Lue keskustelun säännöt.
Inhoan termiä "arjen pyörittäminen"
10.08.2017 |
Inhoan myös termejä ruuhkavuodet ja pikkulapsiarki. Mutta tuo arjen pyörittäminen - jostain syystä monet perheenäidit kutsuvat normaalia elämää nimellä "arjen pyörittäminen" - eli se ihan tavallinen elämä nähdään tosi vaikeana ja haastavana ja harmaana, ja sitä pitää oikein erikseen _pyörittää_
Koko ajan valitetaan, kuinka arki on niin raskasta ja hektistä ja arjen pyörittäminen vaikeaa. Ei sitä arkea tarvitse mitenkään erityisesti pyörittää. Mammat tekevät itse pikkuasioista hankalia ja luovat kiireen. En tiedä ovatko ihmiset avuttomia, vai onko tuo jokin keino pönkittää itsetuntoaan kuvittelemalla itselleen superamman rooli hurjan arjen pyörittäjänä. Vai miksi elämä on nykyään kaikille niin vaikeaa?
Tuntuu, että oikein vellotaan siinä ARJESSA.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Jos sinulla olisi lapsia tai kävisit töissä, ymmärtäisit, että kaikkia asioita ei voi vain hoitaa ex temporee silloin kun niille on tarvetta. Jos heräät aamulla ja huomaat, että ensilumi on tullut maahan ja ulkona on tosi kylmä, siinä ei auta lähteä ostelemaan lapselle talvivaatteita, kun töissä pitää olla tunnin päästä. Tai kun kello on illalla kymmentä vaille yhdeksän ja koululaiselle pitää olla huomiseksi liikuntatuntia varten sisäpelikengät. Tai kun huomaat, että lapsella on huomenna hammaslääkäri keskellä päivää ja itse olet tuolloin töissä. Tai kun huomaat, että lapsella on illalla joulujuhla ja sinulla on iltavuoro. Tai kun huomaat, että huomenna on ne harrastusporukan myyjäiset, ja olet luvannut leipoa etkä ostanut tarvikkeita äsken kun kävit kaupassa. Jne. Ihan kaikki nämä asiat pitää ajatella etukäteen eikä hoitaa vasta sitten, kun se tilanne tulee eteen.
Ainakaan minulle vuodenajan vaihtelut eivät tule yllätyksenä. Siltikään en suunnittele renkaiden vaihtoja, vaatteiden kokeilua ja hankkimista jne. Ne tehdään sopivassa kohdassa esimerkiksi " nyt on jo lokakuun loppu, kohta tulee lumi maahan -> katson milloin autoihin saa vaihtoajat ja mistä" Sit ne autot vain viedään sinne renkaan vaihtoon ajallaan. Ei tarvitse heinäkuussa allokoida viikolle 42 aikaa renkaan vaihtoon. Joillekin nuo vuodenajatkin tulee yllärinä jos niitä ei allokoi etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Samaa mieltä, normielämäähän tuo on. Osa tekee perheestä projektin jota manageroi, organisoi ja ahdistuu kun kaikki ei mene suunnitellusti. Jos niistä lasten syntymäpäivistä pitää tehdä seurapiiritapahtumia tarkoin miettittyine detaljeineen, lasten koulut valitaan miettimättä jokapäiväistä sujuvuutta jne, varmaan saa arjestaan haastavaa ja voi ahdistua metatyön alla. Itsellä ne haastavimmat pikkulapsiajat sattuivat aikaan jolloin mies oli töissä toisessa kaupungissa, hoidin alle kouluikäiset lapset ja haastavan työn ohessa. Siitäkin selvittiin, mutta avuksi tarvittiin kyllä palkattua lastenhoitajaa tiukimpiin tilanteisiin (lasten sairastumiset omien pakollisten työkuvioiden keskellä). Varmasti ihan tuon arjen kuormittavuus on kiinni oman pään sisäisistä paineista. Jos koti pitää aina olla puhdas, lapsilla harrastuksia pitää olla kolme jokaisella jne niin varmasti on hankalaa eikä kovin kivaa kenelläkään arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan minulle vuodenajan vaihtelut eivät tule yllätyksenä. Siltikään en suunnittele renkaiden vaihtoja, vaatteiden kokeilua ja hankkimista jne. Ne tehdään sopivassa kohdassa esimerkiksi " nyt on jo lokakuun loppu, kohta tulee lumi maahan -> katson milloin autoihin saa vaihtoajat ja mistä" Sit ne autot vain viedään sinne renkaan vaihtoon ajallaan. Ei tarvitse heinäkuussa allokoida viikolle 42 aikaa renkaan vaihtoon. Joillekin nuo vuodenajatkin tulee yllärinä jos niitä ei allokoi etukäteen.
