Se klassinen ongelma, mies ei tee kotona yhtään mitään ja aika menee harrastuksissa.
Tämä on alkanut paisua niin isoksi, että olen eroa miettinyt ihan vakavissani. Eli siis mies ei tee kotona yhtään mitään, makaa sohvalla. Käy töissä, hänellä töitä 4krt/viikko. Aamua ja yövuoroa. Minulla taas vaihtelee, joskus teen 6 päiväisiä viikkoa, sitten taas 2-6 välillä.
Kun hän ei ole töissä, kaikki vapaa aika menee harrastukseen ja ystävien näkemiseen. Yhdessä sitten vietetään aikaa yleensä illalla.
Olen koittanut keskustella nätisti, kertonut ettei tämä ainakaan voi jatkua minun osaltani näin: käyn töissä, hoidan talon ja oma harrastus aika kärsii, kun minulla tunnu olevan aikaa kun siivota kotona. Mies ei ole kertaakaan mopannut, huolehtinut päivää kauempaa pyykinpesusta tmv. Onneksi joskus edes siivonnut keittiön.
Kun tapasimme ja tapailtiin, sanoi että hän tekee kyllä kotitöitä ja ne kuuluu molemmille. Kerroin siis, että edellisen suhteeni päätin juuri siihen etten halunnut kotipiiaksi. Asuttiin reilu vuosi eri osoitteissa, siivoili myös ollessaan minun luonani, joten tottakai luulin että jos meillä on joskus yhteinen koti mies varmasti osallistuu.
Totuus on alkanut kyllä valjeta, siihen ei tarvitse minua herätellä. Yksi päivä pyysin laittamaan pyykkikoneen päälle. Kohta pyysi näyttämään miten se toimii (?!). Ja lisään tähän etten koskaan valita miten mies hoitaa asian, tai neuvo häntä, ellei itse kysy apua.
Ollaan riidelty nyt paljon tästä, samalla myös paljastunut ettei hänen tarvinnut kotona koskaan tehdä mitään, ei tehnyt isäkään. Isällä sama harrastus kun pojalla ja isän aika kului samaan. Olen sanonut, että minun kanssa se ei noin vetele, en ole hänen äitinsä ja turha odottaa, jos haluaa kotipiian etsiköön toisen.
Aluksi koitin jutella nätisti, olla syyllistämättä. Enemminkin kertoa mihin toivoisin muutosta, eli siihen että osallistuisi ja yhteinen aika voisi joskus olla kivaa tekemistä yhdessä, kun se että mies töiden ja harrastuksen jälkeen makaa sohvalla. Nykyään mies aina suuttuu ja tiuskii kun jankutan samasta asiasta ja syyllistän häntä. Kokee kuulemma haukkumiseksi. En siiis nähtävästi saisi puhua miltä minusta tuntuu. Jos olen sanonut etten jaksa tällaista enää, suuttuu siitä ja sanoo että "no painu sitten piippiip täältä". Joskus edes tulee pyytämään anteeksi ja sanoo ettei tarkoita todellakaan, sanoo vain vihaisena niin.
Tämä kaikki on vetänyt mut siihen pisteeseen, että olen kokoajan ahdistunut ja väsynyt. En saa enää öisin nukuttua, nytkin olen nukkunut 4-5h per yö, käyn töissä, siivoan, edes kaksi kertaa viikossa yritän jaksaa käydä omassa harrastuksessa. Tuntuu että mies on vetänyt koko suhteemme alun jotakin ihme roolia, koska monesti olen miettinyt että ketähän mahdoton aluksi tapailla/ seurustella, tuntuu kun henkilö olisi vaihtunut tässä!
