Lue keskustelun säännöt.
Inhoan termiä "arjen pyörittäminen"
10.08.2017 |
Inhoan myös termejä ruuhkavuodet ja pikkulapsiarki. Mutta tuo arjen pyörittäminen - jostain syystä monet perheenäidit kutsuvat normaalia elämää nimellä "arjen pyörittäminen" - eli se ihan tavallinen elämä nähdään tosi vaikeana ja haastavana ja harmaana, ja sitä pitää oikein erikseen _pyörittää_
Koko ajan valitetaan, kuinka arki on niin raskasta ja hektistä ja arjen pyörittäminen vaikeaa. Ei sitä arkea tarvitse mitenkään erityisesti pyörittää. Mammat tekevät itse pikkuasioista hankalia ja luovat kiireen. En tiedä ovatko ihmiset avuttomia, vai onko tuo jokin keino pönkittää itsetuntoaan kuvittelemalla itselleen superamman rooli hurjan arjen pyörittäjänä. Vai miksi elämä on nykyään kaikille niin vaikeaa?
Tuntuu, että oikein vellotaan siinä ARJESSA.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Onko oikeasti yhdessä päätetty kaikesta tuosta hankinnasta vai oletko vain jyrännyt miehen yli? Mies on vain väsynyt taisteluun ja antoi periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Oikeastiko joku vetää stressiä tuollaisista. Nyt alan ymmärtämään joidenkin työtovereitteni stressiä ja märinää ja kyvyttömyyttä ratkaista pienintäkään ongelmaa tai poikkeamaa jos ei ohjeistettu. Noi suunnittelut ovat tarpeen vain jos ongelmanratkaisukyky on alhainen. Tuollaiset "ongelmat" ratkeaa korkeintaan sekunnin miettimisellä kun tulee vastaan.
Kyllä tästä suomenmaasta syntyisi pieni ameriikka melko helposti.
Sellaisia einsteinejä kuten aasiassa tähän maahan ei tule koskaan syntymään sillä ttäällä ei ole vastaanvanlaista väestömäärää ja kilpailua. Se on joko yksilön etu tai yhteisön etu. Vapautta ei ovoida kunnioittaa siinä suhteessa että ei kyetä ymmärtämään sitä, mitkä ovat varsinaiset päämäärät. Vapaus on liuta huligaaneja luokassa se on ääretön käsite ja sille on löydettävä järki, resurssit ja potentialli toteuttaa sitä. Fiksut ratkaisut ovat niitä, jotka kasvattavat pienestä ihmisestä kehityskelpoisen aikuisen tiedon oivallusten ja ymmärryksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
(Tajuavatkohan nämä arjen sankarit miten helpolla pääsevät esim. entisaikoihin nähden)
Jonkinlaista sankarimyyttiähän siitäkin pitää rakentaa kun pesukone pesee pyykit ja ne pitää oikein ripustaa narulle.
Sinkkumies
Just. Olipa niin pöljä teksti, että en ees viiti kommentoida muuhun, mutta pakko huomauttaa,että nykyäidit pyörittävät sitä lapsiperhearkea töiden ohessa. Ennen äidit olivat kotona, ei tarvinnut kuskata lapsia päiväkotiin, saatika harrastuksiin. Ei kiireessä töiden jälkeen tehdä ruokaa väsyneille harrastuksiin rientäville lapsille ym. Ei tätä päivää voi verrata noin suoraan menneeseen. Paljon on tullut helpotuksia, mutta myös paljon uusia haasteita ja vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: meillä 5-vuotias käy satujumpassa, joskus on kaverisynttäreitä (lähinnä isoimmalla lapsella), 3-vuotias ja 5-vuotias tarvitsevat päiväkodin säännöllisille metsäretkille eväät, joskus on lääkäri- tai neuvola-aikoja, joskus pitää ostaa vaikka uudet kumpparit
Me ihan vaan merkataan kalenteriin kaikki mitä pitää tehdä milloinkin, ja esim. lapsen vie jumppaan se, kumpi ehtii. Ei me nähdä tuollaisia aikataulujen sopimisia suunnitteluna, delegoimisena ym.
ap
No, sitä ne kuitenkin ovat, kutsuit sinä sitä millä nimellä tahansa.