No tuosta sinun mallistasi on myös ex-tempore meno aika kaukana. Ei tarvitse suunnitella heinäkuussa, mutta joudut sinäkin miettimään minä päivänä sen auton veisi, että sopisi parhaiten aikatauluun. Jos jättää renkaiden vaihdon ex tempore -meiningiksi, saa ajaa lumisohjossa kesärenkailla lapsia päiväkotiin, ei ehkä se tavoiteltavin saati rennoin vaihtoehto.
Ei noista toki tarvitse kuormittua, mutta usein ihmiset, jotka eivät jaksa suunnitella arkea sen kummemmin ovat niitä, joiden lapsilla ei ole terotettuja luistimia, ei hiihtovehkeitä, ei huollettua pyörää, eikä oikeita tavaroita ja kirjoja koulussa mukana. Yksinäinen aikuinen saa toki elää miten haluaa, mutta kun teot heijastuvat lapsiin, luulisi jaksavan edes hieman suunnitella sitä arkea.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten vanhemmat jaksavat yhdistää työn, levon, harrastukset, ystävien tapaamisen, hauskanpidon arkeen edes yhden lapsen kanssa. Aika monet eivät kai pystykään, vaan jostakin (yleensä omista jutuista) joutuu joustamaan. Hurjaa touhua ja aivan vieras maailma näin lapsettoman hedonistisinkun näkökulmasta.
Ihmiset elävät omaa elämäänsä. Kaikilla on vuorokaudessa saman verran tunteja, niitä käytetään (samoin kuin hankittua rahaa) itselle tärkeisiin asioihin. Sitähän arvot tarkoittavat. Kun jokainen käyttää aikansa ja rahansa omien arvojensa mukaisesti on aika onnellinen, toisella se tarkoittaa laiskoja viikonloppuaamuja krapulasta toipuen, jollakin muulla yhteistä metsäreissua mustikoita poimien lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten vanhemmat jaksavat yhdistää työn, levon, harrastukset, ystävien tapaamisen, hauskanpidon arkeen edes yhden lapsen kanssa. Aika monet eivät kai pystykään, vaan jostakin (yleensä omista jutuista) joutuu joustamaan. Hurjaa touhua ja aivan vieras maailma näin lapsettoman hedonistisinkun näkökulmasta.
Mietipä, kun lapsia on useampia :D Vanhin jo teini, nuorin vielä päiväkoti-ikäinen. Samaan saumaan osuu vielä omien tai appivanhempien ikääntyminen ja avuntarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Samaa mieltä, normielämäähän tuo on. Osa tekee perheestä projektin jota manageroi, organisoi ja ahdistuu kun kaikki ei mene suunnitellusti. Jos niistä lasten syntymäpäivistä pitää tehdä seurapiiritapahtumia tarkoin miettittyine detaljeineen, lasten koulut valitaan miettimättä jokapäiväistä sujuvuutta jne, varmaan saa arjestaan haastavaa ja voi ahdistua metatyön alla. Itsellä ne haastavimmat pikkulapsiajat sattuivat aikaan jolloin mies oli töissä toisessa kaupungissa, hoidin alle kouluikäiset lapset ja haastavan työn ohessa. Siitäkin selvittiin, mutta avuksi tarvittiin kyllä palkattua lastenhoitajaa tiukimpiin tilanteisiin (lasten sairastumiset omien pakollisten työkuvioiden keskellä). Varmasti ihan tuon arjen kuormittavuus on kiinni oman pään sisäisistä paineista. Jos koti pitää aina olla puhdas, lapsilla harrastuksia pitää olla kolme jokaisella jne niin varmasti on hankalaa eikä kovin kivaa kenelläkään arjessa.
