Lue keskustelun säännöt.
Se klassinen ongelma, mies ei tee kotona yhtään mitään ja aika menee harrastuksissa.
04.08.2017 |
Tämä on alkanut paisua niin isoksi, että olen eroa miettinyt ihan vakavissani. Eli siis mies ei tee kotona yhtään mitään, makaa sohvalla. Käy töissä, hänellä töitä 4krt/viikko. Aamua ja yövuoroa. Minulla taas vaihtelee, joskus teen 6 päiväisiä viikkoa, sitten taas 2-6 välillä.
Kun hän ei ole töissä, kaikki vapaa aika menee harrastukseen ja ystävien näkemiseen. Yhdessä sitten vietetään aikaa yleensä illalla.
Olen koittanut keskustella nätisti, kertonut ettei tämä ainakaan voi jatkua minun osaltani näin: käyn töissä, hoidan talon ja oma harrastus aika kärsii, kun minulla tunnu olevan aikaa kun siivota kotona. Mies ei ole kertaakaan mopannut, huolehtinut päivää kauempaa pyykinpesusta tmv. Onneksi joskus edes siivonnut keittiön.
Kun tapasimme ja tapailtiin, sanoi että hän tekee kyllä kotitöitä ja ne kuuluu molemmille. Kerroin siis, että edellisen suhteeni päätin juuri siihen etten halunnut kotipiiaksi. Asuttiin reilu vuosi eri osoitteissa, siivoili myös ollessaan minun luonani, joten tottakai luulin että jos meillä on joskus yhteinen koti mies varmasti osallistuu.
Totuus on alkanut kyllä valjeta, siihen ei tarvitse minua herätellä. Yksi päivä pyysin laittamaan pyykkikoneen päälle. Kohta pyysi näyttämään miten se toimii (?!). Ja lisään tähän etten koskaan valita miten mies hoitaa asian, tai neuvo häntä, ellei itse kysy apua.
Ollaan riidelty nyt paljon tästä, samalla myös paljastunut ettei hänen tarvinnut kotona koskaan tehdä mitään, ei tehnyt isäkään. Isällä sama harrastus kun pojalla ja isän aika kului samaan. Olen sanonut, että minun kanssa se ei noin vetele, en ole hänen äitinsä ja turha odottaa, jos haluaa kotipiian etsiköön toisen.
Aluksi koitin jutella nätisti, olla syyllistämättä. Enemminkin kertoa mihin toivoisin muutosta, eli siihen että osallistuisi ja yhteinen aika voisi joskus olla kivaa tekemistä yhdessä, kun se että mies töiden ja harrastuksen jälkeen makaa sohvalla. Nykyään mies aina suuttuu ja tiuskii kun jankutan samasta asiasta ja syyllistän häntä. Kokee kuulemma haukkumiseksi. En siiis nähtävästi saisi puhua miltä minusta tuntuu. Jos olen sanonut etten jaksa tällaista enää, suuttuu siitä ja sanoo että "no painu sitten piippiip täältä". Joskus edes tulee pyytämään anteeksi ja sanoo ettei tarkoita todellakaan, sanoo vain vihaisena niin.
Tämä kaikki on vetänyt mut siihen pisteeseen, että olen kokoajan ahdistunut ja väsynyt. En saa enää öisin nukuttua, nytkin olen nukkunut 4-5h per yö, käyn töissä, siivoan, edes kaksi kertaa viikossa yritän jaksaa käydä omassa harrastuksessa. Tuntuu että mies on vetänyt koko suhteemme alun jotakin ihme roolia, koska monesti olen miettinyt että ketähän mahdoton aluksi tapailla/ seurustella, tuntuu kun henkilö olisi vaihtunut tässä!
Muita ongelmia meillä silleen ole. Mutta olen alkanut nähdä miehen lapsellisena. Suhteemme alussa mainosti kun puhuminen on tärkeää, nyt ei suostu. Jos yritän jutella mököttää hiljaa vastaamatta tai välillä yrittää ärsyttää minua vastaamalla kaikkea tyhmää. Ottaa kaiken aina niin itseensä, häntä haukutaan ja minä suurentelen ja keksin asioita omasta päästä. Milloin olen sairas ja muka vainoan häntä siis ihan kaikkea tyhmää maan ja taivaan väliltä. Saattaa jopa puhua äidilleen samaan sävyyn tämän soittaessa, kerran kysyinkin miten kehtaat puhua äidillesi noin..
