Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu yleinen virhe käyttää pilkkua kuin-sanan edessä?
30.07.2017 |
"Hän on vanhempi, kuin vaimonsa."
"Parempi maalata seinä nyt, kuin huomenna."
"Hän pohti, onko mekko parempi valinta juhliin, kuin housut."
Tällaista turhaa ja virheellistä pilkutusta näkee kaiken aikaa, ei vain tavisten teksteissä, vaan myös toimittajien teksteissä mm. sanomalehdissä. Kyse ei ole nyt siitä, etteikö asia tulisi selväksi, vaan siitä, mikä pilkun käytössä on niin hankalaa. Sitä tungetaan sellaisiinkin paikkoihin, mihin se ei kuulu (kuten kuin-sanan eteen), mutta toisaalta sitten että-sanan edestä (johon se useimmiten kuuluu), se jätetäänkin pois. Toinen kummallinen käytäntö, edelleen ammattilaistenkin tekemänä, on laittaa kysymysmerkki epäsuoran kysymyslauseen perään, johon se ei kuulu, "Pomo kysyi, miten neuvottelu sujui?".
Jos tätä tekee kirjoittamisen ammattilainen, kuten toimittaja, on kyse hieman samanlaisesta tilanteesta kuin kaupan kassa, joka ei osaa antaa rahasta oikein takaisin tai bussikuski, joka ei tunne liikennesääntöjä. Henkilö tekee työkseen jotakin, jonka hänen voisi olettaa osaavan ja hallitsevan, mutta niin ei olekaan.
Eikö koulutuksen taso olekaan enää niin hyvää? Eikö papereilla ja tutkinnoilla olekaan enää merkitystä vai saako papereita ja tutkintoja osaamatta edes perusasioita? Vai pääseekö kaikesta vaatimushypetyksestä huolimatta about kuka tahansa tekemään about mitä tahansa työtä? Eihän mokailu ja virheiden tekeminen kirjoitushommissa sinänsä haittaa, mutta monessa muussa työssä moisesta taitamattomuudesta olisi jo konkreettista haittaa, sikäli se ei ole votevö.
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan koulutus olla vaikka kuinka hyvää, mutta jos vaatimukset koulutuksen läpäisyyn eivät ole kummoiset, niin saahan sen tutkinnon silloin huonommallakin osaamisella.
Kuka sitäpaitsi on sanonut, että kaikki valmistuneet ovat yhtä hyviä? Osa ylioppilaistakin pääsee suoraan jatko-opintoihin, pelkän yo-todistuksen perusteella (=ne tosihyvät) ja muut joutuvat käymään pääsykokeissa eikvätkä siltikään pääse (=ne vähemmän hyvät). Sama pätee amk:hon ja yliopistoon, osa pääsee läpi ja osa valmistuu erinomaisin arvosanoin. Eivät kaikki maisteritkaan ole uraa luomassa huippuduuneissa.
Vierailija kirjoitti:
Päivän naurut :D
Joo koomistahan se on ap:n mainitsema kielen "osaaminen", ehkä tarkoitus onkin huvittaa.
Olen ihmetellyt samaa. Yhdys sana virheet (tarkoituksella kirjoitettuna juuri noin) ovat jo arkea, mutta tämä kuin-pilkutus on mielestäni vasta muutaman viime vuoden vimmaa. Etenkin iltapäivälehdissä pilkkuja tungetaan vähän joka väliin ikään kuin varmuudeksi ja nimenomaan kuin-sanan edellä tuntuu olevan erityisen sopiva paikka. Toinen mieluisa pilkutteluvirhe on lauseenvastikkeen erottaminen välimerkillä. (Hänen saapuessaan kotiin pihassa oli auto. vrt. Kun hän saapui kotiin, pihassa oli auto.)
Kuin-sanaa ennen pidetään usein tauko (kuten pilkun kohdalla) ja lisäksi kuin-sanaa usein painotetaan.