Se managerointi ja organisointi vähentää stressiä, ei suinkaan lisää sitä. Lapsiperhearki on aika monelle tosi kuormittavaa, vaikka suunnittelisikin. Voi vain kuvitella, miten kamalaa se olisi, jos ennakointikyky puuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Jos sinulla olisi lapsia tai kävisit töissä, ymmärtäisit, että kaikkia asioita ei voi vain hoitaa ex temporee silloin kun niille on tarvetta. Jos heräät aamulla ja huomaat, että ensilumi on tullut maahan ja ulkona on tosi kylmä, siinä ei auta lähteä ostelemaan lapselle talvivaatteita, kun töissä pitää olla tunnin päästä. Tai kun kello on illalla kymmentä vaille yhdeksän ja koululaiselle pitää olla huomiseksi liikuntatuntia varten sisäpelikengät. Tai kun huomaat, että lapsella on huomenna hammaslääkäri keskellä päivää ja itse olet tuolloin töissä. Tai kun huomaat, että lapsella on illalla joulujuhla ja sinulla on iltavuoro. Tai kun huomaat, että huomenna on ne harrastusporukan myyjäiset, ja olet luvannut leipoa etkä ostanut tarvikkeita äsken kun kävit kaupassa. Jne. Ihan kaikki nämä asiat pitää ajatella etukäteen eikä hoitaa vasta sitten, kun se tilanne tulee eteen.
Ainakaan minulle vuodenajan vaihtelut eivät tule yllätyksenä. Siltikään en suunnittele renkaiden vaihtoja, vaatteiden kokeilua ja hankkimista jne. Ne tehdään sopivassa kohdassa esimerkiksi " nyt on jo lokakuun loppu, kohta tulee lumi maahan -> katson milloin autoihin saa vaihtoajat ja mistä" Sit ne autot vain viedään sinne renkaan vaihtoon ajallaan. Ei tarvitse heinäkuussa allokoida viikolle 42 aikaa renkaan vaihtoon. Joillekin nuo vuodenajatkin tulee yllärinä jos niitä ei allokoi etukäteen.
Siis tuohan juuri olikin pointtinani, että ne pitää tehdä etukäteen eikä ex tempore, sitten kun sen tarpeen huomaa. Sinkkumies tuossa sanoi, että ihan turhaa miettiä näitä asioita etukäteen. Meille arjen pyörittäjille ja suunnittelijoille nämä nimenomaan eivät tulekaan yllätyksenä, koska mietimme ne etukäteen. Sinkkumiehen tyylillä tulisi ongelmia ja talvi yllättäisi joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten vanhemmat jaksavat yhdistää työn, levon, harrastukset, ystävien tapaamisen, hauskanpidon arkeen edes yhden lapsen kanssa. Aika monet eivät kai pystykään, vaan jostakin (yleensä omista jutuista) joutuu joustamaan. Hurjaa touhua ja aivan vieras maailma näin lapsettoman hedonistisinkun näkökulmasta.
Ihmiset elävät omaa elämäänsä. Kaikilla on vuorokaudessa saman verran tunteja, niitä käytetään (samoin kuin hankittua rahaa) itselle tärkeisiin asioihin. Sitähän arvot tarkoittavat. Kun jokainen käyttää aikansa ja rahansa omien arvojensa mukaisesti on aika onnellinen, toisella se tarkoittaa laiskoja viikonloppuaamuja krapulasta toipuen, jollakin muulla yhteistä metsäreissua mustikoita poimien lasten kanssa.
Toki, mutta minä kummastelen ihan sitä, miten vanhemmat jaksavat tuon. En usko, että minä jaksaisin lapsiperhearkea vaikka kuinka pitäisin mustikkaretkiä arvojeni mukaisena tekoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten vanhemmat jaksavat yhdistää työn, levon, harrastukset, ystävien tapaamisen, hauskanpidon arkeen edes yhden lapsen kanssa. Aika monet eivät kai pystykään, vaan jostakin (yleensä omista jutuista) joutuu joustamaan. Hurjaa touhua ja aivan vieras maailma näin lapsettoman hedonistisinkun näkökulmasta.
Mietipä, kun lapsia on useampia :D Vanhin jo teini, nuorin vielä päiväkoti-ikäinen. Samaan saumaan osuu vielä omien tai appivanhempien ikääntyminen ja avuntarve.
