Lue keskustelun säännöt.
peruspäivä(kö) pikkulapsiarjessa?
10.08.2017 |
Nyt mä tiedän, mistä tulee termi "ruuhkavuodet". Meidän perhe on ns.ydinperhe; isä,äiti ja lapset 2v ja 4v. Oman lisämausteensa meillä arkeen on tehnyt se, että esikoinen on aina ollut huono nukkumaan, eivätkä lapset jää itsekseen nukkumaan. Nyt saa jo joskus nukkua koko yön läpi ilman herätyksiä, mutta yhä edelleen meillä nukutetaan lapsia iltaisin ja kyllä, olen kateellinen heille, joilla lapset vain viedään sänkyyn ja sanotaan "hyvää yötä". Onko se joillakin oikeasti niin helppoa?!?
Mutta minkälainen on teidän arkipäivä? Tuntuuko arki sujuvalta vai kuormittavalta?
Tässä esimerkki meidän eilisestä päivästä:
-herätys 5.45 ja omat aamutoimet
-mies lähtee töihin näihin aikoihin pitkän työmatkan vuoksi
-lapset hereille 6.20, lastenohjelmia, aamupala ja vaatteet päälle
- lapset hoitoon 7.15 ja itse töihin 8:si
-lasten haku 16.30
-päivällisen syöminen, lastenohjelmat lapsille
-pyykkikone päälle
-uimahalliin klo 18
-kotiin n.klo 20
-iltapala, iltapesut, lapset petiin klo 21
-mies nukuttaa lapsia
-minä samalla ripustan pyykit ja aloitan sen jälkeen seuraavan päivän ruuan laiton klo 21
-isompi lapsi unessa n.21.30, pienempi ei vielä kymmeneltäkään
-minä puolestani nukuttamaan pienempää ja mies köksän siivoukseen
-pienempi vissiin nukkunut päiväkodissa liian pitkät päikyt, kun ei nukahda millään
-lähden pois lastenhuoneesta siivoamaan köksää, pienempi nousee tietty pois sängystä myös ja kipittää perässä
-roskien vientiä, keittiön siivousta, pitkin lattioita lojuvien tavaroiden laittamista paikoilleen samalla kun pienempi leikkii vieressä autolla
-pienempi nukahtaa viimein klo 22.30 maissa
-sit vielä useamman päivän aikana kertyneen puhtaan pyykkivuoren viikkaaminen kaappeihin
-oman iltapalan syönti ja iltapesut ja itse nukkumaan joskus lähempänä 23.30
Ja aamulla taas ylös 5.45...
Tämmöstä tää on. Muksut harvoin unessa ennen puolta kymppiä, enkä edes muista koska mulla olisi ollut aikaa istua sohvalla ja katsoa tv:tä.. Edes uutisia! Ja etenkin, jos haluaa tehdä illalla jotain laadukasta koko perheen voimin, niin kaikki tuo työmäärä kaatuu tuonne myöhäisiltaan!
Ei musta aikana ennen lapsia tuntunut siltä, että mulla olisi vapaa-aikaa mitenkään liikaa, mutta nyt vaan ihmettelen, että mitä kaikkea mä olenkaan sillä vapaa-ajalla tehnyt! Onhan tää arki melko kuormittavaa, mutta kai tää joskus helpottaa! Helpottaahan? ;)
Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten teillä muilla vastaavassa elämäntilanteessa menee? Miten ootte saaneet homman rullaamaan ja tuntuuko siltä, että teille jää myös omaa aikaa ja vapaa-aikaa?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ainoa joka ei kummaksu arkipäivinä uintia. Nytkin tultiin juuri rannalta, yleensä liikutaan vasta kuudelta, mutta nyt on mahtava keli. Kotiuduttu kolmen jälkeen hoidosta. Jotenkin en enää ihmettele miksi suomalaiset aikuiset (lapset) ovat lihavia. Kyllä meidän iltaan kuuluu aina 1-2 h liikkumista lasten kanssa. Pyöräilyä, käydään puistoissa, talvella luistelua ym. Näin ollaan aina tehty ja kyllä itsekkin omassa lapsuudessa ulkoilin. Ei me aloiteta rauhoittamaan heti hoidon jälkeen niin kuin moni näyttää tekevän. Vielä eivät harrasta mitään, mutta jossain välissä tämä korvaantuu sillä.
