Lue keskustelun säännöt.
Inhoan termiä "arjen pyörittäminen"
10.08.2017 |
Inhoan myös termejä ruuhkavuodet ja pikkulapsiarki. Mutta tuo arjen pyörittäminen - jostain syystä monet perheenäidit kutsuvat normaalia elämää nimellä "arjen pyörittäminen" - eli se ihan tavallinen elämä nähdään tosi vaikeana ja haastavana ja harmaana, ja sitä pitää oikein erikseen _pyörittää_
Koko ajan valitetaan, kuinka arki on niin raskasta ja hektistä ja arjen pyörittäminen vaikeaa. Ei sitä arkea tarvitse mitenkään erityisesti pyörittää. Mammat tekevät itse pikkuasioista hankalia ja luovat kiireen. En tiedä ovatko ihmiset avuttomia, vai onko tuo jokin keino pönkittää itsetuntoaan kuvittelemalla itselleen superamman rooli hurjan arjen pyörittäjänä. Vai miksi elämä on nykyään kaikille niin vaikeaa?
Tuntuu, että oikein vellotaan siinä ARJESSA.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset usein unohtaa että lapset kasvaa tästä "raskaasta arjesta" ulos? Ei ne ikuisesti pieniä ole ..ei se jonkun sanoma "pikkulapsi helvetti" (ällöttävä termi) ole mikään loppuelämän juttu. Hohhoijaa taas ihmisten kapeakatseisuutta. Erityislapset toki erikseen.
Juu kasvaahan ne mutta just silloin kun lapset ovat pieniä, on arki yleensä aika täynnä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi arjen pitää pyöriä? onko pyöriminen joku toivottu olotila? Meillä ei pyöri eikä pyöritetä. Asiat soljuu ja loksahtelee paikalleen mukavasti ilman pyörittelyäkin. Miksei vai voisi liukua ja soljua harmoonisesti. Näin meillä kun luovuimme turhasta pyörittelystä ja hämmentämisestä ja säätämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Arki onn ihmisen parasta aikaa. Elämä on pääosin arkea ja sitä eletään, ei erikseen pyöritetä.
Kyllä mun ainakin ihan erikseen pitää tehdä niitä kotitöitä yms., semmoisiakin joista en pidä. Pyöritän arkea osaltani siis. Nyt kun kaikki lapset on koululaisia, on kyllä jo paaaaljon helpompaa. Silti arjen pyörittäminen on välllä just sitä pyörittämistä; organisointia, delegointia, tekemistä, muistamista, puuhaamista. Arjen pyörittäminen on elämää. Onneksi siihen mahtuu nykyään jo muutakin!
No meillä ei pyöritetä arkea. Vähän hätäisesti pistetään vauhtia sieltä täältä, mutt tökkien kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi arjen pitää pyöriä? onko pyöriminen joku toivottu olotila? Meillä ei pyöri eikä pyöritetä. Asiat soljuu ja loksahtelee paikalleen mukavasti ilman pyörittelyäkin. Miksei vai voisi liukua ja soljua harmoonisesti. Näin meillä kun luovuimme turhasta pyörittelystä ja hämmentämisestä ja säätämisestä.
Oukei, oisko sulla konkreettisia esimerkkejä mikä teillä oli sitä pyörittämistä ja miten asiat nyt loksahtelevat ja soljuvat kun pyörittämisen lopetitte? Kiinnostaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti,työ ja perhe. Eikös siinä ole lähes kaikki mitä ihminen lähtökohtaisesti tarvitsee. Kun ihmisellä on hyvä olla, niin vastuu on tällöin osa hänen luontoaan ja elämäänsä. Mutta jos kaikki on nurinperin, niin koko elämä voi olla taakka, jota on raskas kantaa.
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Kumpaan suuntaan sitä arkea kuuluu pyörittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vain kirjoitti:
Heh... Saanko kysyä että kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisiä😄?
Voin sanoa että kun taloudessa on kaksi töissä käyvää aikuista, tokaluokkalainen, eskarilainen, viisivuotias erityislapsi joka on kaksivuotiaan tasolla ja kirsikka vielä kakun päällä vilkas kaksivuotias kuopus, arki TUNTUU pyörittämisestä olet sinä termistä mitä mieltä tahansa. Ruuhkavuodet, pikkulapsarki, nämä sanat todella tarkoittavat sitä mitä ovat. Kaikessa ihanuudesta välillä kamalan raskasta.
Haikarako ne kakarat on oven taakse lennättänyt? Eikö tullut mieleen, että etenkin erityislapsen takia arjen pyörittäminen saattaa olla pikkaisen raskasta? Miksi piti hommata vielä tämä kuopus siihen päälle? Ja sen jälkeen valittaa kun on niin "kamalan raskasta".
Kyllä varmaan onkin, siksi itse en hanki viittä mukulaa ja niiden riehuessa kuin päättömät kanat valita kun on niin raskasta. Me ei olla mitään nigerialaisia joita tullaan vaan raiskaamaan ilman ehkäisyä ja mahdollisuutta tehdä abortti.
