Mistä johtuu yleinen virhe käyttää pilkkua kuin-sanan edessä?
"Hän on vanhempi, kuin vaimonsa."
"Parempi maalata seinä nyt, kuin huomenna."
"Hän pohti, onko mekko parempi valinta juhliin, kuin housut."
Tällaista turhaa ja virheellistä pilkutusta näkee kaiken aikaa, ei vain tavisten teksteissä, vaan myös toimittajien teksteissä mm. sanomalehdissä. Kyse ei ole nyt siitä, etteikö asia tulisi selväksi, vaan siitä, mikä pilkun käytössä on niin hankalaa. Sitä tungetaan sellaisiinkin paikkoihin, mihin se ei kuulu (kuten kuin-sanan eteen), mutta toisaalta sitten että-sanan edestä (johon se useimmiten kuuluu), se jätetäänkin pois. Toinen kummallinen käytäntö, edelleen ammattilaistenkin tekemänä, on laittaa kysymysmerkki epäsuoran kysymyslauseen perään, johon se ei kuulu, "Pomo kysyi, miten neuvottelu sujui?".
Jos tätä tekee kirjoittamisen ammattilainen, kuten toimittaja, on kyse hieman samanlaisesta tilanteesta kuin kaupan kassa, joka ei osaa antaa rahasta oikein takaisin tai bussikuski, joka ei tunne liikennesääntöjä. Henkilö tekee työkseen jotakin, jonka hänen voisi olettaa osaavan ja hallitsevan, mutta niin ei olekaan.
Eikö koulutuksen taso olekaan enää niin hyvää? Eikö papereilla ja tutkinnoilla olekaan enää merkitystä vai saako papereita ja tutkintoja osaamatta edes perusasioita? Vai pääseekö kaikesta vaatimushypetyksestä huolimatta about kuka tahansa tekemään about mitä tahansa työtä? Eihän mokailu ja virheiden tekeminen kirjoitushommissa sinänsä haittaa, mutta monessa muussa työssä moisesta taitamattomuudesta olisi jo konkreettista haittaa, sikäli se ei ole votevö.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelijat vain jankkaavat, minkä sanan eteen tulee pilkku. Kukaan ei halua uskoa, että ei ole mitään sellaista sääntöä, että jonkin sanan eteen tulee pilkku. Alistuskonjunktion eteen tulee pilkku vain, jos se aloittaa sivulauseen. Kuin-konjunktioon ei liity mitään poikkeuksia pääpilkkusäännöstä, joka kuuluu: pää- ja sivulause erotetaan aina toisistaan pilkulla. Ongelma on, että porukka ei tajua, mikä on ylipäänsä lause. Jankutetaan vain näitä sanalistoja. Totuus kuitenkin on, että pilkkuja ei voi oppia täysin, jos luulee, että ratkaisu tehdään virkkeessä olevien sanojen perusteella.
Joku nyt vaan ei ole kielellisesti taitava, joten hän ei ns. luonnostaan osaa oikeita lauserakenteita. Näkeehän tämän jo koulussa; itselläkin peruskouluaikoina oli luokkakavereita, jotka eivät saaneet kuin muutaman rivin ainekirjoituksessa aikaiseksi ja sekin kamalaa tankerosuomea, kun taas toiset kirjoittivat aivan selkeää tekstiä sivukaupalla. Ensinmainitut eivät yo-kirjoituksissa kirjoittaneet laudaturia vaan toivoivat, että menee läpi virheistä huolimatta. Kyse ei ole viitsimisestä tai kun tää tulee someen, vaan osaamattomuudesta. Ja tätä on nykyään kauhean vaikeaa kenenkään myöntää - en ole hyvä siinä tai tässä. Kaikkien on muka oltava hyviä kaikessa.
Itselläkin on ollut työkaverina vanhempi täti, joka oli joka käänteessä pätemässä englannin taidollaan, joka oli sellainen turistitaso, mutta kovasti hän oli neuvomassa ja oikaisemassa muita, vaikka meni kaiken aikaa sanat miten sattuu tyyliin through, though ja thought, weather ja whether. Kyllä se varmaan lomalla saa tilattua van kofi pliis ja tel mii tö vei tu mai hotel, mutta tämä oletti olevansa diplomikielenkääntäjän tasoinen.
Joku tuolla jo työnhakutilanteet mainitsi. Niistä olen joskus ajatellut, että jos ihmiset olisivat rehellisiä osaamisensa suhteen, ei ehkä tulisi niin paljon turhia haastatteluja (kun on ensin kehuttu itseä ja haastattelussa käykin ilmi, että tosiosaaja onkin harjoittelijataitoinen) tai koeaikapurkuja (kun tosiosaaja on tosiosaajan hommissa harjoittelijan taidoilla eikä työstä tule mitään kun ei taidot ja puheet kohtaa).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se opetettiin niin kasarilla ainakin. Mulla olisi tuossa vanha kutosen äidinkielenkirjani, josta voisin asian todistaa, jos viitsisin nähdä palstan takia niin paljon vaivaa. Mä olen tuota monesti kavereille näyttänyt, kun eivät ole uskoneet.
että jotta koska kun jos vaikka kuin kunnes - eteen pilkku.