Jos kotona ollaan 16.30-17 aikoihin, ja lapsi pitää saada unille noin klo 20 että jaksaa aamulla nousta kuudelta, missä välissä harrastat liikuntaa 1-2 tuntia? Kuuteen mennessä on syöty päivällinen ja rauhoituttu vähän päivästä. Seitsemältä pitää aloittaa iltatoimet, että saa lapsen ajoissa nukahtamaan. Tuohon väliin jää noin tunti. Joka ilta ainoa vapaa-aika hiki hatussa liikkumaan? Lapsi ei kaipaa lepoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä ei olisi tuollaiseen, ei vain psyyke kestä. Meillä menee näin:
6.30 minä herään ja teen omat aamuhommat
7.00 mies herää, hoitaa ripeästi omat aamuhommansa, lähtee bussilla töihin
7.00 minä herätän lapset aamuhommille, pisut, pesut ja illalla valmiiksi laitetut vaatteet päälle
7.30 vien lapset hoitoon ja eskariin jossa aamupala, menen töihin
...
14.30 (perjantaisin joskus aiemminkin) osittaisella hoitovapaalla oleva mies hakee lapset hoidosta, ulkoilevat kotimatkalla ja/tai tekevät pihahommia ja/tai hengailevat kotona rauhassa
16.30 minä kotiudun, syödään viikonloppuna valmiiksi laitettua ruokaa
17-18:30 ulkoillaan/pelaillaan/tms. eikä siihen aina molempia vanhempia tarvitaan koko ajan - ti/ke käydään tähän aikaan saunassa ja pestään tarvittaessa pyykkiä; torstaisin on mun harrastus; ja perjantaisin siivotaan perheenä ja rojahdetaan päätteeksi sohvalle leffalle
18:30 iltapala, iltahommat
19:30 viimeistään iltasadulle
20:00 aikuisten aikaa
22:00 itse nukkumaan
Torstaisin haen kotimatkalla viikon ruokatilauksen ja vien lajittelujätteet, viikonloppuna kokkaillaan useampi laji pakkaseen ja lykätään uusi koneellinen pyykkiä pyörimään aina kun huomaa ja muistaa. La/su usein touhutaan perheenä, ja minä käytän lapsia uimassa/kylässä/ulkona niin että mies saa vähän omaa aikaa kotona. Sunnuntaina mies käy kuopuksen kanssa puistossa samalla kun vie esikoisen sirkuskouluun, sillä välin minä vietän laatuaikaa ja viikkaan pyykit telkkarin ääressä :D
Tää ei ole mikään "tee näin" koska eihän sitä lasta voi nuijanukuttaa, empatiat on puolellasi! Mutta jos löytäisi niitä teidän arkea keventäviä juttuja, on se sitten ruokatilaus tai pyykin jättäminem viikonlopulla tai äänikirja nukuttajana...? Kovin vähältä tuo unimäärä kuulostaa, ihan kaikille :( Tsemppiä!
Tutulta kuulostaa muuten mutta meillä lapset herää jo viideltä ja siitä alkaa kaikenlainen vaatiminen. Ite oon hallinnu arkea niin et jätän siivoomisen suosiolla vähemmälle ja teen vkloppuna ison kattilallisen keittoa, jota syödään keskiviikkoon asti. Jos joka päivä tekee ruokaa niin ei ehi lasten kanssa olla.
