Lue keskustelun säännöt.
Inhoan termiä "arjen pyörittäminen"
10.08.2017 |
Inhoan myös termejä ruuhkavuodet ja pikkulapsiarki. Mutta tuo arjen pyörittäminen - jostain syystä monet perheenäidit kutsuvat normaalia elämää nimellä "arjen pyörittäminen" - eli se ihan tavallinen elämä nähdään tosi vaikeana ja haastavana ja harmaana, ja sitä pitää oikein erikseen _pyörittää_
Koko ajan valitetaan, kuinka arki on niin raskasta ja hektistä ja arjen pyörittäminen vaikeaa. Ei sitä arkea tarvitse mitenkään erityisesti pyörittää. Mammat tekevät itse pikkuasioista hankalia ja luovat kiireen. En tiedä ovatko ihmiset avuttomia, vai onko tuo jokin keino pönkittää itsetuntoaan kuvittelemalla itselleen superamman rooli hurjan arjen pyörittäjänä. Vai miksi elämä on nykyään kaikille niin vaikeaa?
Tuntuu, että oikein vellotaan siinä ARJESSA.
Kommentit (125)
"Miten niin ei tarvitse projektoida? Tottakai pitää. Ei ne talvivaatteet itsestään kaappiin ilmesty, vaan ne pitää käydä ostamassa. Myyjäisleivonnaisten tarvikkeet eivät kulkeudu kaupasta, jos niitä ei kaupassa muista. Työvuorot eivät vaihdu itsekseen, ellei niitä pyydä ajoissa vapaaksi.
En tiedä, mitä sinä tarkoitat suunnittelulla. Ilmeisesti se on sinulle jotain excel-taulukoiden laatimisia ja palavereja. Minulle se on vain ihan jokapäiväistä ajattelua ja asioiden järjestelyä. Ei minulla ainakaan ole mitään alitajuista rutiinia esimerkiksi hammaslääkäriaikoijen tai joulujuhlien aikatauluttamiseen, vaan kyllä ne pitää joka kerta erikseen tarkistaa ja järjestää."
Minä inhoan yli kaiken tuota arjen "projektointia". Ei talvivaatteiden hankkimiseen tai kyytien järjestelyyn mitään projektointeja tarvitse.
Tuumailee vaan että minä käyn hakemassa tai sopii toisen kanssa. Talvivaatteiden hankinta tapahtuu niin että ajelee kirpputorille tai kauppaan ja ostaa ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja "ruuhkavuodet". Hyi hel.
Itse en aio osallistua ruuhkavuosiin enkä arjen pyörittämiseen. Ne kuulostaa helvetiltä.
Mieluummin elän tätä elämää rennosti ja nauttien pienistäkin asioista.
Jos on paljon lapsia ja hommaa niin ota asiat mieluummin positiivieseti ja rennosti eikä ruuhkaisesti pyörittäen.
Ja lapsia ei oo muuten pakko hankkia paljon.
Itsellä on nyt 1aikunen ja 1 7v. Työtön olen erään terveydellisen ongelman takia. Elämäni ei ole ruuhkaa eikä pyörittämistä, luojan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt kuinka se arki tosiaan joillain lapsen myötä muuttuu suorittamiseksi. Mulla ei arki pyöri mitenkään erilailla kuin ennen lasta. Yhä teen kotityöt sun muut, perusjuttuja, ei mitään arjen pyörittämistä vaan normaalia elämää. Pitää vaan aina keksiä jotain idioottimaisia termejä kaikelle.
Mun mielestä se pyörittäminen-sana taas kuvaa hyvin juuri sitä lapsiin usein liittyvää jatkuvaa asioiden järjestelyä ja kuljettamista, siis sitä normaalia elämää. Jotta homma pyörisi sujuvasti, jonkun pitää sopia kimppakyydeistä, kuskata lapsia harrastuksiin, hankkia kaverilahja, välipala retkelle ja sopivat lenkkarit, soittaa hammaslääkäriaika ja parturi ja viedä lapsi niihin. Ja tietenkin normaalit kotityöt lisäksi.
T. 4
Tuossa on just paljo sellasta mistä kieltäydyn lapsen kanssa koska en halua ruuhkavuosia enkä halua pyörittää. En vie lastani parturiin, hiukset leikkaan joskus harvoin ite. En sovi kimppakyytejä, en kuskaa isoo lapsilaumaa eri harrastuksiin, en hanki mitään ihme kaverilahjoja.
Järki lähtis jos pitäs pyörittää ruuhkavuosissa pikkulapsiarkee. 1 lapsi kerrallaan ja vältän kaikkee turhaa säätöö mitä muut tekee ja pyörittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunn
Ei kukaan pakota osallistumaan kaikenmaailman lasten harrastuksien leipomisiin tai muihin. Lapsia ei ylipäänsä oo pakko kuskata harrastuksiin. Lapset voi harrastaa kotona.
Ei niissä vanhempainilloissakasn oo pakko kokoajan rampata.
Mulla ei ainakaan oo ees varaa tollaseen riehumiseen eikä jaksamistakaan.
Nykyvanhemmat säätää ihan liikaa tarpeetonta. Otetaan kaikkea ylimäärästä säätöö ja sit valitetaan. Ja ei niitä lapsia oo pakko tehdäniin monta.
Onneks en oo teidän oravanpyörässä
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta toisaalta se arki (eli ihan normielämä, koska juhlaa elämä harvemmin on) voi tuntua todella raskaalta ja työläältä jopa lapsettomasta sinkkuihmisestä jos / kun se on itselle aivan vääränlaista. Pahinta on se, että sitä itselle vääränlaista elämää oppii sietämään joka aikaan saa helposti sen tilanteen että siinä on lopulta suunnilleen kaikki väärin, koska sitä huomaamaansa epämukavuutta / hankaluutta yrittää usein ratkoa jollainen helpolla / nopealla keinolla jolla saakin vain kaivettua kuoppaansa syvemmäksi. Lisäksi se jatkuvaa tahkoamista vaativa elämä vie hirvittävästi voimia, mutta siinä ei ole mitään mikä palauttaisi niitä saati sitten antaisi niitä lisää.
Siltä kuuluisalta puhtaalta pöydältä kun elämäänsä harvemmin saa aloittaa uudelleen.