Lue keskustelun säännöt.
peruspäivä(kö) pikkulapsiarjessa?
10.08.2017 |
Nyt mä tiedän, mistä tulee termi "ruuhkavuodet". Meidän perhe on ns.ydinperhe; isä,äiti ja lapset 2v ja 4v. Oman lisämausteensa meillä arkeen on tehnyt se, että esikoinen on aina ollut huono nukkumaan, eivätkä lapset jää itsekseen nukkumaan. Nyt saa jo joskus nukkua koko yön läpi ilman herätyksiä, mutta yhä edelleen meillä nukutetaan lapsia iltaisin ja kyllä, olen kateellinen heille, joilla lapset vain viedään sänkyyn ja sanotaan "hyvää yötä". Onko se joillakin oikeasti niin helppoa?!?
Mutta minkälainen on teidän arkipäivä? Tuntuuko arki sujuvalta vai kuormittavalta?
Tässä esimerkki meidän eilisestä päivästä:
-herätys 5.45 ja omat aamutoimet
-mies lähtee töihin näihin aikoihin pitkän työmatkan vuoksi
-lapset hereille 6.20, lastenohjelmia, aamupala ja vaatteet päälle
- lapset hoitoon 7.15 ja itse töihin 8:si
-lasten haku 16.30
-päivällisen syöminen, lastenohjelmat lapsille
-pyykkikone päälle
-uimahalliin klo 18
-kotiin n.klo 20
-iltapala, iltapesut, lapset petiin klo 21
-mies nukuttaa lapsia
-minä samalla ripustan pyykit ja aloitan sen jälkeen seuraavan päivän ruuan laiton klo 21
-isompi lapsi unessa n.21.30, pienempi ei vielä kymmeneltäkään
-minä puolestani nukuttamaan pienempää ja mies köksän siivoukseen
-pienempi vissiin nukkunut päiväkodissa liian pitkät päikyt, kun ei nukahda millään
-lähden pois lastenhuoneesta siivoamaan köksää, pienempi nousee tietty pois sängystä myös ja kipittää perässä
-roskien vientiä, keittiön siivousta, pitkin lattioita lojuvien tavaroiden laittamista paikoilleen samalla kun pienempi leikkii vieressä autolla
-pienempi nukahtaa viimein klo 22.30 maissa
-sit vielä useamman päivän aikana kertyneen puhtaan pyykkivuoren viikkaaminen kaappeihin
-oman iltapalan syönti ja iltapesut ja itse nukkumaan joskus lähempänä 23.30
Ja aamulla taas ylös 5.45...
Tämmöstä tää on. Muksut harvoin unessa ennen puolta kymppiä, enkä edes muista koska mulla olisi ollut aikaa istua sohvalla ja katsoa tv:tä.. Edes uutisia! Ja etenkin, jos haluaa tehdä illalla jotain laadukasta koko perheen voimin, niin kaikki tuo työmäärä kaatuu tuonne myöhäisiltaan!
Ei musta aikana ennen lapsia tuntunut siltä, että mulla olisi vapaa-aikaa mitenkään liikaa, mutta nyt vaan ihmettelen, että mitä kaikkea mä olenkaan sillä vapaa-ajalla tehnyt! Onhan tää arki melko kuormittavaa, mutta kai tää joskus helpottaa! Helpottaahan? ;)
Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten teillä muilla vastaavassa elämäntilanteessa menee? Miten ootte saaneet homman rullaamaan ja tuntuuko siltä, että teille jää myös omaa aikaa ja vapaa-aikaa?
