Inhoan termiä "arjen pyörittäminen"

En minäkään ymmärrä, minun elämäni on elämää , ei arkea. "Arki" kuulostaa juuri siltä miltä AP kuvasi.

Minä en pyöritä yhtään mitään, minä elän.

Pyörittääkö nämä arjen pyörittäjät sitä aina, lomallakin, viikonloppuisin? Jos ei , mitä silloin tapahtuu? Ja miten se eroaa "arjesta"?

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, minun elämäni on elämää , ei arkea. "Arki" kuulostaa juuri siltä miltä AP kuvasi.

Minä en pyöritä yhtään mitään, minä elän.

Pyörittääkö nämä arjen pyörittäjät sitä aina, lomallakin, viikonloppuisin? Jos ei , mitä silloin tapahtuu? Ja miten se eroaa "arjesta"?

Jos ei pyöritetä, emme ehkä ole kotona, syömme ulkona, emme mieti tulevaa viikkoa, emme pese pyykkiä, emme vastaa puhelimeen tai tarkista sieltä mitään viestejä tai tulevia aikatauluja jne. Näin ei voi kuitenkaan elää loputtomiin. Lomalla vähän pidempään, mutta sielläkin pitää välillä muistaa se tuleva arki ja miettiä, onko jotain, mitä pitää tehdä, ennen kuin se arki taas alkaa (esim ostaa uudet koulureput, onko hoitopaikkojen aikataulut tiedossa jne). 

Tuolla aiemmin sanoin, että se arjen pyörittäminen on juuri sitä kaikkea, mikä sinulta jää tekemättä, jos makaat koko päivän sängyn pohjalla. Et tee lapsille aamupalaa, et lähde töihin, et laita lapsia kouluun, et pese pyykkiä, et vie heitä harrastuksiin jne.  

Akkainlehtien toimittajat keksineet kliseisiin julkkismutsien haastatteluihin täytesanoja jolla nivotaan yhteen tyhjänpäiväisyyksiä. Tekstipötkön sekaan voi huoletta ujuttaa "entisen kohumallin täyskäännös, pyörittää nyt pikkulapsiperheen arkea läpi ruuhkavuosien".

Vierailija kirjoitti:

Akkainlehtien toimittajat keksineet kliseisiin julkkismutsien haastatteluihin täytesanoja jolla nivotaan yhteen tyhjänpäiväisyyksiä. Tekstipötkön sekaan voi huoletta ujuttaa "entisen kohumallin täyskäännös, pyörittää nyt pikkulapsiperheen arkea läpi ruuhkavuosien".

Minusta tuossa ei ole mitään sen kummempaa kuin siinäkään, jos sanottaisiin "elää pikkulapsiperheen arkea". Miksi jotkut ottavat tuon nyt jonain marttyyrikruununa ja provosoituvat tuosta? 

Veit sanat suustani, ap. Itse myös assosioin tuon "arjen pyörittämisen" johonkin rutiininomaiseen kiireiseen suorittamiseen, ja sitä kautta inhoan itse ilmausta ja ihmisten valitusta "arjen pyörittämisen haastavuudesta". (Nyt melkein oksennan.)

En vaan pysty ymmärtämään, miksi kukaan haluaa elää sellaista elämää, jota pitää suorittamalla suorittaa. Tuottaako se siitä kaikesta rasittavuudestaan huolimatta jotain mielihyvää, että pyöritetään jotain myllyä aamusta iltaan?

Kyllä, itsekin hoidan tiettyjä rutiineja päivästä toiseen, mutta en anna niiden määrittää arkeani "pyörittämiseksi".

Mutta joo, ihmiset käyttävät kieltä eri tavalla. Toisaalta, usein tuo "arjen pyörittäminen" tulee esille siinä yhteydessä, kun esim. valitetaan, että "joudun pyörittämään arkea yksin" tai "töiden lisäksi vielä arjen pyörittäminen".