Tänne kirjoitin, koska tiedän että en ole yksin tässä tilanteessa, täällä on muitakin. Olen niin väsynyt, etten tiedä enää mitä teen.
Kommentit (162)
Lopettakaa naiset tuo jatkuva valitus vuodesta toiseen. Jos itse olette tuohon kelkkaan hypänneet niin hoitakaa hommanne ja lopettakaa narina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muija valittaa ettähä tekis muka kaiken. Faktaa on että minä maksan asumisen ja 85% kuluista. Teen joskusruokaa, pesin omat pyykit (muija haluaa pestä omansa), vien roskat yms ainakin 35-45 kotitöistä. Kuitinkin näiden lisäksi mä teen kaikki "miehiset hhommat" eli vaihdan renkaat, kokoan huonekalut, ylläpidän netin waretan leffat ja sarjat kannan kaikki painavat jutut ja edelleen maksan 85% kuluista vaikka molemmat vakiduunissa.
Eli onko toi tasapuolista, misei muija kanna painavia jutyuja kokoa huonekaluja tee sähkötöistä yms puolia?
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa naiset tuo jatkuva valitus vuodesta toiseen. Jos itse olette tuohon kelkkaan hypänneet niin hoitakaa hommanne ja lopettakaa narina!
Tämä on niin totta. Miksi kaivaa verta nenästä? Ensin otetaan äidin pilalle kasvattama mies ja sit alkaa tuo valitus. Eikö nykyään enää tutustuta seurusteluvaiheessa toiseen vai mistä tuo johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samantapainen kuvio. Ja meillä on 2 lasta ja muuten hyvä avioliitto, joten en halua eroakaan. Lisäksi miehellä tietyllä tavalla on -ja hän tästä usein mainitseekin- oikeus päästä vähemmällä kotitöistä, koska hän tienaa it-alalla tuplasti minun sairaanhoitajan palkkaani nähden. Jos siis joskus vähääkään vihjaan että olen väsynyt ja jos mies jaksaisi vaikka viedä roskat tai leikata nurmikon, niin tulee äkkiä muistutus, että ei olisi touvpalla kuule taloa eikä nurmikkoa jos hän ei raataisi stressaavassa työssä. Ymmärrän tavallaan tämän, mutta kun MINUNKIN työni on raskas, vain eri tavalla. Ei minulla sen enempää oikein olisi hoitaa kaikkea kotona.
Mutta jonkunhan ne on pakko hoitaa, lapset ja koira ja piha ja talo. Se olen siis minä. Ainoa kotityö mitä mies tekee, on että joskus kun hänelle iskee inspiraatio viikonloppuna, hän voi laittaa ruokaa. Mutta ei säännöllisesti, eikä sen mukaan jos minä olen väsynyt esim. pitkien vuorojen jälkeen, vaan tosiaan jos hänelle tulee yhtäkkiä mieleen vaikka "olisi kiva kokata intialaista". Paras oli, kun kerran jouduin leikkaukseen onnettomuudessa tulleen luunmurtuman takia, niin toki oletin että mies on huolehtinut edes perustasolla kaikesta. Todellisuus oli, että joo, kaikki oli onneksi hengissä, mutta... Koiraa ei ollut lenkitetty ollenkaan, vaan päästetty vain kolmesti päivässä aidattuun pihaan touhuamaan. Lapset olivat eläneet pikaruoalla, karkilla ja jäätelöllä. Kotona oli ihan karmaiseva siivo, mm. jääkaapissa muovilla peiteltyjä lautasia joiden annoksen pinnalla kasvoi homekarvoja ja se hajukin oli niin hirveä että en ymmärrä miten kukaan sen hajuisesta jääkaapista mitään syö.
Tuossa tilanteessa minulta meni pinna, kun oli kaksi raajaa kipsissä, ja sanoin että jos nyt hän ei auta, niin sitten tulee ero. Auttoihan se, palkkasi kotisiivoojan tekemään siivouksia kunnes sain kipsit pois. Ja erittäin paljon maristen suostui laittamaan arkiruokaakin, vaikka se ei hänestä ole yhtään "inspiroivaa". Silloin mies myös vähän vähemmän teki ylitöitä. Muuten se niitä tekeekin valtavasti, ja aika usein kotonakin jatkuu puolille öin koodailut...
