeiden markkinointi on onnistunut ilmeisen hyvin, kohta niitä kaupitellaan päänsärkyynkin ruokakaupoissa...

Banaanivene kirjoitti:

Minulla on paniikkihäiriö. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tätä sairautta tulee hoitaa mielialalääkkeillä ja keskusteluhoidolla, EI rauhoittavilla.

Keskusteluhoidolla kyllä, mutta ei mielialalääkkeillä. Edelleen, paniikissa aivot lyö kierroksia päälle, ei liity MITENKÄÄN mielialan nousuun tai laskuun, vaan siihen että ajatustoiminta lyö yli, tiedostetusti tai tiedostamatta. Ja ne kierrokset vedetään alas nimenomaan rauhoittavilla. Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että ma-lääkkeet auttaisivat esimerkiksi fobioista johtuviin paniikkikohtauksiin? Pahimmillaan hommaat itsellesi muita mt-ongelmia kun otat lääkkeitä joille ei ole mitään tarvetta.

Olen huomannut saman! Saan paheksuvia katseita, kun haen apteekista rauhoittavia, jotka lääkäri minulle on määrännyt paniikkikohtaukseen. En siis popsi niitä  joka päivä, vaan max . 4-6 krt kk kun kohtaus iskee. Todella nöyryyttävää käydä hakemassa lääkkeitä, kun sinua katsotaan kuin mitäkin narkkaria. Tästä syystä en käy lähi apteekissani, vaan haen hieman kauempaa. :(

Voi olla, että ihminen haluaa esim. pysyä työelämässä, mutta lapsuuden traumat ovat niin syvällä, että se on muokannut jo persoonallisuuttakin (6 vuoden terapia ja mielialaläälitys ei ole auttanut sosiaaliseen pelkoon, voimakkaaseen ahdistukseen ja fyysisiin oireisiin). Tällöin väliaikainen lääkitys ei ole vaihtoehto. Vaihtoehtona on sairauseläke nuorena tai suht normaalin elämän mahdollistavat lääkkeet. Kovin nuorena sitä ei haluaisi luovuttaa, vaan toimia normaalin elämän parissa. T. Perheellinen, työssäkäyvä ihminen

Olen huomannut saman, tai ehkä minäkin vain kuvittelen.

Olen nyt noin 9 kk käyttänyt bentsoja ja elämä on helpottunut kummasti. Joskus joudun ottamaan viitenä päivänä viikossa, joskus vain parina. Viikonloput olen aina ilman. Neljän viikon kesäloma täysin ilman, ei minkäänlaista ongelmaa eikä vierotusoireita, että olen joo varmasti hitonmoinen nisti. :)

Vierailija kirjoitti:

Siis en ole naureskellut tai suhtautunut oudosti. Mutta muistutella pitää, että niiden tulee olla vain lyhytaikainen apu. Tietty kiinnijääneille sen sanominen enää on turhaa.

Haha, ja sinunko, liukuhihnamyyjän, tehtävä on kertoa asiakkaallesi miten hänen tulee ihan kuule pätevän lääkärin määräämiä lääkkeitä käyttää? Tosiaan naurattaa nämä lääkäriä leikkivät kaupankassat, joilla ei ole kertakaikkiaan minkäänlaista pätevyyttä diagnosoida asiakastaan ja arvioida tämän lääkkeiden tarvettaan yhtään mihinkään suuntaan.

Silloin, kun minulle apteekissa joku jaksaa muuttua nuivaksi paremmintietäjäksi luettuaan lääkelistani siitä hänen näytöltään, nauran syvällä sisimmässäni hänen yksinkertaisuudelleen. Enkä peitä sitä. ;)

Sitten on nämä asialliset ja ammattitaitoiset apteekin työntekijät erikseen, heistä näkee, että siellä koulut kunnolla käydyillä aivoissa liikkuu jotain muutakin kuin tärkeilyä ja epäonnistumisen tunnetta erityisesti urallaan ja jopa ihmisenä, kun ei onnistunutkaan ne lääkiksen pääsykokeet, kun ei älykkyyosamäärä ole riittänyt.