Paljon lukevana minulle on tuttuja erilaiset usein käytetyt ilmaisut ja se milloin ne ovat alkaneet kyllästyttää. 1980-luvun lopulla toimittajien puhkikuluttama sana oli napakkuus. Me naiset-lehti toisteli "X hoitaa napakasti missin virkaa", "raha-asiat kuntoon napakkuudella", "sloggin joustonapakat" (joka oli kylläkin mainoslause). Nykyään hoetaan "näpäyttämistä". Kaikki kuulemma lehtien mukaan "näpäyttävät" takaisin somessa ilkeästi kommentoineille. Kukaan ei oikeasti tiedä mitä se näpäyttäminen tarkoittaa, kunhan vaan saadaan klikkiotsikko lehteen. Nykyään sitten haetaan sädekehää "pyörittämällä arkea". Voi hitsi, äitini kasvatti aikoinaan meidät lapset ymmärtämättä eläneensä arkea ja pyörittämättä sitä.

Ydinkysymys on: miksi pitää hankkia mies, lapset ja se kaikki materia ja arki-instituutio, ja sitten ryhtyä marmattamaan siitä?

Tämä. Kukaan ei pakottanut siivoojaksi, keittäjäksi ja sihteeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen naisen työ mitätöidään. Miehet keskustelevat luoneensa maailman, nainen ei saa ottaa kunniaa edes omasta työstään. Ai miksiköhän syntyvyys laskee? Varmaan siksi että kasvatuspanokseni ja uhraukseni eivät ole mitään.

Nainen sitä arkea ja perhettä pyörittää. Kannattaa hyväksyä asia. Naisenako pitäisi vain piipittää ja tehdä ilmaiseksi kaikki?

Miettikää vähän.

Uhraukset mainittu!

Vierailija kirjoitti:

Akkainlehtien toimittajat keksineet kliseisiin julkkismutsien haastatteluihin täytesanoja jolla nivotaan yhteen tyhjänpäiväisyyksiä. Tekstipötkön sekaan voi huoletta ujuttaa "entisen kohumallin täyskäännös, pyörittää nyt pikkulapsiperheen arkea läpi ruuhkavuosien".

Just näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, minun elämäni on elämää , ei arkea. "Arki" kuulostaa juuri siltä miltä AP kuvasi.

Minä en pyöritä yhtään mitään, minä elän.

Pyörittääkö nämä arjen pyörittäjät sitä aina, lomallakin, viikonloppuisin? Jos ei , mitä silloin tapahtuu? Ja miten se eroaa "arjesta"?

Jos ei pyöritetä, emme ehkä ole kotona, syömme ulkona, emme mieti tulevaa viikkoa, emme pese pyykkiä, emme vastaa puhelimeen tai tarkista sieltä mitään viestejä tai tulevia aikatauluja jne. Näin ei voi kuitenkaan elää loputtomiin. Lomalla vähän pidempään, mutta sielläkin pitää välillä muistaa se tuleva arki ja miettiä, onko jotain, mitä pitää tehdä, ennen kuin se arki taas alkaa (esim ostaa uudet koulureput, onko hoitopaikkojen aikataulut tiedossa jne). 

Tuolla aiemmin sanoin, että se arjen pyörittäminen on juuri sitä kaikkea, mikä sinulta jää tekemättä, jos makaat koko päivän sängyn pohjalla. Et tee lapsille aamupalaa, et lähde töihin, et laita lapsia kouluun, et pese pyykkiä, et vie heitä harrastuksiin jne.  

Lapsettomatkin ihmiset käyvät kaupassa, laittavat pyykkiä koneeseen, käyvät töissä, ostavat lääkkeitä, merkkaavat hammaslääkäriajan kalenteriin, imuroivat, vaihtavat autonrenkaat, huolehtivat ikääntyneitä vanhemmistaan, harrastavat ja ostavat lahjoja, ihan vaan muutamia mainitakseni, mutta he eivät pyöritä arkea, vaan elävät sitä.

Sama juttu. Ärsyttää. Elämä.on arkea pääosin, eimikään irrallinen, erikseen pyöritettävä otos. Ja se narina kiireestä, pikkulapsiarjesta jne. Kuka niitä lapsia käskee hankkia vuoden välein viisi kappaletta? Nykyaikana ehkäisykin keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, minun elämäni on elämää , ei arkea. "Arki" kuulostaa juuri siltä miltä AP kuvasi.

Minä en pyöritä yhtään mitään, minä elän.

Pyörittääkö nämä arjen pyörittäjät sitä aina, lomallakin, viikonloppuisin? Jos ei , mitä silloin tapahtuu? Ja miten se eroaa "arjesta"?