Kommentit (160)
Ymmärrän kyllä ap:tä. Itse olin viime talvena aika puhki. Meillä yksi erityislapsi. Aika helppo tapaus mutta ei toimi yhtä itsenäisesti kuin ikätoverinsa. Meillä mies vuorotöissä ja minä päivätöissä. Lyhyet työmatkat kummallakin. Lapsella kerran viikossa harrastus. Itse en jaksa mitään ylimääräistä töiden ja kotihommien jälkeen. Lapsi meni ensimmäiselle luokalle kouluun, minä jäin osittaisille hoitovapaalle. Näin parin päivän kokemuksella voin suositella lämpimästi. Jään 300 euroa miinukselle aiemmista tuloistani. Muutimme puolen vuoden sisään 2 kertaa. Myimme vanhan ja piti asua vuokralla kun odotimme uuden valmistumista. Aloin oireilla että unohtelin asioita jatkuvasti. Töihin meni parikin kertaa pusero väärinpäin päällä 😄Meillä lapsi kyllä nukkuu hyvin mistä olen kiitollinen. Hänellä oli jakso jolloin alkoi vaatia nukutuspalvelua. Kun heräsi yöllä tuli herättään minut läpsimällä kasvoille. Oltiin kuitenkin tiukkoina ja jätimme lapsen nukahtamaan yksin. Parissa viikossa oppi taas rauhoittumaaan yksin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ruokaa voi tehdä niin että siitä tavallaan jatkaa/tuunaa jonkin toisen version seuraana päivänä. Vaihtaa lisukkeen ja salaatin jne.
Vierailija kirjoitti:
Meill lapsi nukahti kello 22-23 silloin, kun oli nukkunut tarhassa päiväunet.
Jos niitä päikkäreitä voisi lyhentää, niin nuorempikin nukahtaisi ajoissa.
Meilläkin pienempi riekkuu aina myöhään hereillä kun on nukkunut kunnon päiväunet, isompi sitten simahtaa paljon aikaisemmin. (Ei nuku päiväunia)
Meillä tehdään myös isoja annoksia, kuusi syöjää joista kolme teinipoikaa. Suosittelen gn-vuokia. Samaa ei tarvitse syödä peräkkäisinä päivinä tietenkään! Keittiö siivotaan sitä mukaa kun sotkua tulee ja perusteellinen siivous pari kertaa viikossa. Puolivalmiita kannattaa hyödyntää, esimerkiksi perunakeittokasvikset ovat loistava ja nopea juttu :) Salaattia tehdään aina kahdeksi päiväksi kerrallaan. Lisukkeet vaihtuvat helposti.
Suunnittelu on kaiken a ja o.
alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ehtii palstailla näin kauan. Jo töissä? Ja nyt kotona.
Ei ole kiireAatella tosiaan. Nyt sitä vasta onkin oltu naama kiinni kännykässä ja laiminlyöty ihan kaikkea! Tuliko parempi mieli... No ei.
Ehkäpä nyt onkin hyvä aika vetäytyä keskustelusta ja jatkaa tätä hektistä elämää. Ehkäpä joitain kokeilemisen arvoisia neuvojakin sain.
Adios!
Ehkä muutkin illat ja työpäivät menee samoin. Ilmankos on hektistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakastimeen laatikko jonka valmiiksi vkonloppuna ja viikonloppuna myös kunnon pyykkipäivät niin että kone laulaa. Kun on tarpeeksi vaatekappaleita per henki, ei tarvi joka ilta pestä. Su iltana valmiiksi alkuviikolle iso kattila keittoa. Näihin menee vkonlopulla aika vähän aikaa vaikka 4 hengen perhe. Kaupassa 2 isoa käyntiä viikossa niin ei vie joka päivä aikaa. Keittiön siivous yhdessä kumppanin kanssa on nopeampaa kuten myös tavaroiden raivailut jonka voi tehdä joka toinen päivä.
Ne ruuat voi tehdä viikonloppuna valmiiksi ja pakastaa. Sitten aamulla vain nostaa jääkaappiin sulamaan sen päivän annoksen, niin on illalla töistä tullessa vain kuumentamista vaille valmis ruoka. Suunnitteluahan se pienten lasten kanssa eläminen vaatii, mutta paljon on siitä kiinni, että tekeekö elämästä rankkaa vai ei. Jos siis ei ole mitään sairauksia tai muuta sellaista mihin ei voi itse vaikuttaa, aika moniin asioihin voi itse vaikuttaa. Kuten tuohon, että ei raahaa taaperoita arki-iltana uimahalliin illalla kello kahdeksaan asti. En kyllä usko hetkeäkään, että se kaksivuotias vaatii sen uimahallireissun, ettei "hypi seinille" :DDD Ap ei selkeästikään halunnut kuulla miten voi sitä arkeaan helpottaa, olisi halunnut vain vertaistukea ja kauhistelua tyyliin "kyllä se on kamalaa lasten kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä näin:
7.00-7.15 herätys, pesut ja pisut, sekä vaatteet päälle (jotka on valmiiksi katsottu edellisenä iltana kaikki samaan kasaan.) Äiti töihin.