En ole koskaan herännyt ennen lapsia. Pystyin hoitamaan omat meikit, pukemiset ja kampaukset rinnakkain lasten aamutoimien kanssa. Vaikka sitten joskus jouduin meikkaamaan aamiaispöydässä. Nukkumisesta en aamu-unisena tinkinyt minuuttiakaan.
Lapset on aina olleet sängyssä klo 21, ja jos ovat tulleet pois sieltä, kiikutin sanaakaan sanomatta takaisin. En ole kuunnellut mitään jano-nälkä-pissahätä-kitinää, joka on 90 % ajasta pelkkä tekosyy valvomishalulle. Toki vessaan on saanut mennä, ei ole sänkyyn joutunut kumpikaan lapsi pissaamaan.
Joo, olen natsiäiti.
Tai ehkä mulla vaan on ollut helpot lapset. Ihan kunnollisia aikuisia niistä kuitenkin tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ainoa joka ei kummaksu arkipäivinä uintia. Nytkin tultiin juuri rannalta, yleensä liikutaan vasta kuudelta, mutta nyt on mahtava keli. Kotiuduttu kolmen jälkeen hoidosta. Jotenkin en enää ihmettele miksi suomalaiset aikuiset (lapset) ovat lihavia. Kyllä meidän iltaan kuuluu aina 1-2 h liikkumista lasten kanssa. Pyöräilyä, käydään puistoissa, talvella luistelua ym. Näin ollaan aina tehty ja kyllä itsekkin omassa lapsuudessa ulkoilin. Ei me aloiteta rauhoittamaan heti hoidon jälkeen niin kuin moni näyttää tekevän. Vielä eivät harrasta mitään, mutta jossain välissä tämä korvaantuu sillä.
Yli yhdeksän tunnin hoitopäivän jälkeen taapero ei kyllä kuulu enää uimahalliin. Hehän on ulkoilleetkin jo kahdesti.
Liian vähä uni on erittäin epäterveellist
.
Mä olen yksin kahden lapsen kanssa, käyn töissä, hoidan kotityöt ja oman harrastuksenikin, eikä musta tunnu ruuhkavuosilta. Ehkä se on se asenne, joka ratkaisee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan herännyt ennen lapsia. Pystyin hoitamaan omat meikit, pukemiset ja kampaukset rinnakkain lasten aamutoimien kanssa. Vaikka sitten joskus jouduin meikkaamaan aamiaispöydässä. Nukkumisesta en aamu-unisena tinkinyt minuuttiakaan.
Lapset on aina olleet sängyssä klo 21, ja jos ovat tulleet pois sieltä, kiikutin sanaakaan sanomatta takaisin. En ole kuunnellut mitään jano-nälkä-pissahätä-kitinää, joka on 90 % ajasta pelkkä tekosyy valvomishalulle. Toki vessaan on saanut mennä, ei ole sänkyyn joutunut kumpikaan lapsi pissaamaan.
Joo, olen natsiäiti.
Tai ehkä mulla vaan on ollut helpot lapset. Ihan kunnollisia aikuisia niistä kuitenkin tuli.
Minä näen tuon ennen lapsia heräämisen kovin eri tavalla. Ei ne pienet lapset kuitenkaan itse pese pyllyjä tai hampaita, ja 3-vuotias vaikka osaakin pukea niin ei todellakaan aamupökkerössään pysy asiassa ellei tehdä sitä yhdessä, joten en näe ideaa herättää aamu-unisia lapsia haahuilemaan tai tuijottamaan ohjelmia siksi aikaa kun minä puen/meikkaan/käym suihkussa/tms. En siis tingi lasten aamu-unista minuuttiakaan turhaan vaan herätän vasta kun oikeasti olen itse valmis auttamaan aamuhommissa. Suotta niitä häslätä ristikkäin.
Eri asia sitten jos lapset osaa tehdä aamuhommat suurin piirtein itse tai jos he syövät kotona mikä tunnetusti vie aikaa ja silloin voi itse sutia ripsaria.