About, votevö suomenkielisessä tekstissä?! Enemmän tuollainen ihmetyttää kuin liiat pilkut, joita itse katselen mieluummin kuin pilkkujen puuttumista, koska jälkimmäinen hidastaa lukemista ja voi jopa muuttaa virkkeen merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kirjojen lukeminenkin on vähentynyt. Itse ainakin muistan paremmin miten mikin tulee kirjoittaa kun on lukenut sen niin monta kertaa kirjoista.
Sitten ollaan työttöminä eikä "p-kaduunit" kelpaa kun on korkeakoulutus. Ja kuitenkin kirjoitetaan tyyliin "Olen Suomalainen 30-kymppinen nainen, joka en halua tekemään huono palkkaista työtä mutta että minulla on pitkä työ kokemus ja hyvä koulutus miksi palkka toivomukseni on blaablaa". On se ihme kun ei haastatteluunkaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinkielen opetus on nykyään aivan ala-arvoista. Oma lapsi kirjoitti nyt keväällä, pääsi hyvin arvosanoin läpi, mutta ihmettelen, miten. :o Ei ole nimittäin kovin lahjakas kirjoittamaan tuo jälkikasvuni. Vaatimustasot ovat kyllä laskeneet, mutta tuntuu kurjalta, kun omaa kieltä ei juurikaan arvosteta.
Meidän aikana (olen kirjoittanut 1991) oli äidinkieltä useita tunteja viikossa, kirjoitettiin yksi aine viikossa. Opiskeltiin kielioppi todella hyvin. Nykyään kirjoitetaan ehkä yksi aine per kurssi. Miten siinä muka oppii sujuvaa kirjoittamista? Taas säästetään väärässä paikassa, kieli köyhtyy ja vaatimustasoja lasketaa, että "kenellekään ei tule paha mieli".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kirjojen lukeminenkin on vähentynyt. Itse ainakin muistan paremmin miten mikin tulee kirjoittaa kun on lukenut sen niin monta kertaa kirjoista.
Jos sulla on ns. hyvä kielikorva, oikea muoto tulee itsestään, kielellä kuin kielellä.
Eikä kirjoissakaan ole aina hyvää kieltä, kamalia kielioppivirheitä ja pilkkuvirheitä niissäkin näkee. Ei se, että joku tekee jotakin työkseen, tarkoita että se tekisi sen oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuin-sana aloittaa sivulauseen, jolla ei ole yhteisiä lauseenjäseniä päälauseen kanssa, sen eteen tulee pilkku.
Johtuisiko kun-sanan eteen tulevasta pilkusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestittäminen on nykyään paljon moninaisempaa kuin vaikka 30 vuotta sitten. Tavallaan pitää hallita laajempi kenttä erilaisia viestittimiä ja se ehkä johtaa vääjämättä siihen että jotku muut taidot jää vähemmälle.
Toinen, ehkä merkittävämpi seikka, on se että nykyään kirjoitetaan koneilla ja teksti on aina helposti luettavaa, joten voi sitten nussia oikeinkirjotusasioita. Ennen vanhaa kun oli täysi työ saada selvää jonku harakanvarpaista postikortissa, niin se oli aika yhdentekevää että oliko joku pilkku liikaa vai liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielen opetus on nykyään aivan ala-arvoista. Oma lapsi kirjoitti nyt keväällä, pääsi hyvin arvosanoin läpi, mutta ihmettelen, miten. :o Ei ole nimittäin kovin lahjakas kirjoittamaan tuo jälkikasvuni. Vaatimustasot ovat kyllä laskeneet, mutta tuntuu kurjalta, kun omaa kieltä ei juurikaan arvosteta.
Meidän aikana (olen kirjoittanut 1991) oli äidinkieltä useita tunteja viikossa, kirjoitettiin yksi aine viikossa. Opiskeltiin kielioppi todella hyvin. Nykyään kirjoitetaan ehkä yksi aine per kurssi. Miten siinä muka oppii sujuvaa kirjoittamista? Taas säästetään väärässä paikassa, kieli köyhtyy ja vaatimustasoja lasketaa, että "kenellekään ei tule paha mieli".
