Lue keskustelun säännöt.
Meidän "ihana" uusperhe..
28.07.2017 |
Minulla on kaksi lasta, jotka ovat nyt 10v ja 13v. Miesystävällä on 14v ja 16v lapset. Myös exäni uudella naisystävällä on lapsia, alakouluikäisiä ja miesystäväni exän uudella on myös lapset. Tuntuu, että lapsia ja nuoria on yhtäkkiä joka puolella. Alkuun minun rooli äitipuolena ei ollut helppo, mutta nyt sekin alkaa onneksi jo sujua. Omat lapset ovat täysin uudenlaisessa tilanteessa, kun yhtäkkiä kummassakin kodissa on uusia lapsia tai nuoria.. Onneksi he ovat suhteellisen sopeutuvaisia. Kaikkea joutuu silti jatkuvasti muokkaamaan ja tuntuu, että me ei miesystävän kanssa pystytä viettämään aikaa ikinä kahdestaan, kun aina on jomman kumman lapset paikalla. Kauheaa sanoa näin, sillä omiani tietenkin rakastan yli kaiken ja näistä uusistakin lapsosista ja nuorista välitän. Elämä on kuitenkin jotenkin kauhean sekavaa ja kiireistä. Tuntuu, että kaikki omat aikataulut tai lasten menot pitää katsoa varmaan kymmenen ihmisen kautta, että onnistuuko. Olen jopa alkanut miettiä, että pitäisikö kuitenkin ottaa nuo omat lapset ja mennä elämään niiden kanssa itsekseen. Toisaalta en voisi kuvitella eroavani ihanasta miesystävästäni.. Stressaa vaan jotenkin tämä kiireinen elämä, johon yhtäkkiä kuuluu niin valtavasti uusia ihmisiä.. Miten teillä muilla sujuu uusperheissä?
Kommentit (95)
Ei sitä erota tarvitse, jos muuttaa lasten kanssa muualle. Lapsille helpotus ja kyllä te silti ehditte nähdä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen näköjään päässyt vähällä, vaikka otin miehen, jolla kaksi lasta. Itselläni siis ei ollut lapsia ennestään, nykyään on yhteisiä. Miehen exän uudellakaan ei ollut lapsia, eivätkä yhteisiäkään hankkineet. En osaa edes kuvitella, millaista säätöä ap:n elämä on. Jos nyt erottaisiin, en kyllä tuollaiseen lähtisi.
Jos olisi tullut ero kun lapset olivat pieniä tai teinejä niin en olisi ikinä päivänä mitään uusperhettä alkanut pyörittämään. Ihan jo siitäkin syystä että olisin kamala äitipuoli.
Miksi ei voi vain seurustella ja asua lapsineen omissa kodeissa? Ja onko aina pakko vääntää joku ukon ja akan kanssa se rakkauslapsi?
Miksi uusperheelliset aina rääkyy sen oman/parisuhdeajan perään. Ei ydinperheessäkään lapsia heitetä ulos joka toinen viikko. Jos tekee lapsia niin silloin on tarkoitus elää lapsiperhe-elämää. Elämä on valintoja. Jos lapsia ei jaksa niin valitsee lapsettoman elämän.
Liity Ap uusionni.com keskustelupalstalle. Sieltä löytyy neuvoja ja vinkkejä sekä
samankaltaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Suosittelen lämpimästi. Mukavaa porukkaa
ja paljon hyviä keskusteluita uusperheellisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsalainen sarja Bonusperhe kuvasi hyvin uusperheiden haasteita komiikankin keinoin. Vaikuttaa olevan näistä uusperhekuvioista lukeneena ja sivusta seuranneena just persauksesta kuin tuossa sarjassa. En ikinä lähtisi tuohon helvettiin. Jos ero tulisi, niin oma koti olisi vähintään siihen asti kun lapset asuvat kotona. Todennäköisesti pidempäänkin.
Hyi helvetti miltä kuulostaa. Ajatelkaapa jotain pienempää kylää jossa näitä sulle mulle tolle sille ja ai niin vähän hällekkin on väännetty mukuloita. Nehän on kaikki kohta jotain kautta sukua toisilleen. Ei muuta kun syvä joki-banjo soimaan ja lisääntymään. Tällä kertaa vaikka naapurille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.