7.35 hoitoon lähtö, isi vie.
7.45 lapset hoidossa, isä töihin.
15.00 Lapset pois hoidosta, äiti hakee. Hoidosta suoraan leikkipuistoon
16.30 omalle pihalle siirtyminen
17.00 isi kotiin, ruokailu, pyykkikone pyörimään, astianpesukone pyörimään.
18.00 lastenohjelmia, tällä välin seuraavalle parille päivälle ruoanlaitto, pyykit ja imurointi, roskat jne.
19.00 iltapala.
20.00 iltapesut.
20.00-20.30 nukkumaan.
Lapset 1- ja 3-v.
Kolme alle 5v lasta ja yrittäjämies töissä ma-su klo 6-22.
Ei kannata kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut koko ketjua, mutta itsellä 1 ja 3 vuotiaat lapset, enkä todellakaan siivoa ja tee ruokaa illalla kun lapset on nukkumassa. Siinä yhdessä kokkaillaan ja siivoillaan, lapset auttavat vielä tässä iässä mielellään. Tai sitten mies on lasten kanssa.
Ihan tuttua. Meillä vielä rakentaminen päälle ja usein töitäkin vielä illalla. En valita. Kaikki ihan itseaiheutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä esimerkki meidän tyyppipäivästä:
-herätys 6:30, omat aamutoimet
-lapset hereille 6:50, vaatteet päälle ja koko perhe lähtee yhdessä autolla 7:15. Minä jään bussipysäkille ja menen töihin kahdeksaksi, mies vie lapset päikkyyn ja ajaa töihin, joka onneksi lähellä. Lapset syö aamupalan päiväkodissa.
- mies hakee lapset viim. 16.00, minä tulen bussilla kotiin klo 17 mennessä. Mies antaa lapsille välipalaa jos tarvis. Ja saattaa laittaa pyykkikoneenkin pyörimään.
- 17:30 päivällisen syöminen (minä hoidan ruoan pöytään). Ruoan jälkeen tiskikone päälle.
- 18-20 vapaata oleskelua, ulkoilua tms., ehkä pientä siivoamista, riippuu mm. säästä, tässä kohtaa voi olla aikuisen oma harrastuskin tai pikainen kaupassakäynti
- 20 iltapala, iltapesut, lapset petiin klo 20.45, sitten luetaan iltasatu noin vartti. Se joka ei lue, ripustaa pyykit jos kone ollut päällä.
- 21-22 telkkarin katselua, nettisurffailua, pientä puuhastelua kuten tiskikoneen tyhjennys, tai juttelua miehen kanssa, välillä lapset yrittävät nousta, pitää rauhoitella tms. Nukahtavat kymmeneen mennessä. (Kannattaa vierottaa lapset tuosta nukuttamisesta; meillä huomattiin että lapset pysyvät paremmin sängyssä ja saavat unta kun on pientä "turvallista" ääntä ympärillä, esim. juuri telkkari pienellä, jutustelu, tai tiskikoneen tyhjentämisen ääni.)
- 22-23 parisuhdeaikaa
-23 viimeistään minä nukkumaan. Mies saattaa valvoa puoleenyöhön.
Kauppakäynnit ja isommat pyykkäysoperaatiot ja siivoukset hoidetaan viikonloppuisin. Joka toinen viikko meillä käy siivooja. Viikonloppuisin nukutaan pidempään, jos lapset herää aikaisin niin minä hoidan lauantaiaamun ja mies sunnuntaiaamun. Ruokaa teen sunnuntaisin niin että riittää tiistaihin saakka, ja helposti syödään pari päivää samaa ruokaa. Käytän myös puolivalmisteita ja eineksiä. Lapset 2 ja 4 ja aika lailla tällainen rytmi ollut siitä asti kun päiväkotiin menivät vuosi sitten. Vanhempi lapsi käy miehen kanssa kerran viikossa muskarissa mutta muita aikaan sidottuja harrastuksia ei lapsilla ole.