Tai sitten on kyse siitä, millaisena nuo asiat näkee. Minä näen asian siten, että meillä merkataan muistettavia juttuja kalenteriin ja päätetään, kuka tekee mitäkin. Joku toinen taas tekee siitä suuren numeron ja näkee, että heillä tuo sama on delegointia, suunnittelua, ties mitä perhepalaverin pitämistä ja sumplimista. Asiat ovat juuri niin raskaita kuin niistä tekee.
ap
Miten se käytettävä sana tekee asiasta yhtään sen raskaamman?
a: olemme suunnitelleet ja sopineet tämän päivän tekemiset
b: minä olen laittanut kalenteriin tämän päivän tekemiset ja olemme päättäneet kumpi tekee mitäkin
Kumman päivä oli raskaampi? Kumman kielenkäyttö oli yksinkertaisempi, vaikka puhutaan täsmälleen samasta asiasta?
Minusta arki on juurikin helpompaa kun sitä pyörittää ja organisoi vaikka kalenterin avulla.Meillä on lapsia 6kpl ja käydään su läpi seuraavan viikon aikataulut,sen lisäksi seinällä on lista johon kirjataan heti mitä tarvitsee ostaa,isommat lapset osaa kirjata itse ja me aikuiset sitten muut.Siinä listassa lukee kaikki kumppareista vessapaperiin😊Pyykinpesut,ruuanlaitot ja siivoukset pyörii tässä ympärillä itsekseen..niitä ei tarvii aikatauluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä953 kirjoitti:
Niin minäkin. Miten arki voi pyöriä? Se ei ole mikään esine.
No ihan samalla tavalla kuin viikot tai vuodet vierivät tai aika juoksee tai aika matelee tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Oikeastiko joku vetää stressiä tuollaisista. Nyt alan ymmärtämään joidenkin työtovereitteni stressiä ja märinää ja kyvyttömyyttä ratkaista pienintäkään ongelmaa tai poikkeamaa jos ei ohjeistettu. Noi suunnittelut ovat tarpeen vain jos ongelmanratkaisukyky on alhainen. Tuollaiset "ongelmat" ratkeaa korkeintaan sekunnin miettimisellä kun tulee vastaan.
Kyllä tästä suomenmaasta syntyisi pieni ameriikka melko helposti.
Sellaisia einsteinejä kuten aasiassa tähän maahan ei tule koskaan syntymään sillä ttäällä ei ole vastaanvanlaista väestömäärää ja kilpailua. Se on joko yksilön etu tai yhteisön etu. Vapautta ei ovoida kunnioittaa siinä suhteessa että ei kyetä ymmärtämään sitä, mitkä ovat varsinaiset päämäärät. Vapaus on liuta huligaaneja luokassa se on ääretön käsite ja sille on löydettävä järki, resurssit ja potentialli toteuttaa sitä. Fiksut ratkaisut ovat niitä, jotka kasvattavat pienestä ihmisestä kehityskelpoisen aikuisen tiedon oivallusten ja ymmärryksen kautta.
Tuliiisi varmaan sitten perustaa yksityisiä kouluja ja muuuttaa koko poliittinen arvomaailma ja järjestelmä niin, että se vastaisi enemmän yksilsön etuja. Mittgtikää nyt v#3ttu vähän mihin olette maailmaa muuttamassa. Epäileen tee olette niin v"itun pihala siitää että mihin tätä maailmaa tässä yhteiskunanassa tulisi muuttaa. Siinnä on jo aivan helv"tin huono lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tesstattu tämä intuiitiivinen kyky jo aika v"2tun monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Kumpaan suuntaan sitä arkea kuuluu pyörittää?