Ei todellakaan ysärinä olisi päässyt lukion kursseista saati kirjoituksista läpi sellaisella "opiskelulla" ja "osaamisella" kuin nykyään. Ainekirjoitusta oli usein, samoin esseitä ja näissä kaikissa kiinnitettiin huomiota kielioppiin, lausejärjestykseen, välimerkkeihin, luettavuuteen, kappalejakoon jne. ja palautetta sai jos ei homma sujunut. Yo-kirjoituksissa myös reputettiin ihan suomessa ja tietenkin vieraissa kielissä.
Lienee tosiaan osasyynä tämä nykyinen omituinen ajattelu, että kaikkien on oltava (tai saatava kuvitella olevansa) yhtä hyviä, joten ei anneta arvosanoja peruskoulussa, ettei vaan tule tunnetta että on huonompi kuin muut. Mutta kun aina on parempia ja huonompia, siitä ei pääse mihinkään. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita matemaattisesti, kielellisesti, sosiaalisesti. Vai onko sitten osaaminen, ahkeruus tai mikä lie huonontunut ja siksi on kevennettävä tutkintovaatimuksia ja päästettävä läpi huonojakin, jollaisia takavuosina ei olisi päästetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se opetettiin niin kasarilla ainakin. Mulla olisi tuossa vanha kutosen äidinkielenkirjani, josta voisin asian todistaa, jos viitsisin nähdä palstan takia niin paljon vaivaa. Mä olen tuota monesti kavereille näyttänyt, kun eivät ole uskoneet.
että jotta koska kun jos vaikka kuin kunnes - eteen pilkku.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuin-sana aloittaa sivulauseen, jolla ei ole yhteisiä lauseenjäseniä päälauseen kanssa, sen eteen tulee pilkku.
Pilkku tulee kuin-sanan eteen äärimmäisen harvoin, koska harvemmin kuin viittaa mihinkään edellä olleeseen. Kuin on useimmiten vertailusana.
Vierailija kirjoitti:
Johtuisiko kun-sanan eteen tulevasta pilkusta?
Nehän tarkoittaakin ihan samaa asiaa, kun ja kuin.
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kirjojen lukeminenkin on vähentynyt. Itse ainakin muistan paremmin miten mikin tulee kirjoittaa kun on lukenut sen niin monta kertaa kirjoista.
Jos sulla on ns. hyvä kielikorva, oikea muoto tulee itsestään, kielellä kuin kielellä.
Eikä kirjoissakaan ole aina hyvää kieltä, kamalia kielioppivirheitä ja pilkkuvirheitä niissäkin näkee. Ei se, että joku tekee jotakin työkseen, tarkoita että se tekisi sen oikein.
Kyllä kirjoissa on keskimäärin huomattavasti parempaa tekstiä kuin vauvapalstalla, facebookissa ja iltalehdessä... tai tv-ohjelmien suomennoksissa.
Silloin kun kuin-sanan perässä on kokonainen lause (lauseessa pitää siis olla persoonamuotoinen verbi eli predikaatti), pilkutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuin-sana aloittaa sivulauseen, jolla ei ole yhteisiä lauseenjäseniä päälauseen kanssa, sen eteen tulee pilkku.
Tästä olisi kiva saada esimerkki. Yleensä kuin-sana pilkutetaan seuraavasti: "Se lensi, kuin lentokone."
En tiedä, mutta jotenkin koomista on, että samaan aikaan kun koulutus muuttuu yhtä "korkeammaksi" ja yhä useammalla on amk- ja yliopistotutkinto, yhä harvempi osaa ilmaista itseään selkeästi ja kieliopillisesti oikein millään kielellä. Ei ole nimittäin ainoastaan suomen kielen ongelma tämä taidottomuus, niin se on kamalaa tankeroa englannin kielikin useimmilla.
Ja tiedän muutaman lähivuoden ylioppilaitakin, joiden suomen kielen kirjallinen osaaminen - tai oikeammin osaamattomuus - on sellaista, että kun niilläkin taidoilla on päästy äidinkielen kirjoituksista läpi, ei vaatimukset kovin kummalliset voi olla :D