Lue keskustelun säännöt.
Mies! Miksi et tee aloitetta naista kohtaan johon olet ihastunut?
06.08.2017 |
Miksi et tee aloitetta tai pitkität sitä jopa vuosikausia?
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Ihastunut mies kirjoitti:
Nainen on naimisissa.
Nainen saattaa elää kulissiliitossa, kuten minä, ja odottaa että 'se oikea' tulisi vastaan ja tekisi aloitteen.
Mä olen niin kurkkua myöten mieheni pettämisiä, mutta en saa aikaiseksi lähteä. Money talks... Mutta jos tapaisin kunnon miehen niin lähtisin heti.
Haha. Ihan oikein sulle! Jatka sinä kärvistelyä suhteessasi kun money talks. :))
Minä olen mieluummin onnellisen ja rakkaudesta toisen kanssa.
Mihinkään muuhun en tyydy ja yksinkin on ollut ihan kiva olla. Oikein nauttinut kun saanut tehdä mitä itse haluan. Olen yh, mutta onnellinen.
Samaa en voi sanoa kaveristani kuka on myös kulissiliitossa. Yrittää viimeiseen asti esittää kuinka on niin ihqua. On unohtanut kuinka on vuosia itkenyt kuinka perseestä ukkonsa on ja tuhlaa ne rahatkin kaikki. Nämä asiat avautui kun olin itsekin vielä suhteessa.
Kun erosin niin johan on eri ääni kellossa. Kun huomaa uudesti sisustetun, kauniin kotimme tai sen vapauden millä keskustelen ja teen päätöksiä niin naama sitruunan nielleenä kehuu kuinka mies sitä ja mies tätä. Lapset kärsii ja on sen näköisiäkin. Jokainen muksuista käy psykiatrilla ja on ongelmia ja jokainen langan laihoja ja kalpeita. Kärttävät reppanat ruokaa niin, että annan mukaan ja omat lapseni ihmettelee jälkikäteen etteikö heillä ole ruokaa kun siten käyttäytyvät). Nainen kärttää vaatteita ym, että voisi ostaa. "Osti" kaksi muovikassillista uusia vaatteita (laput kiinni) ja odotin 10€:n maksua pari kuukautta kun ei ollut rahaa.
Hyvätuloinen äijä ja naisella ok työ, mutta naisella puuttuu uskallus elää ja siitä uskalluksesta, että joku niin tekee ollaan kateellisia. Niin moni on kateellinen kun joku uskalsi. Se sitten kääritään kauniiseen pakettiin nimeltä : halveksunta yksinhuoltajia kohtaan. :) Siitä ammennetaan sitten sitä itsepetoksen tuomaa valevoimaa pysyä suhteessa kun money talks. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vielä minä joka sain pakit kun kysyin lenkille. Korjaan sen verran että kyse oli koiranulkoilutuslenkistä. Miehellä on metsästyskoira. En todellakaan tiedä oliko siinä joku väärinkäsitys koska mies pörräs kuin kärpänen tässä mun talon lähettyvillä tämän jälkeen.
Olin jostain asianyhteydestä ymmärtänyt että miehellä ei ollut kauheesti rahaa (ollaan työkavereita) ja siks ehdotin lenkkiä; se kun ei maksa mitään.
Pitäkää tunkkinne. Ei teistä ota selvää.
Nyt mua taas itkettää 😭
Vierailija kirjoitti:
Täällä vielä minä joka sain pakit kun kysyin lenkille. Korjaan sen verran että kyse oli koiranulkoilutuslenkistä. Miehellä on metsästyskoira. En todellakaan tiedä oliko siinä joku väärinkäsitys koska mies pörräs kuin kärpänen tässä mun talon lähettyvillä tämän jälkeen.
Olin jostain asianyhteydestä ymmärtänyt että miehellä ei ollut kauheesti rahaa (ollaan työkavereita) ja siks ehdotin lenkkiä; se kun ei maksa mitään.
