Lue keskustelun säännöt.
Inhoan termiä "arjen pyörittäminen"
10.08.2017 |
Inhoan myös termejä ruuhkavuodet ja pikkulapsiarki. Mutta tuo arjen pyörittäminen - jostain syystä monet perheenäidit kutsuvat normaalia elämää nimellä "arjen pyörittäminen" - eli se ihan tavallinen elämä nähdään tosi vaikeana ja haastavana ja harmaana, ja sitä pitää oikein erikseen _pyörittää_
Koko ajan valitetaan, kuinka arki on niin raskasta ja hektistä ja arjen pyörittäminen vaikeaa. Ei sitä arkea tarvitse mitenkään erityisesti pyörittää. Mammat tekevät itse pikkuasioista hankalia ja luovat kiireen. En tiedä ovatko ihmiset avuttomia, vai onko tuo jokin keino pönkittää itsetuntoaan kuvittelemalla itselleen superamman rooli hurjan arjen pyörittäjänä. Vai miksi elämä on nykyään kaikille niin vaikeaa?
Tuntuu, että oikein vellotaan siinä ARJESSA.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaan suuntaan sitä arkea kuuluu pyörittää?
Myöntäsuuntaan, mutta ymmärtäen.
Ja kaikesta ymmärryksestä syntyy yhteisymmärrys.
Jos toinen osapuoli luulee olevansa itsepäisesti aina oikeassa eikä kuuntelee, niin se toinen ei jaksa. Mutta voi olla niinkin että suhde on epätasapainossa, mikä tarkoittaa rumasti sanottuna sitä, että se toinen ei ole samalla aaltopituudella. Mutttta jos toinen on niin väsynyt, niin silloin on ymmärrettävä jaa löydettävä esimerkiksi keino, jolla rentouttaa ja piristää kumppaniaan ja siten hienovaraisesti löytää taas yhteinen sävel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen naisen työ mitätöidään. Miehet keskustelevat luoneensa maailman, nainen ei saa ottaa kunniaa edes omasta työstään. Ai miksiköhän syntyvyys laskee? Varmaan siksi että kasvatuspanokseni ja uhraukseni eivät ole mitään.
Nainen sitä arkea ja perhettä pyörittää. Kannattaa hyväksyä asia. Naisenako pitäisi vain piipittää ja tehdä ilmaiseksi kaikki?
Miettikää vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: meillä 5-vuotias käy satujumpassa, joskus on kaverisynttäreitä (lähinnä isoimmalla lapsella), 3-vuotias ja 5-vuotias tarvitsevat päiväkodin säännöllisille metsäretkille eväät, joskus on lääkäri- tai neuvola-aikoja, joskus pitää ostaa vaikka uudet kumpparit
Me ihan vaan merkataan kalenteriin kaikki mitä pitää tehdä milloinkin, ja esim. lapsen vie jumppaan se, kumpi ehtii. Ei me nähdä tuollaisia aikataulujen sopimisia suunnitteluna, delegoimisena ym.
ap
No, sitä ne kuitenkin ovat, kutsuit sinä sitä millä nimellä tahansa.
Tai sitten on kyse siitä, millaisena nuo asiat näkee. Minä näen asian siten, että meillä merkataan muistettavia juttuja kalenteriin ja päätetään, kuka tekee mitäkin. Joku toinen taas tekee siitä suuren numeron ja näkee, että heillä tuo sama on delegointia, suunnittelua, ties mitä perhepalaverin pitämistä ja sumplimista. Asiat ovat juuri niin raskaita kuin niistä tekee.
ap
Vierailija kirjoitti:
Arki onn ihmisen parasta aikaa. Elämä on pääosin arkea ja sitä eletään, ei erikseen pyöritetä.
Kyllä minun elämäni parasta aikaa on ainakin loma, ei arki. Mitä vähemmän stressiä ja velvollisuuksia, sitä enemmän nautin. Pitkät kesävapaat ovat yksi syy, miksi pidän opettajan työstä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: meillä 5-vuotias käy satujumpassa, joskus on kaverisynttäreitä (lähinnä isoimmalla lapsella), 3-vuotias ja 5-vuotias tarvitsevat päiväkodin säännöllisille metsäretkille eväät, joskus on lääkäri- tai neuvola-aikoja, joskus pitää ostaa vaikka uudet kumpparit
Me ihan vaan merkataan kalenteriin kaikki mitä pitää tehdä milloinkin, ja esim. lapsen vie jumppaan se, kumpi ehtii. Ei me nähdä tuollaisia aikataulujen sopimisia suunnitteluna, delegoimisena ym.
ap
No, sitä ne kuitenkin ovat, kutsuit sinä sitä millä nimellä tahansa.