Eli onko teillä kaksi pientä lasta ja sit yks isompi?
Tavallaan joo. Joskus olen sitä miettinytkin, että mieheni olisi niitä joiden ei ehkä olisi pitänyt lähteä perhettä perustamaan, kun hänelle kerran työ, kaverien kanssa maailman parantaminen jne on niin valtavan tärkeää, ja kaikenlaiset tylsät rutiinit joita perhe-elämään välttämättä liittyy, niin julmetun vastenmielisiä ettei niihin voi alistua ollenkaan.
Olen joskus ennen lapsia päässyt mukaan niihin noiden miesten maailmanparannuspiireihin vähän ja ymmärrän kyllä että niissä on kivampaa kuin siivoamassa. Ne on kaikki huippuälykkäitä ihmisiä ja kaljalla istuessaankin pohtivat ties mitä tieteellisiä juttuja, teknologiaa, ideoivat tuote- ja yritysideoita jne. Varmasti se voittaa koti-askareet, mutta useimmat aikuiset tajuaa, että kun itse vapaasta tahdostaan ottaa vastuita kuten perheen perustaminen, niin niitä vastuita on pakko hoitaa vaikkei se aina niin kivaa olekaan. Mieheni ei kuitenkaan halua alistua, hän on liian luova ja älykäs ihminen sellaiseen... Harmi vaan että sillä on sivuvaikutuksena että minun täytyy raataa kohtuuttomasti.
Hankitte sen siivoojan, niin ongelma poistuu pitkälti sillä. Kotitalousvähennyshän on 50 % ja tuskin kahden aikuisen taloudessa edes tarvitsee käydä kuin kaksi kertaa kuukaudessa, joten noin 80 euroa tulee maksettavaa. Jos teillä on tekstiilivalinnat tehty miten sattuu, josta johtuen löydät mikroskoopillasi pölyä päivittäin, niin siivouspalvelun lisäksi voi ostaa robotti-imurin. Olivat hyviä jo vuosikymmenen alussa, joten lienevät vieläkin parempia nyt.
Pölyn määrää voi myös yrittää vähentää asentamalla ilmansuodattimia ympäri taloa.
Pyykkikoneeksi sellainen, jossa on kuivaustoiminto, jotta ei tarvitse erikseen kuivariin nostella pyykkejä (tai ripustella narulle, jos sellaista typeryyttä harrastat). Varmista vielä, että kone vetää vaikka 12 kg kerrallaan, jottei tarvitse kuin kerran viikossa pyöräyttää se. Jos sulla on vaatteita, jotka eivät kuivaria kestä tai jotka menevät käyttökelvottomiksi ilman kaappiin viikkaamista, niin hanki parempia.
Jos teitä on vain kaksi, niin eipä olisi suuri ongelma hankkia laseja ja vaikka lautasiakin, joissa on oma nimi tai muu tunniste. Ruokailukerran jälkeenhän tuskin menee 10 sekuntia kauempaa huuhtaista omat astiansa.
Vessanpönttöä varten ei taida olla vielä siivousrobottia (Toibot olisi hyvä, mutta on vasta tuotekehittelyasteella).
Lattioita kun en koskaan pese, niin en tiedä onko siihen touhuun järkevää hankkia pesurobottia. Jos teillä pestään (millä te niitä likaisitte, jos ei ole koiria ja lapsia?), niin harkitkaa sellaista. Yksi vaihtoehto on myös sellainen puoliautomaattinen hyörypesuri, jossa on veden talteenotto, esim. Kärcher FC5, maksaa pari sataa, mutta vaikuttaa todella kätevältä arvosteluiden perusteella.
Petivaatteiden vaihtoon ei ole vinkkejä antaa, se kannattanee jättää siivoojan tehtäväksi. Tähän olisi mukava kuulla muilta vinkkejä (esim. peitolle pussilakana, jossa vetoketju kauttaaltaan?).
