10 vuotta kotirouvana. Kysyttävää?

Itse olen huomannut kun olen pitkään kotohoitamassa lasta, että tämä on muille ihmisille jotenkin ongelma. "mikset mene jo töihin? Ai mieskö maksaa kaiken? Hyvähän sinun on kun olet vaan kotona. Ai heräätte lasten Kanssa vasta klo 8?? Toista se on meillä jotka käy töissä!" ihan omaa valintaa jokaisen elämä.

Kerron olleeni kauan lasten kanssa kotona ja kotirouvana. Kerron, että minulla on erinomaista, mutta vanhentunutta työkokemusta. Kerron, että omasta mielestäni tosin työelämä ei ole kovin paljoa muuttunut, vaan ongelmana on monesti työn yksipuolisuus, liika helppous, kun minulla tahtoa olisi tehdä monipuolisemmin ja halliten isompia kokonaisuuksia. En ole vain miettinyt urakehitystäni koko aikaa. Kerron suoraan mitä ajattelen työelämästä ja sen tavasta arvioida ihmisiä. 

Saan joiltakin vuodesta toiseen samat kysymykset, että miksi ja miksi. Sitten vähitellen kysymykset muuttuvat, että voi kunpa hekin..., mutta heillä ei ehkä pää kestäisi..., miehestä riippuvaisena olo... työelämän hektisyys jne... eläke... olisinpa ollut lastenlasteni kanssa aikaisemmin, kun en enää jaksa...

Minulla on hyvä kyky omaksua uutta ja muistaa, joten työelämään paluun ongelmana voisi olla enintään rekrytoijan epäilys vailla tuoretta näyttöä olevaa hakijaa kohtaan. Paperini ovat erinomaiset. Samoin työtodistukseni 10 v takaa. Voisin aloittaa normaalilla palkalla lyhyistä työsuhteista.

ap

Täällä toinen pitkän linjan kotirouva. Tosin viimeiset viisi vuotta tehnyt osa-aikaisesti ihan muita kuin oman alan töitä. Meilläkin mies vaativassa työssä ja paljon poissa. Olen näiden 14 vuoden aikana ollut mukana kolmessa eri yhdistyksessä, ollut avaintekijä molempien lasten luokkien varainkeruussa leirikoulua varten, hoitanut molempien isovanhempien siivous ym. hommia, saattohoitanut äitini hänen kotonaan ym. Koen, että olen ollut arvokas osa omaa ja perheeni lähipiirissä. Tulevaisuudessa olen valmis auttamaan omaa isääni ja appivanhempiani mahdollisimman paljon. Ehkä joskus teen vielä kokopäivätöitä nykyisellä alalla mutta en välttämättä. Miehellä vakaa aikomus jäädä reilusti aikaisemmin eläkkeelle, joten nautimme sitten ehkä siitä yhdessä + tietenkin ehkä vanhempiemme hoitamisesta.

Alkuvuosina (sen jälkeen kuin lapset täyttivät sen maagisen kolme vuotta) multa kysyttiin useinkin, milloin palaan töihin jne. Kun molemmat olivat koulussa, kyseltiin, että mitä ihmettä teen sinä aikana. No, kolme neljä tuntia kestivät koulupäivät tuolloin, joten just ja just sain aikani kulumaan ;-) Pystyin auttamaan paljoni kouluhommissa ja nyt, kun ovat yläkoulussa, se selvästi kantaa hedelmää.

Vaatii kyllä aika paljon selkärankaa ja hyvää itseluottamusta, että poikkeaa valtavirrasta. Sisimmissäni olen siitä hemmetin ylpeä :) Ja tietenkin on tärkeää, että lähipiiri suhtautuu positiivisesti. Uskon, että elämäni ehtoopuolella olen tähän ratkaisuun vain ja ainoastaan tyytyväinen :)

Olet varmaan aika vanha jo, kun olet rouva.

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan aika vanha jo, kun olet rouva.

En ole ap, mutta minä olen 22-vuotias ja rouva jo toista vuotta. Rouva kertoo vain siviilisäädyn, ei ikää.