Tai sitten on kyse siitä, millaisena nuo asiat näkee. Minä näen asian siten, että meillä merkataan muistettavia juttuja kalenteriin ja päätetään, kuka tekee mitäkin.
Tuo on suunnittelun ja delegoinnin määritelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Tässähän tämä arki kulkee sen kummemmin miettimättä. Eipä eroa juurikaan pyhäpäivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: meillä 5-vuotias käy satujumpassa, joskus on kaverisynttäreitä (lähinnä isoimmalla lapsella), 3-vuotias ja 5-vuotias tarvitsevat päiväkodin säännöllisille metsäretkille eväät, joskus on lääkäri- tai neuvola-aikoja, joskus pitää ostaa vaikka uudet kumpparit
Me ihan vaan merkataan kalenteriin kaikki mitä pitää tehdä milloinkin, ja esim. lapsen vie jumppaan se, kumpi ehtii. Ei me nähdä tuollaisia aikataulujen sopimisia suunnitteluna, delegoimisena ym.
ap
Etpä tiedä vielä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaan suuntaan sitä arkea kuuluu pyörittää?
Myöntäsuuntaan, mutta ymmärtäen.
Ja kaikesta ymmärryksestä syntyy yhteisymmärrys.
Jos toinen osapuoli luulee olevansa itsepäisesti aina oikeassa eikä kuuntelee, niin se toinen ei jaksa. Mutta voi olla niinkin että suhde on epätasapainossa, mikä tarkoittaa rumasti sanottuna sitä, että se toinen ei ole samalla aaltopituudella. Mutttta jos toinen on niin väsynyt, niin silloin on ymmärrettävä jaa löydettävä esimerkiksi keino, jolla rentouttaa ja piristää kumppaniaan ja siten hienovaraisesti löytää taas yhteinen sävel.
Minusta tass kalenterin voisi kuvitella toimivan silloin, jos puoliso on jokin esim urheilija tms. jolla siis virtaa riittää tai muutoin vain sellainen persoona. Esim jos puhutaan musiikkimausta, niin ihmisen mielenliikkeet ja energiatasot eivät ole optimaallisia, eikä työajat välttämättä esim yksityisellä puolella säännöllisisä kuten julkisella puolella minne taas naiset enemmän suuntautuvat. Rutiinit ja kalenteri varaaamstikin on ihan hyvää mutta täytyy löytyä myös joustoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Lapsettomana voin vahvistaa, että tällaista ei ole minun arjessani ollenkaan. Mietin hyvin vähän mitään näin käytännöllistä. Yleensä suunnitelmallisuus on luokkaa "Jaa, maito on loppu, käynpä kadun toisella puolella ostamassa maitoa."
Vihaisin tuollaista sumplimista.
Minusta tuo päivkotivaihe oli se leppoisin ja helpoin vaihe. Pelkkää lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Oikeastiko joku vetää stressiä tuollaisista. Nyt alan ymmärtämään joidenkin työtovereitteni stressiä ja märinää ja kyvyttömyyttä ratkaista pienintäkään ongelmaa tai poikkeamaa jos ei ohjeistettu. Noi suunnittelut ovat tarpeen vain jos ongelmanratkaisukyky on alhainen. Tuollaiset "ongelmat" ratkeaa korkeintaan sekunnin miettimisellä kun tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Oikeastiko joku vetää stressiä tuollaisista. Nyt alan ymmärtämään joidenkin työtovereitteni stressiä ja märinää ja kyvyttömyyttä ratkaista pienintäkään ongelmaa tai poikkeamaa jos ei ohjeistettu. Noi suunnittelut ovat tarpeen vain jos ongelmanratkaisukyky on alhainen. Tuollaiset "ongelmat" ratkeaa korkeintaan sekunnin miettimisellä kun tulee vastaan.
Aivan. Niitä vaan on koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Päivän uhritumispalkinto on postissa.