Tällä kaavalla on mennyt ihan mukavasti eikä tunnu liian kiireiseltä ja nukkuakin saa ihan hyvin. Kun tuota tllä olevaa luen, tajuan että yksi syy on se, että tehdään tätä perheenä ts. molemmat vanhemmat on sitoutuneita tähän perhe-elämään.
Omat lapseni ovat jo isompia, eikä minulla ole kokemusta töiden ja pikkulapsiajan yhdistämisestä. Nukahtamista kommentoisin niin, että joillain lapsilla nukahtaminen vaan on vaikeaa. Siinä ei välttämättä ole mitään sen kummemmin ehdollistettua ja opetettua. Omien lasteni oli vaikea nukahtaa jo aivan vastasyntyneinä. Jotain unikoulun tapaista kokeilin joskus, mutta esikoinen meni aivan hysteeriseksi, ei mitään "kiukuttelua" vaan silkkaa hysteriaa. Myöhemmin, reilusti ennen kouluikää, kumpikin oli jo hyvä nukkuja. Mutta ihan turha oli ajatella mitään telkkarin katsomista illalla ainakaan suunnitellusti, kun nukahtaminen oli vielä vaikeaa.
Ulkoilun vaikutusta nukahtamiseen on ulkopuolisen aika vaikea arvioida. Kaverini sanoi, että heillä illat helpottuivat, kun pikkukakkosen jälkeen menivät vielä vajaaksi tunniksi ulos. Toisaalta joskus näkee mielestäni ihan selvästi väsymyksestä sekapäisiä lapsia, joista vanhemmat vaan huokailevat, että onpa niillä energiaa, mitähän vielä keksisi tekemiseksi. Tietysti se tekeminenkin voi olla erilaista. Lyhyt rauhallinen ulkoilu on eri asia kuin hiki päässä telmiminen jossain hälyisässä sisäleikkipaikassa tms. Pääsääntöisesti luulisin, että päiväkotipäivän jälkeen lapsi kaipaa rauhallista puuhailua, vaikka olisi temperamentiltaan vilkkaampikin.
Ehdottomasti jaatte lastenhoidon ja kotityöt niin, että ette koko ajan ole samaa asiaa tekemässä. Vietätte varmaan koko perheenkin yhteistä aikaa joskus, mutta ei sitä jatkuvasti tarvita. Teitä on kuitenkin kaksi noita juttuja hoitamassa, joten hyötykää siitä: joidenkin täytyy hoitaa kaikki yksin.
Toivottavasti en liikaa masenna, mutta näin jälkikäteen ajatellen ne pikkulapsivuodet olivat aika kultaisia... Pienet lapset, pienet murheet. Isompien lasten kanssa voi tulla paljon isompiakin huolia kuin joku nukahtamisen venyminen. Ihan tulevaakin ajatellen tärkeintä olisi, että ilmapiiri kotonanne olisi edes jotensakin leppoisa ja että ehditte lapsianne kuunnella. Sillä tavalla petaa hyvää pohjaa vaikkapa teinivuosia ajatellen. Silloin helpottaa, jos teinin ja vanhempien välit ovat alkujaan läheiset, ei siinä muistella, oliko keittiö siisti tai käytiinkö arki-iltaisin harrastamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vastaavaa menoa kuin ap:lla ja KOLME lasta. Olin rättipoikkiväsynyt, kun kaikki kolme lasta olivat alle kouluikäisiä. Lisäksi mies teki reissutyötä ja matkusti paljon ulkomailla eli olin täysin yksin lasten kanssa eikä mitään tukiverkkoja.
No, niin kävi että luulin että perhe on yhteinen projekti, mutta mies ei näköjään näin ajatellut vaikka yhteisestä päätöksestä lapset oli tehty.