Päiväkodin jälkeen lapsi leikkii itsekseen ja minä makaan sohvalla. Toki pyykkikone päälle, mutta siinä kestää 10sek.
Sitten alkaakin jo pikku kakkonen, mikä on loistavaa aikaa hoitaa huushollia. Ruokana nopeaa ja helppoa: keittoja, puolivalmisteita, uunikalaa, pastaa. Valmistuvat alle puolessa tunnissa ilman isoa vaivaa ja riittävät pariksi päiväksi. Keittiö siivoutuu ruoanlaiton lomassa.
Illat pyhitetään kotona olemiselle. Piirretään, pelataan, luetaan tai askarrellaan yhdessä. Toinen vanhempi käy juoksulenkillä ja toinen sillä välin hoitaa lapsen iltatoimet ja siistii vähän paikkoja, nostaa pyykit lapsen kanssa.
Päiväkodissa lapset ulkoilevat kahdesti päivässä. Melussa ja hulinassa oleminen on raskasta ja ainakin oma lapseni kaipaa paljon rauhoittumista eikä mitään ohjelmanumeroita iltaisin.
Toki lapset ovat erilaisia mutta kuulostaa että teillä lapset on ylivirittyneitä. He viettävät peräti 9 tuntia päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa kuivausrumpu tai jos ei mahdu toista konetta niin hankkikaa kuivaava pesukone. Silloin ei tarvitse käyttää aikaa pyykkien ripustamiseen kuivumaan.
Opeta lapset nukahtamaan itse. Totta kai se vie oman aikansa ja on sen aikaa raskasta, mutta sitten helpottaa koko loppuelämäksi! Älä kuuntele niitä, jotka väittävät, että joo joo, lapset vaan on erilaisia. Ne on niitä äitejä, jotka kokeilivat unikoulua yhden illan, antoivat periksi, kun eivät jaksaneet kuunnella huutoa ja käydä sitä taistelua ja väittävät sitten, että kokeiltu on, ei toimi.
Päätätte miehen kanssa, että lapset alkaa nukkua paremmin ja sitten pidätte siitä systemaattisesti kiinni. Meidän 1-vuotias oppi unikoulumenetelmällä nukahtamaan itse reilussa viikossa. Olin ihan hämmästynyt, miten hyvin se toimi kun sitä vaan jaksoi noudattaa pilkulleen.
Ehkä sekin auttaa, että ymmärrät, että tämä on tällainen vaihe elämässä ja että moni asia helpottaa, kun lapset kasvavat. Vedät henkeä ja otat uuden asenteen. Mietit, mikä sulle on tärkeintä ja jos se on se, että vietetään perheellä rauhallista aikaa, niin sitten järjestät elämän niin, että se tapahtuu.
alkup. kirjoitti:
Ja joo, olishan se kiva, kun olis vähän enempi tullut niitä sympatiseeraavia kommentteja, että "älä välitä, tollasta se on meilläkin".. Nyt on entistä epäonnistuneempi olo! :(
Älä lannistu, aika pitkälti tuollaista se meilläkin oli kun lapset meni päiväkotiin. Nuorempi oli silloin vähän vajaa 2v ja toinen vuoden vanhempi. Asiaa ei helpottanut nuoremmalle tullut korvatulehduskierre joka kesti about vuoden verran... ja molempia piti vielä nukuttaa siihen aikaan, useammankin kerran kävin herättämässä vaimon lastensängystä omaan sänkyyn nukkumaan.
Pari vinkkiä: tuon ikäisille jo pelkkä päiväkoti on riittävän raskasta, ei kannata arki-iltoihin miettiä mitään lisäohjelmaa. Teillä on jo muutenkin pitkät työmatkat, joten lasten hoitopäiväkin venyy pitkätksi. Mekin oltiin pääasiassa aina arkisin kotona, viikonlopuiksi voi sitten miettiä sitä tekemistä. Kauppareissut hoidettiin niin että toinen vahti lapsia kun toinen kävi kaupassa, ei siitä tullut viikolla mitään että oltaisiin yhdessä käyty kaupassa. Samoin kotityöt jaettiin ja osa jätettiin sujuvasti tekemättä, ei se niin vakavaa jos kotona on välillä vähän sotkuista.
