Mies! Miksi et tee aloitetta naista kohtaan johon olet ihastunut?

No miten kävi?

upsy-daisies... joko uskalsit?

Liikaa vaivaa alkaa seukkaaman.

Hän muutaa Ouluun kahden viikon päästä. Ei voi mitään, ikävä tulee. Toivottavasti seuraavaan ihastukseen ei mene 13v.

Vierailija kirjoitti:

Hän muutaa Ouluun kahden viikon päästä. Ei voi mitään, ikävä tulee. Toivottavasti seuraavaan ihastukseen ei mene 13v.

Jatkan. Olen ihan paskana. Tiedän ettei hän halua minua enkä edes tunne häntä kovin hyvin. Pitäisikö minun vielä jutella hänelle ennen kuin hän lähtee vai koittaa vain unohtaa? Mitään seurustelua tms tästä ei voi tulla. Pelkään vain etten unohda häntä vaikka hän lähtee pois enkä tule koskaan tapaamaan häntä. Mitä jos en enää ihastu kehenkään?

TLDR: Saanko tiivistelmän niin voin antaa hyvin asiantuntevat aamuyön kommenttini?

Auttakaa :( ei mulla ole kavereita joille jutella tästä. En pysty enää toimimaan.

Käyttäjä6775 kirjoitti:

TLDR: Saanko tiivistelmän niin voin antaa hyvin asiantuntevat aamuyön kommenttini?

Moi! Olen ollut n 3 v ihastunut työkaveriin joka tekee toista vuoroa. Mulla on ollut masennusta noin 15v enkä ennen häntä ole tuntenut juurikaan mitään. Hän on myös paljon nuorempi, noin 22v ja minä jo 35. En uskaltanut lähestyä ikäeron jne takia ja nyt hän on muuttamassa Ouluun kahden viikon päästä. En tiedä miten päin olla. Olen sinut sen kanssa ettei hän halua minua. Mutta pelottaa etten unohda häntä koskaan. Tai enää ihastu uudestaan.

Pitäisikö koittaa tutustua mahd hyvin viimeisinä aikoina? Eihän hän voi mielikuvia vastata.

Käyttäjä6463 kirjoitti:

Käyttäjä6775 kirjoitti:

TLDR: Saanko tiivistelmän niin voin antaa hyvin asiantuntevat aamuyön kommenttini?

Moi! Olen ollut n 3 v ihastunut työkaveriin joka tekee toista vuoroa. Mulla on ollut masennusta noin 15v enkä ennen häntä ole tuntenut juurikaan mitään. Hän on myös paljon nuorempi, noin 22v ja minä jo 35. En uskaltanut lähestyä ikäeron jne takia ja nyt hän on muuttamassa Ouluun kahden viikon päästä. En tiedä miten päin olla. Olen sinut sen kanssa ettei hän halua minua. Mutta pelottaa etten unohda häntä koskaan. Tai enää ihastu uudestaan.

Pitäisikö koittaa tutustua mahd hyvin viimeisinä aikoina? Eihän hän voi mielikuvia vastata.

No... Kuvauksesi perusteella ette siis ole olleet juuri missään tekemisissä keskenään?  Veikkaan että 80 % todennäköisyydellä olet ihastunut uuteen ihmiseen jo 2 kk sisään, 99,99995 % todennäköisyydellä seuraavan vuoden sisään.

Et kai edes tunne sitä työkaveria, tai tiedä millainen luonne hänellä on? Todennäköiseti ei ole niin täydellinen kuin kuvittelet, koska kaikilla meillä on vikamme. Vaikka neito olisikin täydellinen, luulen että tuntisit olosi vain huonommaksi jos lähenisitte ja hän muuttaisi Ouluun, joten en suosittele koittamaan lähempää tuttavuutta - ellet pysty asennoitumaan siihen, että ette näe enää jälkeenpäin.

Mutta toisekseen, millä tolalla tuo masennuksesi on tällä hetkellä? Onko sinulla ollut siihen hoitoa, tai onko se mennyt ohi muuten vain?

Kuten sanotaan, rakasta itseäsi, ja muut seuraavat perästä.

Käyttäjä6775 kirjoitti:

Käyttäjä6463 kirjoitti:

Käyttäjä6775 kirjoitti:

TLDR: Saanko tiivistelmän niin voin antaa hyvin asiantuntevat aamuyön kommenttini?