Jos ei pyöritetä, emme ehkä ole kotona, syömme ulkona, emme mieti tulevaa viikkoa, emme pese pyykkiä, emme vastaa puhelimeen tai tarkista sieltä mitään viestejä tai tulevia aikatauluja jne. Näin ei voi kuitenkaan elää loputtomiin. Lomalla vähän pidempään, mutta sielläkin pitää välillä muistaa se tuleva arki ja miettiä, onko jotain, mitä pitää tehdä, ennen kuin se arki taas alkaa (esim ostaa uudet koulureput, onko hoitopaikkojen aikataulut tiedossa jne). 

Tuolla aiemmin sanoin, että se arjen pyörittäminen on juuri sitä kaikkea, mikä sinulta jää tekemättä, jos makaat koko päivän sängyn pohjalla. Et tee lapsille aamupalaa, et lähde töihin, et laita lapsia kouluun, et pese pyykkiä, et vie heitä harrastuksiin jne.  

Lapsettomatkin ihmiset käyvät kaupassa, laittavat pyykkiä koneeseen, käyvät töissä, ostavat lääkkeitä, merkkaavat hammaslääkäriajan kalenteriin, imuroivat, vaihtavat autonrenkaat, huolehtivat ikääntyneitä vanhemmistaan, harrastavat ja ostavat lahjoja, ihan vaan muutamia mainitakseni, mutta he eivät pyöritä arkea, vaan elävät sitä.

Tämä. Eikä se arjen pyörittäminen mikään uroteko enää nykyään ole, kun lähinnä tarvitsee vain täytellä ja tyhjennellä koneita, jotka tekevät kaiken raskaan. Ihmiset vaan haluavat päteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä toi "normaali ajattelu" voi olla aika työlästä, jos se kaatuu vain toisen niskaan.

Yhteisesti päätetysti on hommattu lapsia, autoja ja omakotitalo, niin olisihan se helpottavaa, jos molemmat osallistuisivat myös siihen suunnitteluun. Meidän perheessä ihan kaikki organisointi on minun harteillani, oli kyseessä sitten autojen huollot ja katsastukset, lapsen perussairauden hoito kontrollikäynteineen tai talon asiat (nuohous, polttopuiden hankkiminen, remonttien kilpailuttaminen jne). Jos yritän joskus delegoida jotain organisoitavaa niin mies kätsysti "unohtaa" asian niin monta kertaa tai pitkäksi aikaa, että minä hoidan.

Vielä on silti hyvät puolet miehessä voittaneet huonot, mutta mieluusti jakaisin tätä organisointipuolta.

Kun ette te suostu ymmärtämään, että miehiä ei kiinnosta vapaalla "tärkeät" "organisointinne". Asiat voi myös hoitaa ex Temporee silloin kun niille on tarvetta.

Ei niitä tyhjänpäiväisiä asioita tarvitse pyöritellä päässä viikkokaupalla. Silloin kun pitää nuohota soitetaan nuohoojalle (tai onhan mulla omatkin vehkeet) eikä jaaritella mitä kaikkea "pitäisi" tehdä.

Yleensä kun deadline tulee vastaan, niin asia on pakko hoitaa. Itsekin yleensä vitkutan asioissa loppuun saakka. (elleivät ole mieleisiä esim. jonkun uuden laitteen hankinta yms)

Sinkkumies

Jos sinulla olisi lapsia tai kävisit töissä, ymmärtäisit, että kaikkia asioita ei voi vain hoitaa ex temporee silloin kun niille on tarvetta. Jos heräät aamulla ja huomaat, että ensilumi on tullut maahan ja ulkona on tosi kylmä, siinä ei auta lähteä ostelemaan lapselle talvivaatteita, kun töissä pitää olla tunnin päästä. Tai kun kello on illalla kymmentä vaille yhdeksän ja koululaiselle pitää olla huomiseksi liikuntatuntia varten sisäpelikengät. Tai kun huomaat, että lapsella on huomenna hammaslääkäri keskellä päivää ja itse olet tuolloin töissä. Tai kun huomaat, että lapsella on illalla joulujuhla ja sinulla on iltavuoro. Tai kun huomaat, että huomenna on ne harrastusporukan myyjäiset, ja olet luvannut leipoa etkä ostanut tarvikkeita äsken kun kävit kaupassa. Jne. Ihan kaikki nämä asiat pitää ajatella etukäteen eikä hoitaa vasta sitten, kun se tilanne tulee eteen. 