Näin on mullekin opetettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parempi laulamaan kuin Leila.
Lauloin korkealta ja kovaa, kuin olisin ollut taitavakin solisti.
"Parempi matkustaa illalla, kun on vain vähän liikennettä, kuin yrittää saada taksia aamuruuhkassa." Tässä esimerkissä pilkku tulee tosiaan tuon kuin-sanan eteen vain siksi, että kun-lause on sivulause. Sivulause kuuluu erottaa pilkuilla molemmin puolin ollessaan virkkeen keskellä. Vähän huolestuttavaa, jos ei edes äidinkielen opettaja tätä ymmärrä.
T: Ei äikän ope, mutta muuten hyvä kielikorva.
Syvä huokaus. Tuo on kyllä ihan sivulause, eikä osa päälausetta. Onhan siinä katsos predikaattikin ja se alistuskonjunktio.
Parempi matkustaa illalla kuin yrittää saada taksia aamuruuhkassa. Parempi matkustaa kuin yrittää (saada taksia aamuruuhkassa). Vertailua.
yksinkertaiseti suomen kielen kirjakielen osaaminen on rapistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuin-sana aloittaa sivulauseen, jolla ei ole yhteisiä lauseenjäseniä päälauseen kanssa, sen eteen tulee pilkku.
Tästä olisi kiva saada esimerkki. Yleensä kuin-sana pilkutetaan seuraavasti: "Se lensi, kuin lentokone."
Pilkkua voi käyttää silloin, kun kuin-jakso muodostaa muusta kokonaisuudesta irrallisen jälkilisäyksen. Pilkku ei kuitenkaan ole välttämätön:
"Hän vaati itselleen huomiota, (ikään) kuin olisi suurikin kuuluisuus."
Lisäksi "ennen kuin, samoin kuin, toisin kuin" -rakenteissa voi käyttää pilkkua.
Äidinkielenopettajia ei tosiaan nykyään enää voi automaattisesti pitää minkäänlaisina asiantuntijoina näissä kysymyksissä. Vaikka osa heistä hallitseekin nämä säännöt ja jopa periaatteet, joihin säännöt pohjaavat, niin eivät kaikki. Paljon on liikkeellä myös luokanopettajasta äidinkielenopettajaksi kouluttautuneita, jotka ovat saaneet aivan liikaa hyväksilukuja aiemmista opinnoistaan suomen kielen opinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se opetettiin niin kasarilla ainakin. Mulla olisi tuossa vanha kutosen äidinkielenkirjani, josta voisin asian todistaa, jos viitsisin nähdä palstan takia niin paljon vaivaa. Mä olen tuota monesti kavereille näyttänyt, kun eivät ole uskoneet.
että jotta koska kun jos vaikka kuin kunnes - eteen pilkku.
No ei opetettu. Ap:llekin tiedoksi, että virkkeiden pilkutus ei riipu yksittäisistä sanoista vaan lauserakenteesta. Ennen kuin-sanaa voi tulla tai olla tulematta pilkku. Sama pätee myös esimerkiksi ja-sanaan tai vaikkapa vaikka-sanaan.
Pilkkua liiaksi viljelevät ovat koulussa opetelleet alistuskonjunktiot mutta eivät ole oikeasti ymmärtäneet sääntöjä. Heikoimmat oppilaat eivät tuota erhettä tee; se on tunnollisen yrittäjän virhe.
T. Äikänope
Olen käynyt ala-asteen 80-luvulla ja asia on juuri noin. Konjunktiot opeteltiin rimpsuna, ja koska useimmat niistä useimmiten aloittavat virkkeessä pilkulla erotettavan sivulauseen, niin moni muistaa säännön väärin siten, että noiden eteen tulisi aina pilkku. Toisaalta moni luokanopettaja ei hallitse itsekään sääntöjä. Muistan että omani opetti juuri niin, että ja-sanan eteen ei koskaan tule pilkkua. Paljon kirjoja lukeneena tietysti vaistomaisesti osasin silti jo tuolloin pilkun ja-sanankin eteen laittaa silloin, kun se siihen kuuluu.
Tunnen muuten henkilökohtaisesti muodollisesti kelpoisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan, joka kirjoittaa taululle päivämäärät muodossa 12.3, siis ilman jälkimmäistä pistettä. Pääaineensa ei tosin ole suomen kieli.
Toden totta tuntuu, että nykyään vaatimustasoa on madallettu kaikkialla. Kaikki on pakko päästää läpi niin peruskoululuokilta kuin yliopistokursseiltakin. Paha mieli on nykyään kartettavin asia, ei epäkompetenttius.
Vaan ja vain -sanojen ero on nykyään useimmille hämärä, ja sama on tapahtumassa kun ja kuin -sanoille. Kaikenlainen ilmaisun epätarkkuus on lisääntynyt, myös toimittajien teksteissä. Inventointi ja investointi menevät sekaisin, samoin kohtuullinen ja kohtalainen, sisäinen ja sisempi, elellä ja elostella, merkittävä ja merkitsevä jne.