Moi! Olen ollut n 3 v ihastunut työkaveriin joka tekee toista vuoroa. Mulla on ollut masennusta noin 15v enkä ennen häntä ole tuntenut juurikaan mitään. Hän on myös paljon nuorempi, noin 22v ja minä jo 35. En uskaltanut lähestyä ikäeron jne takia ja nyt hän on muuttamassa Ouluun kahden viikon päästä. En tiedä miten päin olla. Olen sinut sen kanssa ettei hän halua minua. Mutta pelottaa etten unohda häntä koskaan. Tai enää ihastu uudestaan.

Pitäisikö koittaa tutustua mahd hyvin viimeisinä aikoina? Eihän hän voi mielikuvia vastata.

No... Kuvauksesi perusteella ette siis ole olleet juuri missään tekemisissä keskenään?  Veikkaan että 80 % todennäköisyydellä olet ihastunut uuteen ihmiseen jo 2 kk sisään, 99,99995 % todennäköisyydellä seuraavan vuoden sisään.

Et kai edes tunne sitä työkaveria, tai tiedä millainen luonne hänellä on? Todennäköiseti ei ole niin täydellinen kuin kuvittelet, koska kaikilla meillä on vikamme. Vaikka neito olisikin täydellinen, luulen että tuntisit olosi vain huonommaksi jos lähenisitte ja hän muuttaisi Ouluun, joten en suosittele koittamaan lähempää tuttavuutta - ellet pysty asennoitumaan siihen, että ette näe enää jälkeenpäin.

Joo ei olla paljon tekemisissä. Mutta koitan aina jutells kun voin. Siis niitä näitä. Hän vaikuttaa todella mukavalta. Eli aina vain pahenee ihastus. Olen koittanut yhden illan juttuja mutta niistä jää vain fiilis että petän häntä. En siis todellakaan ole tuntenut mitään ennen häntä... luuletko että unohdan hänet kun hän lähtee? Pitisikö minun kertoa tunteistani hänelle? Auttaisiko avautuminen?

Ja nyt vasta luettuani oman vastaukseni uudelleen tajusin että neitohan voi olla myös nuorimies, mutta anyways! Toivottelen suuria tsemppejä ap:lle, masennus on vaikea vieras, joka ei osaa lähteä oma-aloitteisesti. Jos sopivaa parisuhdekaveria ei heti löydy, olisiko muita kavereita joiden kanssa viettää aikaa? Se voisi vaikuttaa masennusoireisiin, ja olisi myös hieno tapa tutustua uusiin ihmisiin - eli uusiin potentiaalisiin ihastuksen kohteisiin!

Jos niin vain haluat niin kyllä sulla jouluna on joku kainalossa! Se vaatii tekemistä, deittailua, seulontaa, ehkä riitojakin; mutta jos olet valmis ottamaan ne askeleet niin suhde löytyy kyllä.

Käyttäjä6775 kirjoitti:

Mutta toisekseen, millä tolalla tuo masennuksesi on tällä hetkellä? Onko sinulla ollut siihen hoitoa, tai onko se mennyt ohi muuten vain?

Kuten sanotaan, rakasta itseäsi, ja muut seuraavat perästä.

Multa loppui hoito kun itsemurhariski hävisi. En ole sen jälkeen käynyt lääkärissä. Kai sitä masennusta vielä on jäljellä. Mutta ehkä tämä ihastus tarkoittaa etten ole niin pahasti masentunut. Vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia.

Käyttäjä6775 kirjoitti:

Ja nyt vasta luettuani oman vastaukseni uudelleen tajusin että neitohan voi olla myös nuorimies, mutta anyways! Toivottelen suuria tsemppejä ap:lle, masennus on vaikea vieras, joka ei osaa lähteä oma-aloitteisesti. Jos sopivaa parisuhdekaveria ei heti löydy, olisiko muita kavereita joiden kanssa viettää aikaa? Se voisi vaikuttaa masennusoireisiin, ja olisi myös hieno tapa tutustua uusiin ihmisiin - eli uusiin potentiaalisiin ihastuksen kohteisiin!

Jos niin vain haluat niin kyllä sulla jouluna on joku kainalossa! Se vaatii tekemistä, deittailua, seulontaa, ehkä riitojakin; mutta jos olet valmis ottamaan ne askeleet niin suhde löytyy kyllä.