Muita ongelmia meillä silleen ole. Mutta olen alkanut nähdä miehen lapsellisena. Suhteemme alussa mainosti kun puhuminen on tärkeää, nyt ei suostu. Jos yritän jutella mököttää hiljaa vastaamatta tai välillä yrittää ärsyttää minua vastaamalla kaikkea tyhmää. Ottaa kaiken aina niin itseensä, häntä haukutaan ja minä suurentelen ja keksin asioita omasta päästä. Milloin olen sairas ja muka vainoan häntä siis ihan kaikkea tyhmää maan ja taivaan väliltä. Saattaa jopa puhua äidilleen samaan sävyyn tämän soittaessa, kerran kysyinkin miten kehtaat puhua äidillesi noin..
Tänne kirjoitin, koska tiedän että en ole yksin tässä tilanteessa, täällä on muitakin. Olen niin väsynyt, etten tiedä enää mitä teen.
Kommentit (162)
Ikävä ja niin yleinen ongelma :( Itse jätin tuollaisen miehen juuri siksi että suhtaitui minuun kuin palveluskuntaan tai äitiin, ja se vei seksihaluni. Ei tullut muutosta, koska mies suuttui keskusteluyrityksistä, otti itseensä ja alkoi murjottamaan. Ei onnistunut joten lopulta läksin.
Lisään tähän että olen myös kokeillut kaikenlaista, sanonut että mennäänkö yhdessä laittamaan pyykit yms. Myös kerran kävi niin, että vaikka olin pyykkiä pessyt paljonkin, ei ollutkaan puhtaita alusvaatteita hänelle. Ihan mielenkiinnosta sitten katsoin, havahtuuko mies tähän. Ratkaisi ongelman, kävi hakemassa pitkät kalsarit ja leikkasi niistä boxerit itselleen. Siinä vaiheessa en tiennyt itkeäkö vai nauraako.
Joskus väsyneenä päättänyt, että nyt en tee töiden jälkeen muuta kun itselleni mieluisia asioita ja lepään, tulos se että että saan tehdä kotitöitä vaan entistä enemmän. Joskus mies on tullut väsyneenä töistä kotiin, sitten valittanut kun on Sotkuista eikä kukaan siivoa.
Ap
Pesetkö miehen pyykkiä? Älä enää jatkossa pese. Aikuinen ihminen osaa sen itsekin tehdä. Teetkö ruokaa, älä tee.
Ei sinun tarvitse olla kotitalousapulainen.
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän että olen myös kokeillut kaikenlaista, sanonut että mennäänkö yhdessä laittamaan pyykit yms. Myös kerran kävi niin, että vaikka olin pyykkiä pessyt paljonkin, ei ollutkaan puhtaita alusvaatteita hänelle. Ihan mielenkiinnosta sitten katsoin, havahtuuko mies tähän. Ratkaisi ongelman, kävi hakemassa pitkät kalsarit ja leikkasi niistä boxerit itselleen. Siinä vaiheessa en tiennyt itkeäkö vai nauraako.
Joskus väsyneenä päättänyt, että nyt en tee töiden jälkeen muuta kun itselleni mieluisia asioita ja lepään, tulos se että että saan tehdä kotitöitä vaan entistä enemmän. Joskus mies on tullut väsyneenä töistä kotiin, sitten valittanut kun on Sotkuista eikä kukaan siivoa.
Ap
Asutte kaksistaan ja sinä olet miehesi äiti.
Tuohon ei ap ole oikeasti kuin yksi vaihtoehto: lähde. Mies ei tuosta muutu. Eksäni oli samanlainen sika, jonka mielestä se kumpi on enemmän kotona, siivoaa. Tai paremminkin, se jota sotku häiritsee, siivoaa. Häntä ei häirinnyt ja hän sotki mennen tullen. Valitti jopa siitä, kun töistä tullessani tiskasin likaiset astiat, jotta pääsin ruuanlaittoon. Oli kuulemma jotenkin stressaavaa ja syyllistävää se tiskaaminen.
Vaihdoin mieheen, joka ymmärtää, ettei kotitöiden tekeminen ole harrastus. Elämä on paljon helpompaa.
Ilmeisesti teillä on eri käsitys siitä, mitä tarkoittaa sanat "tekee kotitöitä". Hänelle se selvästikin tarkoittaa sitä, että hän tekee silloin kun huvittaa. Sinulle sitä, että tekee silloin kun on tarve.