Pitäkää tunkkinne. Ei teistä ota selvää.
Nyt mua taas itkettää 😭
Koiran ulkoiluttaminen nyt on ihan eri asia kun normaalille lenkille pyytäminen. Outo vastaus silti mieheltä! Tai itseasiassa vieläkin oudompi, kun jos kyse olisi ollut juoksulenkistä. Miten voi möläyttää tollaista? Ehkä vaan hyvä ettei teistä tullut mitään?:D
En ole ihastunut kehenkään sitten rippikoulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun ihastunut nainen käyttäytyi 3 vuotta työpaikalla niin ettei huomioinut minua pätkän vertaa. Ei koskaan moikannut, hymyillyt tai katsonut silmiin. Sitten paljasti vuosien jälkeen tunteensa ja olin puulla päähän lyöty.
Olen tuo 254, teen nykyiselle ihastukselleni ihan samaa. En vain uskalla enää tässä iässä edes alottaa mitään. Olisi tavallaan katastrofi jos hän pitäisikin minusta. Olen niin rikki etten kestäisi pettymystä, oli hän minusta kiinnostunut tai ei.
Itsellä 3 naisen kanssa sama kokemus koulu ja työkuvioista. Kyllä tympäisee.
Logiikka on siis se, että jos ollaan tosi ihastuneita niin sitten näytellään jäänaista ihastuksen kohteelle. Ei siis mitään järkeä, tyly jopa vihamieliseltä vaikuttava nainen tekee toiminnallaan aivan päinvastaisia asioita itselleen ja sille potentiaaliselle kumppaniehdokkaalle. Itse torpedoi miehen kiinnostuksen. Jotkut miehet ehkä voivat saada kimmokkeen ja haluta tuollaista naista joka käyttäytyy kun olisit vain ilmaa (ikään kuin "haasteena" yrittää kellistää tuittupää) - mutta suurimmanlle osalle se on signaali että "tämä tapaus ei ole kiinnostunut minusta vaan päin vastoin tuntee jotain antipatiaa minua kohtaan. Parempi siis pysyä kaukana".
M27
Ei välttämättä esitä mitään. Itse ainakin menen ihan jäihin ihastuksen seurassa. En puhu oikein mitään, enkä uskalla paljoa katsoakaan. Joskus jopa esitän täysin välinpitämätöntä.
Muuten kyllä tulen hyvin toimeen miesten kanssa, heitän läppää ja flirttiä. Ärsyttää itseäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tehnyt aloitetta, koska nainen on erittäin hyväpalkkaisessa työssä ja fiksu. Siis tässä tapauksessa niin fiksu, että leikki jopa hieman tyhmempää kuin on seurassani. Tästä tulee tietenkin sellainen olo, että minua pidetään täytenä idioottina, vaikka toki se on huomaavaistakin samaan aikaan. Olin häneen ihastunut, mutta itse olen kouluttamaton työtön. Epäilen, että nainen olisi halunnut kuitenkin korkeintaan seksisuhteen kanssani.
Nainen kuitenkin tyrkytti yhteustietonsa. Lisäksi tiedän kyllä hyvin, että hänellä on korkeatasoisempia ja paremman näköisiä miehiä varmasti tarjolla, koska on sosiaalinen ja puoleensa vetävä. Epävarmuus siis tässä pitkälti syynä. Toki on realistista ajatella tuloerojen olevan ongelma yhteisten harrastusten vuoksi, sillä hänellä on varsin kalliiit ja paljon aikaa vievät harrastukset.
Minulla on reilun 2 vuotta kestänyt ihastus joka on samalla työkaverini. Ja 10 vuotta nuorempi. En ole ikäeron takia uskaltanut lähestyä häntä ja nyt olen hommannut ns laastarisuhteen itselleni. Nainen on ikäiseni (+30) ja pidän kyllä hänestä kovastikin. Olemme tapailleet pari kuukautta.