Mies kertoi että on uusi nainen löytynyt. Syynä kuulemma se, että huomioin koko ajan lapsia enkä häntä. Aika vaikea on jättää kolme alle kouluikäistä keskenään ja viettää miehen kanssa laatuaikaa kun meillä ei ole ollut yhtään tukiverkkoja. Sanoi myös, että meidän 2-3 kertaa/viikossa seksiä on liian vähän, joka päivä pitäisi saada.
Kiitti vaan. Mutta kertoi paljon miehen arvoista, en vain ollut koskaan aiemmin tajunnut. Halusin eron ja puolet omaisuudesta koska avioehtoa ei ollut. Mies haukkui minut nylkijäksi, kun kehtasin vielä vaatia elatusmaksuja. Hävettää että tuollaisen kanssa koskaan lisäännyin. Mies on muuten yhden Suomen suurimman firman IT- johtaja.
Olitko itse töissä vai kotiäitinä? Teillä olisi ollut varmasti taloudellinen mahdollisuus käyttää siivous- ja lastenhoitopalveluita. Käytithän niitä? Ei kannata näännyttää itseään lapsiarjen alle. Kyllä se yhteinen sävel parisuhteessa voi olla koetuksella, jos toinen puoliso on uraohjus ja toinen nääntynyt kotiäiti. Eihän siinä ole muuta yhteistä kuin lapset.
Meillä kaksi lasta (1v&4v) ja samanlaista hektistä arkea. Vapaa-aikaa ei meillä vanhemmilla ole juuri ollenkaan, eikä mistään kahden keskeisestä ajasta voi edes haaveilla. Uskon, että jossain vaiheessa helpottaa, kun lapset ovat isompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vastaavaa menoa kuin ap:lla ja KOLME lasta. Olin rättipoikkiväsynyt, kun kaikki kolme lasta olivat alle kouluikäisiä. Lisäksi mies teki reissutyötä ja matkusti paljon ulkomailla eli olin täysin yksin lasten kanssa eikä mitään tukiverkkoja.
No, niin kävi että luulin että perhe on yhteinen projekti, mutta mies ei näköjään näin ajatellut vaikka yhteisestä päätöksestä lapset oli tehty.
Mies kertoi että on uusi nainen löytynyt. Syynä kuulemma se, että huomioin koko ajan lapsia enkä häntä. Aika vaikea on jättää kolme alle kouluikäistä keskenään ja viettää miehen kanssa laatuaikaa kun meillä ei ole ollut yhtään tukiverkkoja. Sanoi myös, että meidän 2-3 kertaa/viikossa seksiä on liian vähän, joka päivä pitäisi saada.
Kiitti vaan. Mutta kertoi paljon miehen arvoista, en vain ollut koskaan aiemmin tajunnut. Halusin eron ja puolet omaisuudesta koska avioehtoa ei ollut. Mies haukkui minut nylkijäksi, kun kehtasin vielä vaatia elatusmaksuja. Hävettää että tuollaisen kanssa koskaan lisäännyin. Mies on muuten yhden Suomen suurimman firman IT- johtaja.
Olitko itse töissä vai kotiäitinä? Teillä olisi ollut varmasti taloudellinen mahdollisuus käyttää siivous- ja lastenhoitopalveluita. Käytithän niitä? Ei kannata näännyttää itseään lapsiarjen alle. Kyllä se yhteinen sävel parisuhteessa voi olla koetuksella, jos toinen puoliso on uraohjus ja toinen nääntynyt kotiäiti. Eihän siinä ole muuta yhteistä kuin lapset.
Joo, jos taloudellisesti mahdollista, kannattaa palkata säännöllisesti lastenhoitaja jne. Vaikka miehesi kuulostaa lähinnä roistolta, ei sekään mikään ideaali ole, että hampaat irvessä hoidetaan jotain projektia nimeltä perhe ja lopulta ollaan ihan vieraannuttu toisistaan. Eli vähän ymmärrän tässä miestäkin: ei elämää ehkä ole tarkoitettu tuolla tavalla elettäväksi, jos on mahdollisuuksia muuhunkin (siis en tarkoita toista naista, vaan sitä, että olisitte selvillä seteleillä ostaneet yhteistä aikaa itsellenne).