Seuraavaa suhdetta (erohan tuosta varmaan tulee) aloitellessasi ota selvää, millainen työnjako potentiaalisen kumppanisi vanhemmilla on ollut, ja kysy mieheltä, mitä mieltä hän on siitä. Voit toki yrittää puhua asiasta tästä näkökulmasta nykyisenkin puolisosi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Ei ja tällä menolla ei kohta muutakaan. Liikaa olen täälläkin lukenut samoja kohtaloita jossa vielä lisänä lapsia kuvioissa. Voiko tällainen ihminen muuttua. Varmaan jos haluaa, mut mikä se herätys sitten on? Kun se joskus huomaa, että hei saatan tästä lähteä, on sitten ihana ja sanoo että hänen pitäisi osallistua. Hän haluaa viettää enemmän aikaa ja että olisimme onnellisia, muttei vieläkään ole tajunnut että se ei riitä kun sanoo niin jos ei tapahdu mitään.
Kyllä sinä tiedät mitä pitää tehdä, haet nyt vain vahvistusta siihen tietoon kun et luota itseesi.
Meillä myöskään mies ei tee mitään. Käymme molemmat ma-pe 8-16 töissä ja töiden jälkeen teemme aina remonttia pitkälle iltaan. Kun tulen töistä, äkkiä ruokaa, jotain yrittää siivota samalla ja valmistautua remppaan. Mies vaan makaa sohvalla tämän koko ajan, ei edes koiraa viitsi viedä ulos vaan minun on tehtävä sekin kaikkien muiden juttujen ohessa. Menemme tekemään remonttia kun on syöty, kotona hirveä kaaos ja sotku kun ei ehdi siivota. Kotiin taas tullessamme noin 21-22 aikaan olen niin rikki ja poikki etten jaksaisi enää mitään. Kämppä on pommin jäljiltä, hirveä sikolätti, eikä ole enää mitään mielenkiintoa tai jaksamista alkaa siivoamaan. Mua stressaa ja ahdistaa ainainen sotku eikä kukaan muu tee asialle yhtään mitään. Ja mies vielä ihmettelee miksi olen niin ärtynyt. Viikonloppuisinkaan ehdi siivota kun ollaan aamusta iltaan remppaa tekemässä. Jossain välissä pitäisi sitten myös käydä kaupassa ja pestä pyykkiä. Olen ihan loppu
Teet niin kuin mies itse ehdotti ja "painut piippiip". Ei tuollaista jaksa kukaan eikä ole mitään järkeä kärvistellä suhteessa josta ei saa mitään irti.
Mies ei ole elämäsi rakkaus ainakaan. Sellaisilta ei kysellä etukäteen, miten vanhempasi siivosivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Ei ja tällä menolla ei kohta muutakaan. Liikaa olen täälläkin lukenut samoja kohtaloita jossa vielä lisänä lapsia kuvioissa. Voiko tällainen ihminen muuttua. Varmaan jos haluaa, mut mikä se herätys sitten on? Kun se joskus huomaa, että hei saatan tästä lähteä, on sitten ihana ja sanoo että hänen pitäisi osallistua. Hän haluaa viettää enemmän aikaa ja että olisimme onnellisia, muttei vieläkään ole tajunnut että se ei riitä kun sanoo niin jos ei tapahdu mitään.
Miehelle toivoisin hänelle sopivaa elämää, en pelosta muuttumista. Pelosta, että jää yksin. Se ei ole aito, rakkauteen perustuva muutos, vaan kuin kaivoon kannettu vesi, joka pysyy siellä yhtä kauan kuin pelko on voimassa.
Ei kai yksi mies niin paljon sotke, että jos ei kotia jaksa miehelle siivota, niin miten yksinkään? Eri asia on se, että vituttaa siivota kun toinen, joka ei tee mitään, hyötyy.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti teillä on eri käsitys siitä, mitä tarkoittaa sanat "tekee kotitöitä". Hänelle se selvästikin tarkoittaa sitä, että hän tekee silloin kun huvittaa. Sinulle sitä, että tekee silloin kun on tarve.
