Lue keskustelun säännöt.
10 vuotta kotirouvana. Kysyttävää?
Kommentit (107)
Minkä ikäinen olet? Mitä aiot tehdä kun lapset muuttavat pois kotoa?
Itse olen 26-vuotias, lapsia ei ole (ainakaan vielä). En ikinä suostuisi jäämään kotiin vuosikausiksi, koen että olisi alentavaa olla "kotirouva". Tämä siis oma kokemukseni, mutta nautin työstäni ja koen sen tärkeäksi osaksi elämääni. Toki jokainen tekee oman elämän päätökset miten parhaaksi näkee. Minusta ei vain olisi tuollaiseen, enkä osaa ajatella että on enää nykypäivää olla "kotirouvana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku kehtaa sanoa olevansa kotirouva? Jopa lapset halveksivat niitä.
Minä olin viisi vuotta ja sen jälkeen ei ollutkaan niin helppoa päästä takaisin työelämään. Menin opiskelemaan siinä vaiheessa kun lapsi meni toiselle luokalle. Se oli ihan kiva vaihe, käytiin molemmat koulua ja olin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Nyt lapsi on jo lukiolainen enkä edelleenkään ole päässyt töihin :-( En ole mikään kodin hengetär ja tekisin mieluummin jotain missä voi käyttää aivojaan. Pyykinpesu ja siivous ei oikein tuo riittävästi sisältöä elämään. Enkä osaa olla sellainen tarmokas työtön, joka kuntoilee ja kouluttaa itseään. Olen veltto ja lamaantunut. Ei tästä vapaa-ajasta osaa edes nauttia kun ei ole työtä vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ahahaha. Miehet muuten tutkitusti eivät arvosta paskan vertaa naisten työtä perheessä. Kukaa itseään kunnioittava ihminen ei suostu tukemaan sovinistia ruokapalkalla. Kaltaisesi alistettava pikkurouva on oahin painajainen.
Olet varmaan todella tyhmä? Kukaan älykäs ihminen ei loikoilisi kotona noin kauan ja eläisi miehen orjana.
Miltä tuntuu tukea ihmistä joka sitä.vähiten arvostaa? Miehethän kutsuvat naisten kotitöitä loisimiseksi miehen maailmassa.
Kyllä kotirouvia halveksivat ihan naiset ja lapsetkin, eivät vain miehet.
Mitä opetat lapsillesi kotirouvuudesta, työn tekemisestä ja koulutuksesta? Jos sinun lapsesi sanoisi, että lopettaa koulun alaikäisenä, koska aikoo kotiäidiksi (tai koti-isäksi), eikä siten tarvitse koulutusta, niin mitä sanoisit ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu olla näkymätöm, identiteetitön ja miesten mielestä paskaduunia tekevä nainen? Miltä tuntuu kun reviirisi on kotisi seinät? Miltä tuntuu kun ei ole omaa uraa, nimeä tai omaa elämää? Miltä tuntuu loisia toisten rahoilla ja miellyttää sinua vihaavaa miestä?
En ole ap, mutta samassa tilanteessa. Torstaina kun koulut alkaa käyn pitkällä lenkillä, käyn sen jälkeen saunassa ja katson jonkun leffan sohvalla maaten. Että ihan kivalta tuntuu, kiitos kysymästä!
Minä en kutsu itseäni kotiäidiksi tai kotirouvaksi, olen ihan vaan työtön. Miehelle tästä on ollut se etu, että hän on aika vapaasti saanut noudattaa omia aikataulujaan. Minä olen huolehtinut lapsen kouluun, hoitanut harrastukset ja lääkärissäkäynnit ja vanhempainillat. Mies on saanut nukkua aamulla pitkään ja tulla töistä myöhään, usein jo silloin kun minä ja lapsi ollaan oltu jo nukkumassa. Työssäkäyvä vaimo olisi varmaan vaatinut miehelle tiukempaa päivärytmiä. Hän on kuitenkin luontaisesti sellainen, joka menee puolilta päivin tai iltapäivällä töihin ja kukkuu siellä myöhään, joskus tulee vasta aamuyön puolella kotiin ja tämän kanssa olen oppinut elämään. Mies on puolestaan oppinut elämään sen kanssa, että elintaso ei ole niin mahtava kuin jonkun uratykin kanssa.
Jos mies nyt jättäisikin minut nuoremman takia, niin omaisuutta on kuitenkin jo sen verran että saisin ostettua kohtuuhintaisen pienen asunnon ja jäisi vähän säästöjäkin. Pärjäisin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidatko tosiaan kaikki kotityöt niin, ettei miehen tarvitse tehdä mitään kotona? Jos mieskin osallistuu kotitöihin, etkö tunne itseäsi jonkinlaiseksi vapaamatkustajaksi? Etkö pelkää ammattitaidon vanhenemista?