Kaikkein kauheinta on, kun mammat sanoo esim. että ei ole aikaa antaa huomiota jokaiselle lapselle kun niitä on niin monta ja yhdellä on ADHD ja yksi on sitä ja toinen tätä. Ei niitä lapsia ole siihen vaan tuotu, ne pitäisi olla pitkän harkinnan ja pohdinnan tulos!
Anna kun arvaan, olet tavannut miehesi ja puolen vuoden päästä pamahtanut paksuksi ja sen jälkeen lapsia nussittu ilmoille? Tai vanhimmilla lapsilla ehkä jopa eri isät? Kunnon wt-touhua...
Vierailija kirjoitti:
Kumpaan suuntaan sitä arkea kuuluu pyörittää?
Myöntäsuuntaan, mutta ymmärtäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei pyöritetä arkea. Vähän hätäisesti pistetään vauhtia sieltä täältä, mutt tökkien kulkee.
:D Hyvä kuvaus!
Ap jatkaa: meillä 5-vuotias käy satujumpassa, joskus on kaverisynttäreitä (lähinnä isoimmalla lapsella), 3-vuotias ja 5-vuotias tarvitsevat päiväkodin säännöllisille metsäretkille eväät, joskus on lääkäri- tai neuvola-aikoja, joskus pitää ostaa vaikka uudet kumpparit
Me ihan vaan merkataan kalenteriin kaikki mitä pitää tehdä milloinkin, ja esim. lapsen vie jumppaan se, kumpi ehtii. Ei me nähdä tuollaisia aikataulujen sopimisia suunnitteluna, delegoimisena ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsiperhearki muutu takaisin lapsettomaksi arjeksi, vaikka kuinka lapset kasvaisivat. Kun kerran tulet vanhemmaksi, olet aina vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.
Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.
Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.
Minusta tavallisen elämän eläminen on hankalaa. Pitää oikein tsempata siihen, että jaksaa pestä pyykkiä niin, että kaikille riittää puhdasta päälle. Miehen kanssa täytyy vähän sopia, kuka vie, kuka hakee, kuka käy kaupassa, kumpi hankkii harrastusvälineet ja mitä milloinkin. Lisäksi joutuu aina miettimään jos on yksin, miten järjestän harrastuskuskaamisen jos ajat on päällekkäin. Joka toinen viikko olen yksin lasten kanssa, kun mies työmatkoilla.
Sanoisin, että pyöritän arkea. Jos en tee mitään, mikään ei oikein suju. Inhoan itse rutiineja ja olen mukavuudenhaluinen luonteeltani, joten helposti lipeää sellaiseksi soljumiseksi, jossa mitään ei oikein tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.
Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.
Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.
Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.
Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.
Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)
Sinkkumies
Joo noin mäkin toimin kun olin sinkku. Sit syntyi perheeseen kaksoset ja arjesta tuli "vähän" toisenlaista. Kaikesta pyörittämisestä huolimatta aika jees kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi arjen pitää pyöriä? onko pyöriminen joku toivottu olotila? Meillä ei pyöri eikä pyöritetä. Asiat soljuu ja loksahtelee paikalleen mukavasti ilman pyörittelyäkin. Miksei vai voisi liukua ja soljua harmoonisesti. Näin meillä kun luovuimme turhasta pyörittelystä ja hämmentämisestä ja säätämisestä.
Oukei, oisko sulla konkreettisia esimerkkejä mikä teillä oli sitä pyörittämistä ja miten asiat nyt loksahtelevat ja soljuvat kun pyörittämisen lopetitte? Kiinnostaa. :)
Aikaisemmin suunniteltiin ostokset, milloin käydään kaupassa, mikä on viikon ruokalista, kumpi tekee milloin mitäkin jne. Nyt se tekee ruuat, joka on kotona, käydään kaupassa kun on tarvis ja ostetaan 2-6 päivä ostokset, riippuen mitä tarvii ja mitä tekisi mieli syödä, Ruokalistoja ei laadita ennakkoon, se joka huomaa että pesukone on täynnä, laittaa sen päälle, se joka huomaa että pesukone on pessyt tyhjentää sen ja laittaa mahdolliset kertyneet astiat (yleensä pari juomalasia ja kahvikuppia.) koneeseen, kaikki siivoaa jälkensä ja huomatessaan jonkun poikkeaman siivoaa senkin. Näin paikat pysyy järjestyksessä eikä mitään tarvitse suunnitella. Edellyttää kyllä sitä että kaikki sitoutuu näihin pelisääntöihin ja toimii sen mukaan. Juuri tein ruuan ja laitoin koneen tiskaamaan astioita. Kumppani näköjään pisti pesukoneen pesemään pyykkiä (meillä ei ole pyykkipäiviäkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaan suuntaan sitä arkea kuuluu pyörittää?
Myöntäsuuntaan, mutta ymmärtäen.
Ja kaikesta ymmärryksestä syntyy yhteisymmärrys.
Arki = elämäsi. Joka päivä elät elämääsi.
Arki onn ihmisen parasta aikaa. Elämä on pääosin arkea ja sitä eletään, ei erikseen pyöritetä.