Huonekasveja varten saa automaattisia kasteluratkaisuita, joilla kastelutiheyttä voi harventaa. Nämä ovat näppäriä myös pidempiä lomamatkoja ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap myös mahdollistaa tilanteen. Minulle ei tulisi mieleenkään pestä aikuisen mieheni pyykkejä, paitsi jos hän ei olisi siihen esimerkiksi sairauden vuoksi kykeneväinen. Tai tehdä ruokaa useammin kuin mieheni. Helppohan ap:n miehen on luistaa kotitehtävistä, kun kotona häärää "äiti", joka hoitaa kaiken automaattisesti.
Minä en taas ymmärrä tuota, että parisuhteessa molemmat pesee vaan omat pyykkinsä. Ei se ole edes taloudellisesti järkevää.
Ei tietenkään olekaan normaalitilanteessa, mutta aloittajan tilanne ei ole normaalitilanne. Jos toinen ei osallistu ollenkaan kotitöihin, on pakko ottaa käyttöön rankemmat keinot.
Niin no joskus on käynyt silleen, että miehellä ei ole ollut paljoa puhtaita vaatteita. Mutta sitten alkaa valitus kun ei ole puhtaita sukkia jne. Olen näihin sitten sanonut että mikä sinua estää pyykkiä pesemästä. Tämän jälkeen kun opetin miten meidän konetta käytetään, kerran pessyt hätätilanteessa omat sukkansa. Toki hyvä että pesi, itse vain mietin silloin miksei voinut pestä kerralla koneellista, molempien vaatteita.
Minusta mieheni on itsekäs. En minäkään kotitöistä nauti. Ja etenkin kerta kummastakin puhdas koti on mukava asia, sen eteen voisi kummatkin tehdä jotakin. Kyllähän mieheni onneksi edes huomaa, jos olen vaikka tehnyt isomman siivouksen. Sanoo että onpa täällä siistiä ja näyttää kivalle. Olen koittanut siihenkin sanoa, että tältä voisi näyttää joka päivä, kun molemmat tekesimme, niin töitä ei olisi oikeasti edes välttämättä paljoa.
Mutta alkanut tuntumaan siltä, että koska esim pyykkien viikkaus ei ole kivaa tekemistä, hän ei vaivaidu ajattelemaan koskaan minun näkökulmasta. Eli kaikki vapaa päivät, noiden työvuorojen jälkeen miehellä on 6 päivän vapaat, voi siis käyttää tässä harrastuksessa ja kotona sohvalla maaten, valittaen että väsyttää ja hänen työ on rankempaa kun minun, kun päivät ovat pidempiä. Vaikka usein tuntuu, että ne siellä yövuorossa katsoo tv ja elokuvia.
Ja ne jotka jaksaa nyt niin takertua siihen mitä teen ja milloin niin ihan oikeasti, olen kokeillut kaikkea. Olen kokeillut joskus olla tekemättä mitään, peilata miehen käytöstä. Tuloksena järkyttävä koti kun kukaan ei siivoa kahteen viikkoon, kuunnella väsyneen miehen narinaa hirveestä sotkusta. Sanonut suoraan, että meneekö hänestä tämä ihan tasan, jos lopetan muutamaksi päiväksi tekemisen ja täällä näyttää sitten tältä.
Jos vaikka hän purkaa koneen niin ilmoittaa heti et laita sä nyt ne pyykit yms kun mä tein tämän. Vaikka olisin ite sitä ennen jo parikin tuntia siivonnut. Tuntuu että kokoajan pitäisi kannustaa ja potkia perseelle. Tottakai silloin kun vielä teki, aina sanoin että onpa kiva kun olet laittanut astiat tmv. Mutta kokoajan pitäisi kehua yms, ihan ku se olisi joku suoritus, vaikka minulle arkipäivää enkä minäkään mitään mitalia tarvitse. Haluaisin vaan joskus nauttia vaikka vapaapäivän puhtaassa kodissa tai tehdä koko päivän omia asioitani ja nähdä ystäviä.
Ap
Muistelen että tuollaisille suhteille oli joku nimikin, kevytsuhde tms? Jokatapauksessa parisuhde, jossa toinen elää kuin tavallaa kuin sinkku, jonka ei tarvitse välittää kuin itsestään tai omista kiinnostuksistaan ja se puoliso on siinä vaan kätevästi rinnalla niitä aikoja varten, kun parisuhde sattuu huvittamaan.