Itse olen ollut kohta 5 vuotta kotiäitinä, meillä on kaksi lasta. Suunnitelma oli tunkea lapset hoitoon jo vuosi sitten, mutta en olekaan löytänyt uutta vakituista oman alan työtä. Kohta on pakko saada edes jotain keikkahommaa omalta alalta, jotta ammattitaito ei pääse kokonaan vanhentumaan. Hävettää, että mies maksaa melkein kaikki kulut. Onneksi minulla oli jonkin verran omaisuutta, esim. velaton talo ja mukavat säästöt, ennen pois työelämästä jäämistä. Ei sentään ihan loiseläjäksi ole tarvinnut muuttua, vaikka läheltä liippaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu olla näkymätöm, identiteetitön ja miesten mielestä paskaduunia tekevä nainen? Miltä tuntuu kun reviirisi on kotisi seinät? Miltä tuntuu kun ei ole omaa uraa, nimeä tai omaa elämää? Miltä tuntuu loisia toisten rahoilla ja miellyttää sinua vihaavaa miestä?
En ole ap, mutta samassa tilanteessa. Torstaina kun koulut alkaa käyn pitkällä lenkillä, käyn sen jälkeen saunassa ja katson jonkun leffan sohvalla maaten. Että ihan kivalta tuntuu, kiitos kysymästä!
Ei ole ihailtavaa loisia ja levätä. Te kotiäidit olette tyhmiä. Kukaan älykäs ei kestäisi noin lässyelämää. Olette pelkkiä miestenne seksileluja jotka jäävät lopulta tyhjän päälle. En ikinä kehtaisi olla miehen takana seisova köyhä kakara jolla ei ole enää edes omaa nimeä.
Te olette häpeäksi naisille. Ja miehet eivät edelleenkään arvosta tippaakaan naista jolla ei ole omia aivoja, olette miehillenne naurun aihe. Vain seksin takia olette olemassa. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä opetat lapsillesi kotirouvuudesta, työn tekemisestä ja koulutuksesta? Jos sinun lapsesi sanoisi, että lopettaa koulun alaikäisenä, koska aikoo kotiäidiksi (tai koti-isäksi), eikä siten tarvitse koulutusta, niin mitä sanoisit ja miksi?
En ole ap, mutta miehen työn takia kotirouvana. Ihan maisteri olen, väitöskirja jäi kesken, mutta työelämässä olen ollut vuosia. Tuntemani kotirouvat ovat muutenkin ihan hyvin koulutettuja, ja monella on aika kova ura takana. Moni on myös kovalle uralle palannut takaisin. Kansainvälinen kokemus edistämisesta ei ole kaikissa töissä iso miinus.
Omat lapset käyvät koulua innokkaasti ja riittävän kunnianhimoisesti, varmasti heillä on ihan hyvät lähtökohdat moneen muuhun perheeseen verrattuna. Esim monipuolisempi kielitaito.
Olen 40-50 v väliltä. Lasten tarvitessa minua aina vain vähemmän aion tehdä koulutustani vastaavaa osa-aikatyötä tai jopa kokoaikaista, ihan vakavissani. Kun vain tarjoaisivat tarpeeksi haasteita, osa-aikaisena rippeitä noukkivana olen ehtinyt tympääntymään työssäkin, enkä suinkaan ole ollut aina sisimmässäni kiitollinen palkan nauttija! Tekisin joitakin vuosia uraa, jotta sekin olisi koettua, kun vain saisin toteuttaa tarpeeksi ammatillista itseäni! Ehkä mies jättäytyy vähemmälle työmäärälle? Yritän työllistää miestäni.
Olen harrastanut "oikeiden" töiden tekemistä kotirouvanakin, mutta en pariin viimeiseen vuoteen. Vanhempi sukupolvi on vielä elossa, mutta ei terveenä, joten hoidan heitä tällä hetkellä. Olen ollut välillä myös yrittäjä ja aina voin palata siihenkin. Aion matkustaa, hankkia uusia kokemuksia, hoitaa kuntoani ja sijoituksiani. Aion pyrkiä eroon tarpeettomasta tavarasta ja tilasta. Aion kuitenkin jättää jonkin verran tyhjää tilaa odottamaan lapsenlapsiani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidatko tosiaan kaikki kotityöt niin, ettei miehen tarvitse tehdä mitään kotona? Jos mieskin osallistuu kotitöihin, etkö tunne itseäsi jonkinlaiseksi vapaamatkustajaksi? Etkö pelkää ammattitaidon vanhenemista?
Itse olen ollut kohta 5 vuotta kotiäitinä, meillä on kaksi lasta. Suunnitelma oli tunkea lapset hoitoon jo vuosi sitten, mutta en olekaan löytänyt uutta vakituista oman alan työtä. Kohta on pakko saada edes jotain keikkahommaa omalta alalta, jotta ammattitaito ei pääse kokonaan vanhentumaan. Hävettää, että mies maksaa melkein kaikki kulut. Onneksi minulla oli jonkin verran omaisuutta, esim. velaton talo ja mukavat säästöt, ennen pois työelämästä jäämistä. Ei sentään ihan loiseläjäksi ole tarvinnut muuttua, vaikka läheltä liippaa.