Apua, kuulostaa oikeasti ihan kauhealta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Samaa mieltä, normielämäähän tuo on. Osa tekee perheestä projektin jota manageroi, organisoi ja ahdistuu kun kaikki ei mene suunnitellusti. Jos niistä lasten syntymäpäivistä pitää tehdä seurapiiritapahtumia tarkoin miettittyine detaljeineen, lasten koulut valitaan miettimättä jokapäiväistä sujuvuutta jne, varmaan saa arjestaan haastavaa ja voi ahdistua metatyön alla. Itsellä ne haastavimmat pikkulapsiajat sattuivat aikaan jolloin mies oli töissä toisessa kaupungissa, hoidin alle kouluikäiset lapset ja haastavan työn ohessa. Siitäkin selvittiin, mutta avuksi tarvittiin kyllä palkattua lastenhoitajaa tiukimpiin tilanteisiin (lasten sairastumiset omien pakollisten työkuvioiden keskellä). Varmasti ihan tuon arjen kuormittavuus on kiinni oman pään sisäisistä paineista. Jos koti pitää aina olla puhdas, lapsilla harrastuksia pitää olla kolme jokaisella jne niin varmasti on hankalaa eikä kovin kivaa kenelläkään arjessa.
Se managerointi ja organisointi vähentää stressiä, ei suinkaan lisää sitä. Lapsiperhearki on aika monelle tosi kuormittavaa, vaikka suunnittelisikin. Voi vain kuvitella, miten kamalaa se olisi, jos ennakointikyky puuttuisi.
Ilman muuta pitää varautua, miettiä plan B, esim. kun mies on toisella puolella Suomea, sinulla työpaikalle tulossa ulkomaisia vieraita ja lapsi alkaa aamulla oksentaa... Mutta tuossa manageroinnissa vaan osa naisista tuntuu menevän niin pitkälle, suunnitellaan tiukat viikkoaikataulut, stressataan tyhjänpäiväisistä asioista ihan liikaa kun hieman löysemmällä asenteella pärjäisi paljon helpommin. Töissä näkee liikaa noita nipottajia - jostain syystä heillä urakehitys pysähtyy, joustamaton tyyli ja liika stressaaminen ei sovi johtotehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan minulle vuodenajan vaihtelut eivät tule yllätyksenä. Siltikään en suunnittele renkaiden vaihtoja, vaatteiden kokeilua ja hankkimista jne. Ne tehdään sopivassa kohdassa esimerkiksi " nyt on jo lokakuun loppu, kohta tulee lumi maahan -> katson milloin autoihin saa vaihtoajat ja mistä" Sit ne autot vain viedään sinne renkaan vaihtoon ajallaan. Ei tarvitse heinäkuussa allokoida viikolle 42 aikaa renkaan vaihtoon. Joillekin nuo vuodenajatkin tulee yllärinä jos niitä ei allokoi etukäteen.
No tuosta sinun mallistasi on myös ex-tempore meno aika kaukana. Ei tarvitse suunnitella heinäkuussa, mutta joudut sinäkin miettimään minä päivänä sen auton veisi, että sopisi parhaiten aikatauluun. Jos jättää renkaiden vaihdon ex tempore -meiningiksi, saa ajaa lumisohjossa kesärenkailla lapsia päiväkotiin, ei ehkä se tavoiteltavin saati rennoin vaihtoehto.
Ei noista toki tarvitse kuormittua, mutta usein ihmiset, jotka eivät jaksa suunnitella arkea sen kummemmin ovat niitä, joiden lapsilla ei ole terotettuja luistimia, ei hiihtovehkeitä, ei huollettua pyörää, eikä oikeita tavaroita ja kirjoja koulussa mukana. Yksinäinen aikuinen saa toki elää miten haluaa, mutta kun teot heijastuvat lapsiin, luulisi jaksavan edes hieman suunnitella sitä arkea.