Eteenpäin tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
No onhan se helppoa nuin pienten kans ja molemmat vanhemmatkin ilmeisesti päivätyössä! Vaan pääset jo lähelle totuutta, kunhan lapsesi tulevat kouluikään ja harrastavat kaikki. Miehesi kanssa laaditte sunnuntai-iltaisin viikko-ohjelmaaa, kuka kerkeää viedä kenetkin treeneihin tai soittotunneille, mikä ruoka on tehty valmiiksi, että kerkeää syödä, kun töiden jälkeen ei kerkeä laittaa mitään. Mietitte kumpi ehtii harrasteseuran vanhempain palaveriin ja parhaillaan hoidatte iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen harrastusseuran rahastonhoitajan tms pestiä. Vanhempainiltaan pitäisi keretä, vaan toisella lapsella on päällekäin oppilaskonsertti. Ja jalkapalloilevalla lapsella on turnaus, minne heräät sunnuntaiamuna jo ehkä klo 06.00, edellisiltana leivotut mokkapalat peräkontissa. Jne jne jne! Muista vielä soitella lapsille, että ovat heränneet, menneet kouluun ja ehkä kotimatkalla ruuhkassa soitat, että esikoinen lämmittää NYT sen eilisen makaronilaatikon, kun koukkaat hänet sitten vaan kyytiin ja viet peliin. Jolloin puhelimessa lapsi kysyy: "Öö, äiti, missä mun pelipaita on?" ja muistat sen olevan pyykkikorin pohjalla, kun et sitä eilen kaikessa kiireessä kerennyt pestä. SELLAISTA se on! Se on ihanaa, elämäntäyteistä lapsiperheen arkirumban pyöritystä! Hyvin organisoituna sen saa toimimaan, vaikka välillä tulee kiperiä tilanteita. Meillä on 4 harrastavaa lasta ja toinen vanhempi 3-vuorotyössä. Treeneihin ei julkisin pääse, pakko kuskata. Ei isovanhempia lähellä. Kyllä, ruuhkavuosia eletään ja parhan taidon mukaan tätä arkea pyöritetään, mutta ihan onnellisia ja tyytyväisiä ollaan. Ja niinkai ne on nuo lapsetkin. ;)
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe, että termi arjen pyörittäminen kuvailee mitenkään erityisen hankalaa arkea. Minäkin pyöritän arkea; vien, tuon, käyn kaupassa, siivoan, pyykkään, laitan ruokaa, tiskaan, hoidan juoksevat askareet ja lasten asiat oman työni ohella. Ihan tavallista arkea se on minulle, tuo arjen pyörittäminen.
Näinpä näin. Mun mielestä arjen pyörittäminen kuvaa hyvin sitä kokonaisuutta mistä on kyse, eikä se ole mitään valittamista. Ei vaan ole olemassa mitään vastaavaa sanaa. Ap itse täällä valittaa turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: meillä 5-vuotias käy satujumpassa, joskus on kaverisynttäreitä (lähinnä isoimmalla lapsella), 3-vuotias ja 5-vuotias tarvitsevat päiväkodin säännöllisille metsäretkille eväät, joskus on lääkäri- tai neuvola-aikoja, joskus pitää ostaa vaikka uudet kumpparit
Me ihan vaan merkataan kalenteriin kaikki mitä pitää tehdä milloinkin, ja esim. lapsen vie jumppaan se, kumpi ehtii. Ei me nähdä tuollaisia aikataulujen sopimisia suunnitteluna, delegoimisena ym.
ap
No, sitä ne kuitenkin ovat, kutsuit sinä sitä millä nimellä tahansa.
Tai sitten on kyse siitä, millaisena nuo asiat näkee. Minä näen asian siten, että meillä merkataan muistettavia juttuja kalenteriin ja päätetään, kuka tekee mitäkin. Joku toinen taas tekee siitä suuren numeron ja näkee, että heillä tuo sama on delegointia, suunnittelua, ties mitä perhepalaverin pitämistä ja sumplimista. Asiat ovat juuri niin raskaita kuin niistä tekee.
ap
Ei delegointi mikään mörkö ole, eikä organisointikaan, delegointihan on vaan tehtävien jakamista, organisoiti taas muuta suunnitelua jne. Mulle noi sanat on positiivisia, elämää helpottavia asioita. Ilman niitä voisi ollapikkulapsiperheen arki aikamoista kaaosta. Ei me kotona puhuta delegoinnista ja organisoinnista mut tehdään niitä kuitenkin. Tuntuu silti hassulta että joillekin noilla sanoilla on negatiivinen merkitys. Ehkä tässä on enemmän kyse siitä millaista sanastoa yleensä käyttää ja minkä tuntee luontevaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Jos sinulla olisi lapsia tai kävisit töissä, ymmärtäisit, että kaikkia asioita ei voi vain hoitaa ex temporee silloin kun niille on tarvetta. Jos heräät aamulla ja huomaat, että ensilumi on tullut maahan ja ulkona on tosi kylmä, siinä ei auta lähteä ostelemaan lapselle talvivaatteita, kun töissä pitää olla tunnin päästä. Tai kun kello on illalla kymmentä vaille yhdeksän ja koululaiselle pitää olla huomiseksi liikuntatuntia varten sisäpelikengät. Tai kun huomaat, että lapsella on huomenna hammaslääkäri keskellä päivää ja itse olet tuolloin töissä. Tai kun huomaat, että lapsella on illalla joulujuhla ja sinulla on iltavuoro. Tai kun huomaat, että huomenna on ne harrastusporukan myyjäiset, ja olet luvannut leipoa etkä ostanut tarvikkeita äsken kun kävit kaupassa. Jne. Ihan kaikki nämä asiat pitää ajatella etukäteen eikä hoitaa vasta sitten, kun se tilanne tulee eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Päivän uhritumispalkinto on postissa.