*Vaan- ja vain-sanojen
*kun- ja kuin-sanojen
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin niin kauan kuin ei kirjoita "puollustaa".
Tai "kuullostaa". Tai "sisarrus"..
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan koulukirjassa, että pilkku tulee ennen seuraavia sanoja:
Että
Jotta
Koska
Kun
Jos
Vaikka
KuinEn ymmärrä, miksi se kuin on listassa.
Mun aikana opetettiin tämmönen lista: ja sekä eli tai vai mutta vaan sillä siksi että jotta koska kun jos vaikka kuin
En ole ap:n mainitsemaan asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta itseäni ihmetyttää ja ärsyttää se, kun moni aloittaa lauseen mutta -sanalla ja sen jälkeen laitetaan pillku ("Mutta, tämä nyt oli vain minun mielipiteeni.") sekä sanojen koskaan / ikinä sijoittaminen lauseen loppuun ("Se oli paras tv-sarja ikinä"). Samon sanan "kera" käyttäminen omituisesti ("Syön jäätelöä kera mansikoiden").
Älkää huoliko vanhukset, kyllä tekin vielä, joskus opitte käyttämään emojeja viestittelyssä! Ei tarvi mitään pilkkusääntöjä enää miettiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin niin kauan kuin ei kirjoita "puollustaa".
Tai "kuullostaa". Tai "sisarrus"..
"Morsiammella oli kaunis puku." 😑
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan koulukirjassa, että pilkku tulee ennen seuraavia sanoja:
Että
Jotta
Koska
Kun
Jos
Vaikka
KuinEn ymmärrä, miksi se kuin on listassa.
Siksi, että pilkku tulee jos kuin-sanalla alkavassa lauseessa on predikaatti. KVG, jos et tiedä, mikä on predikaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt käsittää, että olette koulussa oppineet säännöt väärin. Kuin on edelleen alistuskonjunktio, eivätkä säännöt ole muuttuneet. Minä syytän lähinnä luokanopettajia. Kun oppilaalle on koko alakoulun ajan otettu, että on olemassa sanoja, joiden eteen aina tulee tai ei koskaan tule pilkkua, hänen on vaikea enää koskaan uskoa, että asia ei ole niin. Se on helppo tästäkin ketjusta todeta.
Ei varmasti kukaan opettaja opeta, että KOSKAAN ei tule pilkkua tällaisessa tapauksessa tai AINA tulee jokin välimerkki tällaisessa. Ja ei ole sääntö muuttunut, koska sellaista sääntöä ei ole koskaan ollutkaan, että kuin-sanan eteen tulisi pilkku. Ihmiset vain eivät enää osaa oikeastaan mitään kieltä kunnolla, mutta jokainen on kysyttäessä syntyperäisen tasoinen englannin osaaja ja suomen kielikin on täydellistä, mitä nyt jotkut nipottajat turhasta huomauttelevat "Vaikka minun Suomen kieli taitoni on yhtähyvä kuin Englantini, ketä onkin sitten synty peräisen tasoa vastaava ja oikeastaan parempi, kuin niillä".
Sehän on sitten täyttä kukkua, että joku kirjoittelisi netissä ja vapaa-ajallaan em. tyyliin ja muuten virheettömästi. Se joka osaa, osaa kaikkialla ja se, joka ei osaa, ei osaa missään. Ja todella vaikeaakin on kirjoittaa kamalaa kieltä kun sellaista ei oikeasti käytä, tuota lausetta tehdessä oli oikein pohdittava, miten tämän kirjoittaisi mahdollisimman huonosti ja väärin.
Ketä.. hyväpä on taito
Olen kansainvälisessä yrityksessä asiakaspalvelijana. Käänsin käyttöehtomme kokonaan uudestaan, koska alkuperäinen käännös, ihan oikean kääntäjän kääntämä, oli aivan hirveä. Ei minkäänlaista käsitystä sujuvasta suomenkielestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kansainvälisessä yrityksessä asiakaspalvelijana. Käänsin käyttöehtomme kokonaan uudestaan, koska alkuperäinen käännös, ihan oikean kääntäjän kääntämä, oli aivan hirveä. Ei minkäänlaista käsitystä sujuvasta suomenkielestä.
Olisipa mielenkiintoista nähdä ne molemmat ja päästä vertailemaan. :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan koulukirjassa, että pilkku tulee ennen seuraavia sanoja:
Että
Jotta
Koska
Kun
Jos
Vaikka
KuinEn ymmärrä, miksi se kuin on listassa.
Mun aikana opetettiin tämmönen lista: ja sekä eli tai vai mutta vaan sillä siksi että jotta koska kun jos vaikka kuin
Että
jotta
koska
kun
jos
vaikka
rakastun!
Näin opetettiin ysärin alussa.
Syvä huokaus. Tuo on kyllä ihan sivulause, eikä osa päälausetta. Onhan siinä katsos predikaattikin ja se alistuskonjunktio.