Otatko osan omanarvontunnosta ja asemasta miehestäsi? Harva täällä kutsuu itseään kotirouvaksi kun on kotiäiti. Mikäpä se siinä, enemmän arvostan niitä perheitä joissa roolit on toisinpäin (isä koti-isä, äiti tekee uraa). Nuo miehet eivät koskaan kutsu itseään kotiherraksi. Ehkä tuo sanaleikki paljastaa itsellesikin roolisi vanhakantaisuuden. En arvosta. T perheellinen uranainen  

Vierailija kirjoitti:

Otatko osan omanarvontunnosta ja asemasta miehestäsi? Harva täällä kutsuu itseään kotirouvaksi kun on kotiäiti. Mikäpä se siinä, enemmän arvostan niitä perheitä joissa roolit on toisinpäin (isä koti-isä, äiti tekee uraa). Nuo miehet eivät koskaan kutsu itseään kotiherraksi. Ehkä tuo sanaleikki paljastaa itsellesikin roolisi vanhakantaisuuden. En arvosta. T perheellinen uranainen  

Määritteleekö sinulle ihmisen arvon hänen työnsä? Ts. Jos on onnellinen ja elää sellaista elämää kuin itse haluaa, muttei ole mielestäni hyvässä työssä, sinä et arvosta häntä ja hänen pitäisi mielestäsi muuttaa omaa elämäänsä?

Täällä kans yksi ilmoittautuu. Olin 10v kotiäitinä, sitten välissä töissä ja palasin kotiäidin "hommiin". Sopii perheellemme paremmin tämä järjestely kun mies tekee pitkiä päiviä. Elämä on paljon rennompaa ja on aikaa sekä itselle että lapsille. Mutta tosiaan niitä kyselijöitä on vuosien varrella riittänyt ja tuomitsijoita. En vain ymmärrä miten se on muilta pois kun en ole nostanut mitään tukiakaan, äitiyspäivärahojen lisäksi.

Mieheni menestyksestä työelämässä en voi ottaa kovinkaan suurta arvonnousua itselleni, vaikka neuvoja olenkin antanut ja välillä tiennyt missä mennään, ennenkuin asiat ovat julkisia.  Minulla on ystävä samassa tilanteessa kanssani ja meillä toki on yhteistä huumoria aviomiehistämme.

Tiedämme, että miehen takana seisoo monesti nainen. Miehet eivät uskaltaisi ottaa järkevästi riskiä työelämässä ilman vahvojen vaimojensa tukea. Perheen ongelmat voisivat näkyä myös miehen työkyvyssä. Muutosten kautta heidän palkkatasonsa kuitenkin nousevat ja työn mielekyyskin voi säilyä. Voi tulla myös potkuja, mutta kun me vaimot emme ole ollenkaan avuttomia, niin nämäkin riskit ovat tervetulleita ja vievät muutokseen.

Me vaimot pidämme kiinni vapaudestamme, myös siitä taloudellisesta. Emme elä kädestä suuhun. Menetämme  yleistä eläketurvaamme, mutta olemme säästäneet tulevaisuuttamme varten.

ap

Kai miehesi maksaa sinusta työeläkettä? Ja palkkaa kodinhoidosta ja lastenhoidosta?

Ei työeläke nimellä, vaan saan oman osuuteni  pääomatuloina.

ap

Miten kehtaat edes kertoa tuosta? Kotiäitinä 10 vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä unelmaa on kotona olemisessa?

Mitä unelmaa on siinä että tekee paljon töitä?

Sen huomaa siinä kohtaa kun mies löytää nuoremman ja jäät tyhjän päälle ilman työtä ja eläkettä. Tuttavalle kävi niin, loppui se kotona olemisen ihanuuden ylistys.

Minulla olisi enemmän aikaa, kuin miehelläni, löytää itseäni nuorempi. Turhaa alkaa spekuloimaan siis.

ap

Viesteissäsi paistaa ylemmyydentunne työssäkäyviä äitejä kohtaan.

Mitä noihin järjestöhommiin tulee, niin ne on just sellasia kotirouvien puuhakerhoja :)

Vierailija kirjoitti:

Mieheni menestyksestä työelämässä en voi ottaa kovinkaan suurta arvonnousua itselleni, vaikka neuvoja olenkin antanut ja välillä tiennyt missä mennään, ennenkuin asiat ovat julkisia.  Minulla on ystävä samassa tilanteessa kanssani ja meillä toki on yhteistä huumoria aviomiehistämme.

Tiedämme, että miehen takana seisoo monesti nainen. Miehet eivät uskaltaisi ottaa järkevästi riskiä työelämässä ilman vahvojen vaimojensa tukea. Perheen ongelmat voisivat näkyä myös miehen työkyvyssä. Muutosten kautta heidän palkkatasonsa kuitenkin nousevat ja työn mielekyyskin voi säilyä. Voi tulla myös potkuja, mutta kun me vaimot emme ole ollenkaan avuttomia, niin nämäkin riskit ovat tervetulleita ja vievät muutokseen.