Seuraavaa suhdetta (erohan tuosta varmaan tulee) aloitellessasi ota selvää, millainen työnjako potentiaalisen kumppanisi vanhemmilla on ollut, ja kysy mieheltä, mitä mieltä hän on siitä. Voit toki yrittää puhua asiasta tästä näkökulmasta nykyisenkin puolisosi kanssa.
Niin, uskallan kyllä väittää, että miehelleni kyllä siisteys on tärkeää. Koska saattaa sanoa että ahdistaa tämä sotku, täällä pitäisi siivota. Olen sanonut että herra on hyvä ja alkaa siivota. Mutta oikeassa olet. Siksi olenkin ihmeissäni, kun alussa kertoili, että kotonakin asuessa hän aina siivosi tätä ja tuota. Myös kuten jo aikaisemmin kerroin tästä asiasta kun juteltiin sanoi että hän kyllä tekee kotitöitä, haluaa että koti on siisti ja osallistuu. Ja aina kun oli minun luonani, saattoi sanoa että meneppäs sohvalle istumaan hän siivoa keittiön sillävälin. Joten siksi olenkin tästä tilanteesta surullinen..
Oikeasti siis ei ole nähtävästi tehnyt kotona koskaan mitään, ja liekkö alussa tuo käytös oli sitten esittämistä? Koska jo alussa sanoin, että parisuhteeseen ja esim yhteenmuuttoon en hyppää heppoisesti, kerroin rehellisesti miksi päätin edellisen suhteen ja samanlaiseen suhteeseen en enää halua. Tein alussa selväksi, että minä en juuri tällaiseen tilanteeseen lähde. Siihen vastauksena sain ettei tarvitse ja hän ei ole sellainen mies ja nuo mitä ylempänä kirjoitin. Ja ei kyllä tunnu luontevalta kysyä hänen vanhemmiltaan mitä ei silloin tuntenut että onkos poika joutunut töitä tekemään.
Ap
Mun mielestä tässä on kaksi erillistä ongelmaa. Eli se että mies ei tee osaansa kodinhoidossa ja se ettette vietä aikaa yhdessä.
Kodinhoidossa voit alkaa tekemään vain oman osuuden, keskustella onko teillä sama siisteystasovaatimus, tehdä kotitöiden vuoroista. Jos sinulla menee päivittäin paljon aikaa siivoamiseen niin onko sinulla mahdollisuutta löysätä standardeja? Jos istut alas ja teet listan kaikesta ja koitatte jakaa työt. Jos mies haastattelee tai ei keskustele niin sitten lähdet menemään.
Yhteisestä ajasta keskustelette myös. Sovitte date nightin tai jotain. Jos mies ei halua osallistua keskusteluun niin sitten on aika painua sinne piip. Nämä kaksi keskustelua kannattaa käydä erikseen ja rakentavasti ja pysyä rauhallisena.
Taas kerran muija, jonka kriteerien mukaan pitää imuroida ja luututa joka päivä ja jolle pesukoneen napin painaminen on liian rankkaa.
Uliuliuli.
Juuri luin toisesta ketjusta kuinka joku neropatti syytti syntyvyyden laskusta naisia, miten naiset ovat niin itsekkäitä eikä lisänny. Tämä keskustelu pitäisi linkata siihen.
Enbuske itki jossain että tämä palsta on pelkkää miesvihaa. Kumpaa tämä on, mies- vai naisvihaa, kun mies pitää naista piikana ja nainen valittaa siitä?
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran muija, jonka kriteerien mukaan pitää imuroida ja luututa joka päivä ja jolle pesukoneen napin painaminen on liian rankkaa.
Uliuliuli.
No minkä hiton takia se mies ei voi painaa sitä pesukoneen nappia kun se kerran ei ole mitään!? Että uliuli vaan itelles.
Onko teillä lapsia?