Niin siis olen mies ja ihastukseni on nainen. Masennukseni alkoi siitä kun sai pakit ja kaverit riemastuivat siitä. Koittivat iskeä ihastustani jne. Pistin välit poikki kaikkiin ja siitä asti ollut yksin. Stressin takia (abi vuonna) mulle tuli anke johon otin Roacuttania. Lääke pahensi masennusta moninkertaisesti ja jouduin ihan hoitoon. Siitä selvittyäni olen ollut 13v töissä varastolla. Ainut kiinnostus on tämä nykyinen ihastus.

Käyttäjä6463 kirjoitti:

Käyttäjä6775 kirjoitti:

Mutta toisekseen, millä tolalla tuo masennuksesi on tällä hetkellä? Onko sinulla ollut siihen hoitoa, tai onko se mennyt ohi muuten vain?

Kuten sanotaan, rakasta itseäsi, ja muut seuraavat perästä.

Multa loppui hoito kun itsemurhariski hävisi. En ole sen jälkeen käynyt lääkärissä. Kai sitä masennusta vielä on jäljellä. Mutta ehkä tämä ihastus tarkoittaa etten ole niin pahasti masentunut. Vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia.

Näin maallikkona sanoisin että eihän tuo vielä kovin hyvältä kuulosta ("vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia"). Mitä nyt olen käsittänyt niin  Suomessa ei ainakaan julkisen terveydenhuollon puolesta saa näihin ongelmiin erityisen helposti apua. Oliko sulla hoitona lääkkeet, terapia, vai molemmat? Jos terapia, ja sitä millään ilveellä pystyy jatkamaan, niin harkitsisitko?  Ja pahoittelut että eksyin aiheesta sivuraiteille, mutta uskon kyllä siihen vanhaan viisautaan että jos et arvosta itseäsi niin muutkaan eivät tee niin. Mutta jos sinusta tuntuu siltä että lääkärille ei ole enää tarvetta, niin ei voi kuin onnitella että olet päässyt yhdestä todella vaikeasta vaiheesta yli.

Niin siis olen mies ja ihastukseni on nainen. Masennukseni alkoi siitä kun sai pakit ja kaverit riemastuivat siitä. Koittivat iskeä ihastustani jne. Pistin välit poikki kaikkiin ja siitä asti ollut yksin. Stressin takia (abi vuonna) mulle tuli anke johon otin Roacuttania. Lääke pahensi masennusta moninkertaisesti ja jouduin ihan hoitoon. Siitä selvittyäni olen ollut 13v töissä varastolla. Ainut kiinnostus on tämä nykyinen ihastus.

Huonot kaverit sulla on olleet. Eikö työpaikalla ole ketään kenen kanssa voisi synkata paremmin (siis kaverimielessä)? Nyt kun olet ollut yksin pitkään niin olisi ehkä parempi harjoitella vapaa-ajan seurustelua jollain kerta / viikko -tapaamisilla, tiiviimpi tahti voisi olla turhan raskas?

Tuolle parikymppiselle neitoselle se toisaalta voi olla ihan normaalia, joten olisiko hyvä pyytää vaikka hänen some-tietojaan niin voit pitää yhteyttä jos siltä tuntuu, mutta ei ole kuitenkaan mitään pakotetta keksiä menevää ohjelmaa monelle illalle viikossa.

+ some on muutenkin aika neutraali kanava, joten sieltä oppii helposti millaisista asioista toinen tykkää, ja voi miettiä vastaako ne omia mielenkiinnon kohteita, tai jaksaisiko niitä kuunnella joka päivä, itse kukin miten vaan

Käyttäjä6775 kirjoitti:

Käyttäjä6463 kirjoitti:

Käyttäjä6775 kirjoitti:

Mutta toisekseen, millä tolalla tuo masennuksesi on tällä hetkellä? Onko sinulla ollut siihen hoitoa, tai onko se mennyt ohi muuten vain?

Kuten sanotaan, rakasta itseäsi, ja muut seuraavat perästä.

Multa loppui hoito kun itsemurhariski hävisi. En ole sen jälkeen käynyt lääkärissä. Kai sitä masennusta vielä on jäljellä. Mutta ehkä tämä ihastus tarkoittaa etten ole niin pahasti masentunut. Vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia.