Erotaan kylläkin hyvin lapsellisista syistä: pikkulapsiaika rankkaa, kasvoimme erillemme, aina se pihtaa, ansaitsen parempaa jne.
Avioliitto on pitkän tähtäimen projekti, jossa itsekäs miniminä ihminen menestyy huonosti.
Teen työtä eroperheiden kanssa ja siltä pohjalta en kyllä suosittele uusperhekuviota kenellekään. Harvoissa tapauksissa toimii mutta suurimmassa osassa ei ollenkaan, lasten osa on hirveä ja eipä ne aikuisetkaan kovin onnellisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.Erotaan kylläkin hyvin lapsellisista syistä: pikkulapsiaika rankkaa, kasvoimme erillemme, aina se pihtaa, ansaitsen parempaa jne.
Avioliitto on pitkän tähtäimen projekti, jossa itsekäs miniminä ihminen menestyy huonosti.
Sinäkö tiedät totuuden kaiken tuon sanahelinän taustalta?? Ongelmat on hyvin usein suurempia, en minäkään kertonut tuon enempää uteliaille erostamme kuin 'kasvoimme erillemme' tmv kliseitä. Asiat on hlökohtaisia ja vaikeitakin, niitä ei tee mieli jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Teen työtä eroperheiden kanssa ja siltä pohjalta en kyllä suosittele uusperhekuviota kenellekään. Harvoissa tapauksissa toimii mutta suurimmassa osassa ei ollenkaan, lasten osa on hirveä ja eipä ne aikuisetkaan kovin onnellisia ole.
Teet töitä nimenomaan niiden uusperheiden kanssa, joissa homma ei toimi. Ne joissa toimii, eivät apua tarvitse ja niitäkin on paljon. Helppoa on ottaa silmätikuksi juuri ne joissa ei toimi. Itsekin teen työtä perheiden kanssa ja yhtä paljon koen ja näen erilaisia ongelmia ydinperheissä. "Eroperheet" helposti vain leimataan ongelmapesiksi, vaikka asia on oman työn kautta katsottuna täysin fifty-fifty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.
Mikä sä olet manaamaan. Kato ei kaikilla elämä yllätä, jotkut vanhenee yhdessä!
Vierailija kirjoitti:
Juuri noista syistä tein sen päätöksen, etten muuta uuden miehen kanssa yhteen, ennen kuin lapset ovat ns. lähteneet pesästä. Mielestäni oikea ratkaisu lasten kannalta.
Sama päätös. Kotimme on minun lasteni koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa naisen nuorena miettiä itselleen sellainen ammatti, että palkka riittää elämiseen. Silloin ei uusperhettä tarvitse perustaa. Ihmettelen tuota asuntomessujen uusperhettäkin, kun toiselta puolelta Suomea muutetaan miehen työn perässä ja mies vielä omin päin varaa tontinkin talolle. Siinä loppui isän viikko-viikko-systeemi ja omat lapset saavat matkustaa kaukaa viikonlopuiksi ja lomiksi. Naisen lapset menettävät vanhat ystävänsä. Kaikki miehen toiveiden mukaan. Vaan tällainen on tietysti joka miehen unelmien täyttymys.
Lasten ollessa pieniä kävin heidän kanssaan usein mummolassa lentäen, koska junamatka oli pienten kanssa pitkä. Sunnuntai-iltaisin kentällä oli aina lauma erolapsia lappu kaulassa, lentoemo vei heidät ensimmäisenä koneeseen kuin päiväkodin hoitaja. Kävi sääli lapsia, vaikka ymmärrän, ettei aina voi valita esim töiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.
Ei kaikki liitot suinkaan eroon pääty. Meitäkin löytyy, joilla on onnellinen ja pitkä liitto.
Kuuttakymppiä käyvinä ja edelleen 36 avioliittovuoden jälkeen käsi kädessä kulkevina voin kertoa, että rakastamme toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.Hel*etin katkera ja kateellinen olet, jollain menee hyvin!
Tiedän kyllä ihmisiä joiden ei alun perinkään olis kannattanut seurustella saatikka mennä naimisiin. Mikä sä olet sanomaan että yksikään eronneista?