Olen ollut kolmesti tuollaisessa suhteessa, kerran erehdyin muuttamaan yhteenkin, ja ei noissa muu auta kuin lähteä. Ei todellakaan huvita kökkiä yksin kotona, kun puoliso käyttää kaiken töiden jälkeisen vapaa-aikansa harrastukseensa (meillä autot, niiden rassailu ja niihin liittyvät kaveriporukat). Kaikki kotityöt jätettiin minulle eikä mitään yhteistä kiva tekemistä ollut koskaan. Jos oli, olivat ne aina puolison ehdottamia autotapahtumia tai vastaavia. Siis lähestulkoon mihinkään minun ehdottamaani ei ollut aikaa tai huvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa naiset tuo jatkuva valitus vuodesta toiseen. Jos itse olette tuohon kelkkaan hypänneet niin hoitakaa hommanne ja lopettakaa narina!
Tämä on niin totta. Miksi kaivaa verta nenästä? Ensin otetaan äidin pilalle kasvattama mies ja sit alkaa tuo valitus. Eikö nykyään enää tutustuta seurusteluvaiheessa toiseen vai mistä tuo johtuu?
En minä ainakaan arvannut ollenkaan, että kun lapsia tulee, niin mies ei aio alkaa kantaa perheeseen liittyviä vastuista ja lisätöitä muuta kuin rahan tuonnin talouteen. Seurustelimme joo 4 vuotta ennen avioliittoa, ja 2 niistä asuimme yhdessä. Mutta kun ei ollut lapsia, me molemmat elettiin aika vapaasti ja huolettomasti. Kaksion kotihommat oli äkkiä tehtyä kuin ohimennen, ja minäkin elin paljolti kuin mies nyt: mulla oli kavereita, liikuntaharrastus, usein kuittasin ruoan käymällä hampurilais- tai kebabpaikassa duunin jälkeen. Sitten vaan kun lapset tuli ja ostettiin talo, niin minä olin ainoa joka ryhdistäydyin ja tajusin että ei voi enää jatkua entinen meno.
- 58 / 64
Vierailija kirjoitti:
Meillä muija valittaa ettähä tekis muka kaiken. Faktaa on että minä maksan asumisen ja 85% kuluista. Teen joskusruokaa, pesin omat pyykit (muija haluaa pestä omansa), vien roskat yms ainakin 35-45 kotitöistä. Kuitinkin näiden lisäksi mä teen kaikki "miehiset hhommat" eli vaihdan renkaat, kokoan huonekalut, ylläpidän netin waretan leffat ja sarjat kannan kaikki painavat jutut ja edelleen maksan 85% kuluista vaikka molemmat vakiduunissa.
Eli onko toi tasapuolista, misei muija kanna painavia jutyuja kokoa huonekaluja tee sähkötöistä yms puolia?
Tyypillistä miehen vinkumista. Ärsyttävää verrata renkaiden vaihtamista tai auton huoltoa peruskotitöihin. Mun mies harrastaa tuota samaa. Mietipä nyt vähän. Kotona pitää tehdä ruokaa useita kertoja ellei päivittäin. Ruokakaupassa pitää käydä useita kertoja viikossa. Siivotakin pitäis kunnolla kerran viikkoon ja pientä ylläpitosiivousta joka päivä koska muuten kämppä olis miehen ja lasten jäljiltä paskakasa. Ainakin lapsiperheessä pitää sitä pyykkiäkin pestä 1-2 koneellista viikossa. Siihen päälle päiväkotikuskaamiset ja lasten harrastukset ym jotka pääosin tietysti naisen vastuulla. Auton renkaat tarttee vaihtaa kerran puolessa vuodessa, auton huolto kerran vuodessa ja tuskinpa sä kokoat niitä uusia huonekaluja joka viikko. Niin että revipä siitä ja mieti onko reilua. Oletko huolehtinut lasten viemiset lasten kaverisynttäreille ja lahjan hankkimisen?! Kun omalla lapsella on synttärit niin kuinka moni mies leipoo ja siivoaa vai ettei vaan olis niin että homma kaatuu taas sen naisen vastuulle?