Huh huh. Olisi hirveää elää elämää, missä perheen sisälläkin osaisi arvostaa itseään vain rahan kautta.
Töihinpaluusuunnitelmasi kuulostaa aika epärealistiselta mutta toivottavasti et tule pettymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajatuksia herättää, jos tyttäresi haluaisi myös kotirouvaksi? Jos hänen suunnitelma/tavoite/unelma on löytää mies, joka elättää hänet ja hän voi olla kotona tekemättä töitä. Kannustatko häntä tämän tavoittelussa?
Entä mitä ajatuksia jos poikasi haluaa löytää vaimon, joka jää kotirouvaksi?
Opetan lapsilleni, että olen opiskellut hyvin, aloittanut urani, jäänyt kotiin ja että heidän isänsä tienaa nyt koko perheen edestä enemmän kuin joidenkin perheiden molemmat vanhemmat yhteensä. Että se olisin voinut yhtä hyvin olla minäkin, joka tienaa, mutta meillä meni näin, koska miehellä oli alussa korkeampi palkka ja minä imetin yms. Tuen lapsiani, jotta he saavat hyvän koulutuksen alalta josta itse pitävät. He ovat monipuolisesti lahjakkaista, joten valinta voi olla vaikea. Kerron lapsilleni, että niin poika kuin tyttökin voi jäädä kotivanhemmaksi tai olla työssä käyvä osapuoli. Kerron, että isovanhemmilla ura meni ohi lapsenlapsien ja sekin on ollut osasyynä vaikuttamassa siihen, että he ovat jääneet lapsillemme etäisemmiksi ja menettäneet terveytensä, kun eivät antaneet aikaa itsellensä. Silti huolehdimme heistä sen verran, että tulevat toimeen kotonaan. Laitoshoitoa ei ole vielä ajateltu. Kerron, että läheisten valinnat vaikuttavat helposti myös perheen muiden jäsenten valintoihin. Kerron, että on löydettävä oma alue ja pidettävä siitä kiinni, jotta voisi olla onnellinen olosuhteista riippumatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä opetat lapsillesi kotirouvuudesta, työn tekemisestä ja koulutuksesta? Jos sinun lapsesi sanoisi, että lopettaa koulun alaikäisenä, koska aikoo kotiäidiksi (tai koti-isäksi), eikä siten tarvitse koulutusta, niin mitä sanoisit ja miksi?
En ole ap, mutta miehen työn takia kotirouvana. Ihan maisteri olen, väitöskirja jäi kesken, mutta työelämässä olen ollut vuosia. Tuntemani kotirouvat ovat muutenkin ihan hyvin koulutettuja, ja monella on aika kova ura takana. Moni on myös kovalle uralle palannut takaisin. Kansainvälinen kokemus edistämisesta ei ole kaikissa töissä iso miinus.
Omat lapset käyvät koulua innokkaasti ja riittävän kunnianhimoisesti, varmasti heillä on ihan hyvät lähtökohdat moneen muuhun perheeseen verrattuna. Esim monipuolisempi kielitaito.
Eli et vastannut kysymyksiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä unelmaa on kotona olemisessa?
Mitä unelmaa on siinä että tekee paljon töitä?
Kai nykyajan naisella on muitakin vaihtoehtoja, kuin nämä ääripäät. Voi tehdä töitä kohtuudella, esimerkiksi. Siitä saa paljon mielihyvää, omaa rahaa ja aivokapasiteetti sopivasti käytössä:) Itse olin vuoden kotona miehen työkomennuksen aikana ja se riitti. Haluan toimia mieluummin asiantuntijatyössäni, mutta kohtuudella niin, että jää aikaa hyvin harrastuksiin, ystäville, lapsille ja miehelle. Onnistuu ihan hyvin.
Huomasin, kuinka veljeäni alkoi hävettää kotirouva kun lapset kasvoivat, suvun naiset kun uranaisia. Tämä lienee tavallista: kun lapset ovat pieniä mies haluaa vaimon jäävän kotiin, kun kasvavat nainen ei suostu/kykene enää palaamaan työelämään?
Tytär kotirouvaksi? Kannattaa hankkia koulutus ja työkokemusta, niin ei ole aivan heikoilla kotirouvanakaan. Ehtii hyvin, kun nuoresta asti on määrätietoinen. Jos tietää tahtovansa olla kotirouvana, niin voisi suunnitella ammatilliset valintansakin niin, että olisi helpompaa olla kotona.Talousasioissa pitävät kirjalliset sopimukset miehen kanssa!
ap
En tuota tarkoittanut. Havaitsin vaan, että ap kutsuu itseään kotirouvaksi, ei kotiäidiksi, ja tekee tuon sen vuoksi, että miehensä on korkeassa asemassa ja hyväpalkkainen. Tuollaiset "edustusrouvat", jotka jumivat kotona lasten syntymästä kansaneläkkeeseen ovat silmissäni samanlaisia kuin muutkin kansaneläkeläiset jotka eivät yhteiskunnan eteen ole työtä tehneet eivätkä siksi työeläkettä nauti.