Ainakaan minulle vuodenajan vaihtelut eivät tule yllätyksenä. Siltikään en suunnittele renkaiden vaihtoja, vaatteiden kokeilua ja hankkimista jne. Ne tehdään sopivassa kohdassa esimerkiksi " nyt on jo lokakuun loppu, kohta tulee lumi maahan -> katson milloin autoihin saa vaihtoajat ja mistä" Sit ne autot vain viedään sinne renkaan vaihtoon ajallaan. Ei tarvitse heinäkuussa allokoida viikolle 42 aikaa renkaan vaihtoon. Joillekin nuo vuodenajatkin tulee yllärinä jos niitä ei allokoi etukäteen.

Siis tuohan juuri olikin pointtinani, että ne pitää tehdä etukäteen eikä ex tempore, sitten kun sen tarpeen huomaa. Sinkkumies tuossa sanoi, että ihan turhaa miettiä näitä asioita etukäteen. Meille arjen pyörittäjille ja suunnittelijoille nämä nimenomaan eivät tulekaan yllätyksenä, koska mietimme ne etukäteen. Sinkkumiehen tyylillä tulisi ongelmia ja talvi yllättäisi joka kerta. 

Se syksy tulee suunnittelemattakin. Ei niitä toistuvia asioita tarvitse suunnitella ja "projektoida". Ne tehdään rutiinilla samalla prosessilla kerta toisensa jälkeen. Niitä tarvitse uusiksi suunnitella joka vuosi.

Miten niin ei tarvitse projektoida? Tottakai pitää. Ei ne talvivaatteet itsestään kaappiin ilmesty, vaan ne pitää käydä ostamassa. Myyjäisleivonnaisten tarvikkeet eivät kulkeudu kaupasta, jos niitä ei kaupassa muista. Työvuorot eivät vaihdu itsekseen, ellei niitä pyydä ajoissa vapaaksi. 

En tiedä, mitä sinä tarkoitat suunnittelulla. Ilmeisesti se on sinulle jotain excel-taulukoiden laatimisia ja palavereja. Minulle se on vain ihan jokapäiväistä ajattelua ja asioiden järjestelyä. Ei minulla ainakaan ole mitään alitajuista rutiinia esimerkiksi hammaslääkäriaikoijen tai joulujuhlien aikatauluttamiseen, vaan kyllä ne pitää joka kerta erikseen tarkistaa ja järjestää. 

Kausivaatteet, joulujuhlat, myyjäiset ja hammaslääkäri jokapäiväisiä?

Ajatella jos kaikki koneet ja laitteet hajoaisivat. Tulisi oikeasti 100% työttömyys ja ruoka pitäisi itse juosta kiinni tai kasvattaa. Astiat pitäisi tehdä itse, ruoka laittaa notskilla (johon puut hakattu kivikirveellä) yms. Kyllä tämä nykyaika on NIIN kamalaa, varsinkin kun ihan itse se valitaan. Ei valtio niitä lapsia pakota ottamaan kotiin hoidettavaksi, ihan itse niitä pukkaatte ulos maailmaan koska "mä haluuuuuuuuunnnnn"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: minulla on kolme lasta: 5v, 3v ja päälle vuoden ikäinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kommentoi, että minulla tulisi olla vähintään kaksi lasta lisää ja vieläpä kouluikäisiä, jotta voisin todellisuudessa ymmärtää mitä on arki ja arjen pyörittäminen.

Töissä käyminen, kaupassa käyminen, ruuan laitto ja kotityöt eivät olleet minulla arjen pyörittämistä ennen lapsia, eivätkä ole sitä vieläkään. Meillä jompi kumpi vanhemmista vie aamulla lapset tarhaan. Molemmat menevät töihin. Tehdään kerralla iso satsi ruokaa, esim. sunnuntaina, jolloin ruokaa ei tarvitse joka päivä tehdä. Joka päivä ei myöskään tarvitse siivota, ja pyykitkin hurahtavat koneessa. Työvuorojen mukaan jompikumpi hakee lapset tarhasta. Syödään ja vietetään rentoa vapaa-aikaa kotona. Jos tarvitsee käydä kaupassa, sinne menee vain toinen. Itse käyn muutamana arki-iltana viikossa ryhmäliikuntatunnilla, ja silloin mies on lasten kanssa. Mieskin käy liikkumassa parina iltana, silloin taas minä olen lasten kanssa. Aletaan ajoissa tehdä iltatoimia ja valmistautua nukkumaan. Kyllähän se nukahtaminen toisinaan kestää, mutta sitten se vaan kestää.