Ei tarvitse ajaa jos vaihtaa ex tempore ajoissa. Näin me yleensä teemme. Samaten toisinpäin. Odotan rauhassa että ruuhkat ohi ja sit vaan ajan vaihtoon että "pankaas toiset alle" ja vartin päästä matka jatkuu. Aamulla vain kyytiin ja illalla sitte tassut varastoon oottamaan uutta vaihtoa. Ei sitä päivääkään tarvi aina sopia. Eikä sitä että kumpi auto nyt milloinkin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Jos sinulla olisi lapsia tai kävisit töissä, ymmärtäisit, että kaikkia asioita ei voi vain hoitaa ex temporee silloin kun niille on tarvetta. Jos heräät aamulla ja huomaat, että ensilumi on tullut maahan ja ulkona on tosi kylmä, siinä ei auta lähteä ostelemaan lapselle talvivaatteita, kun töissä pitää olla tunnin päästä. Tai kun kello on illalla kymmentä vaille yhdeksän ja koululaiselle pitää olla huomiseksi liikuntatuntia varten sisäpelikengät. Tai kun huomaat, että lapsella on huomenna hammaslääkäri keskellä päivää ja itse olet tuolloin töissä. Tai kun huomaat, että lapsella on illalla joulujuhla ja sinulla on iltavuoro. Tai kun huomaat, että huomenna on ne harrastusporukan myyjäiset, ja olet luvannut leipoa etkä ostanut tarvikkeita äsken kun kävit kaupassa. Jne. Ihan kaikki nämä asiat pitää ajatella etukäteen eikä hoitaa vasta sitten, kun se tilanne tulee eteen.
Ainakaan minulle vuodenajan vaihtelut eivät tule yllätyksenä. Siltikään en suunnittele renkaiden vaihtoja, vaatteiden kokeilua ja hankkimista jne. Ne tehdään sopivassa kohdassa esimerkiksi " nyt on jo lokakuun loppu, kohta tulee lumi maahan -> katson milloin autoihin saa vaihtoajat ja mistä" Sit ne autot vain viedään sinne renkaan vaihtoon ajallaan. Ei tarvitse heinäkuussa allokoida viikolle 42 aikaa renkaan vaihtoon. Joillekin nuo vuodenajatkin tulee yllärinä jos niitä ei allokoi etukäteen.
Siis tuohan juuri olikin pointtinani, että ne pitää tehdä etukäteen eikä ex tempore, sitten kun sen tarpeen huomaa. Sinkkumies tuossa sanoi, että ihan turhaa miettiä näitä asioita etukäteen. Meille arjen pyörittäjille ja suunnittelijoille nämä nimenomaan eivät tulekaan yllätyksenä, koska mietimme ne etukäteen. Sinkkumiehen tyylillä tulisi ongelmia ja talvi yllättäisi joka kerta.
Se syksy tulee suunnittelemattakin. Ei niitä toistuvia asioita tarvitse suunnitella ja "projektoida". Ne tehdään rutiinilla samalla prosessilla kerta toisensa jälkeen. Niitä tarvitse uusiksi suunnitella joka vuosi.
Pakko tehdä 4 lasta? Mulle riitti 1, se on jo aikuinen ja asuu omassa huushollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Samaa mieltä, normielämäähän tuo on. Osa tekee perheestä projektin jota manageroi, organisoi ja ahdistuu kun kaikki ei mene suunnitellusti. Jos niistä lasten syntymäpäivistä pitää tehdä seurapiiritapahtumia tarkoin miettittyine detaljeineen, lasten koulut valitaan miettimättä jokapäiväistä sujuvuutta jne, varmaan saa arjestaan haastavaa ja voi ahdistua metatyön alla. Itsellä ne haastavimmat pikkulapsiajat sattuivat aikaan jolloin mies oli töissä toisessa kaupungissa, hoidin alle kouluikäiset lapset ja haastavan työn ohessa. Siitäkin selvittiin, mutta avuksi tarvittiin kyllä palkattua lastenhoitajaa tiukimpiin tilanteisiin (lasten sairastumiset omien pakollisten työkuvioiden keskellä). Varmasti ihan tuon arjen kuormittavuus on kiinni oman pään sisäisistä paineista. Jos koti pitää aina olla puhdas, lapsilla harrastuksia pitää olla kolme jokaisella jne niin varmasti on hankalaa eikä kovin kivaa kenelläkään arjessa.