Kyllä tuossa on totuuden siemen. Kukaan ei tulevasta tiedä ja myös teidän, nyt onnellisen mammojen kupla voi puhjeta. Sohaisit muurahaispesää ja mammat on ihan paineessa. Pitäkää ukoistanne kiinni älkääkä vain päästäkö yksin mihinkään, voi käydä nusaseen jotain kuumaa kimmaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.Ei kaikki liitot suinkaan eroon pääty. Meitäkin löytyy, joilla on onnellinen ja pitkä liitto.
Kuuttakymppiä käyvinä ja edelleen 36 avioliittovuoden jälkeen käsi kädessä kulkevina voin kertoa, että rakastamme toisiamme.
Hienoa että olette yhdessä. Mutta erokin voi joskus tulla, siihenhän on vielä mahdollisuus koska olette vielä yhdessä. Sinä et myöskään yksin päätä oletteko yhdessä lopunikää vai ette, ketään ei voi omistaa. Myös onnellisen ja pitkän liiton jälkeen voi tulla ero. Onnellisia vuosia teille!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, jotka ovat nyt 10v ja 13v. Miesystävällä on 14v ja 16v lapset. Myös exäni uudella naisystävällä on lapsia, alakouluikäisiä ja miesystäväni exän uudella on myös lapset. Tuntuu, että lapsia ja nuoria on yhtäkkiä joka puolella. Alkuun minun rooli äitipuolena ei ollut helppo, mutta nyt sekin alkaa onneksi jo sujua. Omat lapset ovat täysin uudenlaisessa tilanteessa, kun yhtäkkiä kummassakin kodissa on uusia lapsia tai nuoria.. Onneksi he ovat suhteellisen sopeutuvaisia. Kaikkea joutuu silti jatkuvasti muokkaamaan ja tuntuu, että me ei miesystävän kanssa pystytä viettämään aikaa ikinä kahdestaan, kun aina on jomman kumman lapset paikalla. Kauheaa sanoa näin, sillä omiani tietenkin rakastan yli kaiken ja näistä uusistakin lapsosista ja nuorista välitän. Elämä on kuitenkin jotenkin kauhean sekavaa ja kiireistä. Tuntuu, että kaikki omat aikataulut tai lasten menot pitää katsoa varmaan kymmenen ihmisen kautta, että onnistuuko. Olen jopa alkanut miettiä, että pitäisikö kuitenkin ottaa nuo omat lapset ja mennä elämään niiden kanssa itsekseen. Toisaalta en voisi kuvitella eroavani ihanasta miesystävästäni.. Stressaa vaan jotenkin tämä kiireinen elämä, johon yhtäkkiä kuuluu niin valtavasti uusia ihmisiä.. Miten teillä muilla sujuu uusperheissä?
Ap - niin makaat kuin petaat! Olen melkein 50 vuotias, mutta edelleen muistan lapsuuteni täydellisen muutoksen, kun äitini meni naimisiin ja perusti uusperheen. Yhtäkkiä et olekaan kenellekään enää tärkeä vaan sen suuren rakkauden tiellä. Luuletko, ettei lapsi tajua ja vaistoa sitä. Miten luulet ydinperheessä olevan kahdenkeskistä aikaa? Sitä aina jaksan ihmetellä uusioperheiden vinkuessa oman ajan puutetta. Ei kuule niitä ydinperheenkään lapsia voi mihinkään lykätä.
Itselleni uusioperhe on kirosana. Lapset asetetaan aivan älyttömiin tilanteisiin vanhempien halujen mukaan. Onneksi oma isäpuoli on aivan ihana ihminen. Ja sisarukseni todella rakkaita ja läheisiä. Mutta silti olisin niin onnellinen, jos lapsuuteni olisi ollut toisenlainen.
Kyllä kannattaa naisen nuorena miettiä itselleen sellainen ammatti, että palkka riittää elämiseen. Silloin ei uusperhettä tarvitse perustaa. Ihmettelen tuota asuntomessujen uusperhettäkin, kun toiselta puolelta Suomea muutetaan miehen työn perässä ja mies vielä omin päin varaa tontinkin talolle. Siinä loppui isän viikko-viikko-systeemi ja omat lapset saavat matkustaa kaukaa viikonlopuiksi ja lomiksi. Naisen lapset menettävät vanhat ystävänsä. Kaikki miehen toiveiden mukaan. Vaan tällainen on tietysti joka miehen unelmien täyttymys.