Ihan tavallisista elämää, ei se nyt niin vaikeaa ole.

Samaa mieltä, normielämäähän tuo on. Osa tekee perheestä projektin jota manageroi, organisoi ja ahdistuu kun kaikki ei mene suunnitellusti. Jos niistä lasten syntymäpäivistä pitää tehdä seurapiiritapahtumia tarkoin miettittyine detaljeineen, lasten koulut valitaan miettimättä jokapäiväistä sujuvuutta jne, varmaan saa arjestaan haastavaa ja voi ahdistua metatyön alla. Itsellä ne haastavimmat pikkulapsiajat sattuivat aikaan jolloin mies oli töissä toisessa kaupungissa, hoidin alle kouluikäiset lapset ja haastavan työn ohessa. Siitäkin selvittiin, mutta avuksi tarvittiin kyllä palkattua lastenhoitajaa tiukimpiin tilanteisiin (lasten sairastumiset omien pakollisten työkuvioiden keskellä). Varmasti ihan tuon arjen kuormittavuus on kiinni oman pään sisäisistä paineista. Jos koti pitää aina olla puhdas, lapsilla harrastuksia pitää olla kolme jokaisella jne niin varmasti on hankalaa eikä kovin kivaa kenelläkään arjessa.

Se managerointi ja organisointi vähentää stressiä, ei suinkaan lisää sitä. Lapsiperhearki on aika monelle tosi kuormittavaa, vaikka suunnittelisikin. Voi vain kuvitella, miten kamalaa se olisi, jos ennakointikyky puuttuisi.

Niinkö? Miksi sitten luetteloa organisoiduista ja manageroiduista asioista seuraa aina valitus kiireestä?

Työpaikan pahimmat arjen pyörittäjät ovat kolme naista joilla jokaisella vähintään neljä lasta. Lapsilla harrastuksia voimistelusta jääkiekkoon sekä jokaisella vielä vähintään yksi erityislapsi joka ei kenelläkään se kuopus. Jokapäiväinen ulina ja uhriutuminen sekä tilittäminen miten haastavaa heidän arjen pyörittäminen onkaan. Ei me esimerkiksi kahden lapsen äidit kuulema yhtään voida ymmärtää. Siitä se huuto vasta alkoi kun kollega vähemmän kohteliaasti kysyi että pakkoko lapsia on vääntää enemmän kuin jaksaa. Perhe-elämä on lähes jokaisen kohdalla aivan normaalia elämää ja millaista siitä tekee on pitkälti omista valinnoista kiinni. Vain se lähteekö kaikkeen negatiivisuuden kautta vai jollain muulla asenteella vaihtelee. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten ainoa keino päteä edes jollain, vielä vuonna 2017.

Muita näyttöjä naisilla ei vieläkään ole. Äitimyytin pönkitystä.

Tämä.

T. Persupäivystys 

Vierailija kirjoitti:

Itse en näe, että termi arjen pyörittäminen kuvailee mitenkään erityisen hankalaa arkea. Minäkin pyöritän arkea; vien, tuon, käyn kaupassa, siivoan, pyykkään, laitan ruokaa, tiskaan, hoidan juoksevat askareet ja lasten asiat oman työni ohella. Ihan tavallista arkea se on minulle, tuo arjen pyörittäminen.

Siinä tavallisista asioista, jotka pitää kuitenkin hoitaa, jotain elämää suurempaa ja vaativampaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan sitä itse asiaa, en niinkään terminologiaa. Lapsiperheen arki on paljon vaivalloisempaa, hankalampaa, vaikeampaa ja vähemmän vapaata kuin minun suhteellisen boheemi lapseton arkeni. "Arjen pyörittäminen" on jopa aika neutraali ilmaisu minusta. Minusta kuvaavampi olisi "lapsiperhehelvetti".

Itseasiassa näin 1,5 v pojan kanssa ollessa minusta lapsiperheen arki on monella tapaa helpompaa.

Välillä toinen touhuaa lapsen kanssa, välillä toinen. Välillä perheenä tehdään jotain.

Isoin ero on siinä ettei kokoajan tarvitse olla tekemässä jotain tai menossa mihinkään vaan voi vedota siihen että olet lapsen kanssa kotona. Töistäkin tulee vapaita enemmän.