Se managerointi ja organisointi vähentää stressiä, ei suinkaan lisää sitä. Lapsiperhearki on aika monelle tosi kuormittavaa, vaikka suunnittelisikin. Voi vain kuvitella, miten kamalaa se olisi, jos ennakointikyky puuttuisi.
Ilman muuta pitää varautua, miettiä plan B, esim. kun mies on toisella puolella Suomea, sinulla työpaikalle tulossa ulkomaisia vieraita ja lapsi alkaa aamulla oksentaa... Mutta tuossa manageroinnissa vaan osa naisista tuntuu menevän niin pitkälle, suunnitellaan tiukat viikkoaikataulut, stressataan tyhjänpäiväisistä asioista ihan liikaa kun hieman löysemmällä asenteella pärjäisi paljon helpommin. Töissä näkee liikaa noita nipottajia - jostain syystä heillä urakehitys pysähtyy, joustamaton tyyli ja liika stressaaminen ei sovi johtotehtäviin.
Juuri näin. Oikeastaan arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että kaikki on hallinnassa, vaikka jotain yllättävää tapahtuisikin.
Oliko se arki yhtä raskasta rumbaa 90-luvulla tai aiemmin? Kertokaa te jotka olitte silloin jo perheellisiä.
Itse kun on 80-luvulla syntynyt ja sitä lapsiperhe-elämää lapsen näkökulmasta silloin viettänyt, niin en kyllä muista että sitä oltaisiin silloin päivitelty tai kauhisteltu. Siihen aikaan oli normi ja normaalia että mentiin nuorena naimisiin, saatiin muutama lapsi ja elettiin arkea. Ei puhuttu rumbasta, metatöistä, ruuhkavuosista tms. Aikuiset kävi töissä, lapset hoidossa tai koulussa ja viikonloppuisin käytiin saunassa ja syötiin jäätelöä. Kesällä käytiin uimassa ja oltiin ulkona. Hyvin yksinkertaista mutta mukavaa elämää.
Tehdäänkö nykyään elämästä liian vaikeaa? Onko pakko olla niin paljon harrastuksia? Onko pakko suorittaa kesälomaa? Onko pakko elää niin terveellisesti, että pitää Facebookin kokkipalstalla kysellä mitä lapsille aamupalaksi kun muroja ei voi antaa kun niissä on liikaa sokeria??
Omassa lapsuudessa harrastuksia oli ehkä yksi, ja sekin oli vapaamuotoista. Itse kuljettiin matkat. Jääkaapissa oli maitoa ja mikropizzaa ja kaapissa muroja. Ja ihan terveitä aikuisia meistä kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Samaa mieltä, normielämäähän tuo on. Osa tekee perheestä projektin jota manageroi, organisoi ja ahdistuu kun kaikki ei mene suunnitellusti. Jos niistä lasten syntymäpäivistä pitää tehdä seurapiiritapahtumia tarkoin miettittyine detaljeineen, lasten koulut valitaan miettimättä jokapäiväistä sujuvuutta jne, varmaan saa arjestaan haastavaa ja voi ahdistua metatyön alla. Itsellä ne haastavimmat pikkulapsiajat sattuivat aikaan jolloin mies oli töissä toisessa kaupungissa, hoidin alle kouluikäiset lapset ja haastavan työn ohessa. Siitäkin selvittiin, mutta avuksi tarvittiin kyllä palkattua lastenhoitajaa tiukimpiin tilanteisiin (lasten sairastumiset omien pakollisten työkuvioiden keskellä). Varmasti ihan tuon arjen kuormittavuus on kiinni oman pään sisäisistä paineista. Jos koti pitää aina olla puhdas, lapsilla harrastuksia pitää olla kolme jokaisella jne niin varmasti on hankalaa eikä kovin kivaa kenelläkään arjessa.
Se managerointi ja organisointi vähentää stressiä, ei suinkaan lisää sitä. Lapsiperhearki on aika monelle tosi kuormittavaa, vaikka suunnittelisikin. Voi vain kuvitella, miten kamalaa se olisi, jos ennakointikyky puuttuisi.