No, minusta lapsiperhearki tuntuu raskaalta ja varsin oleellisesti erilaiselta kuin elämä ilman lasta. Joku muu kokee toisin. Mitä varten täälläkin pitää olla päivästä toiseen näitä "minua ärsyttää kun maailmassa on erilaisia ihmisiä kuin minä (suom. koen itseni muita paremmaksi ihmiseksi ja halusin vaan kertoa sen kaikille)" -tyyppisiä aloituksia? Mikä näissä on pointtina?
Niin, pyöriminen on sitä että asiat rullaa eteenpäin, yleensä ei pyöritetä taaksepäin. Vaan asiat etenee, lapset kasvaa ja kehittyy, päästään jonnekin joskus. Jos taas sanottaisiin että raahaan arkea, vedän arkea, työnnän arkea tai vaikka pusken arkea, niin se kuulostaisi kauhean työläältä. Pyörittää voi vaikka alamäkeen, helposti menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä, että jollain - yleensä äidillä - on päänsä sisällä kovalevy, jossa kaikki asiat on muistissa ja joka hälyttää, kun lapselle pitää varata taas hammaslääkärille aika, astmalääkeresepti alkaa olla vähissä, siitepölyallergiaan lääkitys pitää taas aloittaa, mitä lapsi vei viime vuonna synttärilahjaksi Mikolle, Jukalle ja Pekalle, missä vaiheessa lukuvuotta on hankittava luistimet ja sukset, kuinka paljon lapsi on kasvanut viime talvesta ja vieläkö osa talvivaatteista voi mennä ensi talvenakin, milloin on anopin syntymäpäivät, milloin pitää lähettää oman lapsen synttärikutsut, mille Jukka olikaan allerginen, jotta osaa tehdä synttäreille oikeanlaiset tarjottavat jne jne jne jne . Siis tuon normaalin työssäkäynnin, lasten harrastuksiin kuskaamisen, kaupassakäynnin, ruuanlaiton, siivoamisen, pyykinpesun, lasten leirikouluun rahankeruun yms yms yms lisäksi.
Oikeastiko joku vetää stressiä tuollaisista. Nyt alan ymmärtämään joidenkin työtovereitteni stressiä ja märinää ja kyvyttömyyttä ratkaista pienintäkään ongelmaa tai poikkeamaa jos ei ohjeistettu. Noi suunnittelut ovat tarpeen vain jos ongelmanratkaisukyky on alhainen. Tuollaiset "ongelmat" ratkeaa korkeintaan sekunnin miettimisellä kun tulee vastaan.
Kyllä tästä suomenmaasta syntyisi pieni ameriikka melko helposti.
Vierailija kirjoitti:
Niin, pyöriminen on sitä että asiat rullaa eteenpäin, yleensä ei pyöritetä taaksepäin. Vaan asiat etenee, lapset kasvaa ja kehittyy, päästään jonnekin joskus. Jos taas sanottaisiin että raahaan arkea, vedän arkea, työnnän arkea tai vaikka pusken arkea, niin se kuulostaisi kauhean työläältä. Pyörittää voi vaikka alamäkeen, helposti menee.
Niin, minä pyöritän töissä omaa osastoa, tai nyt kahta kun tuuraan työkaveria. Joskus se pyörii ihan omalla painollaan, mutta kyllä siinä lähes joka päivä on jos jonkinlaista sumplimista. Kotona ei niinkään ole, mies osallistuu arjen pyörittämiseen, ollaan kauan oltu jo yhdessä eikä lapsetkaan ole enää pieniä, kaikki menee omaa rataansa.
Kyllä vain kirjoitti:
Heh... Saanko kysyä että kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisiä😄?
Voin sanoa että kun taloudessa on kaksi töissä käyvää aikuista, tokaluokkalainen, eskarilainen, viisivuotias erityislapsi joka on kaksivuotiaan tasolla ja kirsikka vielä kakun päällä vilkas kaksivuotias kuopus, arki TUNTUU pyörittämisestä olet sinä termistä mitä mieltä tahansa. Ruuhkavuodet, pikkulapsarki, nämä sanat todella tarkoittavat sitä mitä ovat. Kaikessa ihanuudesta välillä kamalan raskasta.
Taas tätä uhriutumista, "voi kun on niin rankkaa..."
Olisiko kannattanut lopettaa sikiäminen siihen yhteen lapseen? Kyllä sen rankkuuden ehtii jo yhden kohdalla huomata.
No, sitä ne kuitenkin ovat, kutsuit sinä sitä millä nimellä tahansa.