Siinä teille äijät miettimistä. Kun se teidän elämä on niin helvetin vaikeeta. Oon yrittäny saada omaa siippaa tajuamaan näitä asioita jo useamman vuoden mutta ei vaan mene perille ei. Sitten kyllä ihmetellään kun nainen saa tarpeekseen ja ottaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sinä, minä ainakin kokeilisin vielä seuraavaa kikkaa: pesisin vain omat pyykkini, vaihtaisin vain omat lakanani, tekisin itselleni ruokaa tai kävisin vain ulkona syömässä tms. Mies saattaa havahtua järkiinsä. Jos ei toimi niin etsi parempi tai ole ilman, kuulostaa siltä, että voisit olla onnellisempi yksinkin.
Niin no joskus on käynyt silleen, että miehellä ei ole ollut paljoa puhtaita vaatteita. Mutta sitten alkaa valitus kun ei ole puhtaita sukkia jne. Olen näihin sitten sanonut että mikä sinua estää pyykkiä pesemästä
Tuttua... Ja meillä sitten miehen ilmeestä tuossa vaiheessa näkee, että sitä harmittaa nalkuttava akka. Ihan kuin mies jotenkin luulisi, että kotityöt hoituu kevyesti taikasauvalla, joten minä ihan turhaan joskus huomauttelen siitä että jotain voisi mieskin joskus tehdä. Kiusallaan jäkättää, lämpimikseen niin kuin akoilla on tapana. Ei oikein tunnu ymmärtävän että minäkin olen vain ihminen rajallisilla voimavaroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samantapainen kuvio. Ja meillä on 2 lasta ja muuten hyvä avioliitto, joten en halua eroakaan. Lisäksi miehellä tietyllä tavalla on -ja hän tästä usein mainitseekin- oikeus päästä vähemmällä kotitöistä, koska hän tienaa it-alalla tuplasti minun sairaanhoitajan palkkaani nähden. Jos siis joskus vähääkään vihjaan että olen väsynyt ja jos mies jaksaisi vaikka viedä roskat tai leikata nurmikon, niin tulee äkkiä muistutus, että ei olisi touvalla kuule taloa eikä nurmikkoa jos hän ei raataisi stressaavassa työssä. Ymmärrän tavallaan tämän, mutta kun MINUNKIN työni on raskas, vain eri tavalla. Ei minulla sen enempää oikein olisi hoitaa kaikkea kotona.
Mutta jonkunhan ne on pakko hoitaa, lapset ja koira ja piha ja talo. Se olen siis minä. Ainoa kotityö mitä mies tekee, on että joskus kun hänelle iskee inspiraatio viikonloppuna, hän voi laittaa ruokaa. Mutta ei säännöllisesti, eikä sen mukaan jos minä olen väsynyt esim. pitkien vuorojen jälkeen, vaan tosiaan jos hänelle tulee yhtäkkiä mieleen vaikka "olisi kiva kokata intialaista". Paras oli, kun kerran jouduin leikkaukseen onnettomuudessa tulleen luunmurtuman takia, niin toki oletin että mies on huolehtinut edes perustasolla kaikesta. Todellisuus oli, että joo, kaikki oli onneksi hengissä, mutta... Koiraa ei ollut lenkitetty ollenkaan, vaan päästetty vain kolmesti päivässä aidattuun pihaan touhuamaan. Lapset olivat eläneet pikaruoalla, karkilla ja jäätelöllä. Kotona oli ihan karmaiseva siivo, mm. jääkaapissa muovilla peiteltyjä lautasia joiden annoksen pinnalla kasvoi homekarvoja ja se hajukin oli niin hirveä että en ymmärrä miten kukaan sen hajuisesta jääkaapista mitään syö.
Tuossa tilanteessa minulta meni pinna, kun oli kaksi raajaa kipsissä, ja sanoin että jos nyt hän ei auta, niin sitten tulee ero. Auttoihan se, palkkasi kotisiivoojan tekemään siivouksia kunnes sain kipsit pois. Ja erittäin paljon maristen suostui laittamaan arkiruokaakin, vaikka se ei hänestä ole yhtään "inspiroivaa". Silloin mies myös vähän vähemmän teki ylitöitä. Muuten se niitä tekeekin valtavasti, ja aika usein kotonakin jatkuu puolille öin koodailut...