MUTTA.. tämä ei auta yhtään. Olen vieläkin yhtä ihastunut työkaveriini kuin ennenkin. Samalla tuntuu kuin pettäisin heitä molempia, ja oudointa on että tunnen pettäneeni ihastustani enemmän kuin tyttöystävääni. Miten näistä ihastuksista pääsee eroon? En usko että meillä olisi edes mitään yhteistä ikäeron takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun ihastunut nainen käyttäytyi 3 vuotta työpaikalla niin ettei huomioinut minua pätkän vertaa. Ei koskaan moikannut, hymyillyt tai katsonut silmiin. Sitten paljasti vuosien jälkeen tunteensa ja olin puulla päähän lyöty.
Olen tuo 254, teen nykyiselle ihastukselleni ihan samaa. En vain uskalla enää tässä iässä edes alottaa mitään. Olisi tavallaan katastrofi jos hän pitäisikin minusta. Olen niin rikki etten kestäisi pettymystä, oli hän minusta kiinnostunut tai ei.
Itsellä 3 naisen kanssa sama kokemus koulu ja työkuvioista. Kyllä tympäisee.
Logiikka on siis se, että jos ollaan tosi ihastuneita niin sitten näytellään jäänaista ihastuksen kohteelle. Ei siis mitään järkeä, tyly jopa vihamieliseltä vaikuttava nainen tekee toiminnallaan aivan päinvastaisia asioita itselleen ja sille potentiaaliselle kumppaniehdokkaalle. Itse torpedoi miehen kiinnostuksen. Jotkut miehet ehkä voivat saada kimmokkeen ja haluta tuollaista naista joka käyttäytyy kun olisit vain ilmaa (ikään kuin "haasteena" yrittää kellistää tuittupää) - mutta suurimmanlle osalle se on signaali että "tämä tapaus ei ole kiinnostunut minusta vaan päin vastoin tuntee jotain antipatiaa minua kohtaan. Parempi siis pysyä kaukana".
M27
Ei välttämättä esitä mitään. Itse ainakin menen ihan jäihin ihastuksen seurassa. En puhu oikein mitään, enkä uskalla paljoa katsoakaan. Joskus jopa esitän täysin välinpitämätöntä.
Muuten kyllä tulen hyvin toimeen miesten kanssa, heitän läppää ja flirttiä. Ärsyttää itseäkin.
Ongelman tästä tekee se, että tuollain käyttäytyvää naista on ihan mahdotonta lukea mitenkään päin!
En itse kyennyt noiden itseeni ihastuneiden naisten kohdalla päättelemään, olenko muka sanonut jotakin tyhmää ja ovat loukkaantuneet tai jopa vihaavat minua sen takia, koska käyttäytyivät todella kylmästi ja tylysti itseäni kohtaan. Jos edes tervehdykseen ei vastata vaan kävellään ohi kuin olisit ilmaa vain niin sanon kyllä, että tuollaisesta päättelee toisen inhoavan sinua eikä rakastavan!!!
Silloin vielä jos toinen luo sinuun viipyileviä salakatseita, kiemurtelee lähelläsi ja hihittelee niin on ihan selvät sävelet että nyt on peli päällä ja täytyy itse rysäyttää pallo häkkiin, jos se vastapuoli ei uskalla.
Jos nyt asian kärjistän niin haluaisitteko te naiset, jos olisitte juuri minun ihastuksen kohteita ja mahdollisesti kiinnostus olisi jopa molemmin puoleista - että menettelisin seuraavasti ja ilmaisisin "selkeästi ihastukseni".