Ilman muuta pitää varautua, miettiä plan B, esim. kun mies on toisella puolella Suomea, sinulla työpaikalle tulossa ulkomaisia vieraita ja lapsi alkaa aamulla oksentaa... Mutta tuossa manageroinnissa vaan osa naisista tuntuu menevän niin pitkälle, suunnitellaan tiukat viikkoaikataulut, stressataan tyhjänpäiväisistä asioista ihan liikaa kun hieman löysemmällä asenteella pärjäisi paljon helpommin. Töissä näkee liikaa noita nipottajia - jostain syystä heillä urakehitys pysähtyy, joustamaton tyyli ja liika stressaaminen ei sovi johtotehtäviin.
Juuri näin. Oikeastaan arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että kaikki on hallinnassa, vaikka jotain yllättävää tapahtuisikin.
Siis teillä on illuusio hallinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Samaa mieltä, normielämäähän tuo on. Osa tekee perheestä projektin jota manageroi, organisoi ja ahdistuu kun kaikki ei mene suunnitellusti. Jos niistä lasten syntymäpäivistä pitää tehdä seurapiiritapahtumia tarkoin miettittyine detaljeineen, lasten koulut valitaan miettimättä jokapäiväistä sujuvuutta jne, varmaan saa arjestaan haastavaa ja voi ahdistua metatyön alla. Itsellä ne haastavimmat pikkulapsiajat sattuivat aikaan jolloin mies oli töissä toisessa kaupungissa, hoidin alle kouluikäiset lapset ja haastavan työn ohessa. Siitäkin selvittiin, mutta avuksi tarvittiin kyllä palkattua lastenhoitajaa tiukimpiin tilanteisiin (lasten sairastumiset omien pakollisten työkuvioiden keskellä). Varmasti ihan tuon arjen kuormittavuus on kiinni oman pään sisäisistä paineista. Jos koti pitää aina olla puhdas, lapsilla harrastuksia pitää olla kolme jokaisella jne niin varmasti on hankalaa eikä kovin kivaa kenelläkään arjessa.
Se managerointi ja organisointi vähentää stressiä, ei suinkaan lisää sitä. Lapsiperhearki on aika monelle tosi kuormittavaa, vaikka suunnittelisikin. Voi vain kuvitella, miten kamalaa se olisi, jos ennakointikyky puuttuisi.
Ilman muuta pitää varautua, miettiä plan B, esim. kun mies on toisella puolella Suomea, sinulla työpaikalle tulossa ulkomaisia vieraita ja lapsi alkaa aamulla oksentaa... Mutta tuossa manageroinnissa vaan osa naisista tuntuu menevän niin pitkälle, suunnitellaan tiukat viikkoaikataulut, stressataan tyhjänpäiväisistä asioista ihan liikaa kun hieman löysemmällä asenteella pärjäisi paljon helpommin. Töissä näkee liikaa noita nipottajia - jostain syystä heillä urakehitys pysähtyy, joustamaton tyyli ja liika stressaaminen ei sovi johtotehtäviin.
Juuri näin. Oikeastaan arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että kaikki on hallinnassa, vaikka jotain yllättävää tapahtuisikin.
Siis teillä on illuusio hallinnasta.
No tarkoitin lähinnä arjessa yllättäviä asioita kuten lapsen oksennustautia. Lapsen leukemia olisi sitten jo toinen juttu, jolloin monet asiat pitäisi järjestää toisin. Siis asioita, joita todennäköisesti tapahtuu, mutta ei voi etukäteen sanoa, milloin ne tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Jos sinulla olisi lapsia tai kävisit töissä, ymmärtäisit, että kaikkia asioita ei voi vain hoitaa ex temporee silloin kun niille on tarvetta. Jos heräät aamulla ja huomaat, että ensilumi on tullut maahan ja ulkona on tosi kylmä, siinä ei auta lähteä ostelemaan lapselle talvivaatteita, kun töissä pitää olla tunnin päästä. Tai kun kello on illalla kymmentä vaille yhdeksän ja koululaiselle pitää olla huomiseksi liikuntatuntia varten sisäpelikengät. Tai kun huomaat, että lapsella on huomenna hammaslääkäri keskellä päivää ja itse olet tuolloin töissä. Tai kun huomaat, että lapsella on illalla joulujuhla ja sinulla on iltavuoro. Tai kun huomaat, että huomenna on ne harrastusporukan myyjäiset, ja olet luvannut leipoa etkä ostanut tarvikkeita äsken kun kävit kaupassa. Jne. Ihan kaikki nämä asiat pitää ajatella etukäteen eikä hoitaa vasta sitten, kun se tilanne tulee eteen.