Tämä kuulostaa minusta jo helvetiltä suoraansanoen. En itse halua lapsia, mutta jos (ja kun) meininki olisi tuollainen jo ennen lapsia, en ainakaan perustaisi perhettä tuollaisen miehen kanssa. Ja eroaisin ja siivoaisin mielummin vaan niitä omia sotkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samantapainen kuvio. Ja meillä on 2 lasta ja muuten hyvä avioliitto, joten en halua eroakaan. Lisäksi miehellä tietyllä tavalla on -ja hän tästä usein mainitseekin- oikeus päästä vähemmällä kotitöistä, koska hän tienaa it-alalla tuplasti minun sairaanhoitajan palkkaani nähden. Jos siis joskus vähääkään vihjaan että olen väsynyt ja jos mies jaksaisi vaikka viedä roskat tai leikata nurmikon, niin tulee äkkiä muistutus, että ei olisi touvpalla kuule taloa eikä nurmikkoa jos hän ei raataisi stressaavassa työssä. Ymmärrän tavallaan tämän, mutta kun MINUNKIN työni on raskas, vain eri tavalla. Ei minulla sen enempää oikein olisi hoitaa kaikkea kotona.
Mutta jonkunhan ne on pakko hoitaa, lapset ja koira ja piha ja talo. Se olen siis minä. Ainoa kotityö mitä mies tekee, on että joskus kun hänelle iskee inspiraatio viikonloppuna, hän voi laittaa ruokaa. Mutta ei säännöllisesti, eikä sen mukaan jos minä olen väsynyt esim. pitkien vuorojen jälkeen, vaan tosiaan jos hänelle tulee yhtäkkiä mieleen vaikka "olisi kiva kokata intialaista". Paras oli, kun kerran jouduin leikkaukseen onnettomuudessa tulleen luunmurtuman takia, niin toki oletin että mies on huolehtinut edes perustasolla kaikesta. Todellisuus oli, että joo, kaikki oli onneksi hengissä, mutta... Koiraa ei ollut lenkitetty ollenkaan, vaan päästetty vain kolmesti päivässä aidattuun pihaan touhuamaan. Lapset olivat eläneet pikaruoalla, karkilla ja jäätelöllä. Kotona oli ihan karmaiseva siivo, mm. jääkaapissa muovilla peiteltyjä lautasia joiden annoksen pinnalla kasvoi homekarvoja ja se hajukin oli niin hirveä että en ymmärrä miten kukaan sen hajuisesta jääkaapista mitään syö.
Tuossa tilanteessa minulta meni pinna, kun oli kaksi raajaa kipsissä, ja sanoin että jos nyt hän ei auta, niin sitten tulee ero. Auttoihan se, palkkasi kotisiivoojan tekemään siivouksia kunnes sain kipsit pois. Ja erittäin paljon maristen suostui laittamaan arkiruokaakin, vaikka se ei hänestä ole yhtään "inspiroivaa". Silloin mies myös vähän vähemmän teki ylitöitä. Muuten se niitä tekeekin valtavasti, ja aika usein kotonakin jatkuu puolille öin koodailut...
Eli onko teillä kaksi pientä lasta ja sit yks isompi?
Tavallaan joo. Joskus olen sitä miettinytkin, että mieheni olisi niitä joiden ei ehkä olisi pitänyt lähteä perhettä perustamaan, kun hänelle kerran työ, kaverien kanssa maailman parantaminen jne on niin valtavan tärkeää, ja kaikenlaiset tylsät rutiinit joita perhe-elämään välttämättä liittyy, niin julmetun vastenmielisiä ettei niihin voi alistua ollenkaan.
Olen joskus ennen lapsia päässyt mukaan niihin noiden miesten maailmanparannuspiireihin vähän ja ymmärrän kyllä että niissä on kivampaa kuin siivoamassa. Ne on kaikki huippuälykkäitä ihmisiä ja kaljalla istuessaankin pohtivat ties mitä tieteellisiä juttuja, teknologiaa, ideoivat tuote- ja yritysideoita jne. Varmasti se voittaa koti-askareet, mutta useimmat aikuiset tajuaa, että kun itse vapaasta tahdostaan ottaa vastuita kuten perheen perustaminen, niin niitä vastuita on pakko hoitaa vaikkei se aina niin kivaa olekaan. Mieheni ei kuitenkaan halua alistua, hän on liian luova ja älykäs ihminen sellaiseen... Harmi vaan että sillä on sivuvaikutuksena että minun täytyy raataa kohtuuttomasti.