Turhaan mulle ainakaan postitit. En nimittäin ole uhriutuja, vaikka kerroinkin, mitä tuo termi mulle tarkoittaa. Olen oikein hyvin hallinnut koko tuon homman, vaikka olenkin yksinhuoltaja, toinen lapsistani on syntymästään asti ollut vammainen ja lisäksi olen yrittäjä. Tuon arjen pyörittämisen lisäksi tietysti pyöritän myös kaikki yritykseen liittyvät asiat. Joiltain tämä sujuu helposti, joillekin on vaikeampaa. Kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Oikeastiko joku vetää stressiä tuollaisista. Nyt alan ymmärtämään joidenkin työtovereitteni stressiä ja märinää ja kyvyttömyyttä ratkaista pienintäkään ongelmaa tai poikkeamaa jos ei ohjeistettu. Noi suunnittelut ovat tarpeen vain jos ongelmanratkaisukyky on alhainen. Tuollaiset "ongelmat" ratkeaa korkeintaan sekunnin miettimisellä kun tulee vastaan.
No sä oletkin Ihmehenkilö. Meitä tavallisia kuolevaisia kuormittaa jonkin verran se että jokaikinen päivä pitää muistaa ja tehdä sata asiaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Tajuavatkohan nämä arjen sankarit miten helpolla pääsevät esim. entisaikoihin nähden)
Jonkinlaista sankarimyyttiähän siitäkin pitää rakentaa kun pesukone pesee pyykit ja ne pitää oikein ripustaa narulle.
Sinkkumies
Just. Olipa niin pöljä teksti, että en ees viiti kommentoida muuhun, mutta pakko huomauttaa,että nykyäidit pyörittävät sitä lapsiperhearkea töiden ohessa. Ennen äidit olivat kotona, ei tarvinnut kuskata lapsia päiväkotiin, saatika harrastuksiin. Ei kiireessä töiden jälkeen tehdä ruokaa väsyneille harrastuksiin rientäville lapsille ym. Ei tätä päivää voi verrata noin suoraan menneeseen. Paljon on tullut helpotuksia, mutta myös paljon uusia haasteita ja vaatimuksia.
Milloin ennen? Minun isoäitini on ollut töissä 12-vuotiaasta. Lapset otettiin usein työmaalle mukaankin tai sitten sukulaiset hoitivat osittain. Kyllä nykyinen päivähoitojärjestelmä on aivan luksusjuttu sekin. Autolla ajaminen on nyt raskain juttu päivässä?? Voi kääk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Sinkkumies, tuo lapsiperheiden arjen alan ehdoton asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Oikeastiko joku vetää stressiä tuollaisista. Nyt alan ymmärtämään joidenkin työtovereitteni stressiä ja märinää ja kyvyttömyyttä ratkaista pienintäkään ongelmaa tai poikkeamaa jos ei ohjeistettu. Noi suunnittelut ovat tarpeen vain jos ongelmanratkaisukyky on alhainen. Tuollaiset "ongelmat" ratkeaa korkeintaan sekunnin miettimisellä kun tulee vastaan.
No sä oletkin Ihmehenkilö. Meitä tavallisia kuolevaisia kuormittaa jonkin verran se että jokaikinen päivä pitää muistaa ja tehdä sata asiaa. :)
Niinpä! Ällöttäkö muitakin tuollainen ylemmyydentunto? "Minä osaan paremmin kuin muut" Vielä kun nuo ylpeilijät ovat useimmiten niitä, jotka eniten kaikesta valittavat loppupeleissä...
Minä en ymmärrä, miten vanhemmat jaksavat yhdistää työn, levon, harrastukset, ystävien tapaamisen, hauskanpidon arkeen edes yhden lapsen kanssa. Aika monet eivät kai pystykään, vaan jostakin (yleensä omista jutuista) joutuu joustamaan. Hurjaa touhua ja aivan vieras maailma näin lapsettoman hedonistisinkun näkökulmasta.
Kyllä se nyt vain on pyörittämistä, vaikka miten päin vääntäisitte. Jos makaat koko päivän sängyn pohjalla tekemättä yhtään mitään, silloin huomaat, mitä kaikkea jää tekemättä eli mitä siihen arjen pyörittämiseen kuluu. Itsekseen ne asiat eivät tule tehdyksi vaan kyllä siihen joku aktiivinen tekijä tarvitaan.
En minäkään koe työtäni erityisen rasittavaksi enkä mitään marttyyrikruunua kaipaa, mutta kyllä vain, minä töissäkin teen töitä.