Tervehditte minua vaikkapa työpaikkalla käytävällä kun kohtaamme, itse katson suoraan eteenpäin ja en ole huomaavinaankaan sinua ja kävelen ohi, kahvihuoneessa otan kahvia ja pyydätte kaatamaan teillekkin kun hakeudutte siihen lähelle "eikö jumalauta aikuinen ihminen itse osaa kahviaan ottaa" ja jättäisin kaatamatta. Ja kaikin muin tavoin antaisin vaikutelman vittuillen jne että inhoan teitä? Olisiko se paras isku taktiikka ja johtaisiko parisuhteeseen? Luultavammin puhuisitte kaverillenne, että se meidän työpaikan (vaikkapa) Reijo on ihan sekopää, pelkään sitä kun se on niin arvaamaton yms.
Ei tuollaisessa ole mitään logiikkaa ja järkeä!
M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä mihin tämän ihastuksen tulisi johtaa. Olen siis varattu mies todella pitkässä suhteessa, ja avokkini on kaikin puolin hyvä. Kuitenkin myös työpaikallani on yksi ikäiseni nainen, joka on kaikin puolin ihana. Olen varmaan ihastunut.
En kuitenkaan oikeastaan halua hänen kanssaan mitään kiihkeää seksi- /sivusuhdetta, mutten myöskään oikeastaan voi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan. En oikeastaan tiedä mitä haluan. Tahtoisin vain.. omistaa hänet?
En tiedä. Vaikeaa tämä elämä. Kaikkea ei voi saada.
Tahtoisit hänet lasipurkkiin yöpöydälle?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on reilun 2 vuotta kestänyt ihastus joka on samalla työkaverini. Ja 10 vuotta nuorempi. En ole ikäeron takia uskaltanut lähestyä häntä ja nyt olen hommannut ns laastarisuhteen itselleni. Nainen on ikäiseni (+30) ja pidän kyllä hänestä kovastikin. Olemme tapailleet pari kuukautta.
MUTTA.. tämä ei auta yhtään. Olen vieläkin yhtä ihastunut työkaveriini kuin ennenkin. Samalla tuntuu kuin pettäisin heitä molempia, ja oudointa on että tunnen pettäneeni ihastustani enemmän kuin tyttöystävääni. Miten näistä ihastuksista pääsee eroon? En usko että meillä olisi edes mitään yhteistä ikäeron takia.
Pakko jatkaa vielä. En näe muuta vaihtoehtoa enää kuin jättää nykyinen ja lähestyä työpaikkaihastusta. Onkohan tässä mitään järkeä? Menetän mukavan ja kauniin naisen enkä välttämättä saa mitään tilalle. Ja pakko vaihtaa työpaikkaa ja luultavasti paikkakuntaakin. Tämä ikäero varsinkin kauhistuttaa mua... .. aarrgh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää antako ketjun kuolla! Moni mies tarvitsee apua (ja miksei nainenkin)
Tuntuu ettei jaksa enää. En saa unta enkä saa tilaisuutta lähestyä työpaikkaihastustani joka tekee eri vuoroa. En koskaan pääse luontaisesti juttusille. Pari viikkoa sitten juttelin hänen kanssaan ja hän oli kyllä todella mukavan oloinen ja kyseli minultakin paljon. Sen jälkeen hän oli viikon sairaslomalla ja palattuaan ei noteerannut minua enää mitenkään. Siis pitääkö minun todella tehdä toinen lähestymisyritys?
Nukun noin 2-3 h yöunet nykyään eikä ole enää yhtään voimia harrastaa mitään tai tehdä mitään muutakaan työn ulkopuolle. Töissäkin käyn vain nähdäkseni hänet. Olen harkinnut lopettamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä aloitetta. Mielestäni on kulunut liian vähän aikaa hänen erostaan. Puoli vuotta ja josko sitten. Voisi saada hyvän naisystävän itselleen kun ei nyt hötkyile. Nyt voisi saada kuumaa seksiseuraa, mutta siihen se tod.näk. jäisi. Antaa hänen nyt ottaa löysiä pois...
Oletko varma ettei nainen ole työstänyt eroa jo suhteen aikana? Näin ainakin minulla...