Me vaimot pidämme kiinni vapaudestamme, myös siitä taloudellisesta. Emme elä kädestä suuhun. Menetämme  yleistä eläketurvaamme, mutta olemme säästäneet tulevaisuuttamme varten.

ap

Hieman huvittavaa tekstiä ulkopuolisen silmistä. Kotiäiti tukee miestään ottamaan rohkeita liikkeitä työelämässä? Jos elanto on täysin yhden varassa tuskin tuo tilanne paljon riskinottoon houkuttaa? Kotiäiti ymmärtää ja osaa tukea miestään kun on 10+ vuotta sitten leikkinyt työntekoa? No joo. Jokainen etsii sen oman tärkeytensä, vaikka sitten valitsemalla miehelleen oikeanväriset sukat joka aamu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni menestyksestä työelämässä en voi ottaa kovinkaan suurta arvonnousua itselleni, vaikka neuvoja olenkin antanut ja välillä tiennyt missä mennään, ennenkuin asiat ovat julkisia.  Minulla on ystävä samassa tilanteessa kanssani ja meillä toki on yhteistä huumoria aviomiehistämme.

Tiedämme, että miehen takana seisoo monesti nainen. Miehet eivät uskaltaisi ottaa järkevästi riskiä työelämässä ilman vahvojen vaimojensa tukea. Perheen ongelmat voisivat näkyä myös miehen työkyvyssä. Muutosten kautta heidän palkkatasonsa kuitenkin nousevat ja työn mielekyyskin voi säilyä. Voi tulla myös potkuja, mutta kun me vaimot emme ole ollenkaan avuttomia, niin nämäkin riskit ovat tervetulleita ja vievät muutokseen.

Me vaimot pidämme kiinni vapaudestamme, myös siitä taloudellisesta. Emme elä kädestä suuhun. Menetämme  yleistä eläketurvaamme, mutta olemme säästäneet tulevaisuuttamme varten.

ap

Hieman huvittavaa tekstiä ulkopuolisen silmistä. Kotiäiti tukee miestään ottamaan rohkeita liikkeitä työelämässä? Jos elanto on täysin yhden varassa tuskin tuo tilanne paljon riskinottoon houkuttaa? Kotiäiti ymmärtää ja osaa tukea miestään kun on 10+ vuotta sitten leikkinyt työntekoa? No joo. Jokainen etsii sen oman tärkeytensä, vaikka sitten valitsemalla miehelleen oikeanväriset sukat joka aamu.

No ei nyt ihan noinkaan. Itse olen ollut kotirouvana miehen kahden ulkomaankomennuksen aikana, jotka ovat huomattavasti edistäneet miehen uraa. Ilman minua ja sitä, että olin valmis tinkimään omasta urastani miehelläni ei olisi sekä perhettä, että yhtä hyvää uraa kuin nyt on.

Ei Ap.

Miltä tuntuu olla näkymätöm, identiteetitön ja miesten mielestä paskaduunia tekevä nainen? Miltä tuntuu kun reviirisi on kotisi seinät? Miltä tuntuu kun ei ole omaa uraa, nimeä tai omaa elämää? Miltä tuntuu loisia toisten rahoilla ja miellyttää sinua vihaavaa miestä?

Ahahaha. Miehet muuten tutkitusti eivät arvosta paskan vertaa naisten työtä perheessä. Kukaa itseään kunnioittava ihminen ei suostu tukemaan sovinistia ruokapalkalla. Kaltaisesi alistettava pikkurouva on oahin painajainen.

Olet varmaan todella tyhmä? Kukaan älykäs ihminen ei loikoilisi kotona noin kauan ja eläisi miehen orjana.

Miltä tuntuu tukea ihmistä joka sitä.vähiten arvostaa? Miehethän kutsuvat naisten kotitöitä loisimiseksi miehen maailmassa.

Onko lisää kysyttävää? Kaikki eivät ymmärrä toisiaan ja sekin on  ymmärrettävää. Ylimieliseksi voi toista, minuakin, kutsua, mutta silloinkin olisi hyvä miettiä myös omia vaikuttimiaan. Kaikki kotirouvat eivät ole samanlaisessa asemassa. On miehiä, joiden palkkatulot ovat pieniä. On kouluttamattomia naisia ja naisia, jotka menisivät töihin, jos niitä saisivat. Työstä ei aina makseta asiallista palkkaakaan, vaikka se voi olla hyvin kuormittavaa.

ap