Näillä huippuälykkäillä ihmisillä tuppaa toi maailmankuva olevan aika narsistinen, johtuen siitä kun suurin osa ihmisistä ei ole huippuälykkäitä niin nämä pitävät itteään muiden yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hemmetti,mikä teitä miehiä vaivaa jotka ette osallistu kotitöihin,me tehdään kotityöt yhdessä,välillä kyllä jos toisella on enemmän aikaa niin siivoaa enemmän,ei tarvitse ikinä pyytää toista vaikka tiskaamaan tai pitämään vaatteita ja tavaroita oikeassa paikassa.
Pidän kyllä moisia miehiä peräkammarin poikina,jotka eivät arvosta naistaan,
itse en pystyisi siihen että toinen vain raataa ja itse istun sohvalla.
M37
Mun ex oli tuollainen. Teki vuorotyötä, joka toinen viikko iltaa, joka toinen viikko aamua ja viikonloput vietti harrastusten parissa. Yhdessä ei voitu tehdä mtn, ei ees käydä kaupassa tai keskustella suhteen tilasta.
Mä jätin sille lapset ja lähdin. En ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
...
Tuossa tilanteessa minulta meni pinna, kun oli kaksi raajaa kipsissä, ja sanoin että jos nyt hän ei auta, niin sitten tulee ero. Auttoihan se, palkkasi kotisiivoojan tekemään siivouksia kunnes sain kipsit pois. Ja erittäin paljon maristen suostui laittamaan arkiruokaakin, vaikka se ei hänestä ole yhtään "inspiroivaa". Silloin mies myös vähän vähemmän teki ylitöitä. Muuten se niitä tekeekin valtavasti, ja aika usein kotonakin jatkuu puolille öin koodailut...
Eli olet itsekin sitä mieltä, että kotityöt ja yhteisten lasten hoito on oikeasti sinun työtäsi, jossa mies voi AUTTAA. Korjaapa ensin se oma asenteesi. Ne työt KUULUVAT myös miehelle, eivät ole jotain, jossa hän AUTTAA päävastuullista (eli sinua). Vähän sama kuin tekisi lasten läksyt heidän puolestaan, ja pyytäisi lasta auttamaan hänen omien läksyjensä teossa.
Ps: en ymmärrä miten voit sanoa, että liitto on "muuten hyvä", kun mies ei välitä sinun, lasten tai lemmikin hyvinvoinnista. Niin iso puute, ettei tuollaista puolisoa voi mitenkään sanoa hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti,mikä teitä miehiä vaivaa jotka ette osallistu kotitöihin,me tehdään kotityöt yhdessä,välillä kyllä jos toisella on enemmän aikaa niin siivoaa enemmän,ei tarvitse ikinä pyytää toista vaikka tiskaamaan tai pitämään vaatteita ja tavaroita oikeassa paikassa.
Pidän kyllä moisia miehiä peräkammarin poikina,jotka eivät arvosta naistaan,
itse en pystyisi siihen että toinen vain raataa ja itse istun sohvalla.M37
Älä jaksa, vähän solidaarisuutta omaa sukupuolta kohtaan, kiitos. Ei vaimosi anna sinulle yhtään enempää pi**ua vaikka leikit täällä valkoritaria.
Tuo pyykinpesun 'raskaudesta' valittaminen on mulle kyllä ihan arvoitus. Että mikä siitä tekee niin hankalan? Meillä likaiset vaatteet heitetään suoraan koneeseen, kun kone täynnä, laitetaan se päälle. Tähän pesuaineen laittoon, vesihanan aukaisemiseen ja käynnistysnapin painamiseen menee aikaa n. 15 sek. Kun kone pessyt, heitetään vaatteet kuivuriin. Tässä menee n. puoli minuuttia. Kun kuivuri valmis, tyhjennetään sen vesisäiliö, n.5sek. Puhtaat vaatteet otetaan suoraan kuivurista - mitä niitä turhaan viikkailemaan ja kaappiin asettelemaan. Toki ne, jotka sinne ovat vielä jääneet, kun kuivuria seuraavan kerran tarvitsee, viedään kaappiin, mutta tämäkään ei ole mielestäni raskasta tai aikaa vievää.
Ensinnäkin pese vain oma pyykkisi! Miten voi sanoa, ettei halua olla kotipiika ja sitten pestä toisen pyykki sen puolesta? Haloo!
Eli onko teillä kaksi pientä lasta ja sit yks isompi?