Ei tässä tosiaan ole vapaa-ajan ongelmia ollut, mutta kyllä se aikaa myöten helpottaa. Tsemppiä, kyllä te selviätte kun molemmat ymmärtää olevansa samassa veneessä ja soudatte samaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa kuivausrumpu tai jos ei mahdu toista konetta niin hankkikaa kuivaava pesukone. Silloin ei tarvitse käyttää aikaa pyykkien ripustamiseen kuivumaan.
Ihan oikeasti, mitä te niille pyykeille teette kun siihen muka menee niin paljon aikaa?
Koneen täyttöön ja käynnistämiseen menee 5min. Kone hoitaa hommansa automaattisesti, ja vaatteiden ripustamisessa menee 10min. Tämän voi tehdä illalla kun lapset jo nukkuvat ja vaatteet kuivuvat mukavasti yön aikana. Viikkaaminen kaappiin seuraavana päivänä toiset 10min. Ei meillä pyykkiä tule kahden lapsen kanssa niin paljoa että ei koneellinen päivässä ei riittäisi.
Ehkä mä miehenä olen vain niin yksinkertainen että en tajua miksi juuri pyykit on ongelma, esim. lasten ruokkimiseen kuluu aikaa moninkertaisesti enemmän...
Lasten huono nukkuminen ei todellakaan aina johdu liian pitkistä/raskaista päivistä. Se on myös ominaisuus, tuo "huono" nukkuminen. Esikoinen nukkui ensimmäisen täyden yönsä 7-vuotiaana. Edelleen hyvin herkkä heräilemään. Herkkä on lapsi muutenkin. Keskimmäinen nukkui kuin unelma 5kk lähtien. Nuorin valvottanut nyt jo 2-vuotta. Herää 5-15 krt joka yö. Itse olin lapsena samanlainen ja nyt aikuisena herään ilman lasten herättelyäkin 2h välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa kuivausrumpu tai jos ei mahdu toista konetta niin hankkikaa kuivaava pesukone. Silloin ei tarvitse käyttää aikaa pyykkien ripustamiseen kuivumaan.
Ihan oikeasti, mitä te niille pyykeille teette kun siihen muka menee niin paljon aikaa?
Koneen täyttöön ja käynnistämiseen menee 5min. Kone hoitaa hommansa automaattisesti, ja vaatteiden ripustamisessa menee 10min. Tämän voi tehdä illalla kun lapset jo nukkuvat ja vaatteet kuivuvat mukavasti yön aikana. Viikkaaminen kaappiin seuraavana päivänä toiset 10min. Ei meillä pyykkiä tule kahden lapsen kanssa niin paljoa että ei koneellinen päivässä ei riittäisi.
Ehkä mä miehenä olen vain niin yksinkertainen että en tajua miksi juuri pyykit on ongelma, esim. lasten ruokkimiseen kuluu aikaa moninkertaisesti enemmän...
Itse tykkään pyykkaamisesta, mutta kyllähän se joskus näin 5 vuoden jälkeen väsyttääkin. Lajittelu, nurinpäinkääntö, tahrojen esikäsittely. Pesu. Joskus useampi pesu, koska en todellakaan pese esim. mustia vaaleanpunaisten kanssa joten ne pitää pyörittää erikseen. Myönnetään että yleensä naiset on pyykkihuollossa tarkempia kuin miehet, niitä kamoja ei todellakaan vaan tungeta koneeseen miten sattuu ja heitetä narulle, jos yhtään arvostaa vaatteitaan jotka ei nekään ilmaisia ole.
Konetta ei voi jättää yksin pyörimään vaan oltava kotona se väh. tunti, vaatii joskus aikatauluttamista. Ripustus. Paksummat ei kuivu yhdessä yössä. Sitten se pyykkiteline roilaa koko ajan edessä pienessä asunnossa. Kuivuri hurruttaa kolme tuntia ja vaatii putsausta aina käytön jälkeen. Kun perheessä on yksi vaipan läpi yökastelija niin lakanat saat pestä päivittäin. Joskus ei vaan jaksaisi.
Lasten ruokkiminen taas helpottui kun päiväkoti alkoi. Pyykkimäärä pysyi vakiona, tai itseasiassa jopa lisääntyi, koska päiväkodissa ne vaatteet ym kamat tuppaa menemään karseeseen kuntoon päivässä. Pyykkikone laulaa ja laulaa. Ruokailuissa taas päiväkodissa saa aamupalan, lounaan ja välipalan. Kotona ei tarvitse enää tehdä kuin päivällinen ja teen aina kahden päivän satsin. Eli joka toisena päivänä ruuan lämmitys vie vaan sen 5 minuuttia, helppoa kuin mikä siihen verrattuna kun kotiäitinä piti vääntää kaikki päivän ruuat itse, yök.
Ihana lukea teidän kirjoituksia lapsiperhearjesta. Todella terapeuttista!
Meillä on 1.5- vuotias ja 5-vuotias. Mies reissutöissä ja 200 vrk vuodessa pois kotoa. Lisäksi meneillään okt :n peruskorjaus, jonka vetovastuu minulla. Arki on "melko" kiireistä ja raskasta kun yksin hoitaa kaiken. Anoppi vieressä arvostelee että mikä on kun ei arki luista ja miksei lapsilla ole 3 harrastusta viilossa ja miksi puhtaita pyykkejä ei laiteta suoraan kaappiin jne jne!
Ihanaa kuulla että arki on muillakin samanlaista ja syy ei olekaan mun huonoista toimintatavoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ainoa joka ei kummaksu arkipäivinä uintia. Nytkin tultiin juuri rannalta, yleensä liikutaan vasta kuudelta, mutta nyt on mahtava keli. Kotiuduttu kolmen jälkeen hoidosta. Jotenkin en enää ihmettele miksi suomalaiset aikuiset (lapset) ovat lihavia. Kyllä meidän iltaan kuuluu aina 1-2 h liikkumista lasten kanssa. Pyöräilyä, käydään puistoissa, talvella luistelua ym. Näin ollaan aina tehty ja kyllä itsekkin omassa lapsuudessa ulkoilin. Ei me aloiteta rauhoittamaan heti hoidon jälkeen niin kuin moni näyttää tekevän. Vielä eivät harrasta mitään, mutta jossain välissä tämä korvaantuu sillä.
Yli yhdeksän tunnin hoitopäivän jälkeen taapero ei kyllä kuulu enää uimahalliin. Hehän on ulkoilleetkin jo kahdesti.
Liian vähä uni on erittäin epäterveellist
.
Itse asiassa. Kolmelta kun haen niin lapset eivät ole kertaakaan olleet pihalla päivällä. Joskus ovat pukemassa ulos. Satoi tai paistoi. Teen päivänmittaan asiakas käyntejä. Ajan useasti päiväkodin ohi. Lapsia näkyy pihalla yleensä 10.00-11. Tiedän myös päiväkodin tavat (enemmän kuin uskottekaan) Meillä lapset menevät nukkumaan klo 21. Heräävät puoli kahdeksan pirteänä isän viedessä. kahdeksaan menevät aamupalalle. Yöunia tulee 10,5 h, usein nukkuvat tunnin hoidossa. Isompi harvemmin. Nukkua saavat jos uni on tullakseen. Hoidossa on välillä erikoispäiviä. Silloin lapset ovat selvästi väsyneitä. Tällöinkin haluavat silti pihalle, mutta omapiha riittää. Kovin aktiivisia eivät ole hoidossa. Sellaisia peruskilttejä helppoja lapsia. Hamahelmet ja piirtäminen ovat in. Sekä pelit. Tämä ei kovin kuluttavaa ole. Pihalla ei ohjattua leikkiä ole.
Meillä aikatauluja säästetään matkoissa. Päiväkotiin 500 m, tästä työpaikalleni 2 km ruuhkatonta tietä. Pystyn aikaistamaan aamusta päin töitäni jos näyttää että joku päivä menee myöhäiseksi.
Käytiin toisenkin kerran uimassa tänään, oli siellä muutama muukin perhe. Lapset pyysi. Uiminen ei ole heille sitä, että uidaan matkaa. Hiekkakakkuja, patojen tekoa, naurua ja telmimistä rantavedessä. Ei ollut syytä kieltää. Liikkuminen on heille luonnollista. Ei pakko pullaa. Välillä toinen haluaisi pyöräilemään ja toinen ei. Tällöin voin ottaa istuimeen tai jäämme kotia.
Tänään en tehnyt ruokaa. Eilisestä jäi. Siksipä olimme tänään rannalla reilusti. Astianpesukoneen laitoin päälle. Tänään en tehnyt kotihommia enempää. Pyykit kerkeää odottamaan huomista vapaata. Tää on vain elämää. Hauskanpitoa arkena. Liikkuminen on kivaa kunhan sitä ei tehdä verenmaku suussa ja matkat on sopivia.
Huomenna mennään metsäretkelle sangon ja eväiden kanssa. Tätä on koko viikko odotettu.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei näemmä halua ratkaisuja tai neuvoja.
Kuka täällä ikinä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa kuivausrumpu tai jos ei mahdu toista konetta niin hankkikaa kuivaava pesukone. Silloin ei tarvitse käyttää aikaa pyykkien ripustamiseen kuivumaan.
Ihan oikeasti, mitä te niille pyykeille teette kun siihen muka menee niin paljon aikaa?
Koneen täyttöön ja käynnistämiseen menee 5min. Kone hoitaa hommansa automaattisesti, ja vaatteiden ripustamisessa menee 10min. Tämän voi tehdä illalla kun lapset jo nukkuvat ja vaatteet kuivuvat mukavasti yön aikana. Viikkaaminen kaappiin seuraavana päivänä toiset 10min. Ei meillä pyykkiä tule kahden lapsen kanssa niin paljoa että ei koneellinen päivässä ei riittäisi.
Ehkä mä miehenä olen vain niin yksinkertainen että en tajua miksi juuri pyykit on ongelma, esim. lasten ruokkimiseen kuluu aikaa moninkertaisesti enemmän...
Kuivausrumpu on mun paras kaverini! En ikinä enää palaa siihen elämään, jossa pyykit piti ripustaa kuivumaan ja sitten päivittäin jossain oli märkää pyykkiä kuivumassa. Aika monilla lapsiperheillä on näkemäni perusteella joku kokoontaitettava kuivausteline, joka sitten on yleensä aseteltu keskelle olohuonetta. Tai sitten se vie hirveästi tilaa kylppärissä.
Ja sitten asunnossa on aina kosteutta.
Vaihtoehtona on työntää märät pyykit kuivuriin ja ottaa ne sieltä kuivina ja ihanan pehmeinä (kun lapsi oli pieni, se myös rakasti sitä vaatteiden lämpöä) takaisin kaappiin ja kylpypyyhkeet takaisin naulaan.
Mitä tulee siihen, miten paljon aikaa säästää, niin jos on ajasta pulaa, niin kuin useimmissa lapsiperheissä on, kannattaa pyrkiä säästämään joka asiassa. Tiskikone hoitaa tiskit, pesu- ja kuivauskoneet pyykit, pakastin ja mikro auttaa ruokahuollossa, nettikauppa säästää kaupassa ravaamiselta jne. Sitten vielä, jos mahdollista, siivooja käy kerran kahdessa viikossa hoitamassa isoimman perussiivouksen.
Äidin syliä ei voi ulkoistaa koneille eikä palveluilla, mutta kaiken muun voi!
Pakko oli tulla katsomaan vielä kommentteja! Onpas niitä tullutkin! Olen kyllä itsekin monesti aatellut, että joku elämänhallintakurssi pitäisi käydä. Näistä vastauksista näkee, että parhaiten menee perheissä, joissa vanhempien yhteispeli toimii. Tai jopa yhnä menee paremmin kuin meillä ydinperheenä.
Meillä on mun miehen kanssa erilainen tausta. Miestä on pikkusesta asti rehattu eri harrastuksissa ja äitinsä kuvaa heidän pikkulapsiaikaa, että "koko ajan oli kiire". Miehestä huomaakin, että hänelle on "jäänyt päälle" sellainen levottomuus, että koko ajan pitäisi mennä johonkin/tehdä jotakin/järjestää lapsille riittävästi virikkeitä ja ohjelmaa. Jos lapset kitisee, on se merkki siitä, että ne on turhautuneita. Olen joskus itse aatellut näin myös, mutta etenkin tätä ketjua lukiessa tulee tunne, että lapset reagoi tähän toimimattomaan perhe-elämään! Ei tässä perheessä taida kukaan voida hyvin. :( Mies ei myöskään perusta pätkääkään kotitöistä.. Ne on suorastaan myrkkyä hänelle. Välillä tulee mieleen, että tuossa lähdetään johonkin/tehdään jotain ym.onkin kyse siitä, että halutaan paeta tätä puuduttavaa kotielämää puuduttavine kotitöineen.
Itselläni on sellainen tausta, että meitä sisaruksia oli paljon. Kiirettä en lapsuudesta muista, mutta eipä meillä juuri harrastuksia ollut. Kavereiden kanssa leikittiin pääasiassa. Aina oli lämmintä ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet ja kohtuu siisti koti. Osallistuttiin jo pienestä asti paljon kotitöihin. Eli arjen pyöritys mitä ilmeisimmin toimi isosta lapsikatraasta huolimatta.
Siitä mä haaveilen.... Että enimmäkseen oltais kotona ja saisi tämän perusarjen toimimaan ja kaikki voisi hyvin! Mulle se perusarjen toimiminen toisi tunteen elämänhallinnasta ja se toisi sitä hyvinvointia. Voikohan se tulla mitenkään onnistumaan, kun miehen kans on näin erilainen tausta.
Ja kyllä harrastuksiakin on hyvä olla mun mielestä eli tuossa pitäs vaan löytää sellanen kultainen keskitie. eikä etenkään näin pienten lasten kanssa tosiaan tarvisi olla näitä "harrastuksia" eli aktiviteettia näinkään paljon, mitä meillä. Mä oon aatellut, että kai se sit on tätä muillakin mutta tän keskustelun myötä vahvistui, ettei sen tällasta tarvitsisi olla. olen todella ruvennut analysoimaan tätä arjen toimimattomuutta.
Ja nyt voin sitten ottaa ne haukut vastaan, että syytän miestäni tästäkin. ;) no en syytä, mutta kyllä meidän lapsuudessa olleet toimintamallit vaikuttaa nykyhetkeen ja todellakin tuon omatkin puutteet tähän perheseen. En todellakaan ole itse täydellinen, eikä mun lapsuus. enkä koskaan ole muuta luullutkaan! Mut haluan uskoa, että saadaan tämä vielä toimimaan!
Kulta pieni, sä olet eutoikeutettu jos olet kotona jo kolmen jälkeen. Minä pääsen töistä vasta 16:00. Kotona lasten kanssa olen n. 16:25. Siinä ajassa sinä olet ollut kotona jo 1,5 tuntia, tai siis uimarannalla. Minä alan vasta laittaa ruokaa.