Työihastus lopettaa duunissa piakkoin. Pitäisikö koittaa nyt lopultakin lähestyä? Meillä on kylläkin ikäeroa n 10v. Ei kai siinä mitään menetä? Toisaalta en tahtoisi luopua tästä fiiliksestä...
Kellään kokemuksia tälläisistä now or never -tilanteista? Ja nimenomaan työpaikalla.
Minä, nainen, aion kertoa duunikaverimiehelle tunteeni sitten kun vaihdan työpaikkaa. Ollaan varattuja ja hyvissä suhteissa, mutta uskoisin että jonkin tason lähempi tuttavuus olisi mahdollista. Saa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Minä, nainen, aion kertoa duunikaverimiehelle tunteeni sitten kun vaihdan työpaikkaa. Ollaan varattuja ja hyvissä suhteissa, mutta uskoisin että jonkin tason lähempi tuttavuus olisi mahdollista. Saa nähdä.
Mä tahtoisin tapailla tätä ihastustani töissä ennen kuin hän lopettaa. Edes pari viikkoa. Ja jos homma toimii niin tietenkin jatkoon.
Vai pitäisikö minunkin odottaa kunnes hän lopettaa? Sitten joutuisin pistämään whatsup viestiä tai fb.. jotenkin noloa. Tahtoisin hoitaa kaiken tosi elämässä.
Kuule taukki, ei hymyileminen tarkoita,sitä että pitäisi tehdä aloite jollkekkin häiriköivälle luulosairaalle naikkoselle.
Sinulla on kovasti ongelmia silloin kin ravaat ihan konkreettisesti seurailemassa mieskohdettasi ja yrität tulkita (siis kostaa tälle) kun tämä vaikkapa puhuu jonkun toisen naisen kanssa.
Muut häirinnät siihen päälle, niin selvää käräjäoikeustavaraa. Luuleeko naikkonen että joku miesasiakas sietää häirintääsi?
Ei kiitos häiriintytynyt tyrkkynaikkonen jostain... kirjoitti:
Kuule taukki, ei hymyileminen tarkoita,sitä että pitäisi tehdä aloite jollkekkin häiriköivälle luulosairaalle naikkoselle.
Sinulla on kovasti ongelmia silloin kin ravaat ihan konkreettisesti seurailemassa mieskohdettasi ja yrität tulkita (siis kostaa tälle) kun tämä vaikkapa puhuu jonkun toisen naisen kanssa.
Muut häirinnät siihen päälle, niin selvää käräjäoikeustavaraa. Luuleeko naikkonen että joku miesasiakas sietää häirintääsi?
Onpa outo viesti. Oikeasti tämä on todella vaikea asia useimmille miehille / naisille työpaikalla. Melkein mahdotonta lähestyä ketään.
Tuntuu että tähän ihmiset suhtautuvat liian teoreettisesti, spekuloidaan liikaa onko mies tai nainen varattu - onko kiinnostunut vai osoittaako pelkkää toverillista hyväntahtoisuuttaan flirtillä jne. Tai jos ei huomio ollenkaan toista jne jne.
Joissakin kaupoissa on ns. sinkkukorit, r-kioskilla taitaa olla pahviset sinkkumukit (ja varatuille omansa). Mikseivät ihmiset esim työpaikalla käytä esim. kahvimukia johon on painattanut tekstin "sinkku" (miksei mikään yhtiö ole tällaisia alkanut edes massavalmistaa? Markkinaa tuntuisi olevan kun sinkkuja nyt Suomessa enemmän kuin koskaan). Jokin sinkkumuki, paita tms tunniste pitäisi olla niin ei tarvi ainakaan arvuutella parisuhdestatusta ja se madaltaisi kynnystä lähentyä. Kaikki kun eivät sosiaalisessa mediassa joko ole tai jos ovat niin heidän profiilistaan ei kaikille näy parisuhdestatus.