Ainakaan minulle vuodenajan vaihtelut eivät tule yllätyksenä. Siltikään en suunnittele renkaiden vaihtoja, vaatteiden kokeilua ja hankkimista jne. Ne tehdään sopivassa kohdassa esimerkiksi " nyt on jo lokakuun loppu, kohta tulee lumi maahan -> katson milloin autoihin saa vaihtoajat ja mistä" Sit ne autot vain viedään sinne renkaan vaihtoon ajallaan. Ei tarvitse heinäkuussa allokoida viikolle 42 aikaa renkaan vaihtoon. Joillekin nuo vuodenajatkin tulee yllärinä jos niitä ei allokoi etukäteen.
Siis tuohan juuri olikin pointtinani, että ne pitää tehdä etukäteen eikä ex tempore, sitten kun sen tarpeen huomaa. Sinkkumies tuossa sanoi, että ihan turhaa miettiä näitä asioita etukäteen. Meille arjen pyörittäjille ja suunnittelijoille nämä nimenomaan eivät tulekaan yllätyksenä, koska mietimme ne etukäteen. Sinkkumiehen tyylillä tulisi ongelmia ja talvi yllättäisi joka kerta.
Se syksy tulee suunnittelemattakin. Ei niitä toistuvia asioita tarvitse suunnitella ja "projektoida". Ne tehdään rutiinilla samalla prosessilla kerta toisensa jälkeen. Niitä tarvitse uusiksi suunnitella joka vuosi.
Miten niin ei tarvitse projektoida? Tottakai pitää. Ei ne talvivaatteet itsestään kaappiin ilmesty, vaan ne pitää käydä ostamassa. Myyjäisleivonnaisten tarvikkeet eivät kulkeudu kaupasta, jos niitä ei kaupassa muista. Työvuorot eivät vaihdu itsekseen, ellei niitä pyydä ajoissa vapaaksi.
En tiedä, mitä sinä tarkoitat suunnittelulla. Ilmeisesti se on sinulle jotain excel-taulukoiden laatimisia ja palavereja. Minulle se on vain ihan jokapäiväistä ajattelua ja asioiden järjestelyä. Ei minulla ainakaan ole mitään alitajuista rutiinia esimerkiksi hammaslääkäriaikoijen tai joulujuhlien aikatauluttamiseen, vaan kyllä ne pitää joka kerta erikseen tarkistaa ja järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten vanhemmat jaksavat yhdistää työn, levon, harrastukset, ystävien tapaamisen, hauskanpidon arkeen edes yhden lapsen kanssa. Aika monet eivät kai pystykään, vaan jostakin (yleensä omista jutuista) joutuu joustamaan. Hurjaa touhua ja aivan vieras maailma näin lapsettoman hedonistisinkun näkökulmasta.
Ihmiset elävät omaa elämäänsä. Kaikilla on vuorokaudessa saman verran tunteja, niitä käytetään (samoin kuin hankittua rahaa) itselle tärkeisiin asioihin. Sitähän arvot tarkoittavat. Kun jokainen käyttää aikansa ja rahansa omien arvojensa mukaisesti on aika onnellinen, toisella se tarkoittaa laiskoja viikonloppuaamuja krapulasta toipuen, jollakin muulla yhteistä metsäreissua mustikoita poimien lasten kanssa.
Miksi, MIKSI oi miksi aina pitää vetää esimerkkiin ryyppääminen?! Ettekö mammat ihan oikeasti keksisi mitään muuta tekemistä lapsettomana kuin ryyppäämisen? Nämä esimerkit kertovat teistä niiiiiin paljon!
Minusta arjen pyörittäminen on ihan kuvaava ilmaus, eikä liity erityisesti vaikeuteen tms. Syklisesti toistuvia asioita pyöritetään, ja mitä enemmän perheessä on jäseniä, sitä enemmän tarpeellisia toistuvia asioita päivään tai viikkoon kuuluu. Jos pyörittämistä ei tee, vajotaan kaaokseen. Jos pyöritettävää on niin paljon ettei muuta ehdi, ollaan pyörityksen vankeja.