Näin maallikkona sanoisin että eihän tuo vielä kovin hyvältä kuulosta ("vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia"). Mitä nyt olen käsittänyt niin  Suomessa ei ainakaan julkisen terveydenhuollon puolesta saa näihin ongelmiin erityisen helposti apua. Oliko sulla hoitona lääkkeet, terapia, vai molemmat? Jos terapia, ja sitä millään ilveellä pystyy jatkamaan, niin harkitsisitko?  Ja pahoittelut että eksyin aiheesta sivuraiteille, mutta uskon kyllä siihen vanhaan viisautaan että jos et arvosta itseäsi niin muutkaan eivät tee niin. Mutta jos sinusta tuntuu siltä että lääkärille ei ole enää tarvetta, niin ei voi kuin onnitella että olet päässyt yhdestä todella vaikeasta vaiheesta yli.

Luulen joo että masennus on selätetty. Minulla on todella korkeat testotasot. Se varmaan auttoi. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin. Enkä ole ennen rakastunut joten en tiennyt miltä se tuntuu. En tod tiedä uskallanko vain päästää häntä lähtemään. Jos kerron kaiken tämän hänelle sehän voisi piristää häntä? Tuskin kukaan loukkaantuisi.

Näin maallikkona sanoisin että eihän tuo vielä kovin hyvältä kuulosta ("vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia"). Mitä nyt olen käsittänyt niin  Suomessa ei ainakaan julkisen terveydenhuollon puolesta saa näihin ongelmiin erityisen helposti apua. Oliko sulla hoitona lääkkeet, terapia, vai molemmat? Jos terapia, ja sitä millään ilveellä pystyy jatkamaan, niin harkitsisitko?  Ja pahoittelut että eksyin aiheesta sivuraiteille, mutta uskon kyllä siihen vanhaan viisautaan että jos et arvosta itseäsi niin muutkaan eivät tee niin. Mutta jos sinusta tuntuu siltä että lääkärille ei ole enää tarvetta, niin ei voi kuin onnitella että olet päässyt yhdestä todella vaikeasta vaiheesta yli.

Luulen joo että masennus on selätetty. Minulla on todella korkeat testotasot. Se varmaan auttoi. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin. Enkä ole ennen rakastunut joten en tiennyt miltä se tuntuu. En tod tiedä uskallanko vain päästää häntä lähtemään. Jos kerron kaiken tämän hänelle sehän voisi piristää häntä? Tuskin kukaan loukkaantuisi.

Kyllä se tyttö voi säikähtää jos tulee spontaani rakkaudentunnustus, jota ei ole osannut odottaa :) Menetetyjä vuosia ei tietenkään saa millään takaisin, mut vähän varovaisempi lähestyminen voisi toimia paremmin (Huom. kirjoittajan oma mielipide, ei parempaa tietoa).

Käyttäjä6775 kirjoitti:

Näin maallikkona sanoisin että eihän tuo vielä kovin hyvältä kuulosta ("vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia"). Mitä nyt olen käsittänyt niin  Suomessa ei ainakaan julkisen terveydenhuollon puolesta saa näihin ongelmiin erityisen helposti apua. Oliko sulla hoitona lääkkeet, terapia, vai molemmat? Jos terapia, ja sitä millään ilveellä pystyy jatkamaan, niin harkitsisitko?  Ja pahoittelut että eksyin aiheesta sivuraiteille, mutta uskon kyllä siihen vanhaan viisautaan että jos et arvosta itseäsi niin muutkaan eivät tee niin. Mutta jos sinusta tuntuu siltä että lääkärille ei ole enää tarvetta, niin ei voi kuin onnitella että olet päässyt yhdestä todella vaikeasta vaiheesta yli.

Luulen joo että masennus on selätetty. Minulla on todella korkeat testotasot. Se varmaan auttoi. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin. Enkä ole ennen rakastunut joten en tiennyt miltä se tuntuu. En tod tiedä uskallanko vain päästää häntä lähtemään. Jos kerron kaiken tämän hänelle sehän voisi piristää häntä? Tuskin kukaan loukkaantuisi.

Kyllä se tyttö voi säikähtää jos tulee spontaani rakkaudentunnustus, jota ei ole osannut odottaa :) Menetetyjä vuosia ei tietenkään saa millään takaisin, mut vähän varovaisempi lähestyminen voisi toimia paremmin (Huom. kirjoittajan oma mielipide, ei parempaa tietoa).

Ehkä joo mutta tuntuu että on pakko kertoa. Siis enää kaksi viikkoa aikaa. Mitä nuori nainen ajattelisi? Olisinko hänelle vain yksi vanha ukko joka koittaa pokata? Tiedän että häntä haluavat kaikki, esimies luottamusmies jne. Ehkä olen vain yksi monista nykyään ja ihastun samoihin naisiin kuin muut.