Lopeta suurimmat iltapuuhailut. Päiväkodin jälkeen ei tarvi mitään rientoja. Teet vkloppuna ruokaa isomman määrän tai sit ostat tiskistä valmista sapuskaa tai muuta pakaste/valmisruokaa. Nopee keittiön putsaus ja leluja vähemmäksi niin on vähemmän mitä levittää ja kerätä. Pyykinpesu vklla vain ne mitä välttämättä tarvitsee ja vkloppuna isommat. Muksut nukkumaan ajoissa ja sen jälkeen istut sohvalle kattoo sinkkuelämää. Jos siel on muutama astia pöydällä tai sukka lattialla ni alla olla.
En jaksanut lukea kaikkia viestejä mutta melkoiselta oravanpyörältä kyllä kuulostaa.
Meillä
Klo 6.10 minä herään, pikapesut, valmiiksi tehty leipä suuhun ja vaatteet päälle.
Klo 6.20 lasten herätys ja vaatteet päälle
Klo 6.35 ovat päiväkodilla
Klo 6.45 minä matkalla töihin pyörällä
Klo 16.30 haen lapset päiväkodista
Klo 16.45 kotona ja lapsille kunnon välipala
Klo 17 pikkukakkonen ja sen aika teen kotitöitä kuten pesen pyykkiä ja laitan ruokaa.
Klo 18 yhteisiä perhejuttuja, leikkiä, lukemista, pelejä yms.
Klo 19 iltaruoka, joka siis ihan kunnon ruokaa
Klo 19.20-20 iltapesut, Satu, aamuksi vaatteet valmiiksi
Klo 20 lapset unille. Päiväkodin kanssa on sovittu ettei saa antaa nukkua kuin puolisen tuntia, muuten yöunet jää tosi lyhyiksi.
Tuossa jäisi illalla vielä ruhtinaallisesti aikaa parisuhteelle ja vaikka pyykkihuoltoon tai siivoukseenkin mutta siihen en käytä puolta tuntia kauempaa päivässä.
Ruokaa tehdään kerralla isompi satsi niin ei tarvitse joka päivä käyttää siihen aikaa ja myös eineksiä käytetään.
Lapsilla ei ole harrastuksia ja aikuiset saisivat hyvin yhden illan harrastuksille viikossa. Minä olen yksinhuoltaja eikä ole aikaa harrastaa mutta parisuhteessa varmasti olisi aikaa siihenkin.
Edellinen lisää: ja tuo kunnon ruoka iltapalan tilalla auttaa siihen ettei ole niin kiire valmistaa päivällistä ja myös siihen että lapset jaksavat odottaa päiväkodin aamupalaa. Jos jonain aamuna ovat nälkäisiä niin annan näkkärit käteen päiväkotimatkalle. Sillä jaksaa kyllä 1,5h ja sitten klo 8 on päiväkodilla aamupala.
Mä taas ihmettelen noita jotka tekevät isoja satseja moneksi päiväksi ja syövät sitten samoja ruokia monta päivää. En kyllä tykkäisi ha aikamoiset satsit saisi sitten tehdäkin kun meitäkin on kuusi syömässä emmekä todellakaan syö hiirenannoksia ja kerran viikossa kauppareissu ei vaan riitä tai oikeastaan viikon ruuat ei mahdu edes jääkaappiin. Mutta siis ei, meillä ei ole samanlaista kun ap:llä mutta kiirettä pitää saada tehtyä ne normi arkiaskareet, kauppaostokset, ruuan laitto, siivous, pyykkihulto, lasten perään katsominen tai ulkoiluttaminen. Helpottaa muuten hirveästi kun lapset ei enää tarvitse äitiä tai iskää mukaan ulos. Pienten kanssa se kuuluisa oma aika on vasta sitten kun lapset nukkuu. Ja ap:lle vaan sen verran että päiväkoti-ikäisiä ei tarvii raahata mihinkään uimahallin arkipäivisin jos on muutenkin kiire. Ne virikkeet ja menot